keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Joulukuun puhelimen tyhjennys

Joulukuun aikana ei tullut ihan niin paljon kuvailtua kännykällä, mutta kyllä niitäkin tuli sen verran napsittua, että postauksen pystyy tekemään. Joissakin laatu on aivan päätähuimaavaa, että älkää pelästykö.

Vuoden vaihtumista en vietä mitenkään kummoisesti, edes raketteja ei olla ostettu eikä käydä keskustassa edes katsomassa. Pientä herkuttelua, ja se on siinä. Tänne varmasti näkyisi osa raketeista mutta en jaksa päivystää ikkunalla :D

1 Seppo on jotenkin kamalan ihmisrakas ja se leikkii aina koiraa - mulla on tästä videokin mutten sitä tänne laita... :D 2 "Nokun kutittaa..!" Piti ottaa vähän matkaevästä kun lähettiin Jyväskylästä - näitä popsittiin vielä koulussakin seuraavat pari päivää.

7 Lupauduin viemään kuun alussa koneen taas discoilemaan

9 ... ja sitä hiekkaa oli sukassakin ja takataskussa, toi oli vaan etutasku

12 Irkku valmiine maastoon, takana näkyykin Urpon takamus 13 Yritäppä siinä pitää pellolla kahta hevosta - joista toinen on muuten erityisen huomionkipeä ja hyvä pilaamaan kuvaajan ilmeet tunkemalla syliin - ja ottaa selfietä...

Hyvää uutta vuotta kaikille! Nähdään viimeistään loppuviikosta jolloin onkin jo vuosi 2015!

lauantai 27. joulukuuta 2014

Uusia tuttavuuksia




Tässäpä teille vielä muutama kuva, jotka olen ottanut tässä parin päivän aikana. Muitakaan kuvia en keksinyt kuvittamaan tätä postausta, sillä en tämänpäiväisestä tallireissusta huolimatta kuvaillut paria kännykkäkuvaa enempää - jotka muuten tulee blogin puolelle alkuviikosta, viimeistään sitten tammikuun alkupuolella puhelinta tyhjentäessäni.

Tänään siis pääsin kaverini kanssa ratsastelemaan hänen vuokriksillaan. Kaksi ponia, risteytysponiruuna Hakke ja newforestinponiruuna Irkku, sekä ylläpidossa oleva suomenhevosruuna Urpo ottivat meidät hyvin vastaan, vaikka ponimainen pilke poneilla vilkahtelikin silmäkulmissa. Otettiin ensimmäisenä talutusponiksi pienin poni Hakke, jonka pistimme nopeasti kuntoon. Kiltti, vanha ratsastuskoulun poni, käveli kiltisti kaverini isän vierellä talutettavana, joten lähdimme laittamaan Irkkua ja Urpoa kuntoon maastoreissua varten. Itse menin siis Irkulla, 18 vuotiaalla ruunalla.

Maasto meni kyllä tosi kivasti. Irkku oli sopivan tasainen koko matkan, ja vaikka ei välillä meinattu pysyä Urpon ja kaverini perässä, ei se menoa haitannut. Otettiin suunnaksi pienten mutkien - ja laukkamäen - jälkeen pelto, jolla oli hyvä rallitella. Kieltämättä pelto oli ainakin 500 metriä pitkä, mutta ei jaksettu mennä kuin reilun puolen välin ravaten, jonka jälkeen tultiin sitten takaisin tulosuuntaan laukalla. Meidän piti rallitella oikein kunnolla, mutta saatiin päähämme hypätä pientä maastoesteen tyylistä, noin 50-60 senttistä estettä joka oli keskellä peltoa. Nappasin nopeasti pajunoksan raipaksi ja sitten aloitettiin. Tultiin tää este muistaakseni kolmeen vai neljään kertaan. Irkku hyppäs todella hyvin, vaikka ekalla kerralla hipaistiin estettä ja viimeisellä kerralla lähdin itse hyppyyn aivan liian aikaisin.

Seuraava kohde oli joko pelto, jossa oli ihan kunnon esteitä - tai no, puomeja ja tolppina ämpäreitä ynnä muuta, mutta verrattuna meidän "maastoesteeseen" oli nää ihan kunnon esteitä - tai sitten toinen pelto, jossa voitais ottaa kunnon laukkatreeniä mäkeen. Valittiin jälkimmäinen ja ratsastettiin tietä pitkin kohti tätä peltoa. Hetken laukkaamisen jälkeen kaverini sai päähänsä, että vaihdetaan hevosia - no, mikäs siinä. Naureskeltiin siinä sitten kun en millään meinannut päästä Urpon selkään, vaikka kovin korkea ei tämä kaveri olekaan - "vain" noin 150 senttinen. Rakastuin tän ex-ravurin laukkaan ja parin laukkapätkän ja pienen koulutuuppailun jälkeen päätettiin aloittaa "mäkitreeni". Urpohan ampaisi salamana heti mäen ylös ja olin yhtä hymyä kävellessämme takaisin tallin eteen. Vaikka poniratsastaja olenkin, tulee mulle silti todella kotoinen olo suomenhevosen selässä - olisinko mä sittenkin suokkiratsastaja? Toivottavasti pääsisin vielä toistekin puskailemaan tuonne!


