maanantai 29. helmikuuta 2016

Voita liput Hevoset 2016 -messuille

Vuosi 2016 on edennyt jo niin pitkälle, että messuja alkaa tulemaan vähän joka tuutista. On Helsinki Horse Fairia ensi viikolla ja tietenkin Tampereen Hevosmessut reilun kuukauden kuluttua! Tampereen Hevosmessut järjestetään 2.-3. huhtikuuta 2016 Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa. Itse olen tietysti mukana ainakin toisena päivänä, luultavasti olen kuitenkin molempina päivinä paikalla. Viime vuoden ohjelma oli todella mukavaa seurattavaa ja mun viime vuotisia fiiliksiä pääsee lukemaan tästä ja tästä postauksesta.


Tämän ja viime vuoden ohjelmista löytyy paljolti samaa, mutta myös jotain pientä uutta. Lauantai alkaa Christopher Wegeliuksen vetämällä esteklinikalla, jossa ratsastajina mukana ovat Valtteri Laukkanen hevosella Criollo Numero Uno, Jenni Piippo hevosella Burberry sekä Mira Rantanen hevosella Cal Sedan. Esteklinikka on ehdottomasti ohjelmanumero, jonka haluaisin nähdä. Rotuesittelyt on tänäkin vuonna katsottavana, sillä mukana on myös pari uutta rotua: irlannincob ja andalusialainen, jotka ovatkin mulle todella vieraita rotuja. Viime vuodesta poiketen ajattelin katsoa myös vikellysnäytöksen, sillä vikellys on lajina mulle todella vieras. Issikat tulee varmasti myös katsottua, sillä viime aikoina rotu on alkanut kiinnostamaan mua huomattavasti enemmän ja suomenratsujen orikavalkadikin tulee todennäköisesti katsottua.

Viime vuonna esteklinikan tilalla oli Elmo Jankarin kenttäklinikka




Sunnuntain ohjelma alkaa hieman myöhemmin kuin lauantaina, mutta alkaa sitäkin vauhdikkaammin. Päivä alkaa Barrell Racella, joka on lännenratsastuksellinen viihteellinen kilpailu. Tämä voisi olla todella mielenkiintoista katsottavaa! Lähes heti Barrel Racen perään alkaa Marko Björsin kouluratsastusklinikka, jota itse en luultavasti seuraa kokonaan. 3-vuotiaiden suomenhevosvarsojen valtakunnallisen näyttelyn finaalin katson tänäkin vuonna, sillä viime vuotiset varsat olivat todella nättejä.




Hevosmessut eivät varmastikaan olisi mitään ilman estekilpailuja. Tänä vuonna kisataan lauantaina Hankkija Pony Trophyssa korkeudessa 110cm ja Hankkija Junior Trophyssa korkeudessa 120cm. Sunnuntaina kisataan Hankkija Youngster Trophyssa korkeudessa 120cm ja Hankkija Tammer Trophyssa korkeudessa 130cm. Molempien päivien luokkien voittajat pääsevät suoraan Porsche Horse Show'hun, sillä luokat ovat bonusluokkia. Estekilpailujen ohessa myös valjakkokilpailut tuntuvat olevan suhteellisen suosittuja, sillä se on varmastikin hieman vieraampi laji monelle. Valjakkoajoa pääsee seuraamaan molempina iltoina. Shoppailuakaan ei sovi unohtaa ja myös itse aion tänäkin vuonna kierrellä eri näytteilleasettajien pisteitä. Mulla onkin ostettavana parikin juttua, joten toivottavasti ne sieltä löytyvät - ja hyvään hintaan! Näytteilleasettajia voit katsoa täältä.






Täältä löydät lauantain ja täältä sunnuntain ohjelmat kokonaisuudessaan. Luettelemieni ohjelmanumeroiden lisäksi messuilta löytyy siis kaikkea muutakin, mm. keppihevosalue, osastoilla tapahtuvaa ohjelmaa sekä ohjelmalavan ja työnäytösalueen tietoiskut. Kaikki ohjelma ei siis tapahdu Hankkija-areenalla!

Kuten moni lukija varmasti muistaa, osallistuin joulukuussa Playsson.netin järjestämään Blogiexpoon. Expoon osallistuneet bloggaajat saivat viime viikolla sähköposteihinsa viestin koskien yhteistyötä Tampereen Messut Oy:n kanssa Hevoset 2016 -messuilla. Yhteistyön ansiosta sain arvottavakseni kolme messuranneketta Hevoset 2016 -messuille! Yhden messurannekkeen arvo on 20 euroa ja se oikeuttaa sisäänpääsyyn molempina päivinä.

Miten olen mukana arvonnassa? Mitä minun pitäisi tietää arvonnasta?

  • Jätä tähän postaukseen kommentti, jossa kerrot nimesi, toimivan sähköpostiosoitteesi sekä mitä odotat messuilta eniten.
  • Osallistumisaikaa on torstaihin 10.3. kello 23.59 asti.
  • Mikäli voittaja ei vastaa voittoviestiini 24 tunnin kuluessa voittoviestin lähetyksestä, arvon uuden voittajan. Arvonta suoritetaan ja voittoviestit lähetän perjantaiaamuna, jolloin mahdollinen uusi voittaja arvottaisiin lauantaiaamuna.
  • Messurannekkeet postitetaan ennen pääsiäistä viikolla 11.
  • Voittajia arvotaan yhteensä kolme, eli jokainen voittaja saa yhden rannekkeen.

lauantai 27. helmikuuta 2016

Melkein hiekkaa

Täälläkin alkoi hiihtoloma eilen ja kolme tuntia englantia olikin aikamoista tuskaa koko ryhmälle. Mun mielessä tuntui pyörivän vain illan tunti, vaikka todellisuudessa olinkin paremmin tunnilla mukana kuin aikaisemmin. Tallilla olin jo ennen neljää ja tavalliseen tapaani autoin ensimmäisen tunnin ratsastajia selkään kentällä. Ryhmä meni ilman satulaa, joten punttajia todellakin tarvittiin. Etenkin kun tunnilla oli Ruuvi ja Mister, jotka eivät tosiaan ihan pienimmästä päästä ole, ja ryhmä koostui pienemmistä ratsastajista. Yksi tippuminen nähtiin lähes heti alkutunnista, mutta ratsastajaan ei sattunut sen pahemmin.

Itse vietin aikani jälleen tallissa jutellen muiden tallilaisten kanssa. Tallissa oli aika hiljaista, sillä viideltä ei alkanutkaan tuntia. Haettiin sitten hevoset sisälle ja siirsinkin ensimmäisenä Mussun Patun karsinasta omaansa. Hain myös Rutun, Lätyn, erään yksityisen, Kirjavan ja Katin. Hevosten sisäänhaku on yksi lempitallihommistani ja haenkin niitä sisälle aina kun siihen vain on mahdollista. Tämän jälkeen mulla olikin hieman vapaata, sillä ratsastin Delhillä, joka oli jo valmiina ensimmäisellä tunnille, joten mun ei tarvinnut harjata sitä. Ponia ei ollut järkeä viedä edes karsinaan, vaan laitoimme sen käytävälle odottelemaan. Harjasin tuntikaverille Makkaran valmiiksi tässä välissä ja kävin myös Delhin nopeasti harjalla läpi ihan vain varmuuden vuoksi.

Ponia kiinnosti juuri ennen kuvaa kaikki, mutta heti kun puhelin tuli esille niin ei... Tunnin jälkeen Delhi näytti tältä - väsyneeltä ja hikiseltä.
Maneesissa Delhi tuntui jo alkukäynneissä todella kivalta. Se ei kävellyt liian reippaasti, mutta vauhti oli kaukana etanamoodistakin. Alkuverkassa Delhi liikkui kivasti, tavalliseen tapaansa hieman pitkänä ja kankeana. Laukka tuntui alkuun todella tikittävältä ja vaikealta istua. Nappulat oli alkuun ihan hukassa, vaikka oikeastaan koko syyskauden työskentelinkin Delhin kanssa. Keräännyttiin ensin kävelemään keskiympyrälle pitäen ohjat tuntumalla. Yritin muistella parhaani mukaan Marjon syksyllä antamia ohjeita Delhin ratsastukseen ja sainkin ponia paremmin ohjalle. Ravissa Delhi alkoi puremaan sisäkuolainta, jolloin taivuttelemisesta tuli haastavampaa. Ravi oli alkuun myös todella reipasta, mutta pikkuhiljaa alkoi poni taas kuuntelemaan, taipumaan ja myötäämään. En voinut muuta kuin hymyillä, sillä poni tuntui olevan edes jotenkin hanskassa. Toiseen suuntaan Delhi oli melkeinpä jopa parempi ratsastaa.

Alettiin tulemaan sitten ensimmäistä kunnon tehtävää. Molempiin päätyihin ja tallin puoleisen pitkän sivun keskelle tehtiin voltti ja toiselle pitkälle sivulle temponlisäys keventäen. Voltit sujuivat alkuun hyvin, mutta parin kierroksen jälkeen Delhi alkoi hyytymään ja vetämään päätään alas siirtyen käyntiin. Temponlisäys kuitenkin sujui ihan kivasti, ei ehkä niin hyvin kuin syksyllä, mutta kyllä eron huomasi lisäyksen ja Delhin normiravin välillä. Tultiin vielä tallin puoleiselle pitkälle sivulle keskiravia. Askellaji pysyi ravina ja askelkin alkoi venymään toistojen edetessä. Vaihdettiin suuntaa vasempaan keskiravilävistäjällä ja nopeiden välikäyntien jälkeen tehtiin vähän samantyylinen tehtävä mitä ennen keskiraveja. Ovipäätyyn ravivoltti ja suoristukseen pysähdys. Siirtyminen raviin ja pitkän sivun keskelle voltti ja pysähdys sen jälkeen. Ravisiirtyminen ja toiseen päätyyn voltti ja suoristukseen laukannosto. Tallin puoleiselle pitkälle sivulle keskilaukkaa. Delhi ei tässä vaiheessa ollut enää niin hyvä kuin alkutunnista, joka hieman harmitti. Tähän kierrokseen voltit sujuivat kuitenkin huomattavasti paremmin ja samoin pysähdykset. Liikkeelle lähtö oli alkuun todella hidasta, mutta alkoi pikkuhiljaa paranemaan. Laukka nousi heti eikä vasta kilometrin päässä ja laukkakin pidentyi hieman, parantuen kierros kierrokselta. Ensimmäisellä kierroksella aloin hidastamaan hieman liian myöhään, jolloin poni oikaisi kulman täysin. Muutaman toiston jälkeen alettiin tulemaan koko hoito laukassa. Laukka sujui todella kivasti, Delhi oli kuulolla ja tuli hyvin takaisin keskilaukasta harjoituslaukkaan. Jollakin kierroksella keskilaukan jälkeen en saanut ponia ilmeisesti yhtä hyvin takaisin harjoituslaukkaan ja meinattiin molemmat sitten maistella voltilla hiekkaa. Voi tietysti olla, että vanha poni vain kompuroi omiin jalkoihinsa muutenkin, sillä tahti oli kuitenkin suhteellisen sama kuin aikaisemmillakin kierroksilla. Säikähdyksellä kuitenkin selvittiin tälläkin kertaa, vaikkakin nyt oltiin lähempänä maistelua mitä viime viikolla... Tunti jatkui samaan tapaan, eikä Delhikään tuntunut mitenkään oudolta välikohtauksen jälkeen.

