perjantai 30. joulukuuta 2016

Vuoden 2017 tavoitteet

Asetin reilu vuosi sitten itselleni tavoitteita seuraavaksi vuodeksi, joten nyt on se aika vuodesta, jolloin voitaisiin käydä ne läpi ja asettaa tavoitteet vuodelle 2017. Aloitetaan vuosi sitten asetetuista tavoitteista, joita oli yhteensä kuusi kappaletta.
(C) Helka S.
1. Jatka kisaamista
Tämän vuoden kisaamiset vähän jäi. Keväällä olin kahdissa kisoissa ja syksyllä ei kisoja edes järjestetty. Saldona oli koulukisat Rutun kanssa (aikuisratsastusmerkki, 52,2%), jotka eivät menneet kovinkaan hyvin, ja estekisat Makkaran kanssa (70-80cm, 0-0) jotka menivät odotuksia huonommin.

2. Älä unohda rataa
Jotain positiivista kisoja koskien - muistin jokaikisen ratsastamani kisaradan! Tämä linja kun jatketaan tulevaisuudessakin niin kaikki on hyvin.
(C) Vekku
3. Kehity kouluratsastuksessa
Omasta mielestäni kehityin. Olen päässyt nyt etenkin kesän jälkeen menemään monipuolisemmin eri hevosilla ja tekemään haastavampiakin asioita, joissa on joutunut ihan oikeasti miettimään miten jokin asia tehdään. Oon löytänyt sisäisen koulutuupparini pitkästä aikaa päästyäni Mintyn selkään, sillä se on poni, jonka kanssa natsaa todella kivasti - tuli sellainen fiilis heti istuessani sen satulaan kesällä.
4. Hio istuntavirheitä entisestään
Ainakin tasapainoa on tullut tänä vuonna harjoitettua erityisen paljon Makkaran ansiosta, enkä hätkähdäkään ihan pienistä pompuista. Jalat on mun ikuisuusongelma, ryhtikin joillakin hevosilla. Ryhtiin ainakin voisi vaikuttaa hierojalla käynti, jota olen tässä harkinnut jo jonkin aikaa - mun niskojen seutu on nimittäin aivan jumissa... Esteillä mun istunta tuntuu parantuneen jonkinverran, vaikka aika hevoskohtainenhan se on. Makkara on tässä hyvä esimerkki: en oikein osaa mukautua sen hyppyihin, osin ehkä sen vuoksi, että poni on niin hidas ellei sitä saa heti alkuun liikkumaan. Rutulla taas meno näyttää huomattavasti paremmalta. Jos kuitenkin vertaa joihinkin parin vuoden takaisin kuviin niin aikamoinen harppaus eteenpäin on otettu!

5. Apujen käyttö
Avut ovat hirmuisen hevoskohtaisia, jotkut vaativat selkeitä ja jotkut huomaamattomampia. Lätyllä alkaa ohjasavut olemaan aika hyvin hallinnassa, sillä estetunneilla muuten niin hitaasta hevosesta tulee todella reipas estetykki, joka vaatii hieman ronskimpiakin otteita.

6. Istu alas satulaan
Tämä on alkanut hieman helpottaa. En ainakaan huomaa nousevani jalustimille yhtä herkästi kuin vaikkapa vuosi sitten, vaikka sillointällöin tätä esiintyykin herkästi.

Entä mitenkäs vuoden 2017 tavoitteet?

Ensi vuodelle on jotenkin todella vaikea keksiä hevosiin liittyviä tavoitteita, juurikin sen vuoksi, että harrastus muuttuu entistä epäsäännöllisemmäksi. Joitakin kuitenkin keksin, saa nähdä kuinka moni niistä toteutuu. Lisäksi lisään tähän muutamia tavalliseen arkeen liittyviä tavoitteita.
(C) Lotta
1. Ratsasta uudella hevosella
Tämän luulisi olevan aika helppo. Olen ihan tosissani alkanut miettimään noita Jyväskylän seudun ratsastuskouluja ja niiden testaamista. Mahdollisesti testiin pääsisi pari muutakin paikkaa! Toisen testaaminen voisi onnistua mun puolesta ihan milloin vain, mutta toinen onnistuu vasta myöhemmin ensi vuonna. Tämä jälkimmäinen kuvio on vielä hieman auki, eli mikään ei ole vielä varmaa.

2. Saa vähintään 55% koulukisojen heB-luokasta
Varmasti muistatte, ettei mun heB-startit ole menneet kovinkaan hyvin, vaikka asiat osaankin. Ensimmäisen starttini pistän jännityksen piikkiin ja keväällä rata meni huonosti aika varmasti Rutun jalan takia, jolloin ensimmäiset oireet näkyivät - tosin huomasin sen vasta videolta käsin pari päivää myöhemmin. Eli jos nyt kisoihin pääsen keväällä, niin totta kai tähtään siihen vähintään 55 prosenttiin!
3. Kuvaa sekä koulu- että estekisoja ja käy raveissa
Jyväskylässä asuessani tähän on hyvät mahdollisuudet, tietysti riippuen työvuoroista. Killerille on suhteellisen lyhyt matka ja mitä olen Kipaa jo vilkuillut, niin siellä järjestetään aika mukavasti kisoja. Ravit ovat ehdottomasti myös to do -listalla!

4. Valmistu ammattiin kohtuullisin arvosanoin
Oi kyllä, mun pitäisi näillä näkymin valmistua ammattikoulusta ensi syksynä! Paperit otan luultavasti vasta keväällä, mutta opintoja ei mulla pitäisi olla enää alkusyksyn jälkeen.
5. Selviä kirjoituksista
Mulla on syksyllä ensimmäisten kahden aineen kirjoitukset. Ne ovat aineista mulle helpoimmat, lyhyt matikka ja äidinkieli. Jos niistä selviän kohtuullisilla arvosanoilla, niin olen tyytyväinen!

6. Liiku enemmän ja herkuttele vähemmän
Mun on myönnettävä, että liikun todella vähän. Pääasiassa mun liikkuminen rajoittuu töihin, ratsastukseen ja jos menen koulusta jonnekin. Herkuttelua olen jo kovasti vähentänyt tämän syksyn aikana, sillä olen alkanut seuraamaan paremmin omia syömisiäni. Faktahan on se, että vaikka ala vaatii paljon liikkumista, on se myös hyvää ruokaa. Nyt olisikin tavoitteena, että Jyväskylässä alkaisin liikkumaan niin hyvin ja paljon kuin vain kykenen! Asun lähellä hyviä lenkkialueita, laskettelurinteeseen ei ole pitkä matka ja pystyn käymään myös salilla. Nämä kaksi jälkimmäistä toki ovat mulle vieraampia asioita, rinteissä olen pari kertaa aikaisemmin käynyt. Saa nähdä intoudunko lähtemään pari kertaa yksin!

tiistai 27. joulukuuta 2016

Nimivirheitä ja 18 muuta faktaa

Vuosi sitten toteutin joulukalenterin, mutta täksi vuodeksi en sellaista alkanut toteuttamaan. Ideoita ei vain riitä sellaisen toteuttamiseen, katsotaan mikä on ensi vuoden tilanne. Viime joulukalenterissa kerroin muutamia faktoja itsestäni ja nyt ajattelin kertoa niitä muutamia lisää. Kertokaa ihmeessä kommenteissa, että tuliko jotkut näistä täytenä yllätyksenä vai tiesitkö jo kaikki!
1. Kuinka moni muistaa kahviin liittyvän faktan viime vuodelta? Olen nimittäin opetellut nyt juomaan sitä! Viime kevään työssäopissa join silloin tällöin kupillisen ja se on nyt jatkunut tämän hetkisessä harjoittelussa. Kaksi palaa sokeriahan ja maitoa se vaatii, mutta pystyn juomaan kuitenkin.

2. Jyväskylään muuttaessani en muuta omaan kämppään, vaan periaatteessa asun työpaikallani. Käsittääkseni ainoat kustannukset mitä mulle tulee koostuvat syötävistä, matkoista ja muusta "turhasta" - saman käsityksen mukaan aamupalan ja lämpimän aterian saan kuitenkin työpaikan toimesta.

3. Kuten tunnun jokaisessa postauksessa toteavan, kuuntelen paljon musiikkia. Vaikka en jostakin kappaleesta pitäisi, pystyisin sen kuuntelemaan jos se tulee esimerkiksi radiosta. On kuitenkin olemassa yksi kappale, jota en pysty edes radiosta kuuntelemaan saatika itse laulamaan: Maa on niin kaunis. Mikäli oikein muistan, niin olen kyennyt kuuntelemaan sitä viimeksi alakoulussa tai yläasteen alussa.
4. Rakastan kirjoittamista. Siis ihan oikeasti. Yläasteella kun muille sanottiin minimisivumäärä aineille niin mulle sanottiin maksimi. Nykyäänkin kirjoittelen enemmän tai vähemmän ja julkaisen niitä ajoittain eräällä foorumilla - joka ei siis ole hevosihmisten ruskea foorumi, sinne en julkaisisi vaikka maksettaisiin.

5. Menen mieluusti sieltä mistä aita on matalin. Viime kevään työssäopissa tajusin, etten ollut tehnyt koulun opetuskeittiössä ainuttakaan lämmintä ruokaa, vaikka työtehtäviä oli kierrätetty. Olenkin naureskellut, että varmaan olin aina ottanut tehtäväkseni keittää ne kananmunat kun on oltu lämpimän ruoan tiimissä... :D

6. Olen katsonut kaksi kauhuleffaa elämäni aikana, Saw-elokuvasarjan viidennen ja kuudennen osan. Näistäkin kaikista raaimmat kohtaukset skippasin suosiolla.
7. Mun läheisimmät ystävät ovat poikkeuksetta kaikki tallilta "löydettyjä". Jotenkin ystävyys on sitten syntynyt hetkessä, vaikkapa ratsastusleirillä, ja jatkunut. Esimerkiksi parhaan ystäväni Netan tapasin vuonna 2015 ratsastusleirillä. Veikkaan, että emme olisi näin läheisiä, ellei kesken leiriruokailun olisi selvinnyt, että menemme syksyllä samalle luokalle.. :D

8. Olen iltavirkku. Mulla ei ole mitään ongelmaa valvoa aamun tunneille saakka, mutta kauhistus kuinka arkisin ei meinaa millään herätä.. Monesti etenkin sunnuntai-iltana tulee valvottua pitkälle yöhön, sillä viikonloppuisin nukun todella myöhään, joten maanantaiaamut eivät ole järin mukava kokemus... :D

9. Olen varmasti yksi tallin puheliaimmista ratsastajista tunneilla. Jätin "jos sanot sanankin tän tunnin aikana niin saat hevosen X" -uhkauksien laskemisen kesken kymmenennen jälkeen. Nyt tänä syksynä oon ollut hiljaisempi, mutta kyllä niitä kommentteja edelleenkin tulee.
10. Kun joskus harvoin puhun puhelimessa niin menen täysin omaan rauhaan, enkä mielelläni puhu muiden läsnäollessa. Kotona se on yleensä sauna tai pesuhuone yleisesti ja koulussa meidän osaston rappukäytävä. Harvoin kyllä puhelimeen puhun ja silloinkin yleensä työasioita tai vanhempieni kanssa.

11. Monille tuottaa vaikeuksia nimeni muistaminen ja etenkin nimeni kuuleminen oikein. Milloin olen Selja, milloin Senni ja milloin Sonja. Olenkin opetellut lausumaan nimeni tarpeeksi hitaasti, jotta keskustelukumppanini saa nimestä varmasti selkoa. Jo alakouluikäisenä, ehkä 7-8 vuotiaana, aloin kuitenkin tottelemaan myös Senni ja Sonja -nimiä ja nykyään kaikkia, jotka edes hieman muistuttavat omaani. Korjaan kuitenkin ahkerasti myös nimivirheitä, mutta parin henkilön kohdalla olen jo menettänyt toivoni, kun kutsutaan esimerkiksi luokkatoverin nimellä... Tallillakin, erityisesti Mikkolassa, minut ja ystäväni sekoitettiin jostakin syystä aina, vaikka meillä ei ollut muuta yhteistä tekijää kuin harrastus ja kotitien nimi!

12. Olen monesti meinannut saada vuokrahevosen, mutta se on aina kaatunut jostakin syystä. Ensimmäinen mahdollisuus kahteen poniin taisi olla vuodenvaihteessa 2012-2013 ellen aivan väärin muista ja tuorein aivan tältä syksyltä. Tämä kaatui kulkemisen vaikeuteen, sillä talli olisi ollut aivan kaupungin toisella laidalla olemattomien kulkuyhteyksien päässä.

13. Olen kiinnostunut raveista, mutta en ole ikinä ollut katsomassa sellaisia. Pari kertaa on pitänyt mennä, mutta niille päiville on sitten osunut jokin este. Raveista puhuminen on mukavaa touhua ja varmasti menisin kärryillekin, jos sellainen mahdollisuus annettaisiin! Kerran olen ajanut shettiksellä, pääosin tosin käynnissä, ja mieluusti kokeilisin uudestaankin.

14. En juurikaan vänkää mistään kotioloja lukuunottamatta ja pyrin välttämään väittelyitä, sillä mielipiteiden perustelu ei ole vahvuuksiani. Erityisesti ensimmäisenä mainitusta on ollut välillä harmia, sillä en etenkään alakoulussa osannut vain sanoa ei. Musta kuitenkin näkee kuulemma todella helposti, että mitä mieltä asioista olen! :D

15. Edelliseen liittyen, olen niin sanotusti aika läpinäkyvä. Yläasteella varsinkaan ei ihastumiseni pysyneet salassa kaveriporukalta, sillä eräällä porukan jäsenellä tuntui olevan haukankatse tätä asiaa koskien, sillä hän tunsi minut läpikotaisin ja mun salailut eivät onnistuneet muutenkaan vielä järin hyvin.

16. Ihastun/ihastuin helposti. Siis todella helposti. Yläaste oli tämän osalta pahinta aikaa, nyt on helpottanut enkä ihastu ihan vain sormia napsauttamalla - kaiketi.
17. En ole juurikaan kiinnostunut jääkiekosta, mutta silti seuraan monia jääkiekkoilijoita, Liigaa sekä Leijonia Instagramissa. Pelaan myös aika säännöllisesti NHL16:sta, enkä ole ainakaan omasta mielestäni siinä ihan huonoimmasta päästä. Keskustelen nykyään myös enemmän joidenkin kavereideni kanssa jääkiekosta yleisesti ja etenkin viime keväänä meillä oli MM-kisoissa kunnon tulosveikkaukset jokaisesta ottelusta.

18. Olen todella herkkä ja ahdistun herkästi tietynlaisissa tilanteissa. Alakoulussa en viitannut tunneilla ikinä ellen ollut 150 prosenttisen varma vastauksen olevan oikein, sillä väärästä vastauksesta saattoi vierähtää pari kyyneltä. Viittaamattomuus jatkui koko yläasteenkin läpi ja tapana se on vieläkin. Nyt tosin olen oivaltanut, että myös väärin voi vastata.. :D Ahdistavaksi koen tilanteet, joissa joudun arvioimaan itseäni. Työssäoppimisjaksojen loppuarvioinnit ovatkin todella ahdistavia mulle, vaikka 90 prosenttia arvioinneissa olleista henkilöistä ovat olleet supermukavia! Myös uudet tilanteet saattavat ahdistaa.

19. Vielä pari juttua mun luonteesta, mitä olen tänä syksynä huomioinut itsestäni. En pysty keskittymään pitkään samaan asiaan, joskus jopa lyhytkin aika riittää. Ryhmätöissä vaihdan koko ajan keskustelun työn aiheesta johonkin muuhun. Saatan muistaa jonkin asian kesken tekemisen, jolloin jätän tekeillä olevan asian kesken lähtien hoitamaan muuta ja kesken jäänyt homma unohtuu. Uppoudun monesti ajatuksiini havahtuen siihen, kun minulle puhutaan ja joudun pyytämään keskustelukaverin toistamaan asiansa. Mun on myös vaikea rauhoittua, mikäli olen tehnyt rivakasti vaikkapa töitä. Esimerkiksi työssäoppijaksolla oli muutama todella kiire päivä, jolloin ei paljon istua tai muuten vain seisoskella kerennyt ja silloin kun olisin saanut, niin pystyin olemaan rauhassa minuutin tai kaksi, jonka jälkeen mun oli pakko tehdä jotakin - vaikkapa pyyhkiä sitä samaa pöytää, minkä olen pyyhkinyt viimeisen tunnin aikana varmaan viidesti.

Tuliko musta esiin yllättäviäkin asioita? Onko sinulla samoja faktoja itsestäsi kuin minulla?

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Hyvää joulua!

Jouluaatto on jo takana, mutta ajattelin silti tulla näin keskiyöllä (kellohan on siis julkaisuhetkellä hieman yli kaksitoista) kirjoittelemaan lyhyesti ja jakamaan kuvia tältä päivältä. Meidän aattopäivähän on tavallisesti todella normaali, päivä muiden joukossa (ainakin omasta mielestäni): aamupäivästä, kymmenen jälkeen, syödään aamupuuro ja iltapäivällä, yleensä viiden kieppeillä, sitten syödään jouluruoka. Tämän jälkeen, noin tuntia tai kahta myöhemmin, avataan lahjat. Illansuussa käydään vielä hautausmaalla viemässä kynttilä vaarini haudalle. Meillä ei siis ole mitään kummempia jouluperinteitä ja viimeiseen pariin vuoteen meillä ei ole edes joulukuusta ollut olohuoneessa. Meillä ei käy sukulaisia, emmekä mekään aattona käy. Huomenna menemme kuitenkin käymään sekä isäni äidin, että äitini vanhempien luona ja jälkimmäisillä on vielä pari pakettiakin meille kauempana asuvilta sukulaisilta.

Lahjoja en ala sen tarkemmin tänä vuonna esittelemään, mutta ne ovat kaikki toivottuja ja niille löytyy varmasti käyttöä. Tai no, huulibalsamista en tiedä kuinka ahkeraan käyttöön tulee, mutta muuten kyllä tulee ahkeraa käyttöä. Tänään sitten paketista tulee luultavasti viime vuotiseen tapaan astioita, joille on sitten myöhempää käyttöä ;) Nyt kuitenkin päivän kuviin!

torstai 22. joulukuuta 2016

Syksyn puhelinkuvat

Pitkästä aikaa puhelimen tyhjennystä! Mun syksyyn on mahtunut yllättävän paljon kaikkea: oon käynyt Nurmijärvellä, kokeillut uusia juttuja, tehnyt töitä ja harrastanut. Koulussa on tullut vastaan paljonkin uusia juttuja, osa mukavia ja osa ei niin mukavia. Mitä kaikkea sitten on tullut tehtyä niin, että siitä on otettu kