maanantai 31. lokakuuta 2016

Hyvää ja ei niin hyvää suokeilla

Vuorossa postaus, jossa tiivistelmä kahdesta tunnista - ylläripylläri myöhässä ties kuinka paljon!

Viikko sitten torstaina eli 20.10. olin koulutunnilla. Tuntilistaa lukiessani totesin, että jopas näitä uusia tuttavuuksia tuleekin vastaan! Olin ehkä myös hieman järkyttynyt, sillä en todellakaan ajatellut saavani ratsukseni juuri kyseistä hevosta. Kyseessä on Räpä, vuonna 2004 syntynyt yksityinen suomenhevostamma, joka on leirikesästä alkaen alkanut käymään enemmän tai vähemmän tunneilla. Räpä on Rutun sisko täysin samoista vanhemmista, mutta tiesin jo etukäteen, ettei näissä kahdessa ole mitään yhteistä liinaharjan lisäksi. Hieman ehkä paniikinomaisesti laitoin viestiä leirikaverille, joka on mennyt Räpällä ymmärtääkseni kaikki syksyn tunnit. Eihän ne viestit mitään auttaneet, vastaukseksi sain vaan, että tamma on kiva.
Räpä leirillä
Hoitaessa Räpä oli ehdottomasti uteliain hevonen ikinä! Meinasi koko touhu mennä pelkästään snäppäilyksi (mulle saa muuten laittaa snäppiä mikäli halajaa, nimi @senjassofia) kun olin alkuun yksin yksityistallissa. Räpä kyllä oli todella puhdas ja tunsin olevani taivaassa hevosen kannatellessa itse jalkojaan - usein joudun nimittäin kannattelemaan vähän jokaisen hevosen takajalkoja kavioita putsatessa. Räpä oli myös nopea varustaa, joten pääsimme nopeasti kentälle. Hieman epäröin yksärien satulahuoneessa, että onhan mulla oikeat varusteet. Tarkistin asian varmaan miljoona kertaa ennen varustamista! Vaikka Räpä onkin aikas pyöreän näköinen, ei se selästä tuntunut lainkaan isolta. Tamma on aika tavallisen suomenhevosen korkuinen, enkä ole alle 160 senttisten suokkien selässä ollut ties kuinka pitkään aikaan. Räpä liikkui käynnissä mukavasti eteen, ei tarvinnut pyydellä oikeastaan lainkaan liikkumaan. Jalustimiakin mittaillessa hevonen meinasi lähteä liikkumaan, jos ei eteen niin taakse.

Ravi oli kyllä aikamoinen yllätys. Se oli niin maataviistävää, että muistutti selkään enemmänkin nopeaa käyntiä kuin ravia. Keventäminen oli hieman haastavaa juuri tästä syystä, mutta aika nopeasti löysin sen oikean rytmin. Mun piti olla todella tarkkana vauhdin suhteen, Räpä kun lähti herkästi kiihdyttelemään. Ei otettu laukkaa tässä vaiheessa vielä ollenkaan, vaan aloitettiin suoraan ravityöskentelyllä. Tultiin oikeassa kierrossuunnassa ravissa kolmikaarinen kiemura niin, että kaarien jälkeen suoristuksessa siirryttiin muutamaksi askeleeksi käyntiin. Keskimmäiselle kaarelle tehtiin vasemmalle voltti. Tehtävä tehtiin ilman jalustimia. Räpä ei juurikaan taipunut - ainakaan vasemmalle - mutta tuntui muuten kivalle. Se kuunteli pidätteitä hyvin, eikä enää kiihdytellyt. Parin kierroksen jälkeen tehtiin voltti laukassa ja mun on myönnettävä, ettei sieltä laukka varsinaisesti noussut - ja jos nousi, niin aikamoisen räpellyksen kautta. Laukkasin sitten pääty-ympyrällä oikeaa laukkaa hetken, jotta saisin edes jonkinlaisen tuntuman tamman laukkaan. Ja se oli... noh, aikas mielenkiintoisen tuntuista. Selkään tuntui, ettei siinä olisi oikeastaan mitään kunnon liitovaihetta. Voltilla laukka ei kuitenkaan edelleenkään onnistunut, hevonen ei vain kuunnellut mun vasenta pohjetta. Marjo keskittyi pari minuuttia sitten vain ja ainoastaan siihen, että saisin Räpän kuuntelemaan pohjetta. Tehtiinkin pienehköllä voltilla pientä väistämistehtävää. Tämän jälkeen tamma kuunteli jo paremmin. Tehtiin sama tehtävä kolmikaarisella myös toiseen kierrokseen. Oikea laukka on Räpällä paljon parempi, joten saatiin tehtyä hyvin laukkavolttikin. Tein kyllä siitä jonkinverran isomman kuin piti, joka oli ihan hyvä päätös.

Tultiin sitten kaikki keskiympyrälle ravaamaan. Pitkien sivujen puolelle tehtiin uralle voltit, S-puolelle pienempi sulkutaivutusmaisesti ja R-puolelle isompi vastataivutuksessa. Tehtävä sujui yllättävän hyvin, sain Räpän ainakin omasta mielestäni mukavasti ohjan ja pohkeen väliin. Saimme myös onnistunutta sulkua pienemmällä voltilla, josta olin erityisen iloinen! Toiseen kierrokseen tehtävä tehtiin laukassa, jolloin sovittiin Marjon kanssa, että laukkailen toisessa päädyssä itsekseni. Se oli ihan hyvä päätös, sillä etenkin vasen laukka oli aivan kamala. Hevonen punki koko ajan vasenta pohjetta vasten, joten siinä kierroksessa pyrin vain saamaan hyvän noston ja vaihdellen joko kierroksen tai puoli laukkaa, jonka jälkeen siirsin raviin tai tarvittaessa käyntiinkin asti. Oikeaan kierrokseen laukassa ei ollut mitään ongelmaa, enkä tainnut kovinkaan montaa kertaa siirtyä raviin.
Tiivistettynä - Räpä oli oikein mukava tapaus, jolla voisin oikeasti mennä toistekin!
Liekki leirillä
Viime viikon tunnista kerron vain lyhyesti, sillä se ei ollut mitenkään järin onnistunut. Kyseessä oli puomitunti, jonka menin Liekillä. Arvasin heti tallissa, ettei tunti tulisi menemään mitenkään erityisen hyvin. Ja niinhän se menikin, koko tunnin Liekki oli hieman jyrä purren kuolaimeen ja lukiten niskansa, ajoittain myös punki sisälle suoralla uralla. Käynti tuntui olevan ainut onnistunut asia koko tunnilla. Alkutunnista tamma oli vielä ihan siedettävä, mutta heti kun otettiin laukkaa mukaan niin pakka levisi käsiin, eikä ravistakaan - joka siis normaalisti on mun paras askellaji - tullut yhtään mitään. Tästä tunnista ei ole oikein mitään kerrottavaa, tehtiin aika perusjuttuja puomeilla - mm. puomijumppaa, pohkeenväistöjä, laukanvaihtoja (jotka ei muuten mennyt meillä todellakaan nappiin) ja loppuun tultiin kahta kavalettia pariin kertaan. En muistanutkaan miten kamalaa koulusatulalla "hyppääminen" oikein onkaan! Ei mitään tukea, joten en pysynyt yhtään menossa mukana. Mitenhän oon mun ensimmäisellä "estevakkarilla" pystynyt hyppäämään - sillä kun oli ainakin silloin pelkkä koulusatula.... Noh, toivottavasti tämän viikon tunnilla menee paremmin. Vuorossa on nimittäin esteet ja lähes koko ryhmä taisi toivoa yhtä tai kahta hevosta. Toivotut meille myös luvattiin, mikäli ne vain hevosjaossa muistetaan :)

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Testissä: Nurmijärven ratsastuskoulu

Muutama lukija taisi toivoa jonkinaikaa sitten ns. ratsastuskoulujen testaamiseen liittyviä postauksia. Kerroin tuolloin, että intoa tekemiseen olisi, mutta lähiseudulla ei talleja ole niin, että pääsisin "ominavuin" paikalle - mulla kun ei ole mopokorttia ja ajokortin saan ensikesänä (toivottavasti). Nyt kuitenkin pääsin viikko sitten maanantaina eli 17.10. testaamaan yhtä tallia, nimittäin Nurmijärven ratsastuskoulua. Talli on siis sama, millä ystäväni Lotta käy. Kuvia en tajunnut ottaa, mutta tallin sivuilta löytyy pari kuvaa ulkoa. Lisäksi lainasin Lotan blogista paria kuvaa.

Uudella tallillahan on aina hieman hukassa, mutta onneksi Lotta oli luvannut auttaa aina kun apua tarvitsin. Listalla luki nimeni kohdalla Niilo, jolla arvelinkin meneväni. Tunnin aiheena olivat esteet, mutta Lotta tiesi kertoa, ettemme hyppäisi kovinkaan isoja. Niilo on iso, ehkä himpun yli 170 senttinen liettualainen puoliveriruuna. Todella helppo hoitaa ja varustaa. Hieman piti päätä raapia, sillä en ennen ollut laittanut bootseja, mutta lopulta nekin olivat jalassa. Onneksi hevonen kuitenkin laski päätään suitsiessa eikä tarvinnut alkaa siitä vänkäämään, olisin ollut aika pulassa!
Puhelinlaatuiset kuvat huonoa taustaa vasten tunnin ja loppukävelyjen jälkeen. Tuosta näkee jo aika hyvin hevosen kokoakin, itse olen sen 170cm (tai himpun alle).
Kiipesimme selkään tallipihalla olevalta korokkeelta ja kävelimme maneesia ja tallipihaa ympäri jonkinaikaa. Kentällä pääsimmekin jo heti verkkaamaan. Jo tässä vaiheessa huomasin tuudittautuneeni tiettyyn kaavaan - Nurrilla verkattiin ravissa ja laukassa pitkällä ohjalla kun taas Ponilaaksossa tietääkseni lähes kaikki verkkaavat ohjat tuntumalla, ei mitenkään kymmenen sentin ohjalla vaan niin, että saa oikeasti jarrutettua heti mikäli tarve vaatii. Niilo tuntui alkuun todella hitaalta, enkä oikein tuntunut saavan siihen mitään otetta. Laukka hiipui vähän väliä, enkä muistaakseni saanut ainuttakaan kokonaista kierrosta laukattua verkan aikana. Itse verkka-aikakin tuntui todella pitkältä, ei äkkiseltään tule mieleen verkkaa ratsastustunnilta, joka olisi noin pitkältä tuntunut.
Niilosta ja Lotasta hyppykuva kesäkuulta. Kuva: Lotta Eskelinen
Niilo sitten terästäytyi paremmin kun aloitettiin laukka-ravi -siirtymiset kevyessä istunnassa ja otettiin ohjat kunnolla käteen. Mulla oli alkuun vaikeuksia pysyä kevyessä istunnassa puristaessani polvella ja/tai reidellä, mutta asia helpottui kun pidensin toista jalustinta reiällä. Hevosen askeleet olivat kyllä todella mukavat, ei pompottaneet juuri lainkaan. Minkäänlaista otetta hevoseen en kuitenkaan ollut vielä saanut. Olin myös kuullut, että Niilo innostuisi hypätessä.
Hyppääminen aloitettiin ravihypyillä pitkän sivun keskellä olevalle ristikolle. Muutama metri ennen ristikkoa noustiin kevyeeseen istuntaan. Ravihypyt ovat aina haastavia ja etenkin nyt vieraalla hevosella olin aivan hukassa. Kun oltiin tultu jokainen muutaman kerran ravissa, liitettiin mukaan vasemmassa kierroksessa hypättävä lävistäjän ristikko. Tehtävä tultiin kevyessä laukassa. Musta tuntui koko ajan, että laukka hyytyy ja lävistäjälle kääntäessä sainkin käyttää pohjetta välillä reippaastikin. Niilo kuitenkin hyppäsi ja selvästi alkoi hieman innostumaan kääntäessäni esteelle. Tunnin loppuun tultiin vielä kentän kolmaskin este, joka oli toisella pitkällä sivulla. Tätä tehtävää mennessä Niilo oli ehdottomasti mukavin!

Seuraava kappale on oma mielipiteeni. Sulla voi siis olla täysin päinvastainen mielipide, en kerjää tällä mitään haukkukommentteja tai hauku paikkaa mitenkään :)

Tiivistettynä voisin sanoa, että mukavan oloinen paikka, jolla saattaisin käydä vielä uudelleenkin. Hinta-laatu -suhde tuntui todella korkealta ja tunnin jälkeen olin edelleen sitä mieltä. Voi tietysti olla, että opettajan opetustyyli on hieman erilainen uusien oppilaiden kesken (uusia tai uudehkoja oli lähes kaikki, mikäli oikein ymmärsin). Tästähän en tiedä, mutta oma mieli jäi tunnin jälkeen hieman turhan pliisuksi. Ainoat kommentit omasta ratsastuksesta keskittyivät oikeastaan vain polvella puristamiseen, muuta palautetta en muista saaneeni. Tilat oli todella kivat ja vastaan tulleet ihmisetkin olivat mukavia ja niiden kanssa juttelikin mielellään. Estepainotteisena ratsastajana kuitenkin harmittelen, että suurin osa tunneista on 90% koulupainotteisia. Joka viikko on kyllä erillisiä hyppäreitä, mutta niihin osallistuminen vaatii myös toista viikkotuntia. Sijainti oli todella hyvä, Nurmijärven keskustasta oli vain muutaman kilometrin ajomatka tallille. Niilo oli todella kiva hevosena ja Lotankin ratsu Lento vaikutti mukavalta tapaukselta, joskin laiskalta... :D
Kuva: Lotta/Siiri/Elli
Oletko itse käynyt Nurrilla? Mitä pidit?

lauantai 22. lokakuuta 2016

Kakara [Nurmijärvellä]

Tämä postaus hieman venähti näköjään, vaikkei suunnitelmissa ollutkaan kirjoittaa mitään erikoista - kertoa vain lyhyesti, mitä Lotan kanssa oikein teimme viikonvaihteessa. Meillä molemmilla oli siis lomaviikko, joten totta kai käytimme mahdollisuuden hyväksi ja hankinkin viikko sitten junaliput Nurmijärven suuntaan. Sunnuntaina ei tehty vielä mitään ihmeellistä, vietettiin tyttöjen iltaa leffoja katsellen. Katsoimmekin kolme mulle täysin uutta leffaa - Urhean, Tähkäpään ja Frozenin. Kaikista tykkäsin, tosin yritin epätoivoisesti pilata Lotan leffanautinnon kertomalla kuka oli kenenkin hahmon äänenä. Lauri Tähkä ei kuulemma napannut... :D

Maanantaina kuvailin sitten Armia keskipäivän jälkeen. Nukuttiin myöhään ja lahnattiin vielä jonkinaikaa ennen kuin noustiin (tai siis Lotta nousi) ylös ruokkimaan koirat. Illalla sitten lähdettiin tallille ja pääsin ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen vieraan opettajan tunnille! Itse asiassa nyt tarkistin ja muistelisin, että kävin tismalleen samalla päivämäärällä vuonna 2013 Ponilaaksossa ensimmäisellä tunnillani. Tästä kerron kuitenkin lisää omassa postauksessaan. Illalla katsottiin sitten Lotan ja hänen veljensä kanssa Koirahotelli, jonka olinkin nähnyt joskus useampi vuosi sitten. Niin ja katsottiin Jokereiden peli loppuun - pakko muuten paljastaa, että mikäli emme olisi päässeet ratsastamaan, olisi Lotta vienyt mut mun ensimmäiseen lätkämatsiini ikinä.

Tiistai oli päivä, jolle ei oltu suunniteltu mitään. Okei, ei oltu sunnuntaillekaan, mutta nyt lähinnä vain pelailimme joitakin randompelejä puhelimella. Yhden leffan (Kätyrit) jaksoimme katsoa, mutta munkin leffamäärä alkoi olemaan jo niin suuri, ettei vain kyennyt. Käytiin vielä kerran kuvailemassa Armia ja Lotta ottikin minusta ja Armistakin kuvia. Pakko kyllä myöntää, että vaikka kuvattavana olo on ihan mukavaa niin mielummin pysyn siellä kuvaajan roolissa - ei tuo poseeraaminen oikein luonnistu... :D
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8. Päivitin omaan Facebookiini kollaasin, jossa oli myös tämä kuva. Kuvatekstinä lukee "Silloin, kun kuvattavana on ADHD-taipuvainen Armi ja minä niin kuvaajan homma ei ole todellakaan helppo". Noh, kuvaamisen aikana tuli tälläisia hetkiä useampikin... Samainen kuva löytyy myös Instagramista, suunnilleen samalla tekstillä.
9.
10.
11. Moni kuvaa katsonut varmasti luulee, että pidän koirasta kaksin käsin kiinni. Oikeasti rapsutan koiraa oikealla kädellä ja vasemmalla pidän pannasta kevyesti kiinni :)
12.
13.
14.
15.
16.
Kerro toki lempikuvasi!
Mitä te olette tehneet syyslomalla? Vai onko se vasta tulossa?

tiistai 18. lokakuuta 2016

Ruuna Reipas

Tää postaus on hieman venähtänyt, vaikka tarkoitus oli saada kirjoitettua tämä julkaisua varten jo sunnuntaina. Kirjoitinkin tätä junassa jo silloin ja kahtena iltana myös Lotalla. Tästä reissusta on tulossa myöhemmin vielä oma postauksensa - tai itse asiassa kaksikin. Tällä hetkellä kirjoitan tätä loppuun junassa matkalla kotiin.

