lauantai 29. marraskuuta 2014

No flurry, no snow

Kannukset pääsi taas eilen kovaan käyttöön, kun listassa luki kohdallani jälleen Lätty. Ruuna on kyllä tosi mielenkiintoinen tapaus, ja toisaalta haluaisin ratsastaa sillä mahdollisimman paljon, että oppisin ehkäpä ratsastamaan sitä. Tunti meni kuitenkin omasta mielestäni paljon paremmin kuin pari viikkoa sitten, että pikkuhiljaa aletaan päästä yhteisymmärrykseen vaikka takapää lenteli pahemmin kuin viimeksi... Toivottavasti muistan vielä tehtävät oikein ja saatte selvää piirroksista! :) Uusia kuvia ei ole, joten joudutte tyytymään pari viikkoa vanhaan kuvaan.



Heti alkuun yritin alkaa taivutella Lättyä volteilla jo alkukäynneissä, mutta kunnolla aloin taivuttelemaan vasta ravin aikana. Tässä vaiheessa sisäpohje ei vielä mennyt kunnolla läpi ja volteista tuli aivan erimallisia kuin niistä piti tulla...
Aloitimme ensimmäisen tehtävän vasemmassa kierroksessa. Tultiin harjoitusravissa lyhyt lävistäjä BS, jonka jälkeen nostettiin oikea laukka ja laukattiin päätyyn laukkavoltti. Takaisin raviin, ja vaihdettiin suunta lävistäjällä. Lävistäjän keskelle tuli neljän askeleen käyntisiirtyminen, jonka jälkeen siirryttiin takaisin raviin. Lävistäjän jälkeen nostettiin vasen laukka, laukattiin laukkavoltti ja siirryttiin raviin.
Lätty liikkui ihan kivasti, mutta takapää alkoi lentelemään aika herkästi. Mun asenne oli, että nyt liikutaan eteenpäin eikä jäädä jumittamaan. Ravi oli taas ihan hirveän tuntuista istuttavaa, varsinkin laukan jälkeen, ja tuntui taas siltä että heilun siellä aivan joka suuntaan. Laukat nousi kuitenkin ihan kivasti, eikä protesteja juurikaan tullut - niitä tuli lähinnä lyhyelle lävistäjälle tai volteille kääntyessä.

Siirryttiin pääty-ympyrälle, jossa väistätimme käynnissä takapäätä ympyrän ulkopuolelle. Lätty väistätti kyllä ihan kivasti, mutta tahtoi jäädä usein hitaaksi, mikä koituikin meidän kohtaloksi. Väistöjen jälkeen laukkasimme hetken aikaa - tai lähinnä yritimme. Saatiin Lätyn kanssa laukattua pukkisarjojen jälkeen ehkä puoliympyrää, jolloin vauhti hidastui ja pukittelu alkoi taas. Kun Marjo sitten antoi luvan lopetella laukkaa, totesin ettei me vielä lopeteta laukkaamista. Laukattiin sitten vielä hetki, jonka jälkeen siirsin Lätyn ravin kautta käyntiin taputusten kera. Tässä vaiheessa nostin jalustimet vapaaehtoisesti kaulalle ja aloin työskentelemään kunnolla.
Seuraavassa tehtävässä liikuttiin oikeassa kierroksessa. Tehtiin E-kulmaan käyntivoltti, jonka jälkeen tehtiin pohkeenväistöä kartiolle ja tehtiin voltti vasemmalle. Väistettiin takaisin uralle, ja siirryttiin harjoitusraviin. Toiselle pitkälle sivulle tehtiin kaari: heti kun hevonen oli suoristettu kaarelle nostettiin vasen laukka, ja kaaren huipulle laukattiin laukkavoltti vasemmalle. Laukattiin kaari loppuun ja siirryttiin käyntiin.
Tehtävä sujui ihan kivasti. Väistöissä Lätty jäi vähän hitaaksi, niin kuin ympyrän väistöissäkin aikaisemmin, ja meni takapää edellä. Siirrettyäni väistättävää jalkaa vähän edemmäs ja käyttäen enemmän istuntaa/painoapuja, alkoi väistötkin sujua vähän paremmin. Laukat nousi ihan kivasti, ja volttikin sujui ihan ok. Laukka oli kyllä aika reipasta, ja voltille tullessa sain ottaa Lättyä todella paljon kiinni.
Vaihdettiin suuntaa, ja muutettiin jonkinverran tehtävää. Tultiin siis vasemmassa kierroksessa ja tehtiin S:n kohdalle noin 10 metrin voltti, jonka jälkeen väistettiin ravissa samalle kartiolle kuin äsken, tehtiin voltti ja väistettiin kulmaan. Tässä oli vähän tilaa väistää, joten ainakin me Lätyn kanssa ei päästy kovin lähelle uraa/kulmaa. Päädyssä nostettiin laukka, ja ainakin itse laukkasin pienen voltin siihen samalla, ennen kaarelle siirtymistä. Kaarella siirtyminen käyntiin ja oikean laukan nosto. Laukattiin voltti ja siirryttiin kaaren jälkeen raviin.
Tehtävä oli ihan ok. Raviväistöissä oli alkuun aivan kamalasti ongelmia, mutta yritin pitkään ja hartaasti, joka sitten palkittiin parilla lähes onnistuneella raviväistöllä. Laukkakaari sujui ihan kivasti, mutta kaaren jälkeen jouduin pariin kertaan tekemään pysähdyksen saadakseni hevosta paremmin kuulolle. Joka kierroksella tein päätyyn myös yhden ylimääräisen ravivoltin rauhoitellakseni intoilevaa hevosta.