Vaihdettiin suuntaa vielä keskilaukkalävistäjällä. Ja ai että miten hyvältä se laukka tuntui! Delhi yritti ihan tosissaan tunnin vanhana ponina venyttää askelta nuorten ponien ja hevosten seassa - ja onnistuikin siinä hyvin. Käveltiin siinä sitten hetki, jonka jälkeen alettiin tulemaan viimeistä tehtävää. Oven kohdalla nostettiin myötälaukka ja pitkän sivun ensimmäinen kolmannes mentiin keskilaukkaa. Keskellä himmattiin harjoituslaukkaan ja tehtiin voltti, jonka jälkeen sivun loppuun taas keskilaukkaa. Toiselle sivulle tehtiin sama ravissa. Ravisivulla ei sujunut ihan niin hyvin kuin odotin, mutta laukka sitäkin paremmin. Ja se laukka mitä voltilla mentiin... Siinä olisin voinut istua vaikka koko loppuillan. Tultiin vielä suunnanvaihto keskiravia lävistäjällä ja ai että kun se sujui hienosti! Alettiin tekemään sitten loppuverkkaa ja Delhi olikin silminnähden väsynyt tunnin loputtua. Se oli hionnut kaulasta, lavoistaan ja mahastaan hieman, joten tallissa sitten kuivattelin sitä hieman. Olin tuntiin todella tyytyväinen ja tuntui ensimmäistä kertaa pitkään aikaan siltä, että osasin ratsastaa Delhiä. Se fiilis oli nimittäin viimeksi joskus syyskuussa...

torstai 25. helmikuuta 2016

Viiden kuukauden kuvat

Pisteet hienosta otsikosta, mutta nyt olisi taas puhelimen tyhjennyksen aika! Samsungini onkin ilmoitellut viimeiset pari viikkoa - ja ilmoittaa muuten edelleen - muistin olevan täynnä (lue: memejä tallennettuna aivan liikaa), ja se onkin pitänyt tyhjentää jo pidemmän aikaa. Aina se on kuitenkin unohtunut, mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ja siirsin koneelle kaikki tarvittavat kuvat! Tässä siis tiivistettynä kuvia lokakuulta ihan lähipäiviin saakka - pääosin aivan tavallisesta arjesta. Ja tällä kertaa kuvat ovat jopa aikajärjestyksessä! :D

Tää kollaasi jotenkin tiivistää mun koulunkäynnin... :D Kyllä sitä tulee opiskeltuakin eli pelkkää kuvaamista ei tunnit ole!
7. Niin ja ei muuten ollut meidän olohuone vaan tätini :D Meillähän ei jouluna ollut kuusta.
10. Vuoden ensimmäisen päivän ruoka - tortilloja! ♥ // 12. Psykologian kokeeseen lukua aivan viime hetkillä
13-14. Vapaapäivät kului alkuvuodesta näin // 16. Noi hampurilaiset oli muuten aivan älyttömän hyviä!
17-19. Käväistiin mun yhtenä vapaapäivänä äitini kanssa Tampereella asioilla - ja alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen mukaan tarttui mm. uudet talvikengät ja pari paitaa... :D // 20. Mitään parempaa (tortillojen lisäksi) kuin itse tehty pizza?
21-22. Samana päivänä otetut kuvat - filter vaikuttaa aika paljon lopputulokseen. Muutenkin tykkään tuosta Snapchatin yhdestä filteristä ja sitä tuleekin käytettyä // 23. Ysiluokkalaisia opastaessa käväisimme ns. baariluokassa, jossa mullekin tarjottiin oma juoma - ja "jämät"
25. Kääretortun koristeiden pilkkomista // 28. Salin jälkeen
29. Näistä on paljastunut mulle oikea herkku ja ai että kun tykkään! // 30. Ai miten niin perjantaisin oli hieman tylsää ennen lukiotuntien siirtoa? Nykyäänhän pääsen perjantaisin vasta 14.45 entisen kello kahden sijaan... // 31. Onnistuin kerrankin tekemään täydellisen kaakaon, joten pakkohan siitä oli ottaa kuva
34. Tuli käytyä parturissa - ja vaikka latvoista lähti hieman enemmän mitä toivoin niin olen tyytyväinen, etenkin väriin // 36. Täällä avattiin uusi kahvila, jonka kakut ovat kyllä niin herkullisen näköisiä että teki mieli ottaa kaikki :D
39. Enpä kommentoikaan tätä muuten kuin, että älkää pliis tarjotko mulle täytekakkuja... :D // 40. Olihan ne wanhatkin pakko käydä katsomassa - ja hinku tanssia ne itse vain kasvoi!
41. Maanantaina mulla oli aamupäivällä toinen aika koululääkärille parin kuukauden sisään varsinaisten tuntien (lue: liikuntatunnin) alkaessa vasta keskipäivän jälkeen, joten ne pari tuntia oli hyvä kuluttaa opiskeluun // 42. Koululääkäri kehotti mua käymään röntgenissä keskiviikkoaamuna. Mulla on siis ollut kummallisia lonkkakipuja noin puolitoista vuotta, joihin ei ole kortisoni tehonnut // 43-44. Päivä on pidentynyt aivan huimasti parissa viikossa! Alkuvuodesta puoli neljän aikaan oli hämärää ja tänään oli yhtä valoisaa kuin keskipäivällä
Kannattaa muuten olla kuulolla viikonvaihteessa, sillä silloin tulee eräs merkittävä juttu blogin puolelle - ensimmäinen laatuaan! ;)

lauantai 20. helmikuuta 2016

Kuin eri planeetoilta

Eilen ratsastin jälleen taas kaksi tuntia, viimeisen rästini ja vakiotunnin. Odotin tunteja innoissani, mutta fiilis laski heti katsottuani tuntilistaa. Ensimmäisenä oli koulutunti Macylla ja toisena estetunti Ruuvilla. Ei auttanyt itku markkinoilla ja Marjokin jo naureskeli mun reaktiolle hevosista. Tuntikaverini lupasi varustaa mulle Ruuvin, sillä hän itse hyppäisi saman tunnin Macylla. Aikaa oli jälleen reippaasti, joten söin pari leipää ja autoin Mussun ratsastajan kyytiin. Ongelmalliseksi tehtävän teki se, että poni haistoi leivän ja ei millään olisi malttanut pysyä paikallaan puntatessani pientä ratsastajaa kyytiin. Lopulta oli ratsastaja selässä ja liikkeellä, joten katselin hetken tuntia ennen hevosten sisään hakua. Nappasin itse Ruuvin, Misterin, Kirjavan ja Macyn, joka olisi mielellään seurannut Katia ponitalliin... Voltin kautta käytävälle kiinni harjattavaksi. Poni oli kumman kiltisti harjattaessa, mutta martingaali ei päästänyt mua helpolla. Ei siinä muuten olisi mitään ollut, mutta se oli niin solmussa, että se piti ottaa kokonaan irti. Ajoissa kuitenkin oltiin ja selkään päästyäni en voinut muuta kuin nauraa. En tuntenut ponin kylkiä lainkaan! Macy olisi muuten mulle aika passelin kokoinen, mutta tamma on sen verran luikku, että näytän aivan älyttömän pitkältä.

Heinäkuu 2014. Jo tästä näkee kuinka pitkä olen Macyn selässä, nyt taisi jalustimet olla vielä reiän pidemmät.
Alkukäynneissä Macy näki omia mörköjään etenkin B-kulmassa ja kyttäsi myös muuripressua, joka pilkisti jostakin esille. Kaverin perässä nämä möröt eivät kuitenkaan haitanneet, eivätkä myöskään silloin kun alettiin kunnolla työskentelemään. Heti raviverryttelynä tehtiin kolmikaarista oikeassa kierroksessa. En saanut Macya oikein taipumaan kunnolla, mutta pikkuhiljaa alkoi poni taipumaan paremmin. Otettiin parin kierroksen jälkeen ensimmäisen ja toisen kaaren jälkeen suoristaessa käyntiin muutaman askeleen ajaksi. Sain etsiä jonkin aikaa reippaampaa ravia, eikä sitä oikein meinannut löytyäkään. Siirtymiset kuitenkin sujuivat alusta asti kivasti, mutta paranivat vielä huomattavasti paremmiksi kun olin löytänyt ponin kyljet, jolloin pystyin pitämään pohkeet tarpeeksi lähellä siirtymisten aikana. Vaihdettiin kierrossuunta vasempaan lävistäjällä, jolla tehtiin temponlisäys keventäen. Odotin Macyn nostavan laukkaa, mutta lopulta lisäys sujui todella kivasti, mitä nyt oma jalka tuntui osuvan välillä ponin jalkaan... Vasemmassa kierroksessa jatkettiin samaa tehtävää lisäten mukaan laukka ja ravilyhennykset suoristuksiin reitillä. Viimeisen suoristuksen jälkeen jatkettiin lyhyttä ravia ja kaarella nostettiin vasen laukka, suunnilleen hieman ennen E-kirjainta. Laukattiin päätyyn voltti ja siirryttiin raviin lyhyen laukan kautta pitkän sivun keskellä. Ravilyhennykset tuppasivat muuttumaan meillä etenkin alussa käyntisiirtymisiksi, mutta sitten kun Macy hoksasi laukkapätkän niin mentiinkin sitten raviakin hieman reippaammin. Laukka tuntui alkuun todella pompottavalta, joten olo tuntui hieman epämukavalta eikä laukan lyhentäminenkään oikein alkuun luonnistunut. Vaihdettiin suuntaa lävistäjällä laukassa ja Marjo sanoi tahdin vaihdelleen hieman, muttei mitenkään pahasti.

Huhtikuu 2015. Tällä tunnilla jalustimet olisivat voineet olla pari reikää pidemmät. (C) Roosa
Välikäyntien jälkeen keräännyttiin keskiympyrälle. Käveltiin siinä hetki, kunnes aloimme ravaamaan. Ravasimme hetken, jonka jälkeen aloitimme tehtävän: puoli ympyrää laukkaa ja puoli ympyrää ravia. Simppeli, mutta kuitenkin hieman keskittymistä vaativa tehtävä. Etenkin mulle tuli laukannostoissa hieman keskittymistä vaativaa hommaa, sillä Macy oli kovasti lähdössä jo muutamaa metriä ennen laukannostokohtaa - pää pilvissä. Marjo sitten vinkkasi, että pitäisin käsiä ylempänä ja kas kummaa, meno rauhoittui edes hieman. Ei ehkä mitään kouluaitojen sisällä näyttämisen arvoista, mutta parempaa kuin aikaisemmin. Muutettiin tehtävää hieman niin, että neljännes mentiin ravia, neljännes laukkaa, neljännes ravia, neljännes laukkaa. Jotenkin olen alkanut tässä pitämään tästä tehtävästä, kun joskus se kuului inhokkeihini. Macy kuunteli suht kivasti apuja ja laukkakin oli tasoittunut huimasti eikä se ollut enää mitenkään pompottavaa kuten aikaisemmin. Jatkettiin sitten laukkaa koko maneesia käyttäen pari kierrosta, jonka jälkeen tultiin jälleen laukkalävistäjä. Tämä menikin jo paremmin kuin edellisellä kerralla.


Käveltiin hetki, jonka jälkeen tultiin viimeinen tehtävä - pituushalkaisijalla. Pituushalkaisijat eivät ole ikinä olleet suosikkejani, joten laukka ja pysähdys yhdistettynä pituushalkaisijaan ei kuulostanut kovinkaan hyvältä. Tehtävä oli siis tulla ravissa pituushalkaisijalle, pisteessä X nostaa laukka ja pisteessä I alkaa lyhentämään laukkaa niin, että pisteessä G tehtiin pysähdys. Alkuun pysähdys vähän venyi pisteen ohi, mutta laukka oli hillittyä. Pari viimeistä kertaa taas meni juuri päinvastoin: laukka räjähti nostovaiheessa tasaantuen nopeasti, mutta pysähdys tuli ravisiirtymisen kautta - mutta juuri pisteeseen. Olin kyllä todella tyytyväinen ja loppuraveissa sanoinkin Marjolle, että Macy on kyllä todella kiva kunhan sitä jaksaa työstää kunnolla ja jos olisi vielä hieman lyhyempi. Tamman selkään olen päässyt niin harvoin, että tamma on jäänyt mulle hieman vieraammaksi ja kaikki mitä tiedän ponista jää niihin yhteen maastoon, kolmeen koulutuntiin ja mitä olen itse nähnyt muiden ratsastamana.

Toukokuu 2014. Tuolloin en osannut lainkaan ratsastaa Ruuvia ja meni melkein kaksi vuotta ennen kuin löysin edes jonkinlaiset nappulat.. :D (C) Minka
Kävelytin Macya viimeiset minuutit maasta odotellessani Ruuvia maneesiin. Tehtiin hevosten vaihto ja laitoin nopeasti turvaliivin ja kannukset ottaen samalla lyhyemmän raipan mukaan. Ja ei muuta kuin korokkeelta selkään. Kovin kauaa en kerennyt kävelemään ennen kuin aloitettiin työskentely. Tultiin pitkällä sivulla olevaa suhteutettua linjaa ensin ravissa puomeina. Ruuvi tuntui alkuun todella tahmealta, mutta parin kierroksen jälkeen se alkoi ravaamaan hieman reippaammin. Toiseen kierrokseen tultiin samat puomit laukassa ja tässä vaiheessa Ruuvista löytyi se vauhtinappi. Oikein yllätyin kun jouduin tekemään reippaasti pidätteitä jo puomeilla, kun normaalisti saan patistella sitä eteenpäin vielä esteilläkin. Seitsemän lyhyen laukan suhteutettu mentiinkin pariin kertaan kuudella askeleella, kunnes kolmannella kerralla sain jotenkin puserrettua siihen sen seitsemännenkin askeleen juuri ennen puomia. Sitten aloimme tulemaan pääty-ympyrällä olevaa puomilinjaa ravissa, jonka jälkeen nostettiin heti laukka ja laukattiin reilut puoli ympyrää. Puomit sujui todella kivasti, laukkaa jouduin nyt vaatimaan hieman enemmän, mutta sekin sieltä lopulta löytyi. Puomit nostettiin ristikoksi, jolle lähestyttiin ravissa ja jolta jatkettiin laukassa saman verran kuin puomien kanssakin. Ensimmäisellä kerralla olin jälleen lähdössä liian aikaisin hyppyyn, jolloin oma painoni oli hevosen painopisteen edellä liikaa. Ruuvi sitten kielsi ja luulin jo sen hyppäävän mutta ei - ruuna vain tiputti puomit ja käänty sivuttain. Ei muuta kuin uutta yritystä, jolloin olin jo paremmin mukana. Muutaman kierroksen jälkeen vaihdettiin ristikon kautta suuntaa. Ensimmäisellä kerralla olin liian hidas, jolloin Ruuvi kerkesi mennä oikealta ohi, mutta seuraavalla kerralla pidin pohkeet lähellä ja saatiin suunta vaihdettua.


Alettiin sitten tulemaan suhteutettua seitsemällä askeleella. Molemmat olivat noin 60-70 senttisiä pystyjä, joten korkeutta ei kovin paljon ollut. Tultiin ensimmäisellä kerralla (sujuvalla) kuudella askeleella. Toisella kerralla esteet oli nostettu hieman korkeammiksi ja sain sitten tungettua esteiden väliin sen seitsemän askelta, mutta sekin vaati todellakin pidätteitä. Ruuvi kuitenkin hyppäsi hyvin ja sen hyppyihin oli helppo mukautua, vaikka viime kerralla ei suhteutetuilla kovinkaan kivasti mennytkään.. Oma istuntani tuntuu olevan myös hurjan kiva Ruuvilla hypätessä oikeastaan aina, tiedä sitten mikä siinäkin on... Seuraavaksi tultiin yksittäisenä ns. sianselkä-este, joka oli aivan tavallinen pysty, jonka molemmin puolin oli tötsiä tuomassa pituutta. Naureskelinkin siinä sitten, että kuinkahan monta kieltoa tai tötsän kaatamista tullaan näkemään. Esteelle käännyttiin hieman ennen R-kirjainta ja suunta oli kohti E-kirjainta. Ensimmäisellä kerralla esteellä oli korkeutta ehkä 50-60 senttiä, joten siinä mielessä este oli helppo. Ajauduttiin Ruuvin kanssa hieman oikealle ja ruuna painoi hieman vasemmalle ohjalle, mutta yli päästiin - tosin astuttiin hieman kartion päälle, en tosin muista oliko hypätessä vai laskeutuessa. Toisella kerralla esteellä oli korkeutta arviolta 70-80 senttiä ja este oli jo helpompi hypätä. Ainuttakaan kieltoa ei kuitenkaan tullut (edes Macylta), mutta tötsiin tuli tosiaan muutamalla hevosella osumaa.


Tultiin vielä viimeisenä pieni radan tynkä. Ensimmäisenä oikeassa kierroksessa suhteutetun ensimmäinen este, josta kaarrettiin sianselälle. Laukanvaihto, päätyyn ja sieltä vielä suhteutettu kuudella laukalla. Ruuvin kanssa oli pientä säätöä laukassa ennen ensimmäistä estettä, mutta heti kun käänsin ensimmäiselle esteelle niin ruuna painoikin sitten kaasua. Hypyt osuivat sekä ensimmäiselle että toiselle esteelle todella hyvin, vaikka itse en todellakaan osannut hahmottaa hyppypaikkaa sianselälle, jolloin olin hieman myöhässä hypyssä. Päädyssä hevonen sitten unohti jalkansa ja meinasin taas maistella hiekkaa. Ruuvi siis kompuroi juuri ennen kuin olin kääntämässä suhteutetulle ja oli lähellä ettei hevosen turpa viistänyt maata :D Ei muuta kuin volttia kehiin ja kohti suhteutettua. Suhteutettu sujui hyvin ja paikat osuivat täysin nappiin. Hieman särki niskaa ja yläselkää seuraavaa kierrosta odotellessa, mutta se meni todella nopeasti ohi. Toisella kerralla rata sujui huomattavasti paremmin ja hevonen ansaitsi kunnon taputukset. Olin kyllä yllättynyt kuinka kivalta Ruuvi tuntui ratsastaa, ehdottomasti yksi onnistuneimmista tunneista sen kanssa!

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ristiriitaisia fiiliksiä

Perjantaiselle tunnille lähdin hyvillä fiiliksillä, vaikka koulussa sainkin (lievän) "paniikkikohtauksen" tai muun vastaavan. Tätä en kuitenkaan ala avaamaan sen enempää, mutta voin sanoa että fiilis ei koulussa ollut enää sen jälkeen järin hyvä. Tallilla olin suht ajoissa ja olinkin tyytyväinen siihen, että olin saanut tunnille Rutun. Nappasin pyyhkeen ja kuivailin märimpiä kohtia ennen varsinaista harjausta. Ruttu on siinäkin mielessä kiva, että se ei piehtaroi juurikaan - silloin tällöin saattaa olla jotain kuraa jossakin, mutta hyvin harvoin, joten olin todella nopeasti valmis, joten aloin laittamaan kenkiä. Kannukset pääsivät myös Viittä minuuttia ennen tunnin alkua aloin varustamaan hevosta, joka sekin oli nopeasti hoidettu. Maneesissa nopeasti selkään, jalustimiakaan mun ei tarvinnut alkaa säätämään sillä satulassa oli istunut aika lailla minun mittaiseni henkilö, ainakin jalustinten mitan perusteella. Alkukäynneissä Ruttu säpsähti pari kertaa lumien tippumista, mutta ei alkanut kiihdyttelemään.