Torstaina koin pienen yllätyksen tuntilistaa katsoessani. Mun kohdalla luki yllätyksekseni Lätty ja tunnin hevosjaon yläpuolella luki esteet. En tiennyt olisiko pitänyt olla pelokas, innokas, hämmentynyt vai jotakin muuta - en jotenkin osannut odottaa yhtään mitään. Viime tunnista on Lätyn kanssa kulunut aikaa puolisentoista vuotta ja estetunteja Lätyllä takana nolla. Sinäänsä tiesin, että hyppäisin joskus Lätylläkin, nimittäin vuosi sitten olisin hypännyt sillä leirillä, mutta vaihdoimme leirikaverin kanssa päikseen, jolloin molemmilla oli itselle mieluiset ratsut. Tällä kertaa en tahtonut vaihtaa, sillä halusin kokeilla millainen hevonen hypätessä oikein on. Lätty oli vielä tarhassa, joten kävin sen hakemassa. Hevonen oli helppo hoitaa, ei tehnyt yhtään mitään - seistä möllötti vain. Varustaminen meni suitsiin asti helposti, suitsiessa Lätty nosti päänsä niin ylös, etten ylettänyt kunnolla. Kesti tovi ennen kuin sain niskahihnan korvien yli... :D
Lätty keväällä
Otin suosiolla jakkaran selkäännousuun, Lätty kun on luultavasti tallin korkein hevonen ja mulla on vaikeuksia jo Rutun ja Seponkin selkäännousussa. Tuntui oudolta istua pitkästä aikaa puoliverisen selässä ja etenkin nyt, kun oli mennyt syksyn pääosin poneilla niin Lätyn askeleet tuntuivat aivan jättimäisiltä. Verkka meni lähinnä siihen, että tunnustelin millainen hevonen mulla olikaan alla. Laukkaa Lätty ei alkuun meinannut nostaa, joten muistuttelin raipalla saaden ehkä isoimman saamani pukin vastaukseksi. Laukka kuitenkin pyöri ihan kivasti ja pyytäessäni eteen hevonen myös meni ja sain ottaa ihan kunnolla kiinni. Mietin jo hetken, että mitähän tästä tunnista oikein tulee... Laukkaverkassa ylitimme kulmissa viistosti olleet puomit tehden pienen voltin samalla.

Tultiin ensin pituushalkaisijalle vasemmassa kierroksessa kulman puomin kautta kolmen puomin innarille, jolta jatkettiin neljällä laukalla ristikolle ja jatkettiin kulman puomille. Innari tultiin aina C-päädystä. Mulla kesti tovi sisäistää se, että Lättyä todellakin piti jarruttaa esteen jälkeen. Marjo naureskelikin pitkin tuntia siitä, että muakin välillä viedään enkä mä vie hevosta.. :D Tottahan tuo on, mulla on viime aikoina ollut etenkin Marjon estetunneilla lähinnä eteenajettavia poneja, joten vaihtelu virkisti.
Vaihdettiin tehtävää, jatkaen kuitenkin innareiden parissa. Nyt puomit oli nostettu kannattimilleen. Tultiin oikeassa kierroksessa kulman puomi ja kaarrettiin innarille. Innarilta käännyttiin viidellä laukalla lävistäjälinjalle ME, jonka lopussa oli pysty. Pystyltä jatkettiin kulmaan ylittäen puomi. Vielä tässäkin tehtävässä huomasi, että Lätty oli mulle vieraampi hevonen, sillä leiskautettiin innarin ja pystyn väli helpolla neljällä askeleella. Marjo sitten vaihtoi meille oman tehtävän: niin monta askelta kuin mahdollista innarin ja pystyn väliin. Eihän me saatu parhaimmillaan kuin juuri se viisi, mutta onnistumiseksi se kai voidaan laskea.

Vaihdettiin tehtävää. Tultiin oikeassa kierroksessa kulman puomi sekä innari, jolta jatkettiin neljällä laukka-askeleella BH-lävistäjän lopussa olevalle okserille, jonka jälkeen ylitettiin vielä kulman puomi. Tää tehtävä meni muuten tosi kivasti, mutta hevonen oikoi kulmassa aina sen verran, että jouduttiin tekemään voltti päästäksemme puomin yli. Tultiin tää pariin kertaan, jonka jälkeen lisättiin tehtävään toinen kulman puomi ja aikaisemmin hypätty pysty. Aloin pikkuhiljaa löytämään nappuloita Lätyn ratsastamiseen. Siltikään en osannut katsoa pystylle sopivaa ponnistuspaikkaa, vaan jäin todella jälkeen hypyssä. En arvioinut hevosen askeleen pituutta oikein - tai sitten olen tottunut niihin pelastaviin miniaskeliin ennen estettä - jolloin Lätty lähti mun silmään hieman turhan kaukaa. Muutenkin kontrollissa oli pientä häikkää pitkin tuntia, mutta heti hypyn jälkeen päästyäni ylös sain ottaa ihan kunnolla kiinni. Hypyssä mun silmissä vilisi "kauhukuvat" tippumisesta, mutta pysyin helposti kyydissä. Tulin sitten uudelleen tehtävän, paljon onnistuneemmin.

Lätty jatkoi seuraavalle tunnille, joten autettuani seuraavan ratsastajan kyytiin lähdin tallin kautta kotiin. Lätty oli kyllä oikein mukava tapaus, voisin todellakin hypätä uudelleen. Hevonen oli reipas (joskus liiankin), mutta tykkäsin. Nyt viimeistään oon tiedostanut, että mun pitää hypätä myös näillä reippaammilla ja kuten kirjoitin jo aikaisemmin, on "hyvä" välillä hevosenkin viedä mua eikä toisinpäin. Pidemmän päälle se ei ole hyvä, mutta täytyy osata ratsastaa myös niitä reippaampiakin hevosia. Muutenkin reippaammat ovat enemmän mun makuun, laiskat ja hitaat eivät niinkään.