Loppuun tulimme vielä keskiympyrälle keventelemään. Huomasin, että mulla oli eri mittaiset jalustimet, vaikka niillä olin ratsastellut alkutunnista. Lopputunnista Lätty myös alkoi pyöristymään aina hetkellisesti, varsinkin ravi- ja käyntivolteilla. Keskiympyrällä kun muistin vain taivutella ja asettaa vähän sisään, niin pyöreämpi muoto säilyi hitusen pidempään. Tunti meni kyllä paljon paremmin kuin kaksi viikkoa sitten, vaikka pukkeja tulikin enemmän. Kyllä mä joku päivä vielä opin ratsastamaan Lättyäkin - ja ehkä vielä Makkaraa ja Patuakin... ;)

torstai 27. marraskuuta 2014

Muistellaan vanhoja

Ei, nyt ei ole kyse vanhojen tansseista - ne on vasta tulossa muutaman vuoden päästä. Nyt on kyse jostain aivan muusta...

Tunnistaako joku yllä olevan kuvan hevosen pelkkien jalkojen perusteella? Vanhan blogin lukijat saattavatkin, mutta uusimmat eivät - näitä jalkoja, edes yhtä karvaakaan, en nimittäin itsekään ole nähnyt lähes vuoteen. Lauantaina näin ensimmäistä kertaa ne vanhat tutut hevoset kahta lukuunottamatta - rest in peace ♥ - ja yhden uudenkin tuttavuuden sekä tietty niitä muutamia tuttuja naamoja. Talli oli muuttunut ja hevosten karsinpaikat vaihtuneet jonkin verran, mutta tallihenki ja meininki yleensäkin oli se tuttu ja vanha. Raksuttaako jo?

Nuori herra on täyttänyt pyöreitä - 10 vuotta täynnä! ♥
Arvasitko oikein? Kyseessä nimittäin oli Santerin - tai lyhemmin Santun - jalat. Kävin tosiaan lauantaina Mikkolassa ensimmäistä kertaa reiluun 11 kuukauteen. Jouduin oikeasti hengittelemään hetken ennen kuin kävelin tallipihalle koivukujan läpi. Hymyhän siinä heti nousi huulille, kun eräs tallityöntekijä jonka olen nähnyt vain nopeasti vilaukselta välillä bussissa tuli halaamaan heti ensimmäisenä ja kyselemään kuulumisia. Paljon rohkeimmin mielin astuin sitten ylätalliin, jossa kohtasin ensimmäisen yllätykseni: oven vieressä asustelivatkin tällä kertaa Kurre ja Sylvi, kun ennen siinä oli tyhjä, Ramin vanha karsina ja Nasti. Tarkemmin katsottuani ympärilleni, huomasin Kurren ja Ramin vanhojen karsinoiden välisen seinän kadonneen, Nastin siirtyneen Sylvin karsinaan, Graffin siirtyneen Lilin karsinaan ja Nickin siirtyneen Ilon karsinaan. Kurren vanha karsina oli jaettu kahtia niin että toinen puolikas oli liitetty Ramin vanhaan karsinaan ja toinen Nickin vanhaan karsinaan, jossa nykyään asuu Iso-Ville. Graffin vanhaa karsinaa oli myös vähän suurennettu, mutta se oli tälläkertaa tyhjä.

Alatallissa paikat olivat lähes samat kuin vuodenvaihteessa: ainoastaan Villen vanhaan karsinaan oli muuttanut Ilo, Liisan vanhaan oli muuttanut Lili ja Pepin vanhaan oli ilmestynyt tallin uusin asukki, 6 vuotias suomenhevostamma Helmi. Ihan samassa kunnossa tamma ei ole kuin vuosi sitten, kuulemma on lomaillut laitumella koko kesän joten mahaa on kertynyt. Aika kivalta tamma kuitenkin vaikutti hoitotilanteessa, ratsastaessa näyttää ja onkin todella tahmean ja vaativan oloinen. Tarkemmin en ala puhumaan tammasta, kun on lähes täysin vieras mulle.

