keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Oot niin kummallinen etten mä tunnista kuka sä oot



Ei ollu angiinaa, ei. Ihan vaan joku virusperäinen flunssa, astetta pahempana vain. Tulehdusarvot oli kohdillaan, eikä pikatestissä ilmennyt mitään. Eikä myöskään tänään valmistuneissa testissä. Puhtaan paperit siis sain hoitajalta - ainakin melkein. Ohjeeksi sain, että kouluun sitten kun jaksaa ja muistaakseni Ibusalia kolme kertaa päivässä - en oo ottanu kun yhden sen jälkeen... Samalla reissulla käytiin sitten ostamassa mulle huulirasva. Etsin Baby Lipsiä, mutten löytänyt sitä joten tyydyin tuohon Labellon Soft Roséen, joka on osoittautunut todella kivaksi. Myöhemmin sitten kuulin, että ne Baby Lipsit on kosmetiikkapuolella... Tänään kuitenkin menin kouluun ääni käheänä, kurkku hiukan kipeänä ja nokka vuotaen. Ruoka ei vieläkään maistu kunnolla - johtuen varmaan siltä, ettei se maistu nuhan takia miltään, mutta pakkohan sitä on syödä.

Muutahan kerrottavaa mulla ei oikein ole, eilisen tosiaan vietin kotona ja asennettuani viikko sitten The Sims 3:n toiselle koneelle, kun läppäri ei jaksanut sitä enää pyörittää, pelailin sitä sitten eilen kunnolla. Mulla on jotenkin hirmuisen tylsä perhe, joka oli ainakin aloittaessani vaikeusasteikolla vaikein mahdollinen. Isä työskentelee musiikkialalla, äiti urheilijana, vanhin tytär aloitti juuri ilmiantajana ja seurustelee erään rikkaan miehen kanssa. Lisäksi perheessä häärii kolme teiniä: pian aikuistuva poika ja kaksostytöt. Lisäosiakin löytyy kolmin kappalein - Yliopistoelämää, Lemmikit ja Vuodenajat - jotka asennan sitten kun kerkiän, veli kun linnoittautuu usein siihen pelailemaan omia sotapelejään.. :D

Niin ja saatte perjantaina myös tallipostausta! Huomenna pääsen pitkästä aikaa tallille ja kyseessä pitäisi olla estetunti. Ainakin sunnuntaina on harjoitusestekisat ja vuorossa pitäisi muutenkin olla esteitä. Nyt sitten jännätään kenellä mennään... :) Väsäsin tässä pari päivää sitten uutta kehityskuvaakin, pari kuvaa meni väärinpäin ajallisesti mutta ei sillä nyt niin väliä. Kertokaapa omia mielipiteitänne kehityksestä.


maanantai 27. lokakuuta 2014

Jos vaan vahvat pysyy hengis niin mä päätin et mä selviin

Terveiset täältä sängyn pohjalta! Tai no, ei ihan - istun nimittäin tässä koneen ääressä kirjoittelemassa flunssaisempana kuin piiitkän aikaan.
Kaikki tää alkoi perjantaina kesken isoskoulutusleirin kurkkukivulla, eikä yöllä otettu Burana auttanut yhtään. Kaverinikin sanoi, että se ei oo yhtään normaalia jos Senja ei syö - edes niitä karkkeja tai sipsejä! Heräilin pitkin yötä, välillä palellen ja välillä kiroten kuumuutta, ja viiden aikaan aamuyöstä tuli yhtäkkiä karseen huono-olo ja ampaisin pienessä pakkasessa pihan poikki vessaan. Olo meni kuitenkin ohi ja menin takaisin nukkumaan, mutta sama toistui aamulla ennen suihkua. Palelin jopa tulikuumassa suihkussa, jonka jälkeen mua pyörrytti - mua ei siis yleensä huippaa kuuman suihkun jälkeen, joten jouduin istuskelemaan pitkän aikaa. Hampaatkin pesin lattiatasolla ja en ollu kuulemma yhtään terveen oloinen, tiesin sen jo itsekin. Aamupalalla mun ei tehnyt yhtään mieli edes niitä herkullisia sämpylöitä, vaan tyydyin pelkkään mehuun ja kupilliseen kaakaota. Tän jälkeen mulle tuli kuitenkin taas huono-olo, joten painuin huoneeseen makaamaan sängylle, jolle sitten nukahdin.