Tällä viikolla yritän saada vielä nuo Nurmijärven postaukset koottua, luultavammin toinen sisältää pelkästään koirakuvia, ehkä muutama lause kuluneista päivistä, ja toisessa sitten kerrontaa - nimittäin hevosista! Torstaina menen myös tallille, sen postauksen yritän saada viikonlopuksi. Onneksi on loma <3

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Ehdoton ykkönen

Torstain tunnin tiesin jo etukäteen olevan puomitunti. Mulla on semmoinen viha-rakkaus -suhde puomitunteihin, toisaalta vihaan niitä ja toisaalta taas tykkään niistä. Tallille tullessa mulla oli fiilis, että tunti ei todellakaan menisi putkeen - olinhan kaikenlisäksi jälleen myöhässä. Tuntilistaa katsoessa kuitenkin yllätyin positiivisesti, sillä listalla luki kohdallani Ruttu. Rutulla en ollut sileällä mennytkään sitten kevään epäonnistuneiden kisojen. Kerkesin jo säikähtää, että hevonen on ulkona karsinan ollessa tyhjä, mutta tuntilistan tarkistuksen jälkeen huokaisin helpotuksesta, sillä hevonen oli jo tunnilla. Mulla olikin yhtäkkiä aikaa, joten autoin sitten tarpeen vaatiessa muita ryhmäläisiä.
Vanhaa kuvaa elokuulta 2015. Miten ihmeessä oon saanut väännettyä ton nilkan noin.... (C) Minka/Pinja
Tunti pidettiin kentällä, sillä ilma oli kylmyydestä huolimatta hyvä ratsastukseen. Mulle tuli heti todella kotoisa olo Rutun selässä ja se sai hymyn mun huulille. Kenttää oli lyhennetty hieman toisesta päädystä, olisiko ns. "rajapuomi" ollut noin viiden metrin päässä aidasta. Pituushalkaisijan ja BRM-sivun uran välissä oli kaksi neljän ravipuomin sarjaa suorassa linjassa ja pituushalkaisijalla oli kaksi puomia, toinen (rajatun) kentän keskellä ja toinen L-päädyssä pääty-ympyrän mallissa. Lisäksi meillä oli H-kulmassa kolme puomia kaarteessa. Käveltyämme tovin aloimme verkkaamaan ensin oikeassa kierroksessa. Tulimme puomilinjan ja tehtiin toiselle pitkälle sivulle puomien kohdalle voltit. Mulla oli alkuun nappulat hieman hukassa, kun olen syksyn mennyt oikeastaan täysin poneilla. Puomit sujuivat ihan kivasti, mutta volteilla tuntui, ettei hevonen taivu yhtikäs mihinkään suuntaan. Pikkuhiljaa alkoi tehtävä sujumaan paremmin ja paremmin, myös volttien osalta, ja aloin löytämään oikeita nappuloitakin viimeistään vasempaan kierrokseen.

Alettiin tulemaan sitten avotaivutusta. Tultiin BRM-sivulle ja hieman R-kirjaimen jälkeen alettiin tekemään avoa, jota jatkettiin kulman läpi lyhyen sivun keskelle (muistakaa, että meillä oli lyhennetty kenttä), jossa suoristus. Tästä kulmaan ylittäen kolme puomia, suoristuksen jälkeen laukannosto ja pääty-ympyrä L-päätyyn puomit ylittäen. Tultiin avo ensimmäisellä kierroksella käynnissä. Ruttu oli tässä tehtävässä todella helppo ja mukava. Sain keskityttyä hyvin pohkeen paikkaan, sillä hevoselle riitti todella pienikin apu. Alkuun sain olla puomien jälkeen etenkin ravissa tarkkana, etten huomaamattani purista pohkeella tai kannuksella, monesti hevonen oli nimittäin lähdössä jo aikaisemmin laukkaamaan kuin minä - ja syy tosiaan löytyi omasta jalasta. Ruttu tuntui laukassakin todella hyvältä. Raviavoissakaan ei ollut mitään ongelmaa. Jäätiin sitten laukkaamaan kaikki pääty-ympyrälle. Etsittiin sopivan tempoista laukkaa ja yritettiin katsoa sopivat askeleet puomeille. Tää sujui yllättävän hyvin. Ajattelin ensin, ettei tästä tule yhtään mitään - laukan säätely on ollut mulle aina hankalaa ja erityisesti nyt, kun mukana oli neljä ponia ja Lätty meidän lisäksi, oli aika mielenkiintoista kun piti aina tehdä ylimääräisiä voltteja ellei tahtonut ravisiirtymistä. Tehtiin sitten hetken kuluttua laukanvaihto keskellä olevalla puomilla ja se meni heti kerrasta oikein!

Toiseen suuntaan aloitettiin sitten hieman haastavampi tehtävä, jota tehtiin muistaakseni kaksi kierrosta. Käyntisulkua C-päädystä kulman läpi, pohkeenväistö jälkimmäiselle puomisarjalle ja puomisarjan jälkeen väistö takaisin uralle. Toiselle pitkälle sivulle aloitettiin avotaivutus hieman ennen sivun keskipistettä ja kulmaan kulmapuomit. Väistöt olivat todella jyrkkiä, joka oli hieman huono juttu. Sulkua jouduin jälleen hieman muistelemaan, että miten se menikään, enkä myöskään tiennyt miten hyvin Ruttu niitä osaa - en ollut niitä sillä ikinä tehnyt ennen tuntia. Loppujen lopuksi jo heti ensimmäisellä kerralla sulku oli todella hyvä! Heti perään tullut väistö ei niinkään sujunut, meni todella tiukille että pääsimme puomeille. Toisen kierroksen jälkeen tehtävää muutettiin hieman. Tehtävään tultiin ravissa ja se aloitettiin samalla sulkutaivutuksella kuin käynnissäkin. Suoristuksen jälkeen laukannosto ja pääty-ympyrä. Ravisiirtyminen, avotaivutus samaan kohtaan kuin aikaisemminkin ja kulmapuomit. Tässäkään ei ollut mitään ongelmaa, tasaisen varmasti suoritimme kaikki tehtävät. Loppuun kokoonnuttiin jälleen laukkaympyrälle ja tähän suuntaan saatiin ehdottomasti parasta laukkaa koko tunnilla! Sain vähän työstettyäkin sitä ja aivan kuin hevonen olisi vähän jopa myödännytkin siinä samalla.
Ihan loppuun tultiin vasemmassa kierroksessa vielä kevyessä ravissa puomisarjat, jonka jälkeen istuttiin harjoitusraviin, tultiin kulmapuomit ja tehtiin uralla sulkutaivutus. Tehtiin tämä muutaman kerran ja jokaisella kierroksella Ruttu teki hienosti kaiken mitä pyysinkin. Kaksi tuntia vaati varmasti paljon, sillä hevonen oli aivan hiestä märkä tuodessani sen talliin. Loimitin Rutun varusteiden purkamisen jälkeen ja mua hieman nauratti kuinka utelias hevonen Ruttu lopulta onkaan. Korvat hörössä seuraili koko ajan mun puuhiani. Jälleen yksi syy, miksi Ruttu on mulle ehdoton ykkönen tuolla ♥

Kuten muutama postaus sitten mainitsin jotakin kisapohdinnoista. Pari kolme viikkoa sitten - olisiko ollut silloin kun hyppäsin Patulla - selailin tuntilistaa menneeltä syksyltä ja tein tarkan huomion, että Ruttu oli hypännyt viimeksi elokuun puolella. Mulle kerrottiinkin, että Ruttu on otettu ainakin toistaiseksi pois estetunneilta. Syy on mun tiedossa, mutta sitä en koe tarpeelliseksi kertoa täällä - kaiken lisäksi kun ei tiedä, kuinka pitkään hevonen on poissa estetunneilta. Voi olla, että jotain helppoja tunteja tulee käymään nytkin, paha sanoa. Ei ole mitään jännevammoja tai luonteeseen liittyvää, niitä ei tarvitse pelätä. Tietysti harmittava päätös minun kannaltani, Rutulla kun olisin mieluusti kisannut. Koulukisoihin olen Rutun kanssa tähtäämässä tänäkin syksynä mikäli kisat tulevat, mutta estepuolen hevonen on mulle täysin hakusessa. Monta vaihtoehtoa olen käynyt läpi, mutta mikään ei tunnu hyvältä mulle kisoihin. Noh, täytyy Marjon kanssa jutella asiasta myöhemmin - kisaamaan kuitenkin haluan myös estepuolella.

