keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Suoraan oppikirjasta - ainakin melkein

Huh, taas on viikko pyörähtänyt edellisestä postauksesta! Sen suuremmin selittelemättä siirryn suoraan postauksen aiheeseen - viime viikon estetuntiin. Tunnille olin saanut jälleen Lätyn ja olin ihan mielissäni. Olin viimeksi sillä hypätessäni ilmoittanut, että voisin todellakin hypätä sillä toistekin. Harjasin hevosen nopeasti ja vielä nopeammin varustin sen, tosin Lätty yritti kovasti vältellä töihin lähtöä tuuppimalla ja hamuamalla takinhelmaa. Suitsiessa taas hevonen nosti päänsä ylös, mutta viime kerrasta viisastuneena sain ujutettua käden sen verran nenän päälle, että pystyin heti vetämään sen takaisin alas. Jätin takin suoraan talliin, sillä lämpötila oli plussan puolella ja Lätyn kanssa luultavasti joutuisin tekemään ihan kunnolla töitäkin.
Jälleen leirikuva, mutta pikkuvikoja!
Ravatessa Lätty tuntui todella hyvältä: se liikkui hyvin eteen ja mun hommaksi jäi lähinnä vain ohjata ja totutella jälleen ison hevosen liikkeisiin. Laukassa Lätty liikkui todella tahmeasti ja ympyröillä sain olla todella tarkkana, ettei hevonen stoppaisi. En ottanutkaan lyhyempää laukkaa juuri ollenkaan, vaan pyysin hevosta aina pitkällä sivulla reippaasti eteen kevyessä istunnassa ottaen sivun lopussa hieman kiinni. Ympyröillä kokeilin, että liikutaankos nyt eteenpäin ja pikkuhiljaa kaasu löytyi laukassakin. Aloitettiin aika nopeasti ensimmäiset hypyt pienillä ristikoilla: hieman ennen R-kirjainta kaarrettiin ristikolle vino hyppy, jolta vaihdettiin laukka oikeasta vasempaan jatkaen kulmaan. Lyhyen sivun keskeltä jatkettiin vinosti toiselle ristikolle ja vaihdettiin laukka oikeaksi jatkaen uraa pitkin uudelleen tehtävään. Piirros löytyy jälleen alempaa. Tehtävä vaikutti helpolta, mutta heti ensimmäiselle esteelle sain huomata pohkeiden tärkeyden. En pitänyt nimittäin pohkeita tarpeeksi lähellä, jolloin Lätty ajatteli, ettei hyppää - vaikka olisi leikiten vaikka peruuttanut sen yli. Uusi yritys ja tällä kertaa ilman mitään ongelmaa yli. Muistaakseni jokaisella kerralla vaihdoin laukan vasta lähempänä kulmaa ja jotenkin tykkään noista laukanvaihdoista! Faktahan se on, että niitä on kiva tehdä silloin, kun hevonen osaa. Toiselle ristikolle sain olla jatkuvasti muistuttamassa itselleni ulkopohkeesta ja parilla ensimmäisellä kerralla tultiinkin aika kiemurrellen. Tiukahko käännös kuitenkin sujui suhteellisen hyvin alusta saakka!

Vaihdoimme tehtävää pitäen kuitenkin hypättävät esteet samoina. Tulimme vasemmasta kierroksesta ensin kaartaen C-päädyn lyhyen sivun keskeltä pystyille linjaten ensimmäiselle vinosti ja seuraavalle lähes suoraan, kuitenkaan reittiä edelliseltä muuttamatta. Askeleita väliin tuli sujuvat neljä. Ensimmäinen kerta oli jälleen vähän hakemista etäisyyksien laskussa, mutta jo toisella kerralla osasin katsoa paikan jo tarkemmin.
Vaihdettiin tehtävää pitäen kuitenkin edelleen samat esteet. Kierrossuunta vaihtui oikeaan ja aloitimme tulemalla pitkää sivua pystylle suoraan. Tästä käännettiin vinolle pystylle, jolta jatkettiin suoraan päätyyn kääntäen vasemmalle ja tultiin vielä ensimmäisenä hypätty pysty toisesta suunnasta. Lätty jatkoi varmaa hyppylinjaansa, tosin ensimmäisellä kerralla tultiin hieman kiemurrellen vinolle esteelle. Vinon esteen jälkeen olisin itse myös ratsastanut pari metriä enemmän suoraan, mutta ei se tiukempi käännöskään tiukkaa tehnyt meille kummallekaan. Toisella kerralla suoritus oli Marjon mukaan kuin suoraan oppikirjasta - en osaa sanoa yhtään, että mikä siinä oli niin hyvää, tein nimittäin mielestäni sen samalla tavalla kuin ensimmäisenkin.
Oikealla C-pääty, vasemmalla L-pääty
Siirryttiin sitten täysin eri esteille. Otettiin vasen kierros ja aloitettiin hyppäämällä kentän ainut okseri. Kaarsimme siis kulmassa tiukasti vasemmalle suhteutetulle linjalle, jolla oli okseri ja pysty seitsemän askeleen välillä. Okserille mun oli tosi vaikea nähdä sopivaa paikkaa, sillä en kerennyt ja/tai uskaltanut antaa hevosen mennä reippaampaa vauhtia eteen ennen sitä. Mullahan oli Patunkin kanssa muutama viikko sitten sama ongelma suht samanlaisen tehtävän kanssa - ponin vain saa liikkumaan reippaammin helpommin ja nopeammin kuin Lätyn. Esteiden välissä yritin sitten parhaani mukaan saada pidempää laukkaa, jotta saadaan se seitsemän askelta ja onnistuinkin siinä aina. Parin kierroksen jälkeen otettiin mukaan kaksi muutakin estettä: L-päädystä otettiin suhteutetun jälkeen lähestyminen lävistäjän pystylle, jolta kaarrettiin vasemmalle pitkän sivun pystylle. Suhteutettu meni hyvin, mutta ensimmäisellä kerralla Lätty stoppasi lävistäjän pystylle jäätyäni arpomaan liian pitkäksi aikaa sopivaa hyppypaikkaa, jolloin en pitänyt pohjetta lähellä. Uusi yritys ja helposti yli, eikä viimeisessäkään esteessä ollut mitään ongelmaa. Lätty ansaitsi kunnon taputukset ja aloitinkin loppuravit melkeinpä heti perään. Kauhea vauhti päällä taas loppuraveissa, joita en tehnyt kovinkaan pitkään hevosen jatkaessa seuraavalle tunnille.

Tällä viikolla menenkin poikkeuksellisesti perjantaina ratsastamaan eli jälleen pääsen uuden opettajan tunnille! Tunnin aiheesta en tiedä varmaksi, ainakin maanantaina oli ollut koulutunteja. Perjantaina sitten näkee! :)

