torstai 29. syyskuuta 2016

Rästitunnilla jälleen

Maanantaina mulla oli rästitunti. Olin paikalla sen verran ajoissa, että viimeisten tuntien hevosjakoja vasta tehtiin. Mulle oli kuitenkin laitettu jo Makkara, mutta koska listat olivat vasta tekeillä ja suurimmalta osalta ryhmän ratsastajista puuttui ratsut niin mun hevonen vaihdettiin - tosin pidemmän pohdinnan jälkeen. Lopulta päädyttiin Patuun, jolla en ollut ikinä aikaisemmin hypännyt, joskin olin aika epäileväinen. En nyt sanoisi, että olisin pelännyt mahdollista tippumista - olinhan nähnyt monestikin, kuinka ponin kieltäessä kokenutkin ratsastaja pääsee maistelemaan hiekkaa - mutta en sitä todellakaan toivonut. Mulla oli jälleen aikaa ja vaikka musta tuntui, että kuraisen ponin harjaamiseen meni paljon aikaa niin olin silti ajallaan valmis. Nousin sitten kentällä tuttuun tapaan jakkaralta ponin kyytiin ja piti hieman hymähtää kun jalustimet sai kerrankin olla lyhyet. Tunti oli jälleen uuden opettajan pitämä ja nyt osasin varautua, että millaisia tehtäviä sieltä mahdollisesti tulee.
Kuva vuoden 2015 leiriltä
Alkuverkka mentiin tyypilliseen tapaan vapaasti puomeja ylitellen. Patu tuntui todella kivalta, liikkui hurjan mukavasti eteenpäin. Laukassa mun oli pakko todeta ääneen, että kuinka mukava laukka Patulla on! Sen jotenkin aina unohtaa muilla hevosilla mennessä - todella tasainen ja helposti säädeltävissä. Laukkaverkka venyi aika pitkäksi ja ainakin minä väsyin lähes täysin, jolloin en jaksanut pyytää ponia eteen. Heti kun siirsin ponin käyntiin tehtävän selostuksen ajaksi, annoin ponille pitkät ohjat. Näin tein aina kun käveltiin. Ensimmäisenä tultiin pituushalkaisijalla kahden ravipuomin "sarja", jonka jälkeen nostettiin laukka ja hypättiin ristikko. Patu oli kovasti nostamassa ravin sijaan laukkaa, jolloin jännityin itse enkä täten uskaltanut antaa ponin edetä reippaassa laukassa. Tultiinkin aika pohjaan monta kertaa tunnin aikana juuri tästä syystä. Kerran pituushalkaisijan ristikolla olin jälleen tuuppaamassa esteelle ja lähdössä aikaisemmin hyppyyn, jolloin mukautuminen ponin hyppyyn oli aikas mielenkiintoisen näköinen - ihme, ettei tullut testailtua laskeutumistaitoja.
Jälleen havainnollistava kuva, nämä helpottavat kummasti tehtävien ymmärtämistä. Tässä siis numeroitu menemämme rata, tehtäväkuvauksissa käytän esteiden numeroita niin, että numero on hyppysuunnasta katsottuna esteen oikealla puolella (esim. este 1 hypättiin L-päädystä).
Kun oltiin saatu jo tuntumaa hyppyihin, alettiin tulemaan paria ristikkoa vinosti. Aloitettiin helpolla: tultiin lävistäjällä ensimmäinen ristikko suoralla lähestymisellä ja lävistäjän lopussa oleva ristikko vinosti. Askelväli mulla ja Patulla taisi olla 6-7 laukkaa, vaihteli aika paljon riippuen siitä, kuinka paljon uskalsin ponin antaa edetä. Tehtiin tämä kertaalleen molempiin suuntiin, jonka jälkeen tultiin pitkän sivun esteet suoralla linjalla niin, että ensimmäinen este hypättiin vinosti. Patu hyppäsi hyvin, tosin toin sen jälleen liian pohjaan. Aloin kuitenkin pikkuhiljaa hahmottamaan sen, miten ponia ratsastettiin. Patusta tuntui löytyvän mulle aivan uusi puoli tunnin aikana.

Alettiin tulemaan sitten yllä olevan piirroksen rataa. Aloitin radan vasemmassa kierroksessa. Ensimmäisenä oli ristikko ja 6-7 laukan päässä noin 70-80 senttinen pysty. Tästä kaarrettiin oikealle lävistäjälle, jonka ensimmäinen este eli ristikko hypättiin viistosti. Radan neljäs este oli samankokoinen pysty mitä aikaisempikin. Laukattiin päädyn läpi uudelle lävistäjälle, joka alkoi samankokoisella pystyllä ja päättyi vinosti hypättävään ristikkoon. Loppuun vielä pituushalkaisija. Jännitin todella paljon pystyjä, joten uskalsin antaa Patun mennä kunnolla eteen vasta kolmannen esteen jälkeen. Radan jälkeen huokaisin kunnolla ja kehuin ponia ihan kunnolla. Tunnuin tajuavan vihdoinkin, että miten oikeasti ratsastetaan. Ratsastaminen oli helppoa ja ensimmäistä kertaa syyskaudella nautin aidosti hyppäämisestä - ei sillä, etten olisi nauttinut Makkaralla ja Laurillakin hyppäämisestä, nyt se ilo oli aitoa ja tuli täysin sydämestä.
Tunnin loppuun tultiin radan kuusi viimeistä estettä uudelleen eli esteet 3-8. Rata alkoi todella hyvin, mutta kaarsin vitoselle liian aikaisin, jolloin poni kielsi. Kielto ei ollut ollenkaan raju ja täysin minun vikani (pakko kommentoida, että periaatteessa esteestä olisi päässyt yli, mutta ymmärrän kuitenkin miksi poni kielsi). Uusi yritys ja helposti yli. Olin todella tyytyväinen poniin ja annoin sen hymyssä suin seuraavalle ratsastajalle. Todellakin haluaisin hypätä uudelleenkin!

Tänään sitten vakiotunnille. Mulla on muutenkin syksy aikamoista pohdintaa hevosrintamalla. Puhuin aikaisemmin syksyllä, että olisin lähdössä kauemmas työssäoppiin marraskuussa, mutta suunnitelma muuttui ja lähden kauemmas vasta tammikuussa. Työssäoppiin menen kuitenkin myös marraskuussa, mutta pysyn paikkakunnalla. Lähinnä kisapuolen pohdintoja, niistä sitten tarkemmin kun asia on ajankohtainen. Kevään tunnit ovat myös kysymysmerkki, paljon tulen kuitenkin kotiinkin käymään (lähinnä pakollisen lukiojutun vuoksi, helmikuun lopussa onneksi sekin helpottaa) että käynkö tallilla sitten siinä samalla vai miten. Paljon riippuu myös siitä, että mihin kaupunkiin menen työssäoppiin - kaksi vaihtoehtoa on, molemmat tuttuja paikkoja ja suhteellisen lähellä. Saa nähdä miten käy.... :)

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Rimakauhua ja rakkautta - ainakin melkein

Keskiyöhän on paras mahdollinen aika julkaista uusi postaus, eikö niin?

Jälleen on yli viikko vierähtänyt edellisestä postauksesta. Rehellisesti sanottuna en ole konetta kerennyt juurikaan edes avaamaan kunnolla ja jos olen, niin olen tehnyt lähinnä koulujuttuja. Eiköhän tässä kuitenkin pikkuhiljaa taas aktivoiduta, kunhan kokeet ja päällimmäiset kouluprojektit saadaan kunnolla käyntiin! Meillä on tosiaan pari isompaa, meille uutta "projektia" käynnissä sekä yrittäjyysopintojen että alaan liittyvien opintojen puolelta, mutta ei niistä sen enempää.