Sylvikin tosiaan porskuttaa menemään, vaikka vanha mamma on jo 26 vuotias. Tyytyväisenä köpötteli alkeistunnilla pieni ratsastajanalku selässään. Voin vain kuvitella, kuinka moni ratsastaja on opetellut ratsastamaan tamman kanssa - varmasti vielä moni tuleekin oppimaan, mikäli intoa työskentelyyn riittää noinkin paljon!

Tallin hoikka tyttö 12 vuotta

Mua niin harmittaa kun kultapojulla on toi koppa... :'( Ilokin on jo 23 vuotias ♥
Pientä jännitystäkin saatiin erään hevosen toimesta, niin mulle henkilökohtaisesti kuin tallille yleensäkin. Varpaani nimittäin tuli liiskatuksi tehdessäni tuttavuutta Helmiin - ihan puhdas vahinkohan se oli, eikä se lopulta kipeää tehnytkään. Mikään varvas ei kuitenkaan murtunut, vaikka aikamoinen painomäärä jalkani päällä olikin - ja jalassahan mulla oli normi tennarit... Myöhemmin päivällä tamma sitten keksi jekuttaa tallilaisia vielä lisää, mutta siitä ei sen enempää.

Tietty mulla oli vähän haikeakin mieli: mietinnän alla on vielä että astunko tuon tallin pihaan enään ikinä, vai käynkö mahdollisesti vielä kerran siellä. Sitten kun on Ilon vuoro siirtyä kaverinsa Mustan luo ikivihreille laitumille, niin voi olla, että tulen käymään, mutta tämäkin on vain ehkä. Tästä päästäänkin sujuvasti vanhuuteen: tallin 12:sta hevosesta neljä on vähintään 20 vuotta vanhoja, ja Lilikin on jo 19. Yksitellen nää kaikki todella hyvät ja tasaiset hevoset, joista osa käy alkeistunneillakin, siirtyvät vehreille niityille. Onneksi on monta hyvää nuortakin hevosta, jotka opetustöitä tekevät. Lisäksi kaksi mun suosikkeihin kuuluvaa tammaa on vuoden aikana siirtyneet sinne ikivihreille laukkailemaan ♥

Mulla on ikävä teitä ja mua harmittaa et en kerenny hyvästeleen teitä ♥


Mä vannon, ja vannon, ja vannon; huomenna mun sekoiluni päättyy, mut ehkä tiedät.
Mä jatkan, ja jatkan, ja jatkan, kunnes sun sydämesi särkyy, ja jätät meidät.
Rakas onnea matkaan, sinä ansaitset kultaa.
Hei älä ikinä enään yhdenkään ihmisen anna sua kohdella niin kuin mä kohtelin, loukkasin ja haavoitin sua.
Älä rakasta ketään, joka voi olla niin julma, mä tiedän että mä loukkasin, loukkasin ja haavoitin sua.

Mä tunnen, mä tunnen, mä tunnen, muistosi lähelläni vielä ja pyydän anteeksi.
Sä löysit, sä löysit, jo toisen ja mun on sun annettava mennä, nyt hänen luokseen.
Rakas onnea matkaan, sinä ansaitset kultaa.
Hei älä ikinä enään yhdenkään ihmisen anna sua kohdella niin kuin mä kohtelin, loukkasin ja haavoitin sua.
Älä rakasta ketään, joka voi olla niin julma, mä tiedän että mä loukkasin, loukkasin ja haavoitin sua.


Oltiin eilen tosiaan Taitaja9-kisassa Ähtärissä. Meidän koululta lähti matkaan kaksi kolmen hengen joukkuetta, ja samalla bussilla tuli myös kaupungin toiselta yläasteelta kaksi joukkuetta, joita vastaan kilpailimme. Pakko on myöntää, että osa tehtävistä tuntui vaikeilta ja yksi tehtävistä näin jälkikäteen mietittynä ja kaveriporukan kanssa juteltua lähestulkoon mahdottomalta. Vai kuinka moni teistä saa erotettua kolmen kananmunan valkuaisen keltuaisesta ja vatkattua käsin siitä niin kiinteä, että se pysyy kulhossa vaikka kulho oli ylösalaisin neljässä minuutissa? Jep, mahdollista se kyllä on varmasti mutta kumpikaan meidän koulun joukkueista ei onnistunut tekemään suoritusta vaaditussa ajassa.