Raviverkassa Ruttu tuntui ihan kivalta. Ei ehkä mitenkään niin kivalta mitä yleensä, mutta ei myöskään täysin kamalalta. Ravien jälkeen keräännyimme keskiympyrälle oikeaan kierrokseen kävelemään ja tekemään ensimmäistä tehtävää, joka sisälsi väistöjä. S-kirjaimessa väistimme vasemmalle neljänneksen ympyrästä, jonka jälkeen tehtiin voltti oikealle. R-kirjaimessa tehtiin väistöä oikealle neljänneksen verran, jonka jälkeen tehtiin voltti vasemmalle. Väistöt menivät omalta osaltani vähän niin ja näin. Vasemmalle ne eivät sujuneet oikeastaan lainkaan, oikealle taas hieman paremmin. Voltit oikeallekin sujuivat paremmin kuin vasemmalle. Tehtiin sama tehtävä myös ravissa. Mulle on huomattavasti helpompi työstää ravia kuin muita askellajeja, joten ravissa oli paljon mukavampi työskennellä. Vaikka raviväistöt ei ihan sujuneetkaan kuten piti, niin voltit sujuivat paljon paremmin.
Kun olimme muutamat väistöt tehneet, jätimme väistöt ja voltit pois ja aloimme lyhentämään ravia. Yllätyin Rutun lyhentäessä selvästi. Hevonen alkoi pikkuhiljaa myös myötäämään niskastaan ja kantamaan itseään paremmin. Otettiin mukaan myös laukkaa, jota piti myös lyhentää. Noin neljännesympyrä ennen pistettä, jossa laukka nostettiin alkoi Ruttu hieman kiirehtimään kun huomasi muidenkin alkavan laukkaamaan, muuten nostot olivat yllättävän hyviä. Kerran otin heti takaisin raville kun Ruttu kiirehti liikaa. Laukkaa siis lyhennettiin hieman ja en tiedä johtuiko se kannuksista vai mistä, kun lyhennykset olivat huomattavasti parempia kuin aikaisimmilla tunneilla. Tietysti niitä ravirikkojakin tuli, kun ympyrällä oli kuusi hevosta, joista neljä oli hitaampia poneja. Ihan niin hyvin en laukkalyhennyksiä kuitenkaan vielä hallitse, että saisin hevosen laukkaamaan lähes paikallaan :D

Vaihdettiin suuntaa tulemalla askeleenpidennys lävistäjällä keventäen. Ruttu pidensi askeltaan todella kivasti ja tuli myös takaisin nopeasti. Välikäyntien jälkeen alettiin tulemaan vastalaukkatehtävää kolmikaarisella kiemuralla. Tehtävä suoritettiin ensin vasempaan kierrokseen. M-kulmassa laukannosto ja H-kulmaan voltti. Ensimmäinen kiemura myötälaukassa, toinen vastalaukassa ja kolmas taas myötälaukassa. E-kulmaan tehtiin vielä laukkavoltti. En tiedä kuinka monta kertaa oikein tultiin sitä yhteensä, mutta onnistuneita suorituksia oli ehkä kaksi - muuten tuli joko ravirikko tai vaihto. Toiseen suuntaan tehtävä oli sama, mutta tällöin kaikki meni kyllä niin metsään kuin mahdollista. Sanon suoraan: onnistuneita suorituksia ei tullut lainkaan. Voisi melkein sanoa, että hevonen vei mua kuin märkää rättiä. Kirosin ihan ääneen kun ei vain onnistunut. Lopulta, kun kaikki muut olivat saaneet pari onnistunutta suoritusta, Marjo otti meidät "käsittelyynsä". Varmaan kymmenen minuuttia väännettiin vastalaukkaa kolmella eri tavalla. Ensimmäisenä ihan tavallinen kolmikaarinen - ravirikko tai vaihto. Sitten muutettiin tehtävää niin, että ratsastaisin suoraan kohti R-kirjainta ilman kolmikaarisen ratsastusta. Uskokaa pois, tämäkään ei onnistunut. Karjaisin ihan kunnolla varmaan ensimmäistä kertaa ikinä Rutulle ja ratsastin ihan älyttömän rumastikin. Pysäytyksetkin piti välillä tehdä seinään, mikä harmitti mua aivan älyttömästi. Lopulta päädyttiin ottamaan vastalaukkaa ihan vain suoralla - siinäkin vastalaukka nousi muistaakseni vasta kolmannella yrittämällä.

Postausta kirjoittaessa tuli mieleen leirin ensimmäinen estetunti, jolloin hevonen tuppasi myös viemään mua hieman samalla tavalla.
Ei ollut loppuverkan aikana itku yhtään kaukana. Olin pettynyt ratsastukseeni, itseeni. Heti kun meni hyvin, niin jotakin tapahtui. En tiedä yhtään johtuiko se minusta, vai ottiko hevonen vain niin paljon pulttia vastalaukoista. Annoin Rutun ravata kunnolla eteen alas muiden kävellessä loppukäyntejä ajattelematta yhtään mitään. Laskeutuessani alas kävelemään oltiin molemmat, sekä minä että hevonen, ihan väsyneitä ja hikisiä. Hevonen puuskutti ja mun teki mieli lopettaa koko harrastus - varmasti ensimmäistä kertaa ikinä. Pitkän kävelytyksen jälkeen vein hevosen talliin ja loimitin sen.
Tän viikon tunti aiheutti siis todella ristiriitaisia fiiliksiä. Tunnin puolivälissä sanoinkin Marjolle, että Ruttu tuntuu ihan superhyvältä. Niin tuntuikin, mutta vastalaukkatehtävä vähän tuli sotkemaan pakkaa. Silti mulla on tunne, että jos pääsisin vielä vähän lisää treenaamaan Rutun kanssa, niin koulukisat ei todellakaan olisi mitenkään pois suljettu vaihtoehto. Katsoo nyt miten kevät oikein etenee - ja miten mun työssäoppiminen tulee sekoittamaan kevättä harrastuksen osalta...

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Kahden hevosen päivä

Eilen olikin mulle hieman harvinaisempi päivä, sillä ratsastin sekä rästin että vakiotuntini. Tallilla olin jo ennen neljää, joten kerkesin hyvin syömään, auttamaan ensimmäisen tunnin ratsastajia varustamisessa ja selkäännousussa sekä kantamaan tolppia paikoilleen. Hain myös Rutun, Mussun, Mintyn ja Katin sisälle, jonka jälkeen aloin harjaamaan ensimmäisen tunnin hevosta eli Makkaraa. Olin hieman jälleen myöhässä, mutta maneesissa olimme kuitenkin sen verran ajoissa, ettei kukaan ryhmästä ollut päässyt vielä liikkeelle. Nopeasti kiipesin ponin kyytiin ja mittasin jalustimet sopiviksi. Makkara tuntui todella reippaalta - olin tottunut todella tahmeaan poniin, mutta nyt Makkara liikkui reippaasti. Laukassa vauhti tuntui olevan välillä hieman liiankin reipas, joten jouduin hieman jopa jarruttelemaan kun taas normaalisti olen saanut kaikin voimin pitää ponin liikkeessä.


Ensimmäisenä tultiin ravipuomilinjaa oikeaan kierrokseen. Tultiin tallin puoleiselle pitkälle sivulle ja ensimmäinen puomi oli suunnilleen sivun keskellä ja toinen neljän laukka-askeleen päässä. Toisen puomin jälkeen tehtiin voltti ja tultiin puomi uudelleen. Makkara liikkui tosi kivasti, mutta mulla oli pieniä vaikeuksia saada ponia taipumaan voltille. Toiseen suuntaan tehtiin vielä sama tehtävä, mutta voltti tehtiin heti ensimmäisen puomin jälkeen. Tähän suuntaan taivuttaminen oli vielä vaikeampaa ja tuntui, ettei sisäpohje mennyt lainkaan läpi.
Seuraavaksi tultiin kahdeksikkoa. Lävistäjällä EM oli keskellä neljä ravipuomia lyhyin välein. Puomien jälkeen nostettiin vasen laukka ja laukattiin pääty-ympyrä ylittäen samalla puomi. Tämän jälkeen siirryttiin raviin, ja mentiin toinen lävistäjä ylittäen puomi ja nostettiin heti perään oikea laukka. Tehtiin laukkavoltti samaan kohtaan kuin edellisessäkin tehtävässä ja siirryttiin raviin. Ravipätkät istuttiin harjoitusravissa. Makkaran sain helposti liikkumaan lyhyemmässä ravissa, mutta heti jos jalka koski liikaa ponin kylkeä niin sitten lähti. Laukka nousi heti kun pyysin, mutta sitä sai rauhoitella aika paljon ennen kuin se oli sopivan rauhallinen. Neljä ravipuomia meni vähän höseltäen alkuun, mutta niiden ylityskin alkoi pikkuhiljaa sujumaan.

Tultiin vielä innarilinja pelkkinä puomeina. Ennen linjaa laukattiin samainen pääty-ympyrä ylittäen puomi kuin aikaisemminkin. Makkara olisi mielellään jatkanut suoraan linjalle kuin kääntynyt ympyrälle ja linjalle jatkaessa kaasuttanut menemään kuin mikäkin formula. Parin kerran jälkeen Marjo nosti puomit ylös, jolloin korkeutta jokaisella innarin kolmella esteellä oli noin 50 senttiä. Vaihdettiin vielä tehtävää niin, että tultiin oikeassa laukassa puolikas pääty-ympyrä vaihtaen puomilla laukka. Tästä jatkettiin neljällä tai viidellä askeleella innarille. Makkara näki omia mörköjään ovipäädyssä ennen pääty-ympyrää, joten tein paljon pienemmän ympyrän pari kertaa ennen puomia. Laukat vaihtui kivasti, mutta tultiin ensimmäisellä kerralla innarille todella oudosti lähtien hyppyyn yllättävän kaukaa. Viimeistään tässä vaiheessa tajusin, että poni oikeasti liikkuu eteen eikä vain löntystele sitä mulle tuttua vauhtiansa. Pikkuhiljaa alkoi paranemaan tämäkin, mutta päädyssä oli edelleenkin jotakin äärettömän pelottavaa...
Vaihdettiin suuntaa ja tehtiin sama tehtävä hieman eri tavalla. Tultiin vasemmassa kierroksessa samainen pääty-ympyrä vaihtaen laukka puomilla ja jatkaen viidellä askeleella neljän askeleen pysty-pysty -suhteutetulle. Jatkettiin päätyyn ja tultiin lävistäjälle kootulle okserille. Nyt Makkara ei kyttäillyt päätyä ja toimi muutenkin paljon paremmin kuin toiseen suuntaan. Laukat vaihtui ja poni hyppäsi hyvin, okserillekin tuli hyvä hyppy. Sisäpohje ei edelleenkään mennyt läpi ihan niin hyvin kuin olisin toivonut, mutta inasen paremmin kuitenkin.

Viimeisenä hypättiin koko hoito putkeen. Tultiin vasemmassa laukassa pääty-ympyrä, puomilla laukanvaihto, suhteutettu, okseri ja innari. Tarvittaessa tehtiin pääty-ympyrä ennen innaria. Rata sujui todella kivasti ilman mitään ongelmia, joten hyvillä mielin jäin tekemään loppuverkkaa. Kovin kauaa en ravaillut, parin kierroksen jälkeen hyppäsin alas selästä taluttamaan ponia maasta odotellessani seuraavan tunnin hevosta, Ruttua. Makkara jatkoi seuraavalle tunnille, joten olin jättänyt ruunan ratsastajalle lapun tuntilistaan, että laittaisi mulle Rutun valmiiksi. Näin vaihdettiin nopeasti hevoset ja kiipesin Rutun selkään. Tosin se oli aika vaivalloista ja naurettavaa, sillä Marjo tuli roikkumaan toiselle puolelle ja Pinja tuli vielä avittamaan työntämällä mua kyytiin - sillä tuloksella, että meinasin tippua Marjon päälle... Noh, lopulta kyydissä ja mittasin jalustimet sopiviksi. Itse asiassa jouduin pidentämään jalustimia vielä reiällä, sillä polvia alkoi särkemään aika nopeasti.


Tunnin tehtävät oli samat kuin Makkarankin kanssa, joten osasin aloittaa jo silloin kun muille kerrottiin tehtävää. Pientä jännitystä toi kuitenkin se, että olin jättänyt kannukset jalkaan. Lopulta unohdin kuitenkin niiden olevan jaloissani. Rutun kanssa puomilinja oli huomattavasti helpompi ratsastaa kuin Makkaran, sillä Ruttu on mulle tutumpi ja osaankin ratsastaa sitä paremmin. Oikeat nappulat löytyikin todella äkkiä. Kahdeksikkotehtävä tuotti hieman vaikeuksia, sillä viime viikolta tutut ravipuomit lyhyillä väleillä eivät tälläkään kertaa oikein onnistuneet. Milloin menimme kaksi puomia kerrallaan tai muuten puomit kamalasti kolisten. Viimeinen kierros sujui kuitenkin todella hyvin kun aloin vaatia oikeasti kunnolla.

Innaripuomit meni oikein kivasti, eikä laukanvaihtotehtävässäkään ollut mitään ihmeellisyyksiä. Ensimmäisellä kerralla jäi ristilaukalle ja parilla kierroksella olin hieman liian innokkaasti lähdössä mukaan. Keskimmäistä estettä nostettiin hieman korkeammaksi ja viimeistä siirrettiin muutama kymmenen senttiä kauemmas parin kierroksen jälkeen. Korkeus ei tuonut meille mitään lisäongelmaa, joten siirryttiinkin seuraavaan tehtävään eli pysty-pysty -linjaan ja okseriin. Tässäkään ei ollut mitään ongelmaa, kerran tosin rymysimme suoraan okserin sekaan ihan omasta virheestäni. Olin lähdössä liian aikaisin hyppyyn, jolloin hevonen sitten sekosi jaloistaan ja tiputettiin sitten kaikki esteen puomit... Ratakin sujui todella kivasti. En muista tunnista juuri mitään - kuten saatoittekin huomata - sillä tunti meni niin hyvin ja tavalliseen tapaan, ettei mitään erikoista jäänyt mieleen! :D Ruttu kuitenkin pysyi hyvin kontrollissa ja sain laukkaakin lyhennettyä yllättävän hyvin. Johtuiko sitten kannuksista vai mistä, sitä voi vain pohtia.

Ensi viikolla olen ainakin vakiotunnilla, mahdollisesti ratsastan vielä viimeisenkin rästin pois alta. Tunnilla on yksi paikka vapaana, mutta joutuisin tulemaan niin aikaisin bussilla, että yksi englannintunti jäisi pois - ellen sitten saa muualta kyytiä. Katsotaan ja ihmetellään, että miten käy...

torstai 4. helmikuuta 2016

Tammikuun kuulumiset

Oon jo pidemmän aikaa etsinyt uutta ja kivaa kuvanmuokkausohjelmaa. Aikaisemmin käyttämäni Picmonkey alkoi tökkimään jo syksyllä, joten oon nyt muutaman kuukauden etsinut uutta. Muutamaa kokeilinkin, mutta nyt vasta tammikuun alkupuolella löysin kivan. Kyseessä on Photoscape, joka on täysin ilmainen. Tähän mennessä olen tykännyt ohjelmasta, mutta kohinanpoistoon en ole vieläkään löytänyt sopivaa... Vielä kun löytäisi jonkun ilmaisen videonmuokkausohjelman, Movie Maker kun alkaa tulemaan jo korvista ulos.

Tämän postauksen tarkoitus ei ollut vain jaaritella kuvanmuokkauksesta, vaan kertoa hieman mun arkisia kuulumisia muutaman kuvan voimin. Koulussa menee tavalliseen tapaan. Menossa on viimeinen kahvioviikko meidän tiimille ja mulla onkin enää vain perjantain aamuvuoro sekä kahvilapalvelujen näyttö vajaan kuukauden päästä. Tämän jälkeen ei tarvitsekaan koulun kahviossa olla. Tällä hetkellä kirjoitankin tämän postauksen ohessa näyttösuunnitelmaa ja voin sanoa, että tässä joutuu oikeasti pohtimaan kunnolla, että mitä oikein kirjoittaisi. Aikaisemmin tällä viikolla meillä oli myös hygieniapassitentti, jossa osaan kysymyksistä vastasin hieman arpomalla. En siis odottanut mitään suuria tuloksesta, joka loppujen lopuksi olikin hylätty. Yllätyin kuitenkin pistemäärästäni, sillä jos olisin yhteen kohtaan vastannut oikein, olisin tentistä päässyt läpi. Hieman sapettaa, mutta uusinnasta sitten, ainakin toivon mukaan, paremmilla pisteillä. Väärin sai siis vastata vain kuuteen kohtaan kaikista neljästäkymmenestä kysymyksestä eli ihan hirveästi ei vääriä vastauksia ollutkaan.

Tämän (ja itse asiassa parin muunkin tammikuussa julkaistun postauksen) kuvat on muokattu Photoscapella.



Innostuin tuossa alkutalvesta pelaamaan myös veljen Playstation 4:lla. Ainut peli mitä olen pelannut on NHL16, muut eivät mua oikein nappaa. Siinä ohessa olenkin kuunnellut sitten Spotifyn kuunnelluimpia ja pakko myöntää, että kuuluu kyllä hyvin :D



Tästä lähtien mietin kyllä kahdesti ennen kuin menen ottamaan "asukuvia" ilman kuvaajaa... :D

Erään koulupäivän jälkeen oli pakko käydä kuvailemassa, kun oli kerrankin valoisaa kotiin tullessa! Myönnettäköön. pääsin tuolloin jo yhdentoista maissa koulusta...




Nimipäivänäni sitten syötiinkin tekemiäni herkkuja. Ulkonäöllä näitä ei kyllä oltu lahjottu, mutta kuten olen monesti aikaisemminkin sanonut niin tärkeintä on se maku. Ja nämä kyllä maistuivatkin!

Mitenkäs teidän tammikuu oikein meni?