Uudistuneen Hippolan myötä oon löytänyt nyt ainakin kymmenen uutta blogia lukulistalleni enkä edes katsonut kaikkia Hippolaan liitettyjä blogeja. Omakin blogini löytyy nykyään myös sieltä, ja jonkinajan kuluttua voinkin alkaa miettiä onko uusia lukijoita ilmaantunut - ainakin nyt Hippolasta on vierailijoita tullut melkein kymmenen kertaa. Katsotaan kauanko Naurava Ponityttö Hippolan listoilla roikkuu... :)

torstai 25. joulukuuta 2014

Pakettien sisältö




Joulu on ohi, mutta kuten lupasin, kirjoitan teille vielä näin torstaina postausta mun joululahjoista muutaman kuvan kera. Sain mun toivomia lahjoja, ja myös yllättäviäkin. Siitä huolimatta etten ole jouluruuan ystävä enkä yleensä edes syö kovin paljon jouluna - lukuunottamatta karkkeja joita paketit yleensä pursuilevat - olin täynnä. Mun lautasella taisi olla kauhallinen perunalaatikkoa, pari siivua kinkkua, rosollia - tai voiko sitä edes rosolliksi sanoa kun otin pelkkää punajuurta... - ja vähän kurkkua. Meillä ei yleensä kotona olekaan kamalasti ruokaa kun ollaan kuitenkin vain perheen kesken: jokavuotisia on kuitenkin peruna- ja porkkanalaatikko, kinkku, kala ja rosolli, nyt oli myös karjalanpaistia ja perunoita. Ja tietysti aamupäivällä syötiin äidin tekemää riisipuuroa: se on vaan mun ikuinen rakkaus tuo riisipuuro... ♥ Sitä tulikin syötyä kaksi isoa lautasellista maidon kera. Illalla lahjojen avaamisen jälkeen käytiin viemässä kynttilät hautausmaalle - ulkona oli muuten todella kylmä.



Lahjaesittelyn aloitan kaikkein pienimmästä ja halvimmasta eli huulirasvoista. Etsittiin syksyllä ollessani sairaana Tokmannilta Baby Lipsejä, mutta ei niitä löydetty - lopulta selvisi että etsittiin väärästä paikasta. Nyt yhdestä paketista kuitenkin löytyi kaksikin Baby Lipsiä: Cherry Me ja Mint Fresh. Katsotaan kuinka aktiiviselle käytölle nuokin päätyvät.





































Sitten tietysti ne karkit: vanhemmiltani sain luokan myymiä karkkeja - Tenavien Toivekarkkeja sekä Pikkuveljen Paras Toffeesekoituksen - ja mummuilta sain molemmilta suklaata, toiselta sain Fazeria ja toiselta pätkiksiä. Kauankohan nämäkin herkut mulla säilyvät - toinen karkkirasia on ainakin jo puoliksi tyhjä...





Kallein lahja on ehdottomasti se eniten toivomani (tietysti): Canon EOS 1200D objektiivilla 18-55mm. Ei todellakaan tarvinnut kahta kertaa miettiä mitä siinä neliskulmaisessa paketissa oli. Hihnan kiinnityksessä mulla oli ongelmia ja saa nähdä kestääkö se kuinka kauan. Eilinen ilta ja tää aamu onkin mennyt kuvailua harjoitellessa ja en malta odottaa että pääsen kuvailemaan kunnolla! Opettelu vie varmasti aikansa, mutta kärsivällisyys palkitaan eikös niin ;) Huomaatko muuten mitkä kuvat on kuvattu vanhalla Nikonilla ja mitkä uudella Canonilla?

Lisäksi sain rahaa oikein kivan summan ja Muumi-mukin ja lautasen, joita olen saanut niin synttäri- kuin joululahjaksikin jo useamman vuoden ajan ja pareja (muki+lautanen) taitaakin olla lähemmäs kymmenen. Taitaa olla niin että lahjan saaja käyttää niitä kaikista vähiten...







Mitä kaikkea te saitte joululahjaksi?

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Hyvää joulua!



Joulun kunniaksi etsin teille paria jouluaiheista, suloista eläinvideota Youtubesta. Hevosista ei oikein löytynyt mitään mutta nämä ovat todellakin katsomisen arvoisia. Toivottavasti tykkäätte! Joululahjojen esittelyn teen sitten myöhemmin, toivottavasti maltatte odottaa - itse en ainakaan malta odottaa iltaan kun saamme lahjat!

Hyvää joulua kaikille blogin lukijoille! ♥


tiistai 23. joulukuuta 2014

Vuosi 2014

Nyt onkin menossa kunnon postausrumba, sillä olen postannut peräti neljänä päivänä! Ja kerrotakoon vielä, että huomennakin on tulossa jonkinlainen postaus - torstaista en ole vielä aivan varma. Mutta nyt kun ratsastustunnit Ponilaaksossa jäivät joulutauolle, on hyvä muistella mun ensimmäistä vuotta siellä ja vuotta yleensäkin. Paljon tähän vuoteen onkin mahtunut, joten saa nähdä muistanko kaikki tärkeimmät ja ilmoitusluontoisimmat asiat!

Oikean yläkulman kuva (C) Roosis

Tammikuulta mulla on tosi vähän kuvia, eikä mulla oo vanhoja postauksiakaan enään tallessa. Mutta ne kuvat mitä mulla on, paljastavat aika paljon mitä mun tammikuu piti sisällään: vaihdoin Ponilaaksoon, raahasin tallivaatteet kouluun, ratsastin ehkä tasan kerran ja olin tietty kavereiden kanssa. Ratsastin vain Sepolla.

Vasemman yläkulman kuva (C) Aliisa
Helmikuussa pääsinkin jo ensimmäiselle estetunnille Ponilaaksossa, ja ratsastin myös ensimmäistä kertaa siellä ilman satulaa, ilmeisesti todella hyvillä fiiliksillä. Tein tuttavuutta myös Ruuviin, joka ei vieläkään kuulu mun lemppareihin. Ratsastin Sepolla, Ruuvilla, Patulla, Laurilla ja Rutulla.