Onko teillä vaihtunut tai vaihtumassa kisahevonen? Kuinka nopeasti löysit uuden?

torstai 6. lokakuuta 2016

Kurkistus arkeen [PUHELIMEN TYHJENNYS]

Viime viikon torstain tunnista ei tullut eikä tulekaan postausta. Sen verran voin kertoa, että kyseessä oli koulutunti Sepolla, joka ei mennyt kovinkaan hyvin. Hevonen oli aikalailla possuilutuulella, enkä saanut siihen oikeastaan mitään otetta. Ravissa Seppo oli vielä ihan okei, mutta laukassa koko pakka levisi käsiin. Ei ollut yhtään motivaatiota kirjoittaa tunnista, mikä epäonnistui lähes täydellisesti. Nyt kuitenkin ajattelin julkaista muutamat Samsungiin kertyneet kuvat, joita on kertynyt heinäkuulta saakka. Tämän päiväisestä tunnista yritän julkaista postauksen mahdollisimman nopeasti, toivottavasti viikonlopun aikana.
1. En kai oikeasti ole ainut, jolle tulee kausia, jolloin kuuntelee yhtä/kahta biisiä repeatilla? :D 2. Ainut erottava tekijä maisemassa kodin ja Nurmijärvi-Järvenpää -välillä tuntui olevan se, että talleja tuntui olevan jokaisen mutkan takana! 3-4. Armi ♥
5. Kaivopiha näytti molempina päivinä tismalleen tältä. 6. Totta kai myös minä katsoin ratsastusta olympialaisista. Tai itse asiassa katsoin vain kenttäratsastuksen osakokeet...
12. Harvoin on mun lautanen noin täynnä kouluruokailussa, vaikkei meillä sitä "tyypillistä kouluruokaa" olekaan, vaan pääsääntöisesti todella hyvää ruokaa! 13. Jouluna saamani kuulokkeet alkoivat olemaan tiensä päässä, joten kävin ostamassa uudet. On muuten todella hyvät! Kalenterillekin on tullut käyttöä, vaikken aikaisempina vuosina olekaan ollut kovin hyvä sen käyttämisessä... 15. Ollessani töissä sen kolme päivää ruokatapahtumassa koulun kautta, oli viimeiseen työpäivään ihanaa lähteä kun sai nukkua eikä tarvinnut mennä koululle ennen töitä!
16-17. Pari kuvaa ruokatapahtumasta. Rakastuin tuohon essuun, paljon mukavampi päällä kuin koulun essut! Ja kätevät nuo ravintolan ulkoseinät, peilasivat mukavasti ;) 18. Olimme hommissa myös uuden lentokonehallin avajaisissa. Halli on käytössä ammattikoulun opiskelijoilla, eikä ole lainkaan hullumpi.
20-22. Drinkkijuttuja. Ei ole ehkä ihan hyvä juttu, että kaksi tiimiä tekee drinkkejä samaan aikaan pienessä tilassa... :D
23. Löysin tän biisin ihan sattumalta jokin aika sitten ja iski heti. Käy ihmeessä kuuntelemassa oikein ajatuksen kanssa (lyricsit eivät ole lainkaan pahitteeksi) ja lisäämässä soittolistalle. Todella ajankohtainen ja tärkeä aihe! Vain reilut 190 000 toistokertaa, harmittavan vähän :( 25. Ehkä onnistuineimmat koulukuvat näiden 11 vuoden (apuva) ajalta.
27-28. Siskopuoli meni hieman yllättäin naimisiin ja käväistiin sitten jälkikäteen juhlistamassa avioparia ♥ 30. Mut käskettiin opettelemaan erilaisia servetin taitteluja, joten yksi ilta kului niitä väsätessä. Olin kyllä huonot servetit valinnut koululta harjoittelua varten :D
32. Oon taas innostunut pelaamaan NHL16:sta, ja vaikka taukoa oli ollut arviolta yli puoli vuotta, niin taidot olivat paremmat kuin aikaisemmin. 33. Muita yöopiskelijoita?
34. Tää on ehkä mun lemppariasu tällä hetkellä. Simppeli ja ainakin omasta mielestä mun tyylinen. Vielä kun hiukset olisin kuvaan saanut jotenkin nätisti... 35. Käväisin sitten yksikseni testailemassa vielä yhtä drinkkiä, maistajana paras kaverini. Ei onnistunut vielä tuolla kerralla, vaikka lähemmäs kymmenen erilaista kokeilua tehtiin.
37. Tää onkin jo vähän oudompaa asua mun päällä. Ei tarjoiluvaatteet, vaan hame. Oon hametta pitänyt viimeksi varmaan kymmenisen vuotta sitten ja kovinkaan moni ei ole mua hame päällä nähnyt. Kun ilmoitin ostaneeni hameen, sain vähän kummaksuneita katseita ja lausahduksia ("Sulla hame?! En mä voi kuvitella sua hame päällä!" ja "Sä näytät niiiiin oudolta hame päällä"). 38. Kun meidän ravintola aukesi viikko sitten, olimme koristelleet sen sammaleella. Voin kertoa, että sitä sammalta oli paljon. Käpyjäkin kävimme keräämässä :D