Tällä viikolla kävinkin vain yhden tunnin, sillä vapaita rästipaikkoja ei ollut. Tulin todella myöhässä tallille, sillä pääsin hieman yli neljä koulusta. Päästiin lähtemään vasta vähän viiden jälkeen kotoa, Tallilla olinkin parikymmentä minuuttia ennen tunnin alkua. Onneksi tähän aikaan vuodesta hevoset alkavat olla jo sisällä siihen aikaan kuin tulen, pääsin nimittäin heti harjaamaan hevosta. Meillä oli estetunti ja menin Makkaralla. Naureskelinkin vähän, että miten musta tuntuu siltä, että menen Makkaralla jatkuvasti? Alkuun olinkin vähän skeptinen, mutta pikkuhiljaa aloin olemaan enemmän jopa innoissani, menihän meillä viimeksi kuitenkin todella kivasti. Verkkaa tehtiin molemmissa askellajeissa niin, että toiselle pitkälle sivulle tehtiin molempiin kulmiin voltit, joilla ylitettiin aivan kulmassa puomi, voltin toisella puolella vinopuominen kavaletti ja voltti päätettiin samaan puomiin miltä aloitettiinkin. Laukkaverkassa mentiin myös toisella pitkällä sivulla kolmen puomin jumppis, jonka jälkeen oli neljän hyvin kontrolloidun (suunnilleen ponien normaali laukka) laukka-askeleen päässä, tosin tässä vaiheessa ei vielä alettu säätelemään laukkaa - kunhan askeleet sai sopimaan oikein eli pääasiassa mentiin väliä 3-4 askeleella. Ravissa puomien kohdalla poni oli todella hidas, muuten sopivan reipas. Laukassa mun toisen chapsin vetoketjun aukeaminen jatkuvasti häiritsi kovasti - pitäisi keksiä siihen joku viritelmä - mutta muuten verkka sujui laukassakin todella kivasti.
Vähän vanhempaa kuvaa - tässä mennään kesään 2014
Alettiin sitten hyppäämään vasemmassa kierroksessa. Tultiin puolikuu niin, että ennen M-kulmaa käännettiin G:n tietämillä olevalle ristikolle. Tästä jatkettiin muistaakseni 5-6 laukkaa S:ssä olevalle portille, jonka jälkeen kaarrettiin 5-6 laukkaa X:n tietämillä olevalle pystylle. Pystyltä jatkettiin oikealle ja ylitettiin kulman puomi. Makkara oli todella kiva ratsastaa, se tuntui vasta syttyvän kun esteiden korkeus nousi kavaletteja korkeammiksi. Sain paikat hyvin osumaan kohdilleen ja taidettiin mennä kumpikin väli jokaisella kerralla sillä viidellä askeleella. Makkara on siitä mukava hevonen estetunneilla, että se oikeasti hyppää oikeastaan mitä vain ja vaihtaa laukatkin eli mikäli esteen jälkeen laukka ei vaihdukaan, niin sen saa helposti vaihdettua kokemattomampikin. Pari pukkia tietty täytyi tehdä, tyypilliseen tapaan, mutta kun niihin on tottunut ja tietää milloin poni mahdollisesti pukittaa niin kyydissä on helppo pysyä.
Pidennettiin tehtävää, aloitettiin edelleen vasemmasta kierroksesta. Ensimmäisenä tultiin H-kulmassa viistosti oleva puomi, tehtiin voltti ristikolle ja jatkettiin puomin sisäpuolelta suora linja portille. E-kulmassa jälleen viistosti puomi, täyskaarto pystylle ja portin takaa kaarre uudelleen ristikolle, jolta jatkettiin vielä H-kulman puomille. Tehtävä sujui ihan kivasti, ensimmäinen puomi oli aina turhan hitaassa temmossa, mutta viimeistään portille lähestyessä tempo alkoi olemaan sopiva. Pystyn jälkeen Makkara otti ihme spurtin, joten ennen ristikkoa sain ottaa ihan kunnolla kiinni. Kahden kierroksen jälkeen muutettiin tehtävää hieman. Jätettiin voltti pois ja aloitettiin portilta jatkaen puomin yli täyskaarto pystyn yli. Portin takaa jatkettiin ristikosta nostetulle pystylle jatkaen oikeaan kierrokseen. Makkara tuntui todella hyvältä esteiden ollessa isompia kuin edellisissä tehtävissä. Edelleen sain ennen jälkimmäistä pystyä tehdä reippaastikin pidätteitä, ettei aivan kaahailuksi menisi homma. Toiselle kierrokselle viimeistä pystyä korotettiin ja se taisi olla arviolta 80-90 senttinen. Makkara hyppäsi edelleen aivan superhyvin, olin todella tyytyväinen.

Tultiin vielä viimeisenä jumppislinja, jota hypättiin oikeassa kierroksessa. Hieman M-kirjaimen jälkeen alkoi kolmen jumppiksen ja alkuun pystynä olleen esteen linja. Ensimmäisellä kerralla pystyllä oli korkeutta kaiketi 80 senttiä. En tajunnut alkaa himmaamaan vauhtia, joten tultiin väli kolmella laukalla. Sain heti vinkkejä, sillä en edes tajunnut ponin laskevan päätään alemmas, jotta "saisi vietyä" mua oman päänsä mukaan, Seuraavalla kerralla pysty muutettiin okseriksi muuttamatta korkeutta ja sain ängettyä väliin sen neljä askelta - vaikkakin tultiin todella pohjaan ja sain tehdä kaikkeni mukautuakseni hyppyyn. Hyppypaikka ei juurikaan muuttunut seuraavillakaan kerroilla, pikemminkin tuntui siltä, että tultiin entistä lähemmäs estettä. Tuntui aivan siltä, että oltaisiin hypätty ihan pystysuoraan ylös, mutta ainakin poni hyppäsi takajalkojaan käyttäen, sillä puomit eivät edes kolahdelleet hypyissä. Mun tunne siitä, että tultiin entistä lähemmäs estettä osoittautui kuitenkin vääräksi - hyppypaikka oli pysynyt tosiaan aikalailla samana, mutta esteen korkeus oli noussut sen verran, että neljän askeleen väli alkoi olemaan Makkaralle ahdas. Potemalleni rimakauhullekin (kyllä, kärsin ajoittain siitäkin) löytyi selitys laskeuduttuani ponin selästä alas loppukäynteihin. Este oli oikeasti todella iso ja siinä sitten Marjo kertoi okserin etupuomin olleen 90cm ja takapuomin 105cm. Kyllä siinä loksahti leuka alas, sillä en odottanut hyppääväni metrin estettä vielä aikoihin! Oon vieläkin todella hämmentynyt, mutta kuitenkin tosi iloinen asiasta. Metri on kuitenkin jonkinlainen "maaginen raja" kuten Instagramin hevoskäyttäjällä näin asiaa kuvailin. Ja nyt sekin on ylitetty! Metrin ratoihin on kuitenkin vielä hurjasti aikaa, enkä välttämättä vielä edes tahtoisi hypätä niin isoa. Kunhan saisi edes nuo 90cm radat sujumaan kunnolla...