Niinhän sinä kävi, että meidän molemmat joukkueet pääs jatkoon. Olin vähän hämmästynyt, koska meidän suoritukset oli pari rastia lukuunottamatta aika säälittävän oloisia, ja itelläkään ei pokka oikein pitänyt ihan joka tilanteessa - yksi asia jota alan tekemään hermostuessani: nauraminen... Pakko vielä kehua Ähtärin ammattikoulun ruokaa - tai siis jälkiruokaa, köyhiä ritareita. Ikinä aikasemmin en oo köyhiä ritareita syönyt ja ne on kyllä semmosta herkkua että oksat pois! Sämpylätkin oli todella hyviä ja niitäkin tuli popsittua muutama.

Luetaan äikässä parhaillaan jotakin kirjaa, jonka sai itse valita ja itse valitsin kaikkein paksuimman - ja varmaan sekavimman... :D

Koulussa mulla menee ihan kivasti, osa kokeista tuntuu olevan mulle vähän hankalia. Oon nyt yrittänyt panostaa, mutta ei oo näyttänyt auttavan muussa kuin saksassa. Oon alkanu harjotella sanakokeisiin Quizlet-nimisen sovelluksen avulla. Alan usein lukemaan sanoja vasta edellisenä iltana, mut tän sovelluksen avulla ne ainakin mulla jää mieleen tosi nopeesti. Oon nyt kahteen sanakokeeseen käyttäny sitä, ja numerot on ollu 10- ja 10, kun aikaisemmin ne on ollu seiskan ja ysin välillä. Toimii myös enkkuun ja ruotsiin, ja oonkin ajatellu testata sitä niihinkin. Tietääkseni toimii myös muilla kielillä, en ole niin perehtynyt sovelluksen muihin kieliin.

Yhteiskuntaoppi ei oikein suju mulla, ja matikkakin laski kahdella numerolla: avaruusgeometria ei vaan oikein oo mun juttu eikä kyllä tuomioistuimetkaan... Bilsassa oon yrittäny parantaa, ja tänään oli meidän vika bilsankoe joka ei kyllä tainnu mennä ihan niin hyvin kuin viimeksi... Tällä hetkellä mulle on Wilmaan merkitty kokeet äikästä (huomenna), ruotsista (tiistaina), saksasta (torstaina, luojalle kiitos kertaustunnista ennen koetta!) ja enkusta (9.12 tiistaina) että täydellä höyryllä vaan eteenpäin. Niin ja ensi viikon perjantaina meillä on itsenäisyyspäivätanssit, joita odotan innolla!

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Marraskuun puhelimen tyhjennys

Huomasin et mun puhelin alkoi pikkuhiljaa täyttymään kuvista, joten ajattelin väsätä teille tämmösen puhelimen tyhjennys -postauksen. Siitä syntyi idea joka kuukausi tehtävään postaukseen: ideana olisi siis tehdä jokaisen kuukauden loppuvaiheilla puhelimen tyhjennys kuluneen kuukauden kuvista, ja julkaista ne omana postauksenaan. Onko toteuttamiskelpoinen ajatus vai kuopataanko heti?

Tässä marraskuun tyhjennyksessä on kuvia myös lokakuulta, jotka on pitänyt julkaista jo aikaa sitten, mutta sopivaa rakoa ei oo osunut kohdalle. Jos huomenna vaan kerkiän, niin raapustan muutaman kuvan kera pientä postausta mun lauantaista joka kului vähän eri tavalla kuin mun normaalit lauantait... :)

1 Vikan tet-päivän järjestelyjä 2 Sairaalalla tuli kävästyä pitkästä aikaa isoskoulutusleirin jälkeen
3 Makkaran kanssa lähdossä tunnille lokakuun lopussa

5 Vuoden 2014 viimeisen jakson lukkari

7 Tuli vertailtua yläasteen kuvia keskenään jokin aika sitten ja pakko myöntää että nauruilta ei vältytty! :D Oon ollu ihan karseen näkönen aikasempina vuosina, tän vuoden kuva on ehkä onnistunein ikinä...

9 Seiskojen päivässä paisteltiin makkaraa ala-asteen katoksessa 10 Ensi kesän leirit on julkaistu ja ilmoittauduttu muutamaa viikkoa sitten - tosin leirin numerosta en vielä tiiä, pitäs varmaan kysellä... :D Ja kattoo uskaltaako kukaan tulla mun kaveriks sinne ;)

11 "Hei kaverit kattokaas mikä mun taskuu jäi kiskan jälkee!" 12 Jouduin - tai pääsin, miten sen ottaa - musiikintunnilla mikin ääreen

13 Lauantaina oli kivasti lunta, nyt on ihan harmaata ja märkää 14 Tänään käytiin Ähtärissä Taitaja9-kisassa, joka meni meidän koulun joukkueilta tosi kivasti! Kuvan ottanut toinen joukkueen jäsen

16 Mummu täytti tänään vuosia, joten eikun kyläilemään ja syömään

lauantai 22. marraskuuta 2014

Kolmen kuukauden tauon jälkeen...