Oikean alakulman kuva (C) Aliisa
Maaliskuussa laitoin jäsenhakemusta KeSeRalle, ja kävin tunneilla normaalisti. Meillä oli ripariin liittyvä Gospel-konsertti, jota ennen käytiin Aliisan kanssa kuvailemassa ulkona ja sisällä kuvattiin Get to know me tag -video. Kunnon leirifiilistely alkoi viimeistään maaliskuussa, ja fiilikset nousi mitä lähemmäs heinäkuuta tultiin. Suoritin ykköstutkinnon, ja aloin pohtimaan soittamisen lopettamista. Ratsastin Ballerinalla, Mussulla, Patulla ja Laurilla.

Huhtikuussa kävin Seppälässä lähes kolmen vuoden tauon jälkeen katsomassa ja kuvaamassa Aliisan tuntia. Pyörällä mentiin, ja koska omalleni tapahtui pieni äksidentti sain lainata Aliisan pyörää. Sain nykyisen puhelimeni vanhan Youngin tilalle. Pääsin ensimmäistä kertaa Ponilaaksossa maastoon. Ratsastin Katilla, Macylla, Misterillä ja Källillä.

Vasemman yläkulman kuva (C) Äiti, vasemman alakulman kuva (C) Sara Kylmälä, oikean alakulman kuva (C) Minka
Toukokuu alkoikin kivasti vappuratsastuksella, joka ei mennytkään ihan niin kuin oppikirjoissa. Opeteltiin Aliisan kanssa koulurataa koiran kanssa, kävin ensimmäisissä kunnon kisoissa, hyppäsin ekoja 80 sentin esteitä ja mikä parasta - kesäloma alkoi! Tuntikausi loppui kisoihin, joissa menin Laurilla 60 sentin minimestaruusluokan saaden huimat 7 virhepistettä ja ollen toisiksiviimeinen hyväksytyn suorituksen saanut. Ratsastin Makkaralla, Laurilla ja Ruuvilla.

Oikean alakulman kuva (C) Iskä
Kesäkuulta mulla ei oo muita kuvia kuin riparilta ja konfirmaatiosta. Ripari oli aivan mahtava, ja muistan vieläkin niin monta tilannetta sieltä. Isoset oli ihan parhaita, leiriläiset oli ihania ja osa sulosella tavalla tyhmiä ja illat oli jotain niin parasta! Maisemat oli rannassa kauniita, ja viimeisenä iltana napattu maisemakuva on yks mun suosikeista. Sipsejä, karkkia ja limsaa meni paljon, samoin hyttysmyrkkyä - tosin olin kuvitellut että sitä menisi vieläkin enemmän. Alba oli mulle liian iso ja korkkareilla kävelin ensimmäistä kertaa kunnolla, enkä näistä "riskeistä" huolimatta onnistunut kaatumaan.

Vasemman yläkulman kuva (C) Hanna/Pia, vasemman alakulman kuva (C) ?, oikean alakulman kuva (C) ?
Vihdoin koitti heinäkuu - kuukausi, jolloin leiri alkoi. Kuun alussa käväisin kuitenkin irtotunnilla Seppälässä, ja ratsukseni sain tallin valtamerialuksen, 170 senttisen Kössin, jonka selässä mäkin näytin pieneltä. Samalla viikolla suuntasin parhaan kaverini kanssa Korkeasaareen, jossa tulikin napsittua ihan kivasti kuvia - varsinkin niistä villihevosista. Seuraavat pari viikkoa menikin mansikoita poimiessa noin 30 tuntia viikossa - loppupuolella työpäivät tosin kesti yleensä noin 3-5 tuntia sen kuuden sijaan, sillä yli kymmenen henkilön porukalla pellot kolutaan nopeasti tyhjäksi, ja tauotkin tuppasivat venymään. Ratsastusleiri oli niin huippu kuin olla voi, ja tuntui että opin hirmuisesti uutta vain viikon aikana. Lämpötila kohosi helposti ainakin 30 asteeseen ja auringossa ollut mittari näytti muutamana päivänä neljääkymmentä. Ratsastin Kössillä, Macylla (gramaanit), Rutulla (4x este), Ruuvilla (este), Katilla (istunta), Nemolla (väistöt), Delhillä (siirtymiset), Laurilla (ilman satulaa) ja Makkaralla (maasto).

Vasemman yläkulman kuva (C) Sara Kylmälä, vasemman alakulman kuva (C) Minka
Leirikisat menivät aivan huippuhyvin ja olimme Rutun kanssa kolmansia. Radan hyppäsimme korkeudella 80-90cm. Ennen tuntien alkamista kävin kuvailemassa Roosiksen ja Fionan ratsastusta, ja leukani loksahti auki heti kun kunnon työskentely aloitettiin. Tuntikausi ei alkanut ehkä niin hyvin kuin olin kuvitellut, mutta kyydissä pysyttiin ja poni liikkui. Käytiin kaveriporukan kanssa Powerparkissa kuun loppupuolella, ihan mahtava päivä sekin. Ratsastin Rutulla ja Laurilla.

Syyskuussa ei tapahtunut juuri mitään kummallista. Ilmoittauduin Keuruu-Mänttä Cupin kouluosuuteen Katilla, opiskelin ja käväisin Pohjanmaalla Ruskagospelissa, joka sekin oli todella unohtumaton reissu. Ratsastin  Rutulla, Makkaralla, Ruuvilla ja Källillä.

Vasemman alakulman kuva (C) Roosa
Lokakuun alkupuoli menikin sitten opetellessa koulurataa, jonka sitten juuri ennen omaa suoritusta kerkesin unohtamaan. Prosenteiksi kuitenkin 59,091. Kisojen jälkeen en ratsastanut kahteen viikkoon. Yksi viikko kului Valintatalossa TETin merkeissä, ja syyslomaviikko taas Lapissa. Naurava Ponityttö -blogi taisi saada alkunsa lokakuun alkupuolella. Ratsastin Katilla ja Makkaralla.

Ylimmät kuvat (C) Roosis
Marraskuussa tapahtuikin sitten taas yllättävän paljon: pääsin ensimmäistä kertaa Ponilaakson ainoan puoliverituntsarin selkään kahteenkin otteeseen, kapusin pitkästä aikaa mun lempparin kyytiin ja käväisin lähes vuoden tauon jälkeen Mikkolassa. Horzelta tuli mulle peräti kahdet kannukset, joista toiset on täysin käyttämättömät ja lojuvat ihan turhaan tuossa mun vieressä. Ratsastin Patulla, Lätyllä ja Rutulla.

Joulukuun itsenäisyyspäivän tanssijaiset on varmasti syyslukukauden kohokohta meidän koulussa: saa pukeutua hienoksi eikä tarvitse opiskella. Itse otin päivästä kaiken ilon irti, ja mut näkikin tanssilattialla lähes jokaisessa tanssissa. Lumet tulivat joulujuhla viikolla - toivottavasti pysyvät vielä kauan! Ratsastin Sepolla ja Mussulla.

Mikä on sitten mun tämän vuoden saldo ratsastuksessa?

Mulla on tapana pistää puhelimen muistioon lukumäärät mitä olen tietyllä ponilla mennyt ja montako tippumista sillä olen kokenut. Syksyllä aloin listata myös kalenteriin kenellä menin ja mikä oli tunnin aihe. Mun lista, jolla on niin leiri- kuin normitunnitkin, näyttää tämän vuoden osalta tältä:

Tatjan Patu: 3 koulutuntia
Sefir: koulutunti, 2 leikkituntia, 3 tippumista joista kaikki leikkitunnilla
Ellilän Laurent Perrier: 5 estetuntia, estekisat, leikkitunti, koulutunti, 2 tippumista joista toinen leikkitunnilla
Pärre Ruttu: 6 estetuntia, leirikisat, koulutunti
Ballerina: koulutunti
Müstik: koulutunti, estetunti, tippuminen
Ruuvi: koulutunti, 3 estetuntia
EL-Winter Prince: 2 estetuntia
Ponilaakson Cathy: leikkitunti, 3 koulutuntia, koulukisat
Mister: koulutunti
Ponilaakson Macy: maastotunti, koulutunti
Matrix Pierwsky Kg: puomitunti, maastotunti, 2 koulutuntia
E.L. Delhi: koulutunti
Nemo (IV): koulutunti
Ponilaakson Flurry: 2 koulutuntia
Höjmark's Quartermain: irtotunti
= 20 koulutuntia, 4 leikkituntia, 20 estetuntia, 2 maastotuntia, puomitunti, estekisat, koulukisat, 6 tippumista joista neljä leikkitunnilla + irtotunti Seppälässä

Hyvää joulunodotusta kaikille blogin lukijoille!

maanantai 22. joulukuuta 2014

Linkkaa blogisi -esittelyt

Blogeja linkattiin kymmenisen kappaletta ja aikalailla laidasta laitaan varsinkin ulkoasun puolella: joissakin oli aivan hämmästyttävä banneri ja parissa bannerin teko oli laiminlyöty täysin tai lähes täysin. Otin tähän vain parhaimmat blogit, vaikka lupasin esitellä kymmenen blogia - blogeja linkattiin kuitenkin "vain" kahdeksan. Blogit ovat linkkausjärjestyksessä ja yhden blogin kohdalla taitaa olla vanha banneri, koska postaus on kirjoitettu ennen uutta banneria.


Seuraillaan 4-vee suokkiruunan ratsukoulutuksen etenemistä ja matkassa mukana myös kaksi minishettisoria.

Emilia & ponit on 19 vuotiaan Emilian kirjoittama blogi, joka kertoo 4 vuotiaasta suomenhevosruuna Roopesta ja kahdesta myös 4 vuotiaasta minishetlanninponiorista Torstista ja Hemmosta. Blogin nelijalkaiset ovat aivan syötävän suloisia, ja kuvat ovat aivan ihania. Tekstit kirjoitettu huolella, ja postauksissa on kerrottu myös huonoista päivistä ja epäonnistumisista, jotka saivat ainakin mut hymähtelemään - varsinkin puhelinkuvat karanneiden miniponien jäljistä nappasivat koko naurupotin itselleen! Blogi olisi vielä mielenkiintoisempi, jos banneriin ja ulkoasuun yleensäkin panostettaisiin vielä enemmän. Liityin joka tapauksessa lukijaksi, sillä en ole törmännyt kertaakaan minishettiksistä kertovaan blogiin ja nuorista hevosista kertovaa blogia on aina mielenkiintoista seurata.



Blogi on ruotsiksi, mutta yritän parhaani pitämään kielen helpona. Blogi kertoo lukiolaistytön heppaelämästä. Oma hevonen on sairaana, joten ratsastan muiden hevosia samalla kun yritän parhaani saadakseni lakkini keväksi.

Aluksi epäilin ruotsinkielistä blogia, mutta siirtyessäni blogin sivuille niin yllätyin todella positiivisella tavalla. Malin och hästarna -blogin banneri on aivan ihana ja muutenkin blogin ulkoasu on siisti ja oikein houkutteli lukemaan tekstejä Totta kai lukeminen on hankalaa jos on vieras kieli kyseessä ja jouduin itsekin oikein miettimään että mitäs tässä oikein lukee. Mutta todella hyvää harjoitusta ja jos oikein tiukka paikka tulee niin voi käyttää Google Kääntäjän laadukkaita käännöksiä ja sanakirjaa. Toisaalta mua henkilökohtaisesti ei innosta lukemaan ruotsinkielistä blogia, mutta silti tää on aivan mahtava blogi!



Blogia pitää pystyssä -99 syntynyt tyttö, joka kirjoittelee arjesta hevosharrastuksen, urheilun ja oman elämän näkökulmasta.

Ensin nähdessäni Rakentamassa pilvilinnoja -blogin bannerin, ajattelin törmänneeni lifestyleblogiin, mutta tarkempi tarkastelu osoittu ajatuksen vääräksi: kirjoittaja onkin noin 10 vuotta ratsastanut Anni, joka kilpailee helppo A ja 90-100cm ratoja! Banneri on ihanan rauhallinen, mutta todella hämäävä, sillä nopealla vilkaisulla voisi blogia luulla lifestyleblogiksi - teksti equestrian & lifestyle bannerissa kuitenkin paljasti kaiken. Postausten kuvat ovat kauniita, ja tekstit huolellisesti kirjoitettuja.



13 vuotiaan etelä-suomalaisen, ratsastusta harrastavan tytön kirjoittama blogi.

Träumen ja blogin kirjoittava Kiia ovat mulle jo vanhoja tuttuja, ja pääsinkin kirjoittamaan sinne yhden postauksen vierailevana bloggaajana blogin joulukalenteriin. Blogin tekstit ovat kivasti kirjoitettu, ja kuvat ovat myös todella kivoja. Banneri on aivan ihana ja sopivan yksinkerainen, siinä kun ei olla alettu väsäilemään mitään erikoisuuksia - tai omaan silmään niitä ei ainakaan osunut.



Blogi kertoo 14-vuotiaan tytön ja 7-vuotiaan shetlanninponitamman yhteisestä taipaleesta, joka on jatkunut viime maaliskuusta tähän asti, ja joka tulee toivottavasti jatkumaan vielä melko pitkälle tulevaisuuteen. Mukana aina välillä 23-vuotias lämppäritamma samalta tallilta.

Epäonnistumisesta oppii -blogia kirjoittaa 14 vuotias Johanna, joka kertoo hevosteluistaan eri hevosten kanssa. Vanha banneri - joka näkyykin tuossa ylempänä - on ihanan rauhallinen ja rakastuinkin siihen täysin. Nykyinen ulkoasu ei ole niin hieno kuin edellinen, mutta sopii hyvin vuodenaikaan. Kuvat ovat todella kivoja ja hyvälaatuisia, ja niitä on sopivasti. Tekstit ovat kivasti kirjoitettuja.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Vastaukset kysymyksiin

Mun fiilis on ihan mahtava saadessani näinkin monta kysymystä mitä nyt sain! Yhdistelin muutamia samankaltaisia kysymyksiä ja jaottelin kysymykset suunnilleen ryhmiin/tietynlaiseen järjestykseen, joka helpottaa varmasti lukemista. Mutta aloitetaanpa vastaaminen...

Miksi ja miten aloitit ratsastuksen?
Ratsastus on mulle se luonteva harrastus, vaikka viekin paljon rahaa. Tää ei ollu säännöllisenä harrastamisena suinkaan mun idea, vaan allerginen äitini ehdotti syksyllä 2010, ollessani 11 vuotias, alkeiskurssia Seppälässä. Muistikuvieni mukaan taisin olla alkuun vähän epäileväinen (just joo, ehkä sen kaks sekuntia...) mutta muutaman viikon päästä kiikuinkin nykyään yksäripuolella asustelevan suomenhevosruuna Ramseksen selässä.

Ensimmäinen hevonen jolla ratsastit?
Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin oli muistaakseni mustankirjava shettistamma Riikka. Nimestä en ole ihan varma, mutta pari vuotta sitten näin tismalleen samannäköisen ponin tällä nimellä. Tää ratsastuskerta oli kylläkin vain pari askelta käyntiä, mutta siitä se sitten lähti ja aloin ratsastelemaan naapurin mustalla shettisruuna Rasulla muutaman kerran vuodessa.

Oletko ajatellut ostaa omaa hevosta?
En ainakaan ihan lähivuosina, mutta mikäli aikaa ja rahaa joskus tulevaisuudessa on niin miksi ei.

Tärkein hevonen?
Ilo. Voi sitä luopumisen tuskaa vuosi sitten! Nytkin kun kävin moikkaamassa ruunaa muutama viikko sitten meinas tulla tippa linssiin. Kehtaskin olla vielä niin myrtsi mulle ;) Kukaan hevonen tai poni ei oo ollu vielä niin tärkee mulle kuin Ilo.
Ratsastusleiriltä kesäkuussa 2013
Ihanin hevonen, jolla olet ratsastanut? Miksi juuri se?
Tähänkin mun tekis hirveesti mieli vastata että Ilo, koska vanhuudesta (täyttää 24v) huolimatta se jaksoi kunnolla pistää hanttiin mun kanssa - milloin pakitettiin kun halusin eteenpäin ja milloin pukiteltiin "villisti" ilman satulaa. Mutta ehkä vastaan tähän kuitenkin että Ruttu: se on toimiva missä lajissa vain. Ravurina juossut todella hyvin, hyppää todella kivasti, suht maastovarma ja taipuu kouluratsastukseenkin mikäli ratsastaja osaa vain asiansa (itsehän en siis saa ruunaa pyöristymään juuri ollenkaan). Eli voisi sanoa että ihan perussuokki! :)

Ratsastusleiri heinäkuussa 2014


Mitkä ovat kolme lempihevostasi Ponilaaksossa?
Ehkä Ruttu, Lätty ja Kati - mihin ne ponit, joita oon rakastanut aina, on oikein jääny? Ja mistä toi yks puoliverinen on tohon tupsahtanut poni- ja suokkitytön lempihevoslistaan?!

Mitkä opettajan hevosvalinnat ovat yllättäneet sut?
Ehkä eniten oon yllättynyt Macystä ensimmäiseksi maastoponiksi Ponilaaksossa, Makkarasta leirin maastotunnille ja Lätystä.

Oletko enemmän hevos- vai ponityttö?
Olen siltä väliltä, sillä pituuteni puolesta alan olemaan jo turhan iso pienimmille poneille.

Mikä on parasta tallilla ja hevostan kanssa olemisessa?
Ehkä se kun saa olla tekemisissä eläimen, jolla on täysin oma tahto, kanssa. Ja se kun saa hevosen toimimaan kunnolla. Tallilla taas voi unohtaa suurimman osan huolista ja jutella sellasten ihmisten kanssa joita ei muuten näe.

Mikä on mielestäsi paras vuodenaika ratsastaa? Miksi?
Ehkä aikaväli huhtikuu-lokakuu on paras aika: tuolloin ei ole todellakaan liian kylmä, pohjat on pääosin hyvässä kunnossa ja on valoisaa ratsastaa.

Mitä kaikkea teet tallilla?
Ennen tein lähestulkoon kaikkea: muutaman kerran ollessani aamutallissa siivosin karsinoita, vein hevosia tarhaan, hain hevoset sisälle, hoidin niitä, talutin alkeistunneilla, ratsastin, autoin mikäli vain osasin... Aikalailla siis normaalia hoitajan ja tallitytön arkea. Nykyään kun talliaika on pienentynyt lähes minimiin, ei aikaa jää kuin hevosen kuntoon laittoon, ratsastukseen ja pois laittoon, keväällä ja syksyisin sitten myös tarhasta hakuun. Pimeän tultua se sitten jää pois, sillä hevoset on haettu talliin ennen pimeää.

Millä eri talleilla olet ratsastanut?
Ratsastin muutaman vuoden epäsäännöllisesti naapurini luona, alkeiskurssin verran Seppälän Ratsastuskoulussa - jonka sain muuten suoritettua vuodessa käteni murtumisen takia -, jonka jälkeen ratsastin kaksi vuotta Mikkolassa. Ja nyt jo kohta vuoden olen ollut Ponilaakson listoilla, hui kamala!

Kilpailetko? Millä tasolla?
Kilpailen, mutta vain 2-4 kisat vuodessa Ponilaaksossa. Tänä vuonna kilpailin kahdet kisat, vaikka tarkoituksena oli alunperin kisata kolmet kisat. Ensi vuonna suunnitelmissa on harjoituskisat joko esteillä tai koulussa, seurakoulumestaruudet ja syksyllä mahdollisesti ainakin koulukisat. Pyrin pitämään pääpainon kuitenkin kouluratsastuksessa. Taso on ensi vuoden heC/80cm mikäli mahdollista.

Mistä hankit ratsastusvaatteesi?
Suurin osa mun tämän hetkisistä varusteista taitaa olla Tokmannilta - ainakin kypärä, hanskat, sukat, kengät, takki, vanhat ratsastushousut ja chapsit (joista muuten irtos marraskuussa vetoketju..). Prismasta on sitten ostettu mun talviratsastushanskat. Kannukset, uudet ratsastushousut, yhdet sukat ja talviratsastustakki on tilattu Horzelta. Hupparit on ollu oikeastaan aina mun veljen vanhoja, paidat on ollu mun vanhoja - tosin kisoissa ollut valkoinen puolipitkähihanen on äidin vanha.

Oletko ajatellut meneväsi jonnekin muualle ratsastusleirille kuin Ponilaaksoon?
Itse asiassa viime kesän jälkeen pohdin pitkään menenkö Ponilaaksoon vai jonnekin muualle. Mielessä kävi ainakin Pykälämäki, mutta vanha - ja hyväksi todettu - tapa käydä kotitallin leireillä tuttujen hevosten ja ihmisten kanssa voitti ja ensi kesänäkin kääntyy auton nokka kohti Ponilaakson leirivinttiä kaverin kanssa, vielä leirin numero täytyy varmistella tuntien taas alkaessa.
Ratsastusleiri heinäkuussa 2014
Oletko ajatellut meneväsi hevosammattiin vai johonkin muuhun?
Näillä näkymin hevoset jäävät pelkäksi harrastukseksi, enkä ota ammattia siitä.

Onko perheenjäsenilläsi minkäänlaista hevostaustaa?
Jos oikein muistan, niin isäni perheellä oli kaksi hevosta työhommissa hänen ollessaan pieni, joten hän tietää jonkin verran entuudestaan hevosista. Pari kertaa isäni on katsonut Mikkolassa tuntiani ja käynyt muistaakseni kerran tallissa kun mua ei kuulunut autolle - syynä se että Ville oli purru mua just käteen ja en pystynyt jättämään sitä siltä istumalta siihen lähteäkseni. Äidilläni ei ole mitään hevostaustaa, mutta muutamia tunteja hän on kuvaillut ja koulukisoissa katsoi suoritukseni. Veljeni ei varmaan koskaan ole edes nähnyt hevosta (huomatkaa sarkasmi...) ja mulla on muistikuva että mun täysi-ikäiset siskopuolet ovat joskus aikoinaan ratsastaneet Mikkolassa, voin olla kyllä väärässäkin mutta molemmat kyllä muistavat joitakin vanhimpia Mikkolan hevosia.

Unelma-ammattisi?
Kopioitu suoraan askista jossa sain samanlaisen kysymyksen muutama viikko sitten, poistin vain hymiöt: "Ei luoja pistit pahan... mul ei just nyt oo mitää unelma-ammattia mut niitä on ollu varmaa miljoona täs vuosien aikana: halusin monta vuotta eläinlääkäriks, sitte ratsastuksenopettajaks, eläintenhoitajaks... yhes vaihees halusin olla opettaja mut joo ei kiitti enää.. Kassatädikski oon joskus halunnu muttaah..."

Jos sun pitäis muuttaa ulkomaille, niin mihin muuttaisit? Miksi?
En oo oikein ikinä ollu kiinnostunut ulkomaille muutosta, mutta jos olisi aivan pakko niin muuttaisin joko Saksaan tai Iso-Britanniaan. Molemmat maat ovat hyviä hevosmaita, ja kehittymismahdollisuudet aikalailla rajattomat.

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi?
Aattelin hakee johonkin lukioon ja opiskella siellä kolme vuotta. Ja jos en sielläkään ole vielä keksinyt mikä musta tulee isona, niin joudun varmaan pitämään sen jälkeen välivuoden. Jos olen keksinyt miksi haluan opiskella, niin mahdollisesti jatkan opiskeluja heti lukion perään. Ratsastaisin todennäköisesti niin pitkään kuin mahdollista.

Mikä sun viimeisin keskiarvo oli?
Joulutokarin keskiarvo oli 8.666666666666667 eli voin sanoa että 8.7. Lukuaineiden keskiarvo oli 8.625 eli aika samaa kaavaa mitä viime vuoden todistuksessa.



Kerro joku lapsuuden muisto?
Muistan aika vähän mun lapsuudesta, mutta parhaiten muistan ne talvet kun kävelin taksilta kilometrin matkaa kotiin. Naapurin vanha uroskoira oli tosi ihmisrakas, ja jos sitä rapsutti vähänkin niin se roikku koko loppumatkan sun mukana. Ja usein tää sama koira tuli syömään mummun kompostille :D Ihana tapaus, harmittaa kun kuoli muutama vuosi sitten.

Mitä pelkäät?
Oon huomannu tässä syksyn aikana pelkääväni kovia ja paukahtavia ääniä - varsinkin jos en näe asiaa. Pari esimerkkiä tältä syksyltä: seisoskeltiin kavereiden kanssa Ässä-kentän laidalla, maalin vieressä niin, että en itse nähnyt kentälle. Joku sitten potkas pallon täysiä siihen reunaan, ja sain varmaan maailmanluokan suurimman sätkyn (no ei ehkä ihan, mutta säikähdin todenteolla!). Toinen esimerkki tulee kuvistunnilta: tämänhetkisessä työssä käytetään ilmapalloja. Mun pallo oli viikon aikana tyhjentynyt ja se piti vaihtaa uuteen - tää merkkas pallon puhkasua. Katse oli koko ajan siinä mun työssä opettajan puhkaistessa palloa ja pakitin ihan seinään kiinni. Kovin suuri ääni siitä ei kuulunut, mutta säikähdin silti.
Vapaapudotuksetkin on varsinkin ekalla kerralla ihan hirveitä - esimerkkinä elokuun Powerparkin reissu, kun mut lähestulkoon pakotettiin 75 metriä korkeaan Dragon Toweriin, joka tulee alas vauhdilla 23 metriä sekunnissa. Pulssi oli varmaan ainakin 90 ja ääntä lähti koko porukan edestä...

Oletko herkkä?
Riippuu ihan millä tavalla - kaverit naureskelee välillä siitä kuinka alan itkemään jos jossakin elokuvassa tai kirjassa kuolee joku. Musiikki aiheuttaa joskus saman reaktion - esimerkiksi musiikintunnilla aloin yhtäkkiä itkemään laulamallemme laululle koska keskityin liikaa kappaleen sanoihin. Nyt vaikka muutaman viikon olemme samaa biisiä soittaneet, olen kuunnellut sitä kotona ja lauloin siitä säkeistön verran yksin joulujuhlassa, ei samaa reaktiota ole tullut. Toineen musiikkiin liittyvä esimerkki on Maa on niin kaunis: se on vaan kappale jonka kuunteleminenkin on mulle vaikeeta!

Lempiruoka?
Mulla ei oo varsinaista lempiruokaa, mutta varsinaista herkkua on makaroonilaatikko, kana ja riisi, pastat ja sosekeitto.

Pidätkö lukemisesta? Mitä kirjoja luet?
Kyllä pidän! Kirjoja tulee luettua aika vähän, sillä sopivia ei vain tule vastaan. Mulle saa ehdotella kirjoja, joissa on romantiikkaa. Twilightit eivät mua kiinnosta ollenkaan, mutta esimerkiksi Night Schoolit on ollu kivoja, harmi kun niitä on suomennettu vasta kaksi ensimmäistä osaa. Becca Fitzpatrickin Hush, hush -kirjasarja (Langennut enkeli, Riitasointu, Hiljaisuus, Loppusoitto) oli todella mielenkiintoinen, suosittelen lukemaan kaikki neljä kirjaa!

Viimeisin näkemäsi elokuva?
Katson aika vähän elokuvia, mutta kun katson niin saatan katsoa parikin leffaa putkeen. Viimeisin taitaa kuitenkin olla Raja 1918, jota en kuitenkaan katsonut täysin kokonaan.

Millaista musiikkia kuuntelet?
Mun musiikkivalikoima on todella laaja ja sitä voikin kuunnella tuolta oikealta löytyvältä soittolistalta. Listalta löytyy mm. Ed Sheeran, Roxette, Coldplay, Mikael Gabriel, Haloo Helsinki, Robin, Isac Elliot, Uniikki, Cheek, Immanuel, Idän Ihmeet, Jari Sillanpää, Miley Curys (vanhaa tuotantoa) ja Juha Tapio. Sitten on paljon näitä eri leffoista olevia biisejä, eli englanninkieliset versiot Leijonakuninkaista ja Spiritistä. Nostan hattua, mikäli jaksat kuunnella mun yli 500 biisin ja yli 30 tuntia kestävän soittolistan!

Miksi ja miten aloitit bloggaamisen?
Halusin pitää jonkinlaista päiväkirjaa, mutta en oikein ole ikinä pitänyt vihoista tai kirjoista mihin kirjoittaa. Erityisesti halusin kirjata ratsastukseni ja sen jälkeiset fiilikset ylös ja seurata kehitystäni niin ratsastajana kuin kirjoittajana. Molemmissa olen huomannut kehitystä, ja äidinkielen aineista saankin yleensä aina hyviä numeroita, vähintään ysiä. Oon kehittynyt myös bloggaajana, sillä blogin ulkoasukin on paljon siistimpi kuin blogin alkuaikoina, vaikkakin nyt bannerista saan kiittää Eevaa.

Tunnetko muita bloggaajia?
En varsinaisesti, muutama tuttuni bloggaa tai on bloggaillut. Tällä hetkellä tauolla oleva Roosis taitaa olla se parhaiten tuntemani ja lisäksi Mikkolassa ratsastavat kaverini Roosa ja Sanni pitävät blogia, johon itse väsäsin bannerin (voi kiesus miten ruma siitä omasta mielestäni tuli, kuvia oli nimittäin aika rajallisesti...) ja auttelen muutenkin tarpeen vaatiessa. Sitten pari Ponilaaksolaista on kirjoittaneet, mutta taitaa lähes kaikkien blogit olla jäissä. Uskallan laskea myös entisen bloggaajakaverini Kiian tuntemiini ihmisiin, vaikka en häntä olekaan koskaan henkilökohtaisesti tavannut - pitäisi sekin varmaan joskus toteuttaa...

lauantai 20. joulukuuta 2014

Lunta tulvillaan...

Vihdoinkin mullakin alkoi loma, ja väsäilen ihan normaalia postausta. Ratsastustunnit jäivät tällä viikolla joulutauolle ja jatkuvat taas tammikuussa, joten blogi pyörii nyt ihan perus kuulumis- ja kesken olevien "erikoispostausten" ympärillä vuodenvaihteen ellei mitään ihmeellistä satu loman aikana tapahtumaan. Mulla on tälläkin hetkellä kolme keskeneräistä postausta, ja listalla vielä ainakin yksi, jolla ei tosin kiirettä olekaan.


Täällä on satanut lunta ihan kivasti tän viikon aikana. Mitään hirmuisia kinoksia ei kuitenkaan ole, mutta sen verran kuitenkin, että jää ihan kunnon jäljet kun liikkuu paikasta toiseen. Jospa sitä tulisi vielä vähän lisää loman aikana.. Koulussa on meillä ollu tällä viikolla astetta helpompaa: keskiviikkona oli vielä normaali päivä, mutta torstaina päivä päättyi yhdeltä loppuneeseen kirkkoon. Aamu oli siis ihan normaalisti. Itse kuitenkin vietin melkein pari tuntia musiikkiharjoituksissa, jossa harjoiteltiin joulujuhlan asioita. Eilen perjantaina meillä oli lukupäivä, mutta itse en lukenut riviäkään toisten musiikkiharjoitusten takia, jotka kestivätkin oletettua pidempään.


Tää biisi on soinut päivittäin tän viikon aikana kun olen tullut kotiin - ylimääräinen harjoittelu ei koskaan ole pahitteeksi ;)
Tänään oli sitten joulujuhla. Viime hetkeen saakka harjoittelin ilmaisutaidon esitystä varten kirjoitettuja repliikkejäni, ja siinä välissä piti keritä avaamaan äänikin musiikin valinnaisryhmän esitystä varten. Juhlakin alkoi vartin myöhässä, mutta oli kuitenkin onnistunut - vaikka ilmaisutaidon esityksessä unohtelin sanoja välistä, joita sitten paikkailin todella tökerösti. Laulu kuitenkin sujui paremmin kuin olin kuvitellut, eikä ääni edes värissyt vaikka pulssi kohosi ja aloin täristä ennen esitystä, eivätkä mikitkään olleet paikallaan.

Todistukseenkin olen ihan tyytyväinen, ja taso on samaa kuin viime keväänä. Ainoastaan kahden aineen numerot olivat muuttuneet - tai itseasiassa vaihtaneet paikkaa - jonka tajusin vasta kotiin tultuani. Keskiarvo on 8.7 ja lukuaineissa 8.625. Keväälle pistetään tosiaan viimenen tsemppi päälle, ja nostetaan se liikunnan numero ainakin kymppiin - se kun on helpoiten saavutettavissa, koska opettajan sanoin se on todella hilkulla ettei se ole kymppi. Saksan numeroa yritän nostaa siihen ysiin, samoin englannin. Uskonnon numero nousisi varmasti tuntiaktiivisuudella ja paremmalla työskentelyllä, kokeita kun meillä ei enään ole siitä aineesta. Äidinkieli on mulle myös helppo kohotettava sillä kirjoitan hyviä, vähintään 9-9½ aineita - kokeet vain tuppaavat olemaan sitä kasia tai ysiä.