lauantai 28. marraskuuta 2015

Ikinuori

Eilinen tunti ei mennyt kyllä aivan putkeen. Heti nähdessäni tuntilistan ajattelin, että nyt mennään lujaa. Kohdalleni oli viime viikkoisten "uhkausten" mukaisesti laitettu Källi, joka onkin blogin puolella vähän vieraampi tapaus. Källi on siis pian 25 vuotias yksityinen suokki-pv -risteytysruuna, joka käy tunneilla. Se on osaava hevonen ja sen koulutustaso onkin heA/110cm, vaikkei se noin korkeita esteitä enää hyppääkään.


Jo heti alkukäynneissä Källi liikkui todella reippaasti eteen ja alkuverkka menikin lähinnä siihen, että rauhoittelin menevää hevosta. Teinkin todella paljon voltteja ja pysähdyksiä saadakseni sen edes jotenkin kuulolle. Laukassa pysyin lähinnä pääty-ympyrällä, mutta vaihdoin kuitenkin välillä keskiympyrälle ja välillä myös toiseen päätyyn. Varsinainen työskentely aloitettiin raviväistöillä pituushalkaisijalta. Voin heti sanoa että vasemmassa kierroksessa väistöistä ei meinannut tulla yhtään mitään! Källi meni sellaista vauhtia, että mua ihan hirvitti välillä. Onneksi saatiin edes pari suht onnistunutta väistöä aikaiseksi ennen suunnanvaihtoa. Oikeaan kierrokseen väistöt sujuivatkin jo paljon paremmin, vaikka sain edelleen vähän rauhoitella hevosta.

Tunnin varsinaiseksi teemaksi osoittautui vastalaukat. Nostettiin oikeassa kierroksessa tallin puoleisen pitkän sivun alussa vasen laukka ja siirryttiin käyntiin B-kirjaimessa. Lyhyen sivun keskellä harjoitusravi ja toiselle pitkälle sivulle sai tehdä voltteja niin paljon kuin koki tarpeelliseksi. Ensimmäinen laukannosto meni aivan metsiin: hevonen nimittäin ampaisi kuin raketti, joten rauhallinen nosto oli kilometrien päässä. Toisella kerralla nosto oli jo hieman maltillisempi, mutta käyntisiirtyminen venyi pitkäksi. Tällä kaavalla jatkuikin koko tehtävä. Alettiin muutaman kerran jälkeen tulemaan vastalaukassa keskiympyrää. Källin kanssa tämä olikin suht helppo, sillä se piti vastalaukan eikä alkanut vaihtelemaan sitä. Luonnollisesti tahtikin hidastui hieman vaikka hieman liian reipas olikin edelleen.

Toiseen suuntaan vastalaukat sujuivat jo huomattavasti paremmin. Källi ei lähtenyt enään kuin raketti eteen, vaan se oli edes jonkinlaisessa kontrollissa. Käyntisiirtyminen venyi edelleen hieman pitkäksi, mutta parempi kuin aikaisemmin. Keskiympyrät vastalaukassa sujui aika kivasti vaikka hevonen tykkäsikin kaasutella. Lopulta tajusin, että hevonen rauhoittuu todella hyvin äänellä. Loppuraveissa meni hetki, ennen kuin Källi ravasi edes suhteellisen rennosti kaahottamatta, kävelläkin sain jonkin aikaa jotta käveltiin rauhassa.

Lopputulos: ikinuori vaari, joka ei aivan ole tämän kertaisen ratsastajansa tyylinen. Ratsastajan paikat olivat aamulla aivan jumissa.

Ensi viikon tunti on mulle vielä vähän auki. Perjantaina en nimittäin saa kyytiä tallille ja mulle ehdotettu maanantai on hieman myöhäinen. Pitää kysellä vielä hieman, että miten on esimerkiksi torstain laita. Leiriasioita on tullut myös vatvottua, mutta siitä ei sen enempää - siihen palaan myöhemmin ;)

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Pelkojen kohtaaminenko?

Perjantaiselle tunnille lähdin ihan hyvillä mielin, osin siitä syystä, että koko päivän oli satanut lunta, joka lisää valoisuutta jonkinverran. Fiilis kyllä hieman latistui nähtyäni listan: Mussu ja puomit. Noh, ei siinä muu auttanut kun lähteä hakemaan poni karsinasta käytävälle hoidettavaksi. Ponit olivat kaikki ihanan märkiä, joten kuivasin Mussun nopeasti ennen harjaamista. Vuorauduin kaiken varalta turhaliiviin, sillä luotto poniin ei ole ihan mikään paras mahdollinen. Tuntui oudolta varustaa ponia, joka ei sano mitään satulan laitosta - Mussu kun ei edes pullistellut, mihin olin esimerkiksi Delhin kanssa tottunut. Olin jälleen ajoissa, jos siis vertaa siihen milloin normaalisti olen valmis.


En ole ollut tosiaan Mussun selässä enkä juurikaan tekemisissäkään sen jälkeen kun viimeksi tipuin tammikuussa pahemmin. Voitte siis kuvitella, millaiset fiilikset mulla oli maneesiin tullessa. Sinäänsä ihan hyvä, että kyseessä oli puomitunti eikä estetunti, sillä muuten olisin varmaan tullut aivan kalpeana maneesiin - nyt tulin vain hipihiljaa. Poni tuntui niin pieneltä ja kapealta istuessani sen selkään, vaikka se ei Delhiä kovin paljon pienempi mielestäni olekaan. Alkuun mulla menikin hetki löytää edes jonkinlaiset nappulat ja oikeaan kierrokseen ne löytyivätkin suht nopeasti. Vasemmassa kierroksessa huomasin ponin puskevan ympyröillä kovasti sisäänpäin, joten sain tehdä kovasti töitä sen suhteen jo heti alkuun. Ensimmäinen tehtävä oli simppeli: tullaan kevyessä ravissa kolme kolmen puomin sarjaa pituushalkaisijalla. Kaksi viimeistä sarjaa olivat laukkaväleillä. Tehtävän tarkoitus oli saada meidät ratsastamaan aktiivisesti eteen, jotta puomit eivät kolisisi. Tehtävä sujui ihan kivasti, muutamia kolauksia otettiin mutta olin tyytyväinen.

Tehtävää muutettiin hieman. Sarjojen väliin otettiin pysähdykset, joista jatkettiin seuraavalle sarjalle. Pitkille sivuille otettiin laukkaa ja tehtiin kaksi laukkavolttia. Suunnan sai siis itse valita, itse menin vuoroin vasemmalle ja vuoroin oikealle. Tämäkin sujui ihan kivasti, paremminkin olisi kyllä voinut mennä. Muutettiin tehtävää vielä niin, että jätettiin pysähdykset pois ja nostettiin laukka ensimmäisen sarjan jälkeen. Sain patistaa Mussua reippaampaan laukkaan oikein kunnolla, mutta laukassa puomit sujuivat mielestäni parhaiten. Välikäyntien jälkeen siirryttiin neliölle L-päätyyn. Maneesin keskellä oli kaksi puomia, joiden välissä oli yksi laukka-askel. Linjalle ei saanut kääntyä liian aikaisin eikä siltä saanut kääntyä poiskaan liian aikaisin, vaan piti tehdä huolelliset kulmat. Tehtävä oli todella kiva ja siinä sai huomata aika nopeasti ponin mahdollisen kuurouden sisäpohkeelle. Mussu tosiaan oli ainakin alkuun hieman kuuro pohkeelle, mutta pikkuhiljaa tuli ne kunnon kulmatkin - ei ehkä mitenkään täydellisesti, mutta huomattavasti parempina kuin hetkeä aikaisemmin. Menin tehtävän lähes kokonaan kevyessä istunnassa, sillä se tuntui paljon luontevammalta. Tehtävän loppuun tehtiin laukanvaihto jälkimmäiselle puomille ja vaihdettiin suuntaa. Laukka vaihtui - yllätyin siitä kovasti, ne(kään) kun eivät ole ihan mitään vahvuuksiani - mutta suoraan ratsastus unohtui. Totta kai se unohtui, kun keskityin niin kovasti siihen laukanvaihtoon! Toisella kerralla sitten jäi ristiksi, mikä ei yllättänyt.

Välikäyntien jälkeen tehtiin pieni pujottelutehtävä ja siinä ohessa koko ryhmä keskusteli ensi kesän leireistä. Tämän jälkeen otettiin vielä yksi laukkatehtävä, johon sisältyi laukanvaihtoa. Aloitettiin vasemmassa laukassa ja ylitettiin samat puomit mitä edellisessäkin tehtävässä, samalla tavalla neliöllä, jatkaen seuraavalle samanlaiselle puomilinjalle. Jälkimmäisellä puomilla laukanvaihto ja neliö oikealle ja saman linjan ylitys ja laukanvaihto jatkaen neliötä vasemmalle. Laukanvaihdot olivat kieltämättä aina joko ristiä tai sitten vaihtoa ei tullut lainkaan. Viimeinen vaihto taisi onnistua. Olin kuitenkin tyytyväinen, sillä en tippunut vaikka välillä semmoinen fiilis olikin Mussun kiskaistessa puomilla päänsä alas. Pelko alkaa ehkä pikkuhiljaa olemaan ohi, mutta esteille en kyllä ehkä ponin kanssa vielä lähtisi... Muutenkin Mussu tuntui todella pieneltä, sillä välillä tuli olo, että poni lähtisi alta sivulle.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Ensimmäinen B-rata

Kuten varmasti olenkin sanonut, lähdin sunnuntaisiin kisoihin fiiliksellä "kunhan läpi pääsee". Läpi pääsy olikin tavoitteena, tietysti mitä paremmat prosentit niin sen parempi. Päivä alkoi mun osaltani kisapaikalla ykkösluokassa toimihenkilönä, ja hommanani oli tällä kertaa tuomarin sihteerinä toimiminen. Homma oli todella kiva ja siinä sai todellakin keskittyä olennaiseen eikä mihinkään muuhun. Ja jos joku kyseisen luokan osallistujista sattuu tätä tekstiä lukemaan, niin pahoittelen mikäli käsiala sattuu olemaan hieman epäselvää - nopea kirjoitustaito olisi tuossa hommassa todella hyvä, mutta mikäli olisin yhtään nopeammin kirjoittanut niin tekstistä ei olisi saanut selvää kukaan :D

Tässä välissä mulla oli hyvin aikaa seurata ja kuvailla B-merkin ratoja. Kuvausolosuhteet olivat erittäin haasteelliset, hämärä maneesi kun ei ole mikään otollisin kuvauspaikka. Oman vuoroni lähestyessä aloin pikkuhiljaa valumaan talliin ja laittamaan Delhiä kuntoon. Itse kuntoonlaitossa ei mennyt kauaa, olihan poni mennyt jo ensimmäisessä luokassa, mutta huovan vaihtamiseen meni pieni hetki sillä ponihuovat loppuivat kesken - tai ainakaan en niitä löytänyt enempää - joten jouduin odotella yhden ratsukon suorituksen loppuun. Verkka meni taas siihen, että haahuilin ympäri kenttää. Otin kaikki askellajit nopeasti läpi ja tein muutamat voltit ja parit väistöt, jotka sujuivat ihan ok. Maneesissa kertailin vielä radan läpi ennen omaa suoritustani ja ennen pillin vislausta otin paremmalla pohjalla hieman laukkaa, ravia ja parit väistöt.

Kuvista kiitos Sara Kylmälä! Videolta napatuista kuvista kiitos Emmalle!

 

Itse radasta en muista juuri mitään. Varmasti ensimmäinen ajatukseni tervehdyksen jälkeen oli, että "vitsi tää poni on tahmee". Ja sitä se olikin. Lähes jokaisessa kohdassa, etenkin ravissa, oli maininta että saisi liikkua aktiivisemmin. Tässä olenkin täysin samaa mieltä. Väistöt menivät, kuten saatoin jo arvata, aivan päin metsiä. Ensimmäinen väistö oli hieman parempi kuin jälkimmäinen - hieman jännittynyt kylläkin. Jälkimmäinen taas... Noh, en voisi sanoa sitä itse edes väistöksi. Jäätiin todella pahasti junnaamaan paikalleen, ja suoritus muistutti muutenkin enemmän banaania kuin väistöä. Laukannosto käynnistä meni käynnin kautta ja loppui ihan inasen liian aikaisin. Toinen laukka ei noussut pisteessä - pisteessä nousi itse asiassa jokin ravi-laukka -räpellys, varsinainen laukka löytyi vasta muutaman metrin myöhemmin. Temponlisäys hieman myöhässä ja keskihalkaisijalle olisi voinut ratsastaa huolellisemmin. Mutta asiat, mihin radalla olin tyytyväinen: pysähdykset! Molemmat pysähdykset olivat täysin suorat ja todella kivat muutenkin. Pisteet radalta olivat tasaista 5:sta ja 5,5:sta, mutta ensimmäisestä kohdasta saimme 6 pistettä. Alapisteet jatkoivat samaa linjaa ollen 5-5,5. Tuomarin kommentteihinkin olen tyytyväinen ja koko arvostelu muutenkin täyttä totta. Tiesin mitä saavutamme ja mitä emme ja aika hyvin ajatukseni kävivätkin toteen. Prosentteja radasta tuli 53,261 jolla ei todellakaan oltu kärkikahinoissa, mutta se ei ollutkaan tarkoitus.







Vaikka arvosteluun olinkin tyytyväinen, niin omaan ratsastukseeni en. En muista milloin ratsastukseni olisi ollut noinkin ruman näköistä, joten jätän videon suosiolla pois. Postausta koristaa kuitenkin muutama kuvankaappaus videolta muutamien kuvien lisäksi. Ja nyt kun tämä etappi aitojen sisäpuolella on saavutettu, niin ajattelin jättää kouluohjelmat ainakin väliaikaisesti sivuun ja kehittyä lisää - ja löytää sopiva hevonen kisoihin. B-tasolla on niin paljon osallistujia ja luokan taso niin kova, että mulla ei oo vielä hetkeen mahdollisuuksia pärjätä. Vaihtoehtoni ovat, että joko kisaan C-luokkia "turhaan", kisaan B-luokkia ollen aina häntäpäässä tai jättää kouluradat pois, ja näistä viimeinen tosiaan kuulostaa ainakin tällä hetkellä parhaimmalta vaihtoehdolta. Päätös ei tosiaankaan johdu sunnuntaisesta tuloksesta, vaan olin pohtinut asiaa jo ennen kisapäivää.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Super D

Eilinen tunti oli viime hetken treenit huomisia kisoja varten, joten oli aika varmaa, että tunnilla menisin Delhillä. Ja niin se olikin. Listalla komeili ponivaarin nimi, joten hain kivan talvikarvan kasvattaneen ponin käytävälle. Delhi oli nopeasti valmis, joten pääsimme suht ajoissa maneesiin. Vyön kiristys, ratsastaja kyytiin ja jalustimet sopivan mittaisiksi. Pari kierrosta pitkin ohjin, jonka jälkeen otin ohjat tuntumalle ja aloin työskentelemään käynnissä. Alkuravit ja ensimmäinen varsinainen tehtävä tehtiin pituushalkaisijalla. Tultiin kevyessä ravissa pituushalkaisijaa pitkin ja vaihdettiin joka kierroksella suuntaa tehden kulmaan voltti hyvin taivutettuna. Taivutuksissa oli alkuun pientä ongelmaa, mutta pikkuhiljaa nekin alkoivat sujumaan paremmin. Delhi oli todella mukavan oloinen ratsastaa. Vaikka se ei ihan sillä sekunnilla välttämättä apuihin vastannut - mikä tietysti olisi ihan hyvä juttu - niin se kuitenkin liikkui kivasti eteen ja kuunteli pidätteitä. Jatkettiin pituushalkaisijalla työskentelyä laukan parissa. Tultiin laukassa pituushalkaisijalle, jonka jälkeen I:ssä raviin. Teimme tätä vasemmassa laukassa. Pari kertaa Delhi innostui sen verran, että siirtyminen venähti pitkäksi. Siirtymisen jälkeen taas ravi oli turhan kiireistä, joten sain muutaman kierroksen ajan rauhoitella sitä ennen kuin tahti oli sopivaa heti siirtymisen jälkeen.


Seuraavaksi otettiin käsittelyyn ravi-pysähdys-ravi -siirtyminen. Eli ohjelman ensimmäinen ja viimeinen kohta. Tehtävä tehtiin uran sisäpuolella pysähtyen S-kirjaimessa olevan puomin kohdalle. Delhi pysähtyi todella kivasti ja täsmällisesti, pääosin tasajaloille, mutta liikkelle lähdettiin varsinkin alkuun todella tahmeasti. Muutaman toiston jälkeen alkoi ravisiirtymisetkin sujua paremmin. Välikäyntien jälkeen otettiin seuraava tehtävä. Tehtävä aloitettiin vasemmassa kierroksessa. Nostettiin laukka sopivassa kohtaa ja tehtiin lävistäjä BS jatkaen 3-4 askelta laukkaa uralla, jonka jälkeen siirryttiin raviin. Käyntiin siirryttiin pisteessä C, ja pitkällä sivulla tehtiin väistö takaosa uran sisäpuolella välillä MR. Vaihdettiin väistön jälkeen vapaasti suuntaa, jonka jälkeen tehtävä aloitettiin alusta. Kun tehtävä alkoi sujua hyvin, niin lävistäjäksi muutettiin linja BH. Delhin laukka pyöri alkuun aika kehnosti, joten jouduin pari kertaa muistuttamaan sitä raipalla. Lävistäjät sujuivat todella hyvin, mutta väistöissä Delhi jäi turhan hitaaksi tai sitten liian loivasti eli takajalat eivät astuneet ristiin. Pikkuhiljaa alkoi väistötkin paranemaan, vaikka kovan työn takana se olikin. Väistöt eivät mulle oo mitään helpoimpia, ja niiden aikana tekisi mieli hakata päätään seinään.

Toiseen suuntaan tehtiin sama tehtävä. Laukan ylläpidossa oli pientä ongelmaa ja pariin kertaan laukka ei pysynyt yllä aivan loppuun saakka. Väistöt olivat tähän kierrokseen ehkä hitusen haastavampia. Eteenpäin mentiin kuitenkin oikeastaan koko ajan, etenkin ensimmäisillä kerroilla, mutta väistön kulma oli välillä hieman kehno. Loppujen lopuksi väistökin alkoi sujumaan. Viimeisenä tultiin vielä temponlisäyksiä lävistäjällä ravissa. Oikein yllätyin, kuinka mun ei ponin selässä tarvinnut tehdä mitään muuta kuin ajatella temponlisäystä ja Delhi näytti niin kivaa ravia, etten aikaisemmin ollut nähnyt. Se jopa tuntui selkään todella kivalta! Harmi, etten tajunnut katsoa peilistä, miltä se oikein näytti. Vielä kun saisi sen ravin pysymään ihan loppuun asti niin olisin todella tyytyväinen!

Huomenna tosiaan on "näytönpaikka". Koko syksyn olen Delhin kanssa treenannut kauden ensimmäistä tuntia lukuunottamatta. Eilinen tunti jätti kuitenkin sen fiiliksen, että olin vain niin iloinen saatuani treenata ruunan kanssa. Vaikka välillä oli todella hankalaakin, niin saatiin myös onnistuneitakin pätkiä ja tunteja. Huomenna onkin todennäköisesti viimeinen kerta tältä syksyltä Delhin selässä, sillä tunteja on ennen joulun taukoa jäljellä vain neljä, joista ainakin yksi tulee olemaan ilman satulaa -tunti. Tämän takia yritän ratsastaa kisoissa niin hyvin kuin osaan - en liian tosissani, mutten heitä suoritusta kuitenkaan leikiksi. Otan huomioon, että kyseessä on ensimmäinen B-starttini ja vastassa on kokeneitakin ratsukoita, mutta muistaen osaavani kaikki ohjelman asiat. Alla on osaava poni, joka myös osaa. Tavoitteena olisi päästä ohjelmasta läpi, mitään sijoittumista en odota. Mitä paremmat prosentit niin sen parempi, luonnollisesti. Rata on ainakin vielä muistissa, saa nähdä muistanko sen vielä huomenna! :D

PS. Jos olet tulossa huomenna paikalle, eikä sulla ole mun suorituksen aikaan (noin kello 13.30) mitään tekemistä ja voisit mahdollisesti ottaa suorituksen videolle, niin laita mulle jotakin kautta viestiä (WhatsApp, Snapchat, Facebook, Instagramin Directillä...).

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Tasaista vai vauhdikasta?

Perjantain tunti osoittautui estetunniksi, kuten olimmekin kaverini kanssa arvelleetkin. Tunnille sain Rutun, jonka kuntoonlaittoon ei kauaa mennyt, sillä ruuna oli sisällä aikaisemman tunnin jäljiltä. Pikainen harjaus, suojitus ja varustus niin olimme valmiita - kerrankin ajoissa. Maneesissa en taaskaan meinannut päästä Rutun selkään ja myöhemmin selkäänpääsyä vaikeutti naurukohtaus, jonka sain jostakin aivan turhasta jutusta jota en tähän ala sen kummemmin avaamaan. Aika nopeasti alettiin verkkailemaan ja Ruttu tuntui tosi kivalta. Ravien jälkeen otettiin laukkaa ja hypättiin C-päädyn isolla voltilla oleva kavaletti ja E-kirjaimessa uran sisäpuolella oleva pieni vaaleanpunainen pysty. Koko ajan olimme laukassa. Ruttu kulki todella tasaisesti ja kuunteli pidätteet todella hyvin. Välillä musta tuntui, että laukka ei edennyt lainkaan, mutta Marjon mielestä tahti oli juuri sopiva.

Alettiin sitten tulemaan lävistäjällä olevaa puomi-ristikko-puomi -linjaa B-kirjaimen suunnasta. Alkuun mulla oli ongelmaa sopivan tahdin hahmottamisessa, sillä puomien ja ristikon välit tuntuivat kamalan ahtailta. Jäinkin pari kertaa hieman hypystä jälkeen, sillä puomit hämäsivät todella paljon. Parin kerran jälkeen Marjo korotti ristikon pystyksi ja tultiin sama este toisesta suunnasta kaartaen viidellä askeleella pystylle, joka oli hiukan ennen B-kirjainta. Rutun kanssa tultiin väli neljällä askeleella. Tää sujui ihan kivasti, joten lisättiin tehtävään voltti jälkimmäisen pystyn perään ja tultiin sama pysty uudelleen. Alkuun voltit hieman levisivät, mutta pikkuhiljaa nekin paranivat. Tultiin sama tehtävä vielä toiseenkin suuntaan ensin voltin kanssa ja sitten ilman.



Tämän jälkeen tultiin pieni rata. Ensimmäisenä C-päädyn kavaletti, jolta kaarrettiin vasemmalle kohti vaaleanpunaista pystyä. Ei menty aivan päätyyn asti ja kaarrettiin B-kirjaimen pystyn takaa kohti puomi-pysty-puomi -estettä. Rata oli todella sujuva ja tasainen, ei mitään ongelmaa. Tämän jälkeen alettiin tulla suhteutettua pysty-okseri -linjaa. Tähän väliin piti mahduttaa neljä askelta. Ensimmäisellä kerralla teki todella tiukkaa, ja toisella kerralla koko linja meni ihan päin metsiä. Tultiinkin sitten kolme kertaa peräkkäin, jotta sain tässä vaiheessa innostuneen Rutun takaisin rauhalliseen tahtiin. Lopulta linja meni ihan kivasti sillä neljällä askeleella.

Ensi viikolla onkin sitten jo jännät paikat. Meillä on varma koulutunti, jolla harjoitellaan tuota B-merkin kouluohjelmaa ja sen ongelmia. Itse ohjelma on ratana simppeli, mutta ongelmana ainakin mulla on itse ratsastus. Tuntuu, että mulla ei ole mitään otetta poniin vaikka oon koko syksyn sillä ratsastanut. Toivottavasti saan perjantaisella tunnilla tehtyä jotakin sen eteen ja löytyisi aivan viime tipassa se ote poniin :)

torstai 5. marraskuuta 2015

Kuvailuja pitkästä aikaa

Postauksen kuvat on otettu pitkin syksyä, kuvia on niin lokakuun alusta kuin marraskuultakin :)