Leirinohjaaja sitten tuli yhdeksän jälkeen - muiden mentyä harjoittelemaan lipunnostoa - huoneeseen ja mitattiin onko mulla kuumetta. Mittari näytti 38.8 astetta, joka on mulle aika hurja luku, koska mun normilämpö on aikalailla tasan 36. Pakattiin sitten mun kamat ja lähdin kotiin sairastamaan. Vähän ketutti, kun leiri jota olin odottanut niin kauan jäi kesken. Äiti epäilee angiinaa, mutta se selviää kun iltapäivästä käyn lääkärissä tai hoitajalla, mikä nyt olikaan - en muista enään.

En oo nyt kahteen viikkoon käynyt tunnilla - syysloman kun olin siellä pohjosessa. Viime viikolla yritin saada tuntia torstaille, mutta molemmat tunnit joihin yritin, olivat täynnä. Eilen sitten olisi yhdellä tunnilla ollut tilaa mutta leirin - tai pikemminkin sairauden, takia en sitten päässyt. Nyt täytyy taas säätää tuon tunnin kanssa kun perjantaina on taas isoskoulutus, torstaille olis mulla mahdollisuus päästäkin... Miks kaiken pitää aina osua juuri samalle päivälle? :D Heppailusta en kuitenkaan oo jäänyt ihan paitsi, sillä lauantaina kun heräsin lähes kuuden tunnin päikkäreiltä, ja olin siirtynyt sängystä sohvalle, huomasin että kakkoselta tulee HIHS. Sitä sitten jäin katselemaan ja kannustamaan suomalaisia ratsukoita. Juulilla meni kyllä todella hyvin GP-luokassa. Eilen jatkoin samaa kaavaa, kisakatsomossa oli mukana myös äitini, joka ei tiedä paljon mitään hevosista ja on vielä allerginenkin. Isänikin katseli jonkin verran, ja kyllä World Cup -luokasta tuli keskusteluakin aikaseksi, milloin äiti huusi keittiöstä että tippuko puomi tai muuta vastaavaa. Kyllä mä vielä käännän heppaihmisiksi - ehkä... ;) Niin ja Juuli jatkoi todella hyvää linjaansa eilenkin!

Koulussa menee ihan kivasti ja arvosanat on pääosin ollu kasin ja ysin välillä, mutta yksi 7+ on myös tullut, nimittäin biologiasta. Tällä viikolla oli peräkkäisinä päivinä saksan ja ruotsin kokeet, jotka molemmat menivät omasta mielestäni ihan kivasti. Nyt vain odotellaan numeroa, jospa olisi saksan numero hiukan parempi kuin viime vuonna...
1 Lukemista ja karkkia matkalla Lappiin 2 Kyl näissä maisemissa kelpais maastoilla ponin kanssa 3 Ei ollu mikää lyhyt lenkki siellä Pyhällä...

4 Mä ihastuin tähän biisiin musantunnilla 5 Yksi niistä iltaohjelman lauluista 6 Iltapesulle iltaohjelman jälkeen

Tää oli eilen tilanne ennen nukkumaanmenoa, nyt näyttää 37 astetta.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Viikko Lapissa - osa 2

Varoitus! Sisältää hirmuisen määrän kuvia!


Näkymät Luoston huipulta tiistaina (14.10.2014)


Päätin tehdä mun Lapin-reissusta päiväkirjatyylisen postauksen, jossa kerron päällisin puolin päivän tapahtumista. Kovin paljon ei selityksiä tullut, mutta kuvia senkin edestä - tosin osan laatu meni ihan metsiin... Oltiin siis viikko Luostolla, kauniissa maisemissa.

Jaoin nämä kolmeen osaan, niin että ensimmäisessä osassa on maanantai ja tiistai, toisessa osassa on keskiviikko ja torstai, ja kolmannessa osassa on perjantai ja lauantai.