Kaikista kuvista ja videoista taas kiitos Roosikselle!

... pääsin pitkästä aikaa hyppäämään. Vaikka kouluratsastaja olenkin, niin esteet tuo kivaa vaihtelua tunteihin. Tallille en mennyt kuitenkaan yksin: mua aikasemmin Roosis oli tullut taas kuvailemaan ja meidän kyydillä tuli eräs toinen kaverini katselemaan millaisella tallilla oikein ratsastan nykyään. Kohdallani luki Ruttu ja odotin tuntia innolla. Hevonen kuntoon ja eikun maneesiin.

Meidän meno ei ollut ehkä ihan parhaimmasta päästä, enkä ala selittelemään tehtäviä sen kummemmin. Kaikki tehtävät ensimmäistä lukuunottamatta näkyvät videolla, ja se ensimmäinenkin näkyy vilaukselta tuossa aivan alussa. Ensimmäinen tehtävä kuitenkin oli tulla laukkapuomit, jotka olivat tuo sininen, kuutisen askelta aikaisemmin ollut puna-valkoinen ja päädyssä ollut punavalkoinen. Tehtävä sujui ihan ok. Muutettiin sitten toiseen suuntaan niin että sinisen sinisen puomin jälkeen siirryttiin raviin, nostettiin uusi laukka, ylitettiin oven puoleinen puomi ja pysähdyttiin. Tää tuotti meille eniten ongelmia, eikä varmaan ainuttakaan puhdasta suoritusta saatu aikaan.

Varsinainen hyppääminen alkoi "näyttävästi" näin:



Huono, mutta ainut hyppykuva.
Taidettiin kieltää tolle samalle ristikolle molemmilla kierroksilla kerran. Koskahan mä opin sen, että lähestyessä estettä täytyy pitää ne pohkeet kiinni? Lopputunti menikin sitten paremmin ja hypyt parani aina joka kierroksella. Muutamia ravirikkoja tuli, mutta käännöksetkin oli haasteellisia.

Hevonen, jonka selässä tunnen oloni pieneksi ♥

Muiden hypätessä ratoja, innostuttiin ottamaan parit kuvat

Marjon "uusintaradalle" (näkyy videolla, pätkä jossa paljon kaarteita) otettiin myös aika. Kaarteet oli meille tosi hankalia, ja ratakin alkoi todella mallikkaasti kompuroinnilla ensimmäiselle esteelle. Toisen esteen jälkeen tuli ravirikko, ja neljännen jälkeen mun tasapaino petti mutta jatkettiin hyvällä vauhdilla. Viimeiselle esteelle tultiin vähän pohjaan ja hyppy oli vähän tökerö. Aika oli meillä loppujen lopuksi 32 sekuntia ja risat. Aika sijoitti meidät porukan neljänneksi - jep, kaikki muut tunnilla oli poniratsukoita. Meitä hidasti tosi paljon noi tiukat käännökset, mutta saatiin kirittyä aikaa kiinni noilla parilla pidemmällä suoralla. Kunniakierroksella aina niin rauhallinen Ruttu sitten vähän innostui enemmän ja osa päädystä mentiinkin pomppimista yrittäen. Loppuverkkaan ruuna sitten muuttui tyypilliseksi itsekseen - rauhallisuuden perikuvaksi.



tiistai 18. marraskuuta 2014

Räiskäle

Postauksen kuvista ja videoista kiitos Roosikselle!

Tää postaus vähän venähti, mutta kuvien (tai siis muistikortin...) saamisessa kesti muutama päivä. Mun istunta ei ollu ihan mistään parhaasta päästä omasta mielestäni vaativan hevosen takia - iso ravi ei oo oikein mun juttu... :D
Mun leuka loksahti varmaan lattiaan asti kun sain viestin perjantaina ennen puoltaviittä mikä hevonen mun kohdalla luki: Lätty. En ollu saanut siitä kovin mukavaa saatika helppoa kuvaa, joten hieman ristiriitaisissa fiiliksissä astuin talliin - parikymmentä minuuttia myöhässä. Pikainen harjaus, kannusten laitto ja varustus ja olimme ihan aikataulussa.

Meno näytti varsinkin alussa aika pitkälti tältä...


Tuntihan ei mennyt ihan kaikkein parhaiten, mutta paljon paremmin kuin olin kuvitellut. Kuvitelmissani koko tunti olisi mennyt tappelemiseen siitä että laukataanko vai ei, mutta laukkaverryttelyssä yllätyin kun laukka nousikin ihan siltä seisomalta. Ja Lätyn laukka tuntui muuten tasaiselta raviin verrattuna! Harjoitusravissa heiluin kuin heinämies ja kädetkin heilui joka suuntaan.

