sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Uutta ulkoasua ja kuulumisia

Ehdotin kaverilleni Juulialle tuossa aikaisemmin keväällä, että tekisikö hän uuden bannerin blogille ja vastaukseksi sain vain, että laittele ohjeita niin teen. Teko viivästyi ihan minusta johtuvista syistä, mutta nyt pääsiäisen kunniaksi saatiin keväinen ulkoasu blogiin. Juulia teki aivan älyttömän hyvää työtä ja pidänkin tuosta bannerista todella paljon. Taustan kanssa meinasin repiä hiukset päästäni, sillä löysin niin monta kivaa taustaa, että meinasi iskeä valinnanvaikeus. Tällä kertaa hieman jotain muuta kuin perus harmaata tai valkoista ja pakko sanoa, että vaihtelu piristää kummasti!


Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, niin sain jostakin flunssan itselleni. Olin koko viikon pois koulusta sen takia. Keskiviikkona mun piti jo mennä kouluun, mutta mulla oli aamulla niin huono olo, että ilmoitettiin sitten ryhmänohjaajalle, että olen sairaana enkä täten voisi tulla tenttiin. Torstaina olisi ollut uusi yritys, mutta olo ei silloinkaan ollut kummoinen. Ruoka ei maittanut ja muutenkin tunnuin nukkuvan kuluneen viikon univelat. Kuume, jota oli ollut viikolla korkeimmillaan 39,5 astetta, laski sitten perjantaiksi kokonaan. Nyt olenkin terve kuin pukki ja ainut mitä taudista on jäljellä, on yskä. Olen yskinyt keuhkoni varmaan piloille tässä pääsiäisen aikana... Hyvä puoli on se, että sairastin jo tässä vaiheessa kevättä sillä olisi ollut kurjaa sairastaa hevosemessujen tai seuranmestaruuksien aikaan... Tasan vuosi sittenhän jouduin jättämään estekisat väliin influenssan takia.

Vanhempieni hääpäivää juhlistettiin kakkupaloilla - ja oli muuten todella hyvää!
Mitä muuta mun kevääseen on kuulunut? Eipä oikein mitään ihmeellistä. Tavallista opiskelijan arkea. Talvi on yrittänyt väistyä kevään tieltä jo useampaan otteeseen, mutta aina on tullut uusi satsi lunta tilalle. Nyt kuitenkin lumet on niin paljolti sulaneet pois, että voisi kevään sanoa jo alkaneeksi. Ja kohta voikin sanoa, että kesäkin on jo kohta ihan ovella! Kevät on ainakin mulla niin kiireistä aikaa, että kesä tuntuu lähestyvän huimaa vauhtia... Ensi viikolla hevosmessut, siitä viikko eteenpäin niin mulla alkaa 7 viikon mittainen työssäoppi, jonka ohessa yritän käydä mahdollisimman normaalisti tunneilla ja kisoissa. Luultavasti pystyn sopimaan ylihuomenna työvuoroista paremmin, kun mennään opettajan kanssa työssäoppipaikkaan puhumaan siihen liittyvistä asioista. Suurin "murhe" tällä hetkellä on estemestaruudet, jotka osuivat tänä vuonna helatorstaille. Jännityksellä odottelen työvuoroja, että pitääkö alkaa sumplimaan niiden kanssa...




Kesälomaan on mulla enää reilu kaksi kuukautta. Tai no, lomalle en varmaankaan pääse vielä - riippuen kesätöistä. Oon hakenut aikaisemmin tänä keväänä jo kaupungille töihin kesä-heinäkuun vaihteeseen (muistaakseni), toiveina suositut lastenhoito tai siivous- ja ruokapalvelut. Ajattelin kysyä vielä työssäoppipaikastakin töitä alkukesäksi pariksi viikkoa. Loppukesäksi sitten on vielä mansikkamaalla hommia, luultavasti tekisin vielä kouluviikonloppujakin mikäli tarve vaatii. Eli aikas työpainotteinen kesä on mulla tiedossa, tosin eipä se poikkeaisi viime kesästä mitenkään. Viime vuonna olin siis töissä juhannuksesta koulun alkuun pitäen viikonloput ja leiriviikon vapaata sekä pari yksittäistä päivää heinäkuussa.




Niin, leiriäkään ei sovi mun kesästä unohtaa. Dreamdays näyttää leirin alkuun 119 päivää eli alle neljää kuukautta. Porukka on oikeastaan jo tiedossa ja leiriläisten ikähaarukka on tänäkin vuonna 13-17 vuotta - ei liene kovinkaan vaikeaa arvata kuka on tänä vuonna vanhin... Aluejakauma on myös aika laaja, porukkaa on tulossa niin tästä lähiseudulta kuin myös eteläisestä Suomestakin. Oikeastaan kaikki on viime vuoden leiriläisiä - ja sitten on minä, Kiia ja Lotta. Itse olen ollut aina Ponilaakson 9. leirillä, kun taas Kiia ja Lotta eivät varmaan ole edes käyneet paikkakunnalla :D Muutenkin ratsastajien taso tuntuu vaihtelevan aika paljon, on kouluratsastajaa, ikinä kisoissa startanneita ja sitten jo "isompia" luokkia startanneita.





Kesällä on luultavasti pakko käydä myös Tampereella kavereiden kanssa, mikäli juna-aikataulut vain antavat myöden. Tänne on nimittäin suunniteltu tärkeidenkin vuorojen perumista, jotka etenkin kesäaikaan ovat erittäin kovassa käytössä. Koko kesää en tule paikkakunnalla töissä siis viettämään, vaan totta kai pitää käydä ihan isommassakin kaupungissa pariin otteeseen. Se, että keitä lähtee mukaan tai milloin ja mitä tehdään on vielä suurtakin suurempi mysteeri... :D







Tässä postauksessa tuskin oli päätä tai häntää, mutta älkää antako sen häiritä. Alunperin mun piti tehdä ilmeisesti kuvapostaus, mutta aihe näköjään levisi käsiin.... Hevosjuttuja seuraavan kerran perjantaina tai lauantaiaamuna, riippuen hieman miten saan kirjoitettua. Perjantaina kun tulen tallilta vasta kahdeksan jälkeen ja tuolloin en normaalisti jaksa kirjoitella. Lauantaina taas on aikainen lähtö Tampereelle, sillä luultavasti koukataan alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen rautatieaseman kautta, joka lisää matka-aikaa kymmenisen minuuttia.

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Suuntana mestaruuskisat?

Tämä päivä on kulunut kuumeen parissa, joten jo heti alkuun pahoittelen, mikäli postauksessa on aivopieruja. Eilen illalla tallilta lähtiessäni huomasin palelevani tavallista enemmän ja tuntui, ettei kuuma saunakaan auttanut yhtään. Keskittyminen herpaantui myös, tiputin esimerkiksi lasin pöydän reunalta mitä en yleensä tee, ja oli jo yhdeksän aikoihin valmis menemään nukkumaan. Vaikka tallilta tullessani olen aina väsynyt, niin tuo yhdeksän oli kyllä jo turhan aikainen, joten arvasin jo silloin olevani kipeä. Noh, reilut 38 astettahan mulla oli lämpöä, joten ei muuta kuin sukat jalkaan ja peiton alle. Tyypilliseen tapaani heräilin pitkin yötä, kun välillä oli kuuma ja välillä kylmä. Hengissä kuitenkin ollaan ja otettuani aamupäivällä Panadolin kuumetta laskemaan, alkoi unikin maittamaan paremmin.

Mutta nyt siihen eiliseen tuntiin. Olin tallilla samoihin aikoihin kuin aikaisemminkin, noin puoli neljän maissa. Pienempien ratsastajien auttamista ja hevosten hakua - niistä koostui kaksi ensimmäistä tuntiani tallilla, kunnes aloin laittamaan Ruttua omalle tunnilleni kuntoon. Kauaa ei siinä mennyt, kiitos oikeastaan aina puhtaana olevan hevosen. Ennen varustamista valmistauduin itse tuntia varten vaihtamalla kengät sekä laittamalla kannukset ja kypärän. Itse hevosen varustuksessakaan ei kauaa nokka tuhissut ja pian olimmekin maneesissa.

Postausta kuvittaa jälleen vanhat kuvat. (C) leiriläinen
Tunnilla aloimme treenaamaan kuukauden päästä oleviin koulumestaruuksiin. Seuraavat tunnit ovatkin koulutunteja ja keskitymme mestaruusohjelmaan. Kävelemisen ja hetken ravaamisen jälkeen aloimme tulemaan harjoitusravissa pituushalkaisijaa ensin pysähtymättä ja muutaman kierroksen jälkeen pysähtyen joko pisteeseen I tai G. Itse tein välillä molempiin samalla kierroksella, jotta edellä menevään jäisi sopiva välimatka. Ruttu pysähtyi hyvin, melkeinpä aina vielä tasajaloinkin. Suoraan raviin olisi vaatinut hieman lisää vaatimista, mutta pikkuhiljaa sekin alkoi paranemaan. Yritin kovasti muistella viime viikolla saamiani ohjaneuvoja ja onnistuinkin aika hyvin siinä.
Lyhyiden välikäyntien jälkeen otettiin laukkatehtävä. Ovipäätyyn otettiin käynnistä vasemman laukan nosto ja tultiin lävistäjä laukassa. Toisessa päädyssä nostettiin harjoitusravista oikea laukka, laukattiin pääty-ympyrä ja vaihdettiin suunta lävistäjällä laukassa. Tehtävä vaatikin aikamoista tarkkaavaisuutta, ettei kuusi ratsukkoa törmäilisi toisiinsa. Käyntinostot sujuivat melkeinpä jopa paremmin kuin ravinostot, sillä ravissa Ruttu alkoi helposti kiirehtimään. Käyntinoston jälkeinen lävistäjä sujuikin paremmin kuin ravinoston lävistäjä, jolla en saanut pidettyä laukkaa yllä loppuun saakka. Laukassa Ruttu kuunteli muuten kyllä todella kivasti ja jos se lähti kiihdyttelemään noston jälkeen, tuli se myös nopeasti takaisin kuulolle. Yhden lävistäjän loppupuolella Ruttu kompuroi sen verran pahannäköisesti, että Marjo varmisti kaikkien kenkien tallessa pysyminen - olihan hevonen vasta kengitettykin. Kengät olivat tallessa ja tunti jatkui.
Viimeisenä tulimme pysähdys-peruutus -tehtävää. Kaarsimme pitkältä sivulta kentän keskelle tehden keskihalkaisijalle pysähdyksen tasajaloin ja 4-5 askeleen peruutuksen, jonka jälkeen lähdettiin suoraan raviin. Mulla oli alkuun ongelma hahmottaa oikea pysäytyskohta - eli että itse olisin juuri keskihalkaisijalla - ja peruutus oli alkuun kunnon vääntöä. Liikkeelle lähtö tuotti myös vaikeuksia alkuun. Toistojen edetessä peruutus ja liikkeelle lähtö alkoivat sujumaan, mutta pysäytystä hevonen alkoi aina ennakoimaan, jolloin sain olla entistä tarkempi alapohkeen kanssa. Mitenkään onnistunein tunti tämä ei ollut, muttei mitenkään huonoimmasta päästäkään.

(C) Minka / Pinja N.
Kuten mainitsinkin jo tässä postauksessa, koulumestaruudet ovat kuukauden kuluttua. Ja varmasti moni muistaa alkutalven pohdintani koulukisoista... Nyt kun olen rohjennut alkaa käyttämään myös Rutun kanssa kannuksia (molemmissa lajeissa), niin päätin osallistuvani mestaruusluokkaan sillä. Ohjelma on jo tiedossa, vaikkei kutsua olekaan vielä julkaistu, ja sitä olenkin jo silmäillyt. Vaikka ohjelma on pitkähkö, 17 arvostelukohtaa sisältävä, on se suhteellisen helppo. Siinä ei ole mitään vaikeaa kohtaa, etenkin kun peruutuskin pitää olla 4-5 askelta, joka helpottaa sitä. Vuosi sittenhän Rutun kanssa koulukisoissa ollessani tuli peruutukseen neljän askeleen sijasta viisi ja hieman kyllä sapetti sen jälkeen... :D Seuraavat viikot olenkin luultavasti joka viikko Rutun selässä treenaten kisoihin!

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Tekniikkalaji

Perjantaina olin tallilla jälleen todella ajoissa, sillä kello ei ollut edes puolta neljää ollessani paikalla. Ratsastin jälleen kaksi tuntia, ensimmäinen oli viime viikon rästi. Tämä tunti oli koulutunti ja ratsastin sen pitkästä aikaa Patulla. En ole ikinä oikein osannut ratsastaa sitä, mutta silti olin lähdössä hyvillä mielin. Autoin Nemon ratsastajaa ponin kuntoonlaitossa kyselemällä hieman mitä pitää tehdä ja niin edelleen. Satuloimisessa jouduin auttamaan hieman enemmän, sillä ratsastaja oli sen verran lyhyt, että ei satulaa selkään asti saanut. Suitsiminen sujui kuin vettä vain ja suojankin sai pieni ratsastaja lopulta jalkaan näytettyäni ensin mallia. Totesin heti, että punttaan hänet selkään ja toisella yrittämällä ratsastaja olikin selässä - ensimmäisellä kerralla kun punttasin hieman huti. Tämän jälkeen olikin hieman vapaata aikaa, enkä tehnyt oikein mitään. Patu oli jo valmiiksi tunnillakin, joten siinä mielessäkään ei ollut mitään harjattavaa. Juttelinkin siinä kaikesta mahdollisesta muiden tallilaisten kanssa - niin koulusta, ratsastuksesta kuin lähestyvistä Hevoset 2016 -messuistakin.

Maneesissa mittasin ensin jalustimia pienemmän ratsastajan jäljiltä pidemmiksi. Edellinen piti Patusta hieman kiinni - ja totta kai itsekin pidin ohjista - kavutessani ponin selkään. Pienet jalustinten mittaukset vielä ja sitten pääsin matkaan. Alkukäyntien jälkeen aloitettiin aika simppelillä tehtävällä. Tultiin molemmille pitkille sivulle käynnissä loivat kiemurat, joiden loppuosa tehtiin pohkeenväistöä. Oven päätyyn tehtiin kevyessä ravissa pääty-ympyrä ja toiseen päätyyn ravivoltti keventäen. Olin vajaassa vuodessa unohtanut kuinka herkkä poni Patu on ja menikin tovi jos toinenkin ennen kuin sain edes jonkinlaiset nappulat käyttöön. Alkuun Patu väisti vähän kehnosti, juurikin omasta ratsastuksestani johtuen. Väistöt eivät vain olleet tarpeeksi jyrkkiä. Ravi oli hieman voimatonta alkuun ja sainkin tehdä kovasti töitä sen eteen. Vaihdettiin sitten suuntaa ja tehtiin sama tehtävä toiseen suuntaan. Muutettiin tehtävää sen verran, että ravikohdat muuttuivat laukaksi. Eli teimme laukkaympyrän ja -voltin. Patu nosti hyvin laukan, ainut vain että en osaa pitää sitä kunnolla yllä - johtuuko sitten pituudestani vai mistä. Väistöt vasempaan kierrokseen alkoivat sujua huomattavasti paremmin mitä oikeaan kierrokseen ensimmäisenä, vaikka viimeinen väistö menikin täysin metsään keskittyessäni johonkin aivan muuhun kuin itse ratsastukseen.


Viimeisen väistön jälkeen jäätiin sitten laukkaamaan pääty-ympyrälle oven päätyyn. Muuten ihan normaalia laukkaa eteen, mutta pituushalkaisijalla laukkaa lyhennettiin ja jatkettiin noin neljännes avomaisesti. Lyhennys onnistui kyllä ihan hyvin, mutta avomaisuus jäi kauas. Laukka oli myös aika voimatonta alkuun, joten sitäkin sain työstää aika pitkään. Pikkuhiljaa tehtävän edetessä alkoi sekä hyvä laukka, että avomaisuus löytymään ja siirryttiin välikäyntien kautta seuraavaan tehtävään. Ennen tehtävän aloitusta Marjo kuitenkin antoi mulle ns. "tukiopetusta". Tukiopetus on mulle jo ehkä hieman liiankin tuttua ja sitä oon kokenut Patun kanssa aikaisemminkin, myös Delhin kanssa kesällä. Tukiopetuksella tarkoitan siis sitä, että opettaja tulee ihan kädestä pitäen neuvomaan. Mulla on etenkin Patun kanssa erittäin huonona tapana pidentää ohjaa aivan huomaamatta - en siis itsekään huomaa tätä - jolloin poni venyy pitkäksi ja työskentelystä ei tule mitään. Ei siinä, Patun kanssa olen työskennellyt myös täysin pitkällä ohjalla joitain helppoja tehtäviä, mutta nyt haluttiin työskennellä kunnon tuntumalla. Marjo otti sisäohjasta kiinni ja mun tehtäväksi jäi alkuun huolehtia vain pohkeista ja ulko-ohjasta. Alkuun mentiin voltti tai pari käyntiä, jonka jälkeen tehtiin sama ravissa ja aika äkkiä jäin itsekseni pyörimään Marjon ympärille. Pään päällä syttyi tosi nopeasti lamppu siitä, miten poni toimii ja lopputunnin pyrinkin pitämään tätä toimimista yllä.
Tunnin teemana oli siis tällä kertaa vastalaukka. Kuten oonkin sanonut aikaisemminkin, ei vastalaukat ole mulle mikään mieluisin tehtävä. Mulla ei ole järin hyviä kokemuksia vastalaukkatehtävistä, mutta tällä kertaa alla oli tasainen hevonen, joten se hieman nosti fiiliksiä. Mentiin siis toinen pitkä sivu vastalaukkaa (oikea laukka) ja tehtiin kulmankatkaisu päätyyn. Toiselle pitkälle sivulle tehtiin siksak-väistöä ravissa eli yritettiin tehdä niin monta lyhyttä väistöä kuin vain pystyi. Vastalaukat nousi tosi kivasti, vaikka usein unohdin asettaa laukan suuntaan. Laukka ei kuitenkaan hiipunut missään vaiheessa. Väistöt menivät ajoittain ihan kivasti, välillä niistä ei tullut oikeastaan yhtään mitään.

Viimeinen tehtävä oli todella kiva. Tai no, ainakin Patun kanssa kiva. Pitkän sivun keskellä nostettiin vastalaukka ja siirryttiin harjoitusraviin lyhyen sivun keskellä. Kulmat piti tehdä niin hyvin kuin vain kykeni. Patu ei oikonut juuri lainkaan ja muutenkin tehtävä tuntui helpolta. Oven päätyyn tein joka kierroksella voltin, jotta saisin nappulat taas käyttöön ja aloinkin pikkuhiljaa päästä paremmin jyvälle ponista. Ja etenkin loppuraveissa Patu liikkui tosi kivasti, paljon rennompana mitä tunnin alussa, ei lainkaan pää pilvissä miten alkuun. Sanoin jo viime keväänä Marjolle, että sen pitäisi laittaa mulle useemmin Patu ja sanoin nytkin - tykkäsin niin paljon.

Kävelytin Patua hetken kävellen kunnes Pinja toi mulle estetunnille Rutun ja tehtiin hevosten vaihto. Jätin takin katsomon puolelle, puin turvaliivin ja kiipesin hevosen selkään. Naureskelin siinä sitten kuinka oudolta tuntuu olla taas ison hevosen selässä kun juuri oli ollut suht pienen ponin selässä... Kerkesin kävellä pari kierrosta, kunnes alettiin verkkaamaan. Käytettiin jo verkassa puomeja hyödyksi volteilla ja ympyröillä. Alettiin sitten laukkaamaan pääty-ympyrää tullen päädyssä olevan puomin yli. Pari kertaa mulle tuli joku aivopieru lähestymisten suhteen, joka on mulle aika tyypillistä. Vaihdettiin suuntaa ja tultiin samaa ympyrää niin, että päädyssä oli kaksi puomia ns. innarina. Ensimmäisellä kerralla en ollut tarpeeksi hereillä apujen kanssa, jolloin mentiin jollakin raviräpellyksellä puomit. Pikkuhiljaa aloin löytää sitä rytmiä ja vaihdettiin tehtävää. Tultiin yksinkertainen tie lävistäjällä ristikolle oikeassa kierroksessa vaihtaen suuntaa. Yritin kovasti muistella edellisen tunnin oppeja ohjista: muista ulko-ohja. Hypyt sujuivat oikein kivasti ja lisättiin tähän vielä laukanvaihto puomilla, jolle lähestyttiin puolivoltilla päädystä. Vaihto tuli ehkä jopa hieman liioitellusti, mutta tuli kuitenkin.

Alettiin tulemaan sitten ristikkoa ja pysty-pysty -linjaa lävistäjällä. Tultiin tämä muistaakseni neljä kertaa, joista kaksi ensimmäistä on tuossa videolla. Ensimmäisellä kerralla tulin hyvin ristikolle, ehkä hieman pohjaan, jonka jälkeen aloin tuuppaamaan hieman turhaan linjalle. Väliin olisi voinut saada sen vaaditut neljä laukkaa, mutta minä tyhmänä lähdin hyppäämään jo kolmen askeleen jälkeen. En vain malta odottaa hyppyä, jolloin hevonen kieltää tai hyppää räpeltäen. Rutusta huomaa kuinka se ikään kuin kysyy milloin pitää hypätä... Hienosti hevonen kyllä ainakin yritti pelastaa tilannetta :D Toisella kerralla tehtävä sujui jo huomattavasti paremmin ja eron huomaa selkeästi. Kunhan vain keskityn kunnolla jokaisella askeleella siihen mitä olen tekemässä. Kolmannella kierroksella lisättiin tuo samainen laukanvaihto puomilla mukaan. Vaihdot sujuivat todella kivasti tällöinkin.


Tämän jälkeen tultiin kunnon kääntämistehtävää. Tehtävään kuului aivan ensimmäisenä hyppäämämme ristikko ja pysty-pysty -linjan ensimmäinen pysty. Tehtävään tultiin lyhyessä laukassa oikeasta kierroksesta. Ristikolta käännettiin lähes 90 asteen kulmassa pystylle. Pudisteltiin hieman Källin ratsastajan kanssa päitämme - helppohan se poneilla on tehdä :D Ensimmäinen kerta menikin mun osalta aivan metsiin ja toisellakin kerralla mentiin käännös ravissa. Noh, ei oo tiukat käännökset ennenkään ollu mun juttuni - niissä on pariin kertaan meinattu tulla alaskin.
Marjo sitten sanoi vielä, että tullaan pysty-pysty -linja vielä kerran - ilman tuota ensimmäistä ristikkoa. Ensimmäinen pysty pysyy tuolla korkeudella, mutta jälkimmäinen este oli sen 90 senttiä. Ja se näytti aivan kamalan isolta, kun tuon korkuista on tullut viimeksi hypättyä kaiketi kisoissa viimeksi, ellei muisti nyt ihan totaalisesti petä. Marjon kehotuksesta tulin välin kolmella askeleella ja ai että miten hyvältä tuntui hypätä edes tuo yksi isompi este! Ruttukin tuntui olevan ihan innoissaan: korvat kääntyivät eteenpäin heti linjalle kääntyessä ja sain tehdä hieman enemmän pidätteitä. Istuntakin tuntui olevan ihan superhyvä, Harmittaa ihan älyttömästi, että Ella ei tuota hyppyä kuvannut :D

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Lippuarvonnan voittajat

Pahoittelen tämän myöhästymistä. Tarkoitus oli julkaista voittajat koulussa tauon aikana, mutta siinä tenttiin lukiessa se hieman jäi... :D Voittajat on kuitenkin nyt arvottu! Onnea EllaSiiri ja Anita! Ella ja Anita saivat tiedon jo aikaisemmin illalla tallilla, joten Siiri: laittelen sulle mailia aivan juuri! :)

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Eepos

Tänään pääsin vierailemaan tutulle tallille ratsastuksen parissa. Liikuntatunnilta lähdimme siis ratsastamaan Seppälään, jota olikin toivottu jo pidemmän aikaa. Vaikka koko ryhmä ei hevosista välittänytkään, niin moni hieman yllättäväkin luokkatoveri keikkui lopulta siellä hevosen selässä. Kävelimme lyhyen matkan nopeasti koululta tallille ja tallissa sitten saimme itse valita keillä menisimme. Itse olin kysellyt jo etukäteen tuolla tallilla käyneeltä kaveriltani hyvää ratsua ja mulle olikin ehdotettu Eeposta, 9 vuotiasta punarautiasta eestinponiruunaa. Ruunan valitsinkin ratsukseni ja ihastuin siihen jo harjatessa. Niin rauhallinen, pyöreähkö poni. Suojat saivat mut raapimaan päätäni hieman, sillä etujalkojen suojat eivät olleetkaan ne tyypilliset jännesuojat. Varmistin vielä sitten opettajalta onko ne oikein ja kelpasivat, vaikkakin "jos pilkkua haluaa viilata, niin tarra voisi olla hieman tuolla taaempana". Mitenkään väärin suojat eivät kuitenkaan olleet. Myös martingaalien kanssa turhauduin jälleen, ne kun olivat jälleen solmussa... Ei muuta kuin ohjat auki ja martingaali irti. Poni katsoi hieman ihmeissään, että mitä oikein teen - kovin innokkaana se oli töihin lähdössä, kun maassa olevat heinänkorretkaan eivät enää kiinnostaneet kun säädin martingaalin kanssa.


Matka maneesille tuntui todella pitkältä, matkaa tallista maneesiin onkin parisensataa metriä. Aika äkkiä olin selässä ja olin jalustimetkin aika hyvin osannut arvioida silmämääräisesti oikean mittaisiksi, Toista jalustinta jouduin vielä selästä lyhentämään reiällä sen ollessa hieman pidempi. Käveltiin pitkät alkukäynnit ja yritin hieman selvittää miten Eepos toimii. Ruuna tuntui todella tasaiselta ja liikkui sopivan reippaasti, joten hyvillä mielin otin ohjat tuntumalle ja aloin työskentelemään käynnissä. Raviverkassa tein paljon pääty-ympyröitä ja sainkin aika äkkiä jo ensimmäisen kommentin ratsastuksestani. Opettaja huomasi, että kääntäessäni taivun itsekin kyljestäni sisälle - etenkin kun on pienempi poni alla. En olekaan itse huomannut asiaa (paitsi loppukäynneissä), joten koko tunnin ajan yritin keskittyä omaan suoruuteeni. Eepos tuntui ravissa todella kivalta, hieman ehkä hitaalta, mutta liikkui kuitenkin eteenpäin.

Tunnin ensimmäinen - ja ainut - tehtävä oli laukkatehtävä, joka vaati ratsastajalta kykyä katsoa, onko hevonen suora vai ei. Uran sisäpuolella oli toisen pitkän sivun molemmissa päissä tötsät. Sivun ensimmäisellä tötsällä nostettiin suoristetulla hevosella laukka ja laukattiin suoraan seuraaville tötsille. Lyhyelle sivulle tehtiin laukkavoltti. Eepokselle piti kuulemma antaa selkeät laukka-avut, sillä poni nostaa herkästi vastalaukan. Aloitimme vasemman laukan parissa. Eepoksen laukka oli mukavan keinuvaa, joskin jouduin varmistelemaan laukan säilymistä aika paljon. Volteilla ruuna tuppasi oikomaan aika paljon alkuun, mutta toistojen myötä oikominenkin väheni. Ennen voltille kääntymistä Eepos tuppasi hieman kiihdyttelemään, mutta nopeasti sain ponin takaisin haluamaani rytmiin. Poni myötäsi ajoittain niskastaan, mutta en sen kummemmin lähtenyt hakemaan pyöreyttä ponin ollessa täysin vieras.
Oikeassa kierroksessa mun piti olla vielä tarkempi laukka-apujen kanssa. Ensimmäisellä kerralla nousikin väärä laukka, sillä sisäpohje ei ollut tarpeeksi vahva. Vaihdoin laukan ravin kautta ja jatkoin tehtävää normaalisti. Tultiin aina vähän vinossa linjalle, mutta koin tärkeämmäksi saada myötälaukan. Eepos tuntui ehkä inasen paremmalta tähän suuntaan ratsastuksellisesti, vaikka paremmat laukat tulikin vasempaan kierrokseen. Otimme loppuravit vajaan tunnin ratsastuksen jälkeen ja ratsastimme maneesilta ylös kentälle. Hitaaksi muuttunut Eepos sai heti virtaa opettajan avatessa maneesin oven ja sammuttaessa valot ja steppasikin hetken. Heti kun päästiin liikkeelle Kössin perään, rauhoittui poni takaisin rauhalliseksi itsekseen. Kentällä kokemattomammat pääsivät meidän talutettaviksemme. Moni luokkatoveri tulikin hymyillen alas ja olin taas onnesta soikeana päästessäni tähän hommaan. Mikkolassahan olin oikeastaan jokaisena lauantaina auttamassa ja opastamassa pienempiä niin tallissa kuin maneesissakin, joten opastaminen onkin jo tuttua puuhaa ja teenkin sitä mielelläni.