KESKIVIIKKO

Heräsin kymmenen aikoihin, ja yhdentoista maissa alettiin ajelemaan parinkymmenen kilometrin matkaa kohti Pyhätunturia. Mun teki hirveesti mieli mennä rinteisiin laskettelemaan, mutta rinteet ei ollu lähelläkään valmiita. Yhdellä rinteellä oli lumitykit hommissa, ja siinä kohdalla oli sitten enemmän lunta. Kävelymatkaa reissulla kertyi reilu 8 kilometriä. Tälläkertaa ei käyty tunturin huipulla, vaan pysyteltiin siinä reilussa 300 metrissä - eli 200 metriä huippua alempana.













TORSTAI

Puolenpäivän jälkeen otettiin nokka kohti Saariselkää, parin tunnin matkaa pohjoiseen. Tunturin laelta näkyi reippaasti yli 40 kilometrin päähän. Huipulla kävi todella kylmä tuuli, enkä meinannut löytää edes talon takaa minkäänlaista tuulensuojaa, joten kuviakaan ei tullut kovin montaa. Käytiin vielä laskettelurinteiden juurella, ja taas teki niin mieli mennä rinteisiin...




Onnistunein kuva porosta ja sekin tärähtänyt...

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Viikko Lapissa - osa 1

Varoitus! Sisältää hirmuisen määrän kuvia!


Näkymät Luoston huipulta tiistaina (14.10.2014)


Päätin tehdä mun Lapin-reissusta päiväkirjatyylisen postauksen, jossa kerron päällisin puolin päivän tapahtumista. Kovin paljon ei selityksiä tullut, mutta kuvia senkin edestä - tosin osan laatu meni ihan metsiin... Oltiin siis viikko Luostolla, kauniissa maisemissa.

Jaoin nämä kolmeen osaan, niin että ensimmäisessä osassa on maanantai ja tiistai, toisessa osassa on keskiviikko ja torstai, ja kolmannessa osassa on perjantai ja lauantai.

MAANANTAI

Lähettiin kohti Pyhä-Luostoa maanantaina kaheksan maissa, ja pysähdyttiin pariin kertaan päivän aikana. Ensimmäinen pysähdys oli Kärsämäellä, jossa käytiin nopeasti syömässä Paninit. Seuraava pysähdys oli Oulussa, kun käytiin pikaisesti Prismassa ja seuraava Rovaniemen Citymarkettiin, mutta minä ja veljeni ei noustu vaan jäätiin autoon istumaan - ollaanpa me laiskoja... Sitten kunnon ruoka Rovaniemen Prisman Hesburgerissa. Ja Pyhä-Luostoon omaan mökkiin päästiin seitsemän jälkeen, eli matkaan meni kokonaiset 11 tuntia!

Tänään ei tosiaan olla tehty muuta kuin purettu tavaroita. Tästä alkaa sitten meidän mökkielämä - yli 700 kilometrin päässä kotoa. En muuten ikinä oo ollu näin pohjoisessa - pohjoisin paikka on Oulu muutaman vuoden takaa tätini ja serkkuni kanssa, mutta siitä en muista juuri mitään enään :)







TIISTAI

Heräsin yhdeksän aikaan, ja kymmenen jälkeen alettiin valmistautumaan lähtöön Luostolle - 514 metriä korkealle tunturille. Tunturin laella oli kyllä kylmä, muutama aste pakkasta, ja kova, kylmä tuuli. Maisemat oli kyllä mahtavat, ja niitä tuli ihailtua tovi jos toinenkin. Neljän tunnin reissulla tuli käveltyä reilut kymmenen kilometriä monenlaisessa maastossa - metsää, kivikkoa ja hitusen aukeampaa. Lunta oli vähän, kuitenkin sen verran, että lumipalloja pystyi kunnolla tekemään.


