Naurava ponityttö täytti huomaamattani noin kuukausi sitten vuoden. Vuosi on mennyt todella nopeasti ja blogi on pysynyt suhteellisen aktiivisena, vaikka postauksia ei mitenkään hirmuisen paljon olekaan tullut. Tähän palaan kuitenkin joulukuussa, sillä nyt ajattelin kirjoitella jälleen vähän arkisempaa tekstiä hevosasioiden ulkopuolelta. Lifestyletekstiä onkin tullut viimeksi syyskuun alussa, joten ehkä semmoinen olisi nyt paikallaan. Osaa nämä eivät varmasti kiinnosta lainkaan, mutta itse ainakin tykkään avata vähän omaakin elämääni edes näin parin kuukauden välein.




Ensimmäinen jakso koulussa tuli ja meni. Syysloma tuli ja meni. Illat hämärtyvät kovaa vauhtia ja jouluun on enään puolitoista kuukautta. Syksy on mennyt aivan älyttömän nopeasti, tiedä sitten johtuuko se siitä, että koulupäivät ovat pitkiä mutta suhteellisen rentoja vai mistä. Meidän tuntimäärä on kuitenkin tähän jaksoon kasvanut edellisen jakson tuntimäärästä (1. jaksossa oli 130 tuntia, nyt on 185 tuntia) ja mukaan on tullut ruotsi, jota meillä ei tämän jakson jälkeen olekaan enää tänä vuonna, sekä yhteiskuntataidot, joka vastaa aika paljolti yhteiskuntaoppia. Muuten koulupäivät ovatkin aika samaa kaavaa: tiistaisin keittiövuoro, keskiviikkoisin keittiöön liittyvää teoriaa ja loppuviikko kuluukin yrittäjyyten liittyvien opintojen parissa merkonomiopiskelijoiden kanssa. Tähän meillä liittyy myös koulun kahvion pyörittäminen tiimeittäin omalla teemalla. Viikko kerrallaan ollaan siellä töissä opetellen asiakaspalveluun liittyviä asioita, mm. kassan käyttö ja oikeanlainen asenne hommaan. Meidän ryhmä oli kahviossa viime viikolla ja teemana oli yllätys yllätys - halloween. Näin jälkeenpäin mietittynä teema olisi voinut näkyä vielä paremmin, mutta yrittäjyysryhmä tykkäsi silti kovasti.


Lukiojututkin ovat sujuneet ihan kivasti. Ensimmäinen äikänkurssi (kurssi 2) alkaa olla ihan just käytynä läpi ja matikankurssin koe on itsenäisyyspäivän tienoilla. En muista oonko maininnut, mutta ainakin tänä vuonna on semmoinen järjestely meillä, että lukio-opinnotkin järjestetään reaalia ja ruotsia lukuunottamatta ammattikoululla ammattikoulun opettajien opetuksessa. Opettajilla on tietenkin pätevyys lukion kurssien opettamiseen. Viime viikolla kuitenkin sovin tapaamisen lukion opolle koskien mun reaalia ja sen aloittamista. Mun reaalihan on siis psykologia, joten jos sulla on kokemusta aineesta niin kertokaa toki! Eilen käväisinkin opon luona ja nyt kaikki on selvää, vielä jos sen kirjan hankkisi... Psykologian tunnit menee luonnollisesti muiden tuntien päälle, joten mun pitää sumplia hieman että minä päivinä pääsen lukiolle ja milloin en - keittiöstä kun en mieluusti lähtisi kesken pois ellei ole aivan pakko. Tämäkin on onneksi opettajan kanssa helposti sovittavissa!


Ihan pelkillä maisemakuvilla en kuvita tätä postausta, vaan mukaan pääsee myös koirakuvia! Muutama päivä sitten hipsin ulos kuvaamaan setäni koiria, kahta coton de tulear -urosta. Hieman aroista koirista sai todella kivoja ja syksyisiä kuvia, joista ainakin itse pidän kovasti. En olekaan aikaisemmin kuvannut koiria - kissoja ja hevosia on tullut eläimistä eniten kuvattua - mutta kertahan se on ensimmäinenkin!












Miten teidän syksy on mennyt?