Menen tosiaan rästille maanantaina eli kuten pari viikkoa sitten totesin, niin syksylle tulee lisää uuden opettajan tunteja. Nyt ei välttämättä aivan heti tule enempää, mutta marras-joulukuussa saattaa tullakin. Katsellaan sitten milloin saan kirjoitettua siitä tunnista ja milloin tulee jotain muutakin asiaa kuin pelkkiä tuntijuttuja :)

Pst. Jos et jo seuraa @team_fiksut Instagramissa niin käy ihmeessä seuraamassa! Päivitän sinne aina tuoreeltaan menneen tunnin pääkohtia eli mikäli tahdot "ajankohtaista" tietoa niin kannattaa ottaa tuo tili haltuun. Tili on entinen @ksteam, mutta nimi vaihtui Kiian jäädessä kuvioista pois ja Lotan astuessa remmiin.

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Ystäväni avotaivutus

Olen ollut viikonvaihteen jälleen sairaana. Tuntuu, että todella moni on nyt ollu ties missä taudissa, meidänkin luokalta lähes kaikki ovat olleet sairaana tämän ensimmäisen kuukauden aikana. Tässä siis syy, miksi tämä viime torstain tuntipostaus on venynyt. En jaksanut alkaa kirjoittamaan sitä heti perjantaina tai lauantaina kuten tavallista, sillä olin juuri saanut kirjoitettua ja julkaistua estetunnin postauksen. Mutta nyt vihdoinkin saan julkaistua tämänkin! Torstaina siis nousin jälleen bussiin ottaen suunnaksi Keuruun - tosin sillä erolla maanantaiseen, että menin suoraan tallille enkä täten kerennyt ajelemaan edes Keuruulle asti. Tallilla kerkesin syömään aivan rauhassa ja muutenkin jutella ihmisten kanssa paremmin kuin normaalisti. Listassa luki kohdallani Minty, josta olinkin todella innoissani. Ponista on tullut todella nopeasti yksi mun suosikeistani, vaikka hieman pieni se minulle onkin. Se vain tuntuu sopivan todella hyvin omaan käteen ja on luonteeltaan muutenkin miellyttävä. Onhan se nuori ja se näkyy välillä, mutta tykkään!
Pitkästä aikaa jotakin "uutta", mitä ei blogissa ole aikaisemmin ollut. Tämäkin tosin jo lähes kahden kuukauden takaa...
Siinä sitten kun olin syönyt, auttanut edellisen tunnin ratsastajia selkään ja jutellut niitä näitä tallilla käyvien kanssa lähdin hakemaan Mintyä laitumelta. Poni antoi hyvin kiinni, mutta oli todella kiireinen. Koko ajan olisi Minty tahtonut mennä edellä menevän Räpän ohi, mutta rauhoittui heti kun vähän annoin painetta riimuun. Minty ei ollut kovin likainen, joten olin todella ajoissa valmis. Päätin jättää kannuksetkin jalkaan, vaikka vähän pohdiskelinkin miten poni niihin reagoi. Onhan sillä menty ilman jalustimia, mutta mun jalkani ei ole läheskään niin vakaa, mitä aikaisemmilla kannusratsastajilla - vaikka onkin vakaampi kuin vaikkapa vuosi sitten. Ennen selkäännousua kiristin vyötä oikeasti tarpeeksi kireälle edellisestä kerrasta viisastuneena. Jalustimien pituus oli mulla jälleen hieman hakusessa, Mintyllä kun on estesatula (tai ainakin estepainotteinen yleis), jolloin ainakaan minä en pysty ratsastamaan pidemmällä jalustimella kuten normaalisti koulutunneilla.

Alkuverryttelyssä työskenneltiin paljon volteilla. Maneesinpuoleiselle pitkälle sivulle tehtiin loiva kiemura ja kiemuran huipulla voltti uralle eli vasemmalle. Tämän jälkeen käännettiin pituushalkaisijalle ja I:ssä tehtiin voltti vasemmalle. Oon tässä kahden koulutunnin aikana huomannut vasemmalle taipumisen olevan haastavampaa Mintylle kuin oikealle. Parin kierroksen jälkeen totesinkin, että perusistunnassa pystyn vaikuttamaan paljon helpommin hevoseen volteilla, joten päätin loppuverryttelyn istua volttien ajan harjoitusravissa ja keventää muutoin. Poni alkoikin taipumaan heti paljon paremmin, hieman oli ehkä hidas jalalle. Marjo muistutteli mua taas jaloista - jälleen jäin puristamaan volteilla sisäreidellä. Poni toimi heti pykälää paremmin kun hellitin puristamista. Toiseen suuntaan poni oli huimasti parempi.
Tunnin teemaksi osoittautui väistöt. Marjo selitti tehtävää samalla kun otin hupparia pois ja nostin jalustimia Mintyn kaulalle, joten olin hieman ulkona varsinaisesta tehtävästä ja tajusinkin sen vasta katsoessani muiden suorituksia. Tehtävä mentiin siis ilman jalustimia keskiympyrällä vasempaan kierrokseen. Tehtiin käynnissä väistöä neljännes ympyrästä, jonka jälkeen uralla nostettiin laukka ja laukattiin puoli ympyrää, jonka jälkeen otettiin käyntiin. Oli aika epämukavaa mennä ilman jalustimia, kun jalka on jännittynyt ja jännityksestä johtuen lonkkaa alkaa vihlomaan aivan suonenvetoon verrattavissa olevalla tavalla. Hevoskokoisilla tätä ei ole esiintynyt, ainakaan yhtä vahvasti, mutta poneilla se on oikeastaan aina kun menen ilman jalustimia. Sisulla kuitenkin menin tehtävän loppuun. Väistöä sain hakea pidemmän tovin, mutta laukka nousi hyvin ja sain jopa hieman työstettyäkin sitä. Toiseen suuntaan mun oli pakko ottaa jalustimet jalkaan ja meno oli vielä parempaa!

Välikäyntien jälkeen vaihdettiin tehtävää. Tultiin pituushalkaisijalle vasemmassa kierroksessa ravissa ja lähes heti alettiin tekemään raviväistöä lopettaen se hieman uran sisäpuolelle. Tämän jälkeen laukannosto ja voltti lyhyessä laukassa, jonka jälkeen laukassa avotaivustusta loppusivu. Marjo epäili hieman, että onnistummeko tehtävässä, mutta ainakin yleisellä tasolla meni todella kivasti. Mulla oli taas ongelmia saada Minty väistämään mun sisäpohjetta, joten helpotin tehtävää hieman aloittamalla tehtävän hieman keskihalkaisijan jälkeen. Laukka sujui todella kivasti ja sain lyhennettyä laukkaa helposti. Ja mistä yllätyin todella positiivisesti, oli avotaivutus. Jo heti ensimmäisellä kerralla oltiin todella lähellä hyvää avoa ja siitä eteenpäin ne sujuivatkin hyvin. Viimeksi laukka-avot eivät oikein ottaneet sujuakseen, joten olin tyytyväinen. Toiseen suuntaan taas mikään ei tuntunut sujuvan, lyhyestä laukasta alkaen. Väistöt oli ihan ok, mutta laukkaa en saanut mitenkään hyvään kontrolliin. Lähellä, mutta silti niin kaukana. Tyytyväinen olin silti tuntiin, löydän Mintystä joka kerta paljon uutta, mitä lähteä pohtimaan seuraavaa kertaa ajatellen.

Huomenna en ole menossa tunnille, sen verran köhäinen olo vielä. Kouluun kyllä olen jo menossa, mutta "turhan" rasituksen haluan pitää vielä poissa kuvioista. Eli ensi viikolla (toivottavasti) jälleen kaksi tuntia! :)

perjantai 9. syyskuuta 2016

Vauhtia ja yllätyksellisiä tilanteita

Maanantaina sain viestin aamulla ollessani koulussa, että illan tunnille olisi peruutuspaikka. Pari puhelua ja ilmoitin pääseväni. Odotin tuntia kahdesta syystä: näkisin paria leirikaveria nopeasti tuntien vaihtuessa ja pääsisin tämän uuden opettajan tunneille. En ole blogissa asiasta maininnut kuin kerran kommenteissa eikä muuallakaan asiasta ole hirveästi puhuttu, mutta Ponilaaksossa on uusi opettaja. Marjo siis pitää edelleen torstain tunnit, mutta uusi opettaja pitää muiden päivien tunnit. Olin kuullut aika ristiriitaisia asioita hänestä, joten olin enemmän kuin innoissani menossa tunnille. Kaverini oli ainakin kehunut hänen estetuntejaan ja tiesin tuon tunnin sellainen olevan.

Käväisin koulun jälkeen nopeasti kotona pakkaamassa, sillä jäin sitten yöksi Keuruulle. Reilun puolen tunnin päästä kotiin tulostani olin jo odottelemassa bussia keskustassa. Ennen viittä olin Keuruun linja-autoasemalla ja noin varttia myöhemmin olin köpötellyt tavaramääräni kanssa kaverilleni yllättämässä tämän pikkusiskoa, jolta olimme koko päivän pitäneet salassa yllätysvierailuani. Reilun tunnin kerkesimme olemaan ennen kuin lähdimme tallille. Ajattelin saavani Laurin tai muun "helpon" hevosen, joten yllätyinkin hieman listalla lukiessa Makkara. Ponia oltiin juuri tuomassa sisälle, joten pääsin heti harjauspuuhiin. Poni oli jälleen kuin enkeli hoitaa, eikä varustuksessakaan kauaa nokka tuhissut.
(C) Fanni
Kentällä en kerennyt edes hevosen selkään, kun tallin omistaja tuli juttelemaan: "Tunnetkos meidän uutta opettajaa?". Piti päätä pudistella, en muistanut nähneeni tätä ikinä aikaisemmin. Siinä omistajan vakuutellessa, että varmasti tunsin hänet, alkoi päässä raksuttamaan. Kesäkuu 2012, ratsastusleiri. Uusi opettaja oli nimittäin tuona kesänä tallitöissä siellä. Tuli hieman puskista kyllä koko asia, mutta tieto siitä, millainen henkilö oli kyseessä helpotti koko tunnin kulkua.
Verrytellessä Makkara oli todella hidas ja pohkeen takana. Sain tehdä kaikkeni, että se liikkuisi edes jotenkin eteen. Laukassa poni oli jo huomattavasti paremmin, tosin ympyrälle kääntäessä sain olla todella tarkkana. Suoralla uralla sain helposti pyydettyä Makkaraa eteenpäin ja takaisin rauhalliseen laukkaankin sain otettua ilman turhia ravirikkoja. Aloitettiin hypyt "kananmunalla" C-päädyssä ristikolle. Makkara liikkui esteelle omasta mielestäni jo ihan kivasti, mutta opettaja vaati reippaampaa vauhtia. Ja hyvä että vaati - hyppääminen helpottui kummasti, kun vauhtia oli enemmän! En tiedä huomaako sitä kuvista/videoista, mutta mulla on hieman vaikeuksia mukautua Makkaran hyppyihin. Joku on itse asiassa jossain sanonut, että Makkaralla on jännä(/vaativa?) hyppy, ja oon osittain samaa mieltä. Hypyt sujui ihan kivasti, joten alettiin tulemaan samaa estettä toiseen suuntaan kääntäen hypyn jälkeen kolmoissarjan viimeisen esteen edestä.

Siirryttiin sitten kolmoissarjalle. Pakko myöntää, että mua jännitti aivan älyttömästi. En muista olenko täällä maininnut, mutta mulla on lievä pelkotila sarjaesteitä kohtaan. Kahden esteen sarjat menee jo aika helposti, mutta kolmen tai useamman saa mun sykkeen nousemaan. Tämä johtuu niinkin helposti arvattavasta asiasta kuin tippuminen. Vanhemmat lukijat muistavat varmasti postauksen tammikuulta 2015, jolloin tipuin Mussulta. Hyppäsimme tällöin juuri neloissarjaa/neljän esteen suoraa linjaa, ja tipuin sitten aika pahasti toiselle esteelle. Makkara kuitenkin pelasti aika hyvin, ja ristikko-askel-ristikko-kaksi askelta-ristikko -sarja meni paremmin kuin hyvin! Tultiin myös toiseen suuntaan ja poni tuntui vain paranevan. Oikeassa kierroksessa opettaja kävi hakemassa jakkaraa tippuneelle ratsastajalle ja Makkara sitten päätti testata mun tasapainoa ensin pukittamalla ja sitten yrittämällä livahtaa takavasemmalle - tai no, tässä tapauksessa kylläkin oikealle - mutta mulla ei ollut mitään ongelmaa pysyä kyydissä. Jotenkin alkanut oppimaan tuota ponia hieman paremmin näiden "säikkymisten" suhteen, sillä oikeastaan jokaisella tunnilla, millä olen ponilla mennyt on tullut jotain epämääräistä pomppimista - nyt kuluvan vuoden aikana enemmän kuin aikaisemmin, joka johtunee siitä, että osaan vaatia ponia liikkumaan enemmän eteen kuin pari vuotta sitten.
Tässä kuvassa muistaakseni toinen hyppäämämme rata
Kun olimme hypänneet myös kolmoissarjaa, aloimme hyppäämään rataa. Ensimmäisenä tulimme simppelisti vasemmassa kierroksessa ensin S-kirjaimen puolella olevat ristikot, joiden väliin tuli sujuvat viisi askelta. Tästä jatkettiin kolmoissarjalle. Makkara alkoi liikkumaan tässä vaiheessa ihan älyttömän hyvin, sain oikeasti ottaa kiinni radalla. Toinen rata noudattaa sitten tuota piirroksen mallia ja sisälsi pari tiukkaakin kurvia. Jälkimmäinen kurvi kolmannen esteen jälkeen venähti aina vähän pitkäksi, mutta kakkosesteen jälkeen saatiin hyviä käännöksiä! Sarjan jälkeen kun piti painaa kaasua niin poni oli todella hidas, kai se luuli, että rata loppui siihen. Mutta positiivista tosiaan oli se, että poni liikkui!
Tultiin vielä ensimmäisenä menty rata lopputunnista niin, että sarjan keskimmäinen este purettiin. Otettiin ensin testihypyt, että kuinka monta hyvää askelta väliin saadaan. Me saatiin Makkaran kanssa sujuva neljä, tosin sekin tuntui liian hurjalta vauhdilta. Tarkoitus oli siis tulla tuo lyhyt rata uusintatyyliin. Hieman mua alkoi vavisuttamaan, kun pyydettiin tulemaan vielä reippaampaa tuo väli eli kolmella laukalla. Radalla yritin sitä kolmea, mutta jokin ääni todellakin vaati pitämään vauhdin neljään askeleeseen sopivana.
(C) Fanni
Kuten alkuun mainitsin, niin opettaja oli mulle jotenkin tuttu tallihommien kautta. Mukava nuori nainen, joka kuuleman mukaan painottunut enemmän estepuoleen. En varsinaisesti oppinut mitään uutta, paitsi vauhdin suhteen - siitä en tiedä, että johtuiko siitä, että opettaja vaati ja muistutti jatkuvasti asiasta vai siitä, että kannus oli tavallista korkeammalla. Aikaisemminhan mun kannus oli aina liian matalalla, jolloin nostin kantapäätä todella helposti ylös. Rohkeutta sain huimasti lisää, vauhti ja kolmoissarjat kun eivät ole mulle ihan mikä tahansa juttu, vaikka niin saattaa helposti luulla. Omasta mielestäni hyvä opettaja, vaikkei ihan vertoja Marjon opeille (ainakaan vielä) vedäkään. Voisin mennä hänen tunnilleen uudestaankin ja luultavasti olenkin menossa myöhemmin tällä tuntikaudella! :) Tämä tietysti on minun mielipiteeni ja tiedän pari henkilöä, jotka eivät ole innostuneet uuden opettajan tunneista. Jokaisella on omat mielipiteensä ja kunnioitan niitä. Myönnän itsekin olleeni varautunut asiasta, mutten todellakaan alkanut "kiillottamaan sädekehääni" uuden opettajan vuoksi, vaan käyttäydyin samalla tavalla mitä tavallisestikin tunneilla. Jos harkitset jotakin asiaa niin toteuta se. Ei saa epäröidä, asiat saattavatkin olla kivoja ja tekemättä jättäminen saattaa myöhemmin kaduttaa ;)

Oletko ollut lähiaikoina uuden opettajan tunneilla?

lauantai 3. syyskuuta 2016

Todellinen kilpa-auto

Torstaina pääsin "pitkästä" aikaa taas ratsastamaan, Ajattelin olevani jälleen hieman myöhässä, mutta olinkin valmis aivan ajoissa. Listalla nimeni kohdalla luki Lauri ja kentällä näytti olevan esteitä. Siitä olikin vierähtänyt tovi, kun olin hypännyt Laurilla viimeksi. Poni oli jälleen yllättävän kiva hoitaa, tietysti piti vähän kaviota puhdistaessa kokeilla, että pystyykö ihminen pitämään siitä kaviosta kiinni jos vähän kiskoo, mutta muuten ruuna oli lauhkea kuin lammas. Laurin selkään oli jotenkin tuttua kavuta turvaliivi päällä, meninhän lähes kaikki estetunnit Laurilla ensimmäisenä keväänäni Ponilaaksossa. Sen kevään jälkeen en esteiden merkeissä ollutkaan Laurin kyytiin kiivennyt!
Kaikki tämän postauksen kuvat (C) Silja
Ravissa Lauri tuntui hieman hitaalta, muttei kuitenkaan liian. Se liikkui kohtuu hyvin, eikä sitä tarvinnut jokaisella askeleella pyytää eteenpäin. Tultiin heti ravissa puomeja: C-päädyssä oli yksi puomi ravivoltilla ja maneesinpuoleisella pitkällä sivulla oli kaksi puomia suhteutetulla linjalla. Alkuun mulla oli hankaluuksia saada ponia kääntymään puomilinjalle - voltille Lauri kääntyi kyllä hyvin -, mutta parin kierroksen jälkeen alkoi sujumaan. Tultiin samoja puomeja vielä laukassa molempiin suuntiin, ensin seitsemällä askeleella ja sitten kuudella. Seitsemällä askeleella meni todella kivasti, mutta kuudella Lauri joutui venyttämään jälkimmäisellä puomilla todella kaukaa päästäkseen yli. Jo ennen ensimmäistä puomia mun olisi pitänyt antaa ponin mennä eteen, eikä jäädä himmaamaan.
Aloitettiin hyppääminen oikeassa kierroksessa. Tultiin samaa linjaa niin, että jälkimmäinen puomi oli ristikkona. Linjan puolivälissä piti siirtyä raviin ja hypätä este ravissa. Sanon suoraan, että vihaan ravihyppyjä. En vain jotenkin pääse niihin mukaan. Niin kävi tälläkin kertaa ja ensimmäiset hypyt olivatkin aika mielenkiintoisia. Lauri oli kovasti menossa ja yllätyksekseni sainkin tehdä töitä saadakseni hevosen ravaamaan esteelle, joka nousi kierros kierrokselta. Ravi parani kyllä, mutta oma ratsastus ei niinkään.
Tämän jälkeen vaihdettiin toisen pitkän sivun yksittäiselle pystylle ensin laukassa. Lauri liikkui todella kivasti ja pystyinkin siis keskittymään täysin omaan ratsastukseeni. Toisella kerralla Marjo käski meidän tulla este ravissa. Katsoin hieman pitkään silmät suurina estettä, sillä se ei ollut ihan mikään pieni, 50 sentin pysty. Epäluuloista huolimatta päästiin Laurinkin kanssa siitä yli. Kolmannella kerralla tultiin jälleen laukassa ilman mitään ongelmaa.
Käveltiin hetki Marjon kertoessa seuraavaa tehtävää, joka oli neljän hypyn rata. Ensimmäisenä oli lävistäjällä EM askeleen sarja ja seuraavana maneesinpuoleisen sivun ristikko-pysty -linja kuudella askeleella. Lauri liikkui aivan superhyvin, eikä mun tarvinnut tehdä muuta kuin pitää ponin nuppi ylhäällä ja ohjata. Toisella kerralla ristikko nostettiin pystyksi ja jatkettiin samaa linjaa Laurin kanssa. Mun hymy oli varmasti todella leveä! Muistin nimittäin Laurin olevan hidas ja "eteenpotkittava", joten poni pääsi todellakin yllättämään.
Viimeisenä tultiin samanmittainen rata. Aloitettiin maneesinpuoleiselta pitkältä sivulta ylittäen oikeassa kierroksessa pysty, kaartaen viidellä askeleella lyhyellä lävistäjällä olevalle ristikolle ja päädyn kautta pysty-pysty -linjalle maneesinpuoleisella sivulla. Päätin käyttää ponin energisyyttä hyväkseni odotellessani omaa hyppyvuoroani ja työskentelin ympyröillä ja volteilla harjoitusravissa. Lauri tuntui todella hyvältä ja ajoittain myötäsi niskastaan hetkellisesti. Pieni koulutuuppailu ei väsyttänyt ponia ja se oli edelleen yhtä reipas kuin hetkeä aikaisemmin. Ensimmäiseltä esteeltä tuli puomi mukaan, sillä jäin himmailemaan lyhyen lähestymisen aikana. Hyvä tie ristikolle, päädyssä oikaisin hieman. Jälleen jäin himmaamaan ennen linjan ensimmäistä estettä, jolloin napattiin uudelleen puomi. Himmailu vaikeutti myös linjan jälkimmäisen esteen hyppäämistä, sillä jouduin pidentämään ponin askelta todella paljon ja nopeasti. Toisella kerralla meni hieman paremmin, mitä nyt askeleet ei linjalla sopineetkaan ihan kunnolla ja lähdettiin todella kaukaa hyppyyn radan viimeiselle esteelle. Mulla ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa kyydissä pysymisen kanssa ja pääsinkin hyppyyn hyvin mukaan.
Lauri oli todella kivaa vaihtelua estetunteihin, nyt kun olen hypännyt tämän vuoden pääosin Makkaralla ja Rutulla, pari kertaa jollain muulla. Oli myös mahtavaa huomata oma kehitys! Edellisellä kerralla mun ohjat venyivät aina Laurilla hypätessä pitkäksi ja olin liian lähellä satulaa tai painopiste satulan edessä hypyssä, nyt molemmat asiat olivat korjautuneet. Selkäänkin huomasin kuinka kivaa hyppääminen oli tajuttuani istuntamuutoksen yli kahden vuoden takaisesta.
Seuraavan kerran ratsastan muistaakseni torstaina, täytyy kylläkin varmistella mun rästipäivää - unohdin sen meinaan lähes heti kun siitä sovin... :D

Miten teillä on syksyn ratsastukset alkaneet?