Illalla käytiin sitten Sodankylässä pizzalla ja ostamassa pientä purtavaa viikolle. Matkalla saatiin ihailla revontulia, mutta kuvia en niistä valitettavasti saanut :(


sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Mä oon fiiliksissä

Kuvista ja videosta kiitos Roosalle! Kuvat verkasta

Nyt on sitten mun ensimmäiset koulukisat niin kilpailijana kuin katsojanakin. Oon kaikinpuolin tyytyväinen tähän päivään, vaikka sitä sijoitusta ei tullutkaan. Mun päivän tavotteet täytty kaikki, joten mulla on syytäkin olla hyvillä mielin - ehkä jopa fiiliksissä. Herätys soi kaheksalta - tosin olin herännyt jo puolta tuntia aikasemmin - ja yhdeksältä haettiin Roosa, jonka jälkeen nokka kohti Ponilaaksoa, jossa oltiin ennen kymmentä: niin kuin olin suunnitellutkin. Otettiin Kati sitten käytävälle harjattavaksi ja verkkaamaan pääsin kymmenen aikoihin. Oma startti oli noin kello 10:42, joten mikään kiire mulla ei olisi ollut, mutta parempi olla aikaisessa kuin ihan viime tipassa...
Verkkakentän pohja oli kurainen eilisten sateiden takia, joten jalat oli heti ihan kuraiset - niin ponilla kuin ratsastajallakin. Verkassa Kati tuntui kauhean tahmealta. Tuntui, ettei mikään mitä tein onnistunut: ympyrät oli enemmänkin soikioita, peruutukset meni taas ihan metsiin... Verkan loppupuolella peruutukset alkoi kuitenkin sujua ihan jees, ympyrätkin oli hitusen parempia. Laukka pyöri ihan kivasti, ehkä hitusen turhan laiskan oloisesti mutta eteenpäin päästiin. Laukkalävistäjät ei menneet ihan yhtä hyvin kuin tunnilla. Kävelin vielä maneesin edustalla hetken, jonka jälkeen pääsin maneesin taakse odottelemaan että pääsen radan ulkopuolelle. Tajusin matkalla, että olin unohtanut radan tyystin, joten katsoin silmä kovana edellisen ratsukon suoritusta...




Wannabe kouluratsastaja?
Rata meni kokonaisuudessaan todella kivasti. Tervehdyksestä lähtien tuli arvostelupaperiin korjattavaa viittä kohtaa lukuunottamatta. Kati piristyi heti kun maneesiin päästiin, ja varsinkin laukka oli ihan erilaista kuin verkassa - eteenpäinpyrkivämpää. Mua jäi hirveesti häiritsemään aina liikkeen jälkeen jos se ei mennyt toivomallani tavalla: ympyrät ei ollu ympyröitä tai sitten ne oli liian pieniä, laukkalävistäjä oli liian lyhyt, temponlisäys ei onnistunut, peruutus ihan penkin alle, pysähdykset malttamattomia... Huomasin sentään suurimmat virheet, pienemmät löytyivät sitten vasta videota ja arvostelupaperia vertaillessa. Hengitin ensimmäistä kertaa radalle lähdön jälkeen vasta palatessani verkkakentän viereen, enkä edes muista mitä ajattelin radan aikana - toivottavasti rataa... Loppuverkan jälkeen käytiin vähän kävelemässä tiellä ja vaihdettiin pari sanaa eräiden ratsukoiden kanssa, jonka jälkeen poni pääsi tarhailemaan.

Pistäkäähän mutterista parempi laatu :)

Oli ihan pakko sutata toi naama kun selitin radan jälkeen jotakin äidille ja Roosalle... :'D
Prosentit olivat lopulta 59.091% ja oman lähtöni jälkeen olin kolmantena. Tipuin kuitenkin yhdeksän sijaa alaspäin, eli lopullinen sijoitukseni oli 12/28. Päivän tavotteinahan oli hyväksytty ja onnistunut suoritus sekä top 15 joukkoon sijoittuminen. Jälkimmäinen ei ehkä ollut varsinainen tavoite, vaan eräänlainen plussatehtävä. Toistan varmaan itseäni, mutta olen todella tyytyväinen päivän suoritukseen. Keväällä sitten varmaan jatketaan kouluilun merkeissä ;)


Tuomarin kommentit olivat kaikki ihan tosia, enkä joutunut miettimään kertaakaan että oliko se muka etten näin tehnyt. Nyt nuo kommenttien asiat vain kuntoon, niin keväällä koitetaan parantaa suoritusta - ehkä jopa saman ponin kanssa, eihän sitä koskaan tiedä... Niin ja nyt kun mun kädet ja jalat on kutakuinkin kurissa, niin on noiden nilkkojen vuoro - miten mä ees saan ne väännettyä noin...