... välillä näytettiin tältä (nauroin tälle muuten pitkän aikaa, mitähä mä oon taas säätäny tuol)...


Aloitimme varsinaisen työskentelyn kolmiolla - ilman jalustimia. Kolmion kulmissa meidän piti taivuttaa ulos ja kääntyä seuraavalle kolmion sivulle. Tehtävä sujui alun hakuilun jälkeen hyvin vaikka käynti tuntui aika hitaalta. Tehtävää muutettiin sen verran, että taivutettiin sisään. Tehtävä tehtiin kumpaankin suuntaan hetki käynnissä, jonka jälkeen kokeiltiin samaa ravissa, jolloin yhteen kulmaan tehtiin pieni voltti. Voltin kanssa tuli pieniä ongelmia, mutta muuten tehtävä sujui. Ravattiin hetki ympyrää, jonka jälkeen laukkasimme kolmiota. Alussa meillä oli taas ongelmia, ja saatiin aikaseksi kunnon pukkisarjojakin - pari kertaa olin lähellä tippua, mutta pysyin lopulta kyydissä. Näitä pukkeja tuli sitten pitkin lopputuntia, aina laukkatehtävissä. Laukattiin vielä ympyrällä pari kierrosta - pukkien kera.

... käyntiin siirtyessä näytettiin aina tältä...

















... mutta suht hyvinkin me mentiin!

Otettiin jalustimet takaisin ja alettiin sitten tulemaan kolmikaarista kiemurauraa. Ensimmäisessä tehtävässä tultiin L-päädystä ravissa ensimmäinen kaari ja pituushalkaisijalla nostetaan oikea laukka ja tehdään voltti, jonka jälkeen siirrytään käyntiin. Seuraavan kaaren huipulla nostetaan vasen laukka ja laukataan voltti, jonka jälkeen siirrytään käyntiin. Viimeinen kaari meni samalla tavalla kuin ensimmäinen, mutta voltin jälkeen jatkettiin ravissa. Lätyn kanssa tapeltiin taas laukannostoissa, mutta varsinkin keskimmäisen kaaren laukkoihin olen tyytyväinen - Marjo nimittäin oli juoksutusraipan kanssa partioimassa sillä kaarella.
Tehtävä muuttui toiseen kierrokseen jonkinverran: jätimme voltit ja käyntisiirtymiset pois, ja vaihdoimme laukan ravin kautta. Kerran mentiin vastalaukassa kaari, mutta en alkanut sitä vaihtelemaan kun laukka kumminkin nousi - ja se oli yksi tunnin tavoitteista. Loppuravit mentiinkin sitten aikas vauhtia, samoin loppukäynnit - eräs tuntilainen sanoikin että se on aina loppukäynneissä todella reipas.



Pistäkää mutterista laatua paremmaksi! Kolme pätkää tunnilta: ravia, pukkeja ja laukkaa.

Kaikenkaikkiaan onnistunut tunti. Ennakkoluuloista ja epäilyksistä huolimatta Lätty oli todella mukava hevonen, jolla voisin mennä uudestaankin. Hengissä selvittiin, vaikka maneesiin astuttuani sanoinkin Marjolle ettei tältä tunnilta selvitä elävänä. Ravi tosiaan oli aika hirveä istua, mutta välillä pystyin istumaan pomppimattakin. Kuten pari postausta aikaisemmin kerroin keränneeni huimasti lisää itseluottamusta ratsastuksessa, ei se mennyt yhtään hukkaan. Aloin pohtimaan, että jos vuosi sitten olisin Lätyn selkään olisin kavunnut ja tehnyt samat tehtävät, ei tunnista olisi tullut yhtään mitään: aika todennäköisesti olisin tullut sieltä alas aika nopeasti, enkä suinkaan vapaaehtoisesti. Pikkulinnuilta kuulin myös saaneeni kehuja kehittymisestäni - ja kehuja antaneet ovat yhtä lukuunottamatta hevosenomistajia (hahaa, touchdown teille ratsastuskoulun aikuisille jotka olette väittäneet ettei kehitystä ole, ja kyllä: pikkulinnut lauloivat tästäkin).


lauantai 15. marraskuuta 2014

Ostoksia

Viikko sitten lauantaina käytiin koko perheen voimin Jämsässä, tarkoituksena ostaa talvikenkiä. Aikaisemmin samalla viikolla pistettiin tilausta Horzelle. Tää postaus on ensimmäinen ostosten esittely -postaus ikinä mulle, joten se saattaa näkyä kuvissa ja teksteissä.






Jämsästä, Pajalan Kengästä, tosiaan lähti mukaan karvavuoriset talvikengät. Heti kun näin nää kengät, niin halusin ne. En ees sovittanu muita kenkiä, halusin vaan nää. Väri ei oikeesti oo noin tumma, vaan on semmonen vaaleenruskea. Hinta ei ollut mikään päätä huimaava, 79 euroa.

Antakaa anteeks noi mun kädet - en oo syntyny malliks.. :D



Horzelta tilattiin mulle alennuksesta talviratsastustakki, joka on aikas muhku. Pitkään mietittiin paketin tultua, että onko se mulle liian iso, mutta päädyttiin siihen, että ei vaihdeta pienenpään. Hihoissa on heijastinnauhat, huppu on irrotettava ja taskuja vaikka muille jakaa. Testaamaan en ole vielä päässyt - kunnon pakkasia odotellessa...





Toinen Horzelta tilattu tuote pääsikin jo perjantain tunnilla testattavaksi. Kyseessä on pallopäiset kannukset, koossa 15L eli naisten 15mm. Ovat vähän vaikeat laittaa ainakin omiin kenkiini - olivat siis aika tiukat. Täytyy muistaa jättää ne aina valmiiksi noihin kenkiin niin ei tarvii tapella niitten kanssa... Näitä tuli tilattua vahingossa kahdet, joten mietinnän alla on vielä toisten tulevaisuus...




Kolmas Horzelta tilattu tuote saa olla kaapissa pidemmän aikaa: kyseessä on Horzen ratsastussukat. Sukkiahan ei voi koskaan olla liikaa, vaikka mulla ne kestääkin yleensä sen puolesta vuodesta vuoteen, riippuen sukista. Varastossa mulla on niitä aina vähintään yhdet, ja nyt jos oikein muistan niin mulla ei entuudestaan ollut sukkia kaapissa käytössä olevien lisäksi. Tän värisiä sukkia mulla ei ookaan vielä ollut..

perjantai 14. marraskuuta 2014

Eihän siitä nyt vaan eroon pääse...

... nimittäin Ponilaaksosta! Huomasin, että kolmisen viikkoa sitten eli 26.10 tuli täyteen yksi vuosi siitä, kun menin ensimmäistä kertaa Ponilaaksoon. Kyseessä oli irtotunti, jonka menin Patulla. Tarkoitukseni oli käydä kerran tutustumassa seuraavan kesän leiripaikkaan, mutta suunnitelmat muuttuivat reippaastikin. Tunnin jälkeen olin ihan fiiliksissä, mutta näin vuotta myöhemmin ajateltuna se ei mennyt kovinkaan häävisti...

(C) Aliisa

Voi apua noi mun kädet... :D (C) Aliisa
Kolmisen viikkoa myöhemmin ajeltiin taas Keuruulle uuden irtotunnin merkeissä ja mukana oli myös Roosa ja hänen siskonsa. Kapusin taas Patun selkään, Roosa Delhin ja sisko sitten Nemon kyytiin. Oltiin yhtä hymyä tunnin jälkeen, vaikka täysin onnistunut tunti se ei ollut - ei sen jälkeen eikä näin vuotta myöhemmin ajateltuna.

(C) Äiti
Ensimmäisestä irtotunnista asti oli päässäni pyörinyt ajatus tallinvaihdosta. Äiti kumminkin sanoi, etten vaihtaisi kun matka on niin pitkä. Tiedä sitten mikä äidin pään käänsi, mutta niin vaan joulun jälkeen oltiin jo varmoja vaihdosta - tai ainakin siitä, että lopettaisin Mikkolassa. Ihmettelen jos joku ei huomannut kun jakelin varsinkin Ilolle hyvästejä useamman viikon ajan ja vietin niin paljon aikaa kuin mahdollista sen kanssa, tosin ei sitäkään hirmuisesti ollut kun kävin lähinnä lauantaisin, jolloin hevoset on ulkona viimeisen tunnin loppumiseen saakka. Mä en tiedä, mitä oisin tehnyt jos en olisi päässyt Ponilaaksoon tunneille, täällä kun ei ole mitkään parhaat mahdollisuudet vuokra- saatika ylläpitohevoseen.

Päivä oli 16. tammikuuta (heh, en muistanut ulkoa, piti luntata). Muistan, kuinka harjasin Seppoa ja miten se käyttäytyi. Muistan sen tunteen, kun pääsin pitkästä aikaa vajaan kahden viikon jälkeen. Muistan millainen Seppo oli ratsastaa..
Pakkasten takia tammikuun loput tunnit peruttiin, mutta helmikuun alussa pääsin tasapainoilemaan ilman satulaa -tunnille Sepolla. Etana ja raketti jäi kyllä vahvasti mieleen tuosta kerrasta, oli kyllä hauskaa!

Onpas se nyt niin huonolaatusta... Toivottavasti näette siinä hevosen ja ratsastajan ettekä muuta :D (C) Aliisa

(C) Aliisa

Kevät sitten rullaili eteenpäin ja hyppäämäänkin päästiin. Seuraavat kuvat on kuitenkin vasta toukokuulta, kun menin vappuna Makkaralla. En tuota tuntia odottanut kovinkaan innokkaasti, joka sitten kostautui sillä ettei tunti mennytkään hyvin. Poni ei liikkunut juuri mitenkään ja olen iloinen että nyt se sentään liikkuu vaikka en otetta siihen saa.

(C) Äiti
Ja kävipä mulla tuurikin, kun eräälle lauantain estetunnille sattui tulemaan kuvaaja! Sain ensimmäiset estekuvat puoleen vuoteen, ja olin ihan äimänkäkenä silloisesta kehityksestä. Muutamia korjausta vaativia asioitahan sieltä löytyi, mutta olin yllättynyt.

(C) Sara

(C) Sara
Olin myös ilmoittautunut seuraestemestaruuksiin ihan kokeilumielessä, joten pääsin pari päivää aikasemmin hyppäilemään Ruuvilla. Eihän se tunti nyt huonosti mennyt, mutta olishan se paremminkin voinut mennä... Kisatkaan ei menny ihan niin kuin piti :D

(C) Minka
Sitten koitti se lähes vuoden odotettu leiri! Aivan unohtumaton viikko kertakaikkiaan, ja kehitystäkin tuntui tapahtuvan. Pääsin kokeilemaan kahta uutta ponia (Delhi & Nemo), tuuppailemaan Macyn kanssa gramaanien kera, leikkimään Laurin kanssa ja säikähtelemään Makkaran kanssa maastoon. Aika suokkipainotteinen viikko kertakaikkiaan, sillä hyppäsin suomenhevosella jokaikisen estetunnin - yhtä Ruuvituntia lukuunottamatta kaikki Rutulla, joka myös oli leirihoitsuni. Tuon viikon aikana rakastuin Ruttuun totaalisesti, ihana tapaus.

(C) Hanna/Pia

(C) kuka?

(C) Pinja

(C) Sara
Syksy aloitettiinkin rennosti väistöjen parissa puolessa välissä elokuuta Laurin kanssa. Voin sanoa, ettei se tunti mennyt kovin hyvin. Elo-syyskuun aikana ratsastin Laurin lisäksi ainakin Rutulla, Ruuvilla ja Källillä.

(C) Minka
Syksyn aikana olin saanut päähäni idean osallistua Mänttä-Keuruu Cupin kouluosuuteen luokassa heC. Harjoittelin kisaponini Katin kanssa ennen kisoja muistaakseni kaksi tuntia, ja olin hirmutyytyväinen, joten lähdin hyvillä mielin sunnuntain kisapäivään. En joutunut pettymään kisoissa, päinvastoin! Vaikka peruutukset meni vinoon, niin tein kaiken niin hyvin kuin pystyin.

(C) Minka

(C) Roosa








Nousipa hymy huulille kun muistelee mitä tähän vuoteen Ponilaaksossa on mahtunut! Oon ottanu huiman harppauksen ratsastuksessa eteenpäin ja tavannut uusia ihmisiä, joista pidän. Tuolla on mahtava talliporukka ja me tsempataan toisiamme niin hyvin kuin pystytään. Itse henkilökohtasesti oon huomannu sen, ja asioihin tartutaan lähes aina huumorilla. Ponilaaksoa en oo kyllä ihan heti jättämässä! ♥ Kuvat nyt oli laadultaan mitä oli kun jouduin muokkailemaan, mutta kyllä niistä nyt näkee mitä siinä tehdään ;)

Väsäilin myös supertylsän videon tylsän musiikin kera, mutta siinä näkyy matskua ainakin päivämääriltä 26.10.2013/Patu, 15.11.2013/Patu, 02.02.2014/Seppo, 01.05.2014/Makkara, 25.05.2014/kisat Laurilla (videota en ole ikinä julkaissut ja tässä näkyy radan kaksi ensimmäistä estettä), leiriltä/Lauri ja 12.10.2014/kisat Katilla. Kyllä järkyttää katsoa millaista se oma ratsastus oli vielä puoli vuotta sitten, toivottavasti se on nyt paljon siedettävämmän näköistä :D



Ps. Huomenna lauantaina ei olekaan tiedossa yllätyshevostelua erittäin mielenkiintoisen syyn takia, josta en blogissa puhu :)