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Sopivan kova muija

Viime torstaina oli todella talvinen keli. Loskaa oli joka paikassa ja vettä tuli etenkin aamusta vaakatasossa. Onneksi mulla on sisätyö, eikä tarvitse laittaa nokkaa ulos muuten kuin tullessa ja lähtiessä! Tallillekin pääsin myöhässä ja listaa katsoessa jouduin pyörittämään silmiäni muullekin kuin säälle. Tunnin aiheena oli puomit ja hevosena mulla oli Makkara. Mulla ei ollut yhtään fiilistä alkaa vääntämään sen kanssa, mutta eipä siinä auttanut mikään muu kuin mennä harjaamaan ponia. Poni oli yllättävän siisti, pepun päällä oli vähän märkää likaa, jonka sain suurimmaksi osaksi pois. Varustaminen sujui sukkelasti ja Makkara onkin varmasti yksi nopeiten varustettavia poneja mitä tiedän. Kypärä päähän, hanskat käteen, raippa mukaan ja maneesille, jossa riisuin ennen selkäännousua takin pois sillä tiesin, että mulle tulee vielä kuuma jossakin vaiheessa tuntia enkä jaksaisi tulla takin riisumisen ajaksi alas selästä.
(C) kuka?
Kuten ajattelinkin, ei Makkara ollut kovinkaan reippaalla tuulella. Sain patistella sitä alusta alkaen liikkumaan eteenpäin ja useimmiten poni liikkui eteen vasta, kun "säikähti" jotakin. Ensimmäinen tehtävä oli haastava tehdä, sillä hevonen ei liikkunut juuri mihinkään. Piirros puomien sijainnista löytyy hieman alempaa, mikäli joku haluaa tukea hahmottamiseen! Aloitimme vasemmassa kierroksessa harjoitusravissa ilman jalustimia ylittämällä L-päädyn molemmissa kulmissa olevat kolme puomisarjaa. Puomien väliin tuli aina yksi tai kaksi askelta, riippuen puomin ylityskohdasta. Me menimme sisäreunasta ylittäen puomit yhdellä askeleella. Viimeisen sarjan jälkeen tehtiin avotaivutusta hieman sivun puolivälin yli, jolloin kaarrettiin kentän keskellä olevalle puomille. Puomin jälkeen nostettiin oikea laukka ja laukattiin voltti toisen puomin yli. Kun ensimmäinen puomi oli ylitetty toiseenkin kertaan, siirryttiin takaisin raviin ja toistettiin tehtävä. Kuten sanoin, oli poni todella hidas. Tähän kierrokseen olin itsekin vielä hieman uninen (olin torkkunut koko tallimatkan), joten hitaaseen vauhtiin löytyi aika helposti syy. Toiseen kierrokseen sitten heräsin itsekin ja mua alkoi jo turhauttamaan ponin hitaus, joten muistutin raipalla. Laukka varsinkin oli yhtä tuskaa. Tiedättekö muuten miltä tuntuu, kun poni lähtee pukittaen alta tykinkuulana eteen eikä sinulla ole jalustimia parantamassa tasapainoa? Oli aika mielenkiintoinen kokemus...

Kun Makkaraankin oli saatu hieman vauhtia, oli työskentelykin huomattavasti mukavampaa. Avotaivutukset sujuivat molempiin kierroksiin ihan siedettävästi, samoin puomisarjat. Siirryttiin sitten laukkatehtävään, johon sai ottaa jalustimet takaisin jalkaan. Lyhensin itse jalustinta reiällä, sillä en pidemmällä jalustimella saanut kunnon tukea - Makkaralla kun on estesatula. Keräännyttiin puomisarjapäätyyn ympyrälle ja ylitettiin puomisarjat laukassa. Keskimmäiset puomit oli toiselta puolen nostettu kannattimilleen. Nostin sitten laukan tavallisesti ja kulmassa Makkara sitten säikähti (tai "säikähti", en ole varma enää että tippuiko sieltä katolta lumikasa vai ei) ja livahti mukavasti takavasemmalle. Ihmeen kaupalla pysyin kyydissä, siitä voi kiittää Makkaraa itseään - sen verran monta kertaa tullut harjoiteltua noita äkkikäännöksiä, että ihan hevillä en nykyään ole tippumassa. Tässä vaiheessa poni sitten sai kunnon energiapiikin ja sain oikeasti jopa jarruttaa kunnolla vauhtia. Samalla sain tehdä kunnolla töitä, ettei Makkara lähtenyt tekemään omia reittejään puomeilla. Lopulta saatiin pari onnistunutta pätkää. Marjo tokaisikin jossain näillä kohdin, että "oot sä sopivan kova muija ton ponin selkään". Noh, pitää se varmaan ottaa kohteliaisuutena. Makkaran selässä muutun ihan eri ihmiseksi, häijy ei ehkä ole oikea sana mutta tiukka voisi. Vaadin oikeasti kunnolla sen kanssa, jos ei muuta niin liikkumista. Kuuma tulee aina sen kanssa - nytkin olisin voinut ottaa hupparin pois... :')
Viimeinen tehtävä vaati hieman keskittymistä. Aloitimme tehtävän vasemmassa kierroksessa. Puomisarja ja täyskaartomainen käännös toiselta puolen kannattimelle nostetulle puomille. Puomilla laukanvaihto ja kaarre oikealle ylittäen molemmat puomit. Tähän suuntaan tehtävä ei tuottanut ongelmia, meno oli aika perusvarmaa. Toiseen kierrokseen oli sitten pientä ongelmaa kääntymisen suhteen. Voltilla kääntäessä Makkara lähti ulkolapa edellä kaarteeseen, sillä en kääntänyt ulkopohkeella. Ulkopohkeella kääntäminen on mulle haastavaa, sillä etenkin Makkara vaatii myös sitä ja usein huomaankin, että mennään lapa edellä kaarteessa. Kun muistin ulkopohkeen olemassaolon niin alkoi kaarrekin sujumaan paremmin. Odotellessani omaa vuoroani, ravailin ja hieman laukkailinkin toisessa päädyssä. Makkara liikkui mukavasti ja homma luisti niinkin hyvin, että poni myötäsi niskastaan ajoittain lyhyitä pätkiä. Se tunne oli aikas mukava, sillä omasta mielestäni Makkara ei ole siitä helpoimmasta päästä ratsastaa. Mieli teki jäädä vain tuuppailemaan, mutta loppuravitkin oli tehtävä.

Huomiseksi - tai täksi päiväksi, veikkaan että suurin osa lukee tämän torstain puolella - Marjo lupasi jotain ratatreeniä. Saa nähdä onko mieli muuttunut vai ei, mutta hyppäämään olisi mukava päästä taas muutaman viikon jälkeen. Sanoinkin viimeksi, että hyppäämistä totta kai - kunhan saisin jonkun muun kuin Makkaran. Henkilökohtaisesti en itse jaksa sitä ponia kovinkaan montaa kertaa putkeen! :D

torstai 17. marraskuuta 2016

Kauhistunut poni ja häpeävä ratsastaja

Nyt huokaisen syvään ja myönnän, että kuluneen viikon aikana en ole miettinyt ollenkaan blogia. Oikeastaan hävettää, kuinka epäaktiiviseksi tämä on muuttunut ja valitettavasti tämä epäaktiivisuus ei tunnu loppuvan ihan äkkiä. Joka tapauksessa, tässä olisi tiivistettynä viime viikon koulutunnista, jolle olin saanut Laurin. En edes muistanut milloin olisin mennyt Laurilla koulutunnilla, joten olin positiivisella mielellä. Lauri oli hoitaessa oma tyypillinen itsensä eikä tunnin alkukaan yllättänyt. Poni oli hidas ja vasemmalle todella kankea. Se ei taipunut yhtään mihinkään suuntaan ja tuntui, ettei se myöskään liikkunut. Tultiin sitten alkuverkkojen ohessa pientä ja suhteellisen simppeliä tehtävää ensin vasemmassa kierroksessa: toiselle pitkälle sivulle tehtiin loiva kiemura, jonka huipulle tehtiin voltti uralle, ja toiselle pohkeenväistöä. Kaikki tämä tehtiin siis kevyessä ravissa. Lauri oli todella hidas. Tuntui, että ravattiin paikoillaan. Väistöt eivät onnistuneet ollenkaan, vaan poni kulki banaanina. Jossain vaiheessa sitten suutuin kunnolla ja muistutin, että kumpikos meistä sen vauhdin määrää. Lauri näytti kuulemma kauhistuneelta ("siis mitääh, komensiko toi mua just o.O"), mutta alkoi myös liikkumaan paremmin - ei kuitenkaan niin, että olisin ollut täysin tyytyväinen. Istuin harjoitusraviin, sillä satulassa istuen mun on paljon helpompi mm. tehdä pohkeenväistöä. En ole ikinä sisäistänyt pohkeenväistöä keventäen, vaikka nykyään se sujuukin ihan siedettävästi - ainakin luulisin näin.
(C) Johanna
Keräännyttiin sitten keskelle maneesia neliölle oikeassa kierroksessa. Toiselle pitkälle sivulle otettiin ravissa avotaivutusta, lyhyellä sivulla laukannosto ja laukattiin pitkän sivun loppuun tehden pitkän sivun keskellä laukkavoltti, mikäli etäisyydet sitä vaativat. En saanut Lauria alkuun edes tyydyttävään avotaivutukseen ja laukkakin oli aivan kamalan tuntuista. Pikkuhiljaa alkoi sujumaan ja kierrossuunnan vaihtuessa sain aikaiseksi parhaimpia taivutuksia koko tunnin aikana. Laukka oli huonompi tähän kierrokseen, en saanut taivutettua yhtään hevosta.
Viimeisenä tehtävänä tultiin sitten sulkutaivutusta ravissa. Tultiin ensin pitkää sivua, kunnes viimeisen kirjaimen kohdalla tehtiin puolivoltti ja jatkettiin sulkua tulosuuntaan pitkälle sivulle. Jatkettiin ravissa ja tultiin pituushalkaisijalle, jolla suoristuksen jälkeen nostettiin laukka sen mukaan, kumpaan suuntaan tehtävää tehtiin eli mikäli tehtävä aloitettiin vasemmassa kierroksessa nostettiin vasen laukka ja päinvastoin. Mulla oli vasemmassa kierroksessa vaikeuksia saada kunnon sulkua aikaiseksi ja Lauri menikin aika pitkälti etuosa todella edellä. Laukka meni hyvin ja ravikin muuten, mutta sulku ei oikein onnistunut. Toiseen suuntaan palaset yhtäkkiä kolahtivatkin paikalleen ja saatiin muutama onnistunutkin sulkupätkä ja poni myös myötäsi niskastaan hieman. En tiedä mitä siinä tapahtui, mutta yhtäkkiä vain kaikki tuntui natsaavan! Tein paljon siirtymisiä ja muutamia peruutuksia ja pituushalkaisijalla pyysin hieman lyhyempää laukkaa. Poni kuunteli superhyvin verrattuna alkutuntiin ja sanoinkin Marjolle, etten millään malttaisi lopettaa kun Lauri oli niin kivan tuntuinen!

Tämä oli nyt tämmöinen lyhyt tiivistelmä tunnista. Tykkäättekö enemmän näistä säälittävän lyhyistä vai pitkistä ja analyyttisemmistä teksteistä? Olisiko yhtään postausideoita näin marras-joulukuulle? Vinkkejä nimittäin kaivataan! Kuunvaihteessa pyrin julkaisemaan postauksen, missä kerron mm. miksi blogi on ollut hiljaisempi viime aikoina ja vähän lähiaikojen tapahtumista :)

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Estetunnista sirkustunniksi

Heti näin alkuun pahoittelut postauksen venymisestä. Mulla on ollut kuluneen viikon aikana aivan liikaa kokeita - maanantain ja tiistain aikana yhteensä kolme ja perjantaina olisi seuraava - joihin olen yrittänyt lukea niin paljon kuin mahdollista. Blogi jää luonnollisesti tällöin kakkoseksi. Mun pitäisi itse asiassa nytkin lukea matikkaa, mutta päätin tulla kirjoittamaan tämän postauksen ensin pois alta.
Joka tapauksessa, torstain tunti oli luvatusti estetunti ja sainkin toivomani ponin - nimittäin Patun. Harjasin ponin, joka oli yllättävän puhdas - jälkikäteen kuulinkin, että poni oli ollut pari tuntia aikaisemmalla tunnilla. Kiipesin maneesissa sitten ponin kyytiin. Tuntui oudolta olla pitkästä aikaa ponin selässä, olinhan ponikokoisella kaverilla mennyt viimeksi yli kuukausi sitten. Kamala kuinka pitkä aika siitäkin on kulunut! Marjo kertoi heti tunnin alkuun, että tehtävät ovat tekniikkaa, eivät niinkään korkeutta ja tunnin esteet olivatkin korkeimmillaan noin 70 sentin luokkaa.
Patu leirillä
Alkuverkassa Patu oli ihan ok, laukassa ehkä aavistuksen hidas ja pohkeen takana. Sain tehdä aika paljon töitä saadakseni pysymään laukan yllä. En myöskään nähnyt paikkoja lainkaan puomeille. Otin sitten ennen varsinaista työskentelyä takin pois, vaikka mittari näytti varmasti pakkaslukemia. Aloitimme kolmen ristikon tehtävällä laukaten oikeaa laukkaa uraa ja kääntäen tiukasti oikealle kohti ristikkolinjaa heti kulman jälkeen. Piirroksesta tehtävä selkenee luultavasti paremmin. Ensimmäisellä kierroksella en uskaltanut heti kääntämisen jälkeen pyytää eteen, vaan ratsastin käsijarru päällä. Saatiin kuitenkin vaaditut neljä askelta molempiin väleihin. Kierros kierrokselta rohkenin pyytämään ponia oikeasti eteenkin. Patu alkoi jopa hieman innostumaankin ja sain tosissani tehdä pidätteitä.

Lisättiin muutaman kierroksen jälkeen mukaan myös L-päädyn pysty. Tultiin tavalliseen tapaan oikeassa laukassa aloittaen ristikkolinja vaihtaen viimeisen esteen jälkeen laukka vasemmaksi. Tästä kaarrettiin pystylle, jolle ei ollut mikään kaikista pisin tie. Näin jälkikäteen mietittynä mulle oli koko tunnin haasteena paikkojen hahmottaminen. Tavallisesti mulla ei oo ollut mitään ongelmaa asiassa, mutta nyt Lätyn ja Patun kanssa oon huomannut, kuinka oon "turtunut" niiden muutaman hevosen hyppyihin. Lisäksi totesin Marjolle aika alussa tuntia, että mulla kytee jossakin tuolla takaraivossa ajatus siitä, että poni kieltää ja tipun pahasti - sen verran monesti nähnyt Patun tätä tekevän. Mutta jokatapauksessa, tunnin ehkäpä haastavin este oli mulle pysty ja istunnallisesti kantapäät, jotka nousivat taas jatkuvasti. En tainnut kertaakaan hahmottaa kunnon paikkaa sille! Kerran tulikin aivan ihmeellinen hyppy ihan pohjasta. Kyydissä pysyttiin, mutta tämän jälkeen poni sai virtapiikin, joka näkyikin koko lopputunnin. Tämän jälkeen aloinkin tekemään pari ratsukkoa ennen omaa suoritustani pientä ravityöskentelyä ja tarvittaessa laukka-pysähdys-peruutus-laukka -siirtymisiä, jotta saisin ponin kuulolle.
Viimeinen tehtävä tehtiin okserilla. Tultiin oikeassa kierroksessa C-päädystä laukkaa kaartaen okserille. Jatkettiin ristikon taakse, kaarrettiin pystylle ja päädyn kautta uudelleen okserille - ristikon takaa tietenkin. Stressasin hieman okseria, sillä en ollut niitä Patulla edellisellä kerralla hypännyt. Se kuitenkin meni hyvin, joten pystyin hieman hengähtämään ja keskittymään enemmän ponin hallintaan kuin esteeseen. Pystykin meni hyvin ja kaarre okserille. Sitten aloin taas himmaamaan ja tuijottamaan okseria. Olin jo valmistautumassa hyppyyn, mutta viime hetkellä kimo poni päätti stopata ja lähteä lipettiin. Noh, ihmeen kaupalla sain puristettua pohkeilla jostakin pysyäkseni kyydissä, vaikka lähellä tuntui hiekanmaistelu olevan. Istuin lähes puolivälissä ponin kaulaa ja sain juuri kammettua itseni takaisin satulaan kun Patu päätti nostaa laukan. Iski muuten todella mukava suonenveto pohkeeseen - tai sitten jokin pieni revähdys, sillä pohjetta särki vielä perjantaiaamunakin hieman. Uusi yritys ja muistutuksia koko ajan siitä, että istun satulassa ja pidän pohkeet lähellä, enkä vain himmaa vauhtia.

Hengissä pysyttiin, vaikka kaikki ponit tuntuivat olevan todella virtaisia! Jollykin oli pitkästä aikaa meidän estetunnilla ja meinasi senkin ratsastaja maistella hiekkaa samaisella esteellä. Totesin jo tuolloin, että aikamoinen sirkustunti tällä kertaa... Huomenna sitten taas tallille ja luultavasti koulutunnin pariin! :)