Tallissa purin Eepoksen ja vein ponille ihan pienen palan leipää palkaksi. Ruuna tuntui todella kivalta ratsastaa ja mieluusti menisin sillä toistekin. Katsoo nyt mitä vuosi tuo tullessaan - ehkä käväisen parilla tunnilla tuolla jälleen kesällä, heinäkuussa 2014 kävinkin yhdellä irtotunnilla. Mieluusti jatkaisin Eepoksen kanssa työskentelyä myös mahdollisilla irtotunneilla, sillä aloin vasta lopputunnista ymmärtämään miten poni toimiikaan. Mukavaa vaihteluahan "vieras" opettaja ja hevonen tuo, vaikkakin opettaja olikin tuttu muutaman vuoden takaa - muisti minutkin kun mainitsin käteni murtumisesta.. :D

Ja perjantaina sitten jatketaan kahden tunnin parissa!

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Hiihtoloman kuulumiset

Hiihtoloma kuluikin täysin hevosittomissa merkeissä, vaikka alunperin mun pitikin mennä tunnille - ensin perjantaina ja sitten keskiviikkona. Perjantain tunnin jouduin perumaan heti tallilta lähtiessä, sillä ilmeni, että olimme lähdössä reissuun. Keskiviikko oli jo tallin puolesta hieman epävarma, sillä tunneille ei ollut ilmoittautunut vielä perjantaina kuin pari ihmistä. Lopulta ryhmää ei muodostunutkaan, joten en sitten ollut lainkaan tunnilla. Sen kuitenkin korvaa ensi viikon heppailut, sillä luultavasti pääsen ratsastamaan vakkarituntini lisäksi myös toiselle tallille ja ehkä tämän viikon rästin, mikäli tilaa vain on.


Olimme tosiaan perheen kesken Tampereella torstain ja perjantain. Lähdimme torstaina puolenpäivän aikoihin ajelemaan ja ensimmäisenä suunnattiin Siperiaan. Olin ehdottanut äidilleni, että menisimme veljeni kanssa Megazoneen pelaamaan. Megazonehan on siis sisällä pelattava lasertaistelupeli, joka sopii ihan jokaiselle ikään ja kuntoon katsomatta (suositusikäraja on 7 vuotta). Pelaajat pukevat oman tiiminsä värin (punainen, sininen, vihreä) mukaiset peliliivit, joihin on kiinnitetty ase. Pelaajat ampuvat siis toisen joukkueen pelaajia. Pelistä ei joudu ulos, vaan liivin värit sammuvat osuman saatuaan ja pelaaja palaa takaisin peliin mukaan muutamassa sekunnissa. Pisteet riippuvat osumakohdasta ja esimerkiksi hartiasta ja selästä saa eri pisteet - ellen aivan väärin muista. Pelaajat pystyvät kukin ampumaan kerran molempien vastustajiensa tukikohdat ja tästä saa peräti 2000 pistettä. Pelitila on labyrinttimainen ja hämärä, UV-valoilla varustettu huone, jossa on pieniä korkeuseroja. Juokseminen ja polvistuminen onkin kiellettyjä, varmasti johtuen mm. näistä korkeuseroista ja liivien valojen sammumisesta osuman saatuaan. Pelaaminen ei myöskään ole mielestäni kovin kallista, sillä yksi 22 minuuttia kestävä peli maksaa 9,50 euroa! Opiskelijat saavat maanantaista torstaihin hieman alennusta ja samanmittainen peli maksaakin tällöin 8 euroa. Mahdollisuus on myös pelata useampi peli peräkkäin. Tällöin pelien välissä on muutaman minuutin tauko, sillä pelejä alkaa puolen tunnin välein. Peliporukka saattaa vaihtua myös tässä välissä. Esimerkiksi meidän pelaamamme 2x22 minuuttia maksaa yhdeltä pelaajalta 15,50 euroa ja opiskelijalta 14,50 euroa. Huomatkaa, että hinnat saattavat olla eri paikkakunnilla erilaiset! Megazone suosittelee tummaa vaatetusta, sillä vaaleat värit paljastavat pelaajan UV-valaistuksessa. Eipä se mua ainakaan haitannut - olin nimittäin liikenteessä valkoisella neuleella... :D

Megazonessa tulee todellakin kuuma, vaikka siellä saakin vain kävellä. Siellä kun joutuu liikkumaan melkeinpä koko ajan ja mitä suurempi porukka on, niin sitä valppaampana pitää pelatessa olla. Pelien jälkeen nappasimme pelaajakortit mukaan ja lähdimme hotellille. Yövyimme siis Sokos Hotel Tornissa, jonka huipulla on 25. kerroksessa oleva Moro Sky Bar, jonka seinät olivat lähes jokaiselta sivulta pelkkää lasia. Siellä on myös terassi, mutta luonnollisesti sille ei talvisin ole juurikaan käyttöä. Me yövyimme kahdessa huoneessa 10. kerroksessa eli suunnilleen hotellin puolivälissä. Sain veljeni kanssa kulmahuoneen, joten meillä oli ikkuna sekä Koskikeskuksen että Tammelan suuntaan ja ikkunoista näkikin helposti sekä Ratinan että Tammelan stadionit. Tornin sivuilta löytyy myös kuvia hotellista, sillä itse en kuvannut läheskään kaikkea. Tuolta on mahdollisuus saada myös 360-kuvaa näkyviin niin huoneista kuin ravintolastakin.

Näkymä meidän toisesta ikkunasta, Koskikeskuksen suuntaan. Koskikeskus on kuvassa hieman vasemmalla.
Näkymä samaisesta ikkunasta Keskustorin suuntaan.


Hotellissa oli Grill It! -ravintolan yhteydessä toinenkin ravintola, joka on eräänlainen kunnianosoitus Manserockille. Paja Barin ruokalista on kehitetty rokkareiden omien suosikkiannosten mukaan. Ravintolasta löytyy myös jukebox!

Huoneemme toinen ikkuna osoitti siis rautatielle. Tammela jää kuvassa oikealle.
Kävimme syömässä hotellin Grill It! -nimisessä ravintolassa. Ravintola oli rakennettu vanhoihin veturitalleihin ja ravintolasta avautui koko seinän mittainen näkymä rautatieasemalle. Ruoka oli todella hyvää ja asiakaspalvelukin aivan huippuluokkaa. Seurailinkin silmä kovana tarjoilijoiden työskentelyä ja koitin kovasti painaa kaiken mieleeni - mallioppimisesta ei tässä tapauksessa ollut mitään haittaa, pikemminkin hyötyä opiskeluja ajatellen. Illalla kiertelimme hetken Koskikeskuksessa, jonka jälkeen lähdimme elokuviin. Minä ja äiti menimme katsomaan Cine Atlasiin suomalaisen elokuvan Äkkilähtö ja veljeni meni isän kanssa Plevnaan katsomaan The Revenantin. Äkkilähtö osui täysin mun huumoriini ja mikäli saisin leffaseuraa niin kävisin mieluusti katsomassa sen uusiksi. Leffan loppuessa kello oli jo yli yhdeksän, joten hipsimme takaisin hotellille.

Perjantaiaamuna söimme kunnon aamupalan. Tai no, jollekin syömäni määrä oli todella pieni, mutta olen muutenkin todella huono syömään aamuisin, joten pala leipää juustolla ja kurkulla, pari siivua vesimelonia, siivu ananasta ja kaksi lasillista mehua riitti mulle oikein hyvin. Pakkailin sitten meidän kamoja hieman kasaan ja ennen lähtöä piti tietenkin vierailla Sky Barista. Ja oli muuten hyvät näkymät!


Hetken mietin, että onpas korkea tehtaanpiippu - sitten hoksasin, että Näsinneulahan se.
Näkymä Ratinan suuntaan Sky Barista. Ärsyttävästi heijastaa ikkuna tietyistä kohdista...

On tuo Sokos Hotel Ilves aika pieni kun 25. kerroksesta katselee... ;)


Tämän jälkeen lähdettiin sitten hohtokeilaamaan Space Bowling & Billiardsiin, jonne meidän piti viime vuonna mennä tukioppilasporukan kanssa. Paikka pääsi hieman yllättämään positiivisesti. Paikka oli laadukas ja tykkäsin muutenkin. Saatiin olla lähes koko kaksituntinen rauhassa ja juuri vähän ennen meidän vuoron loppumista alkoi porukkaa lipumaan lisää. Reissun päätteeksi kävimme vielä Vapriikissa. Vaikkei museot olekaan ihan se mun juttuni, niin siellä oli muutama näyttely/museo mistä pidin ihan älyttömästi. Kovin montaa näyttelyä/museota emme kieräneet, mutta erityisesti luonnontieteellinen museo ja Tammerkoski-näyttely olivat mielenkiintoisia ja olisin voinut niitä kiertää pidempäänkin.





Snapchat oli kovassa käytössä niin minun kuin myös veljeni osalta
Miten teidän hiihtoloma sujui? Vai onko se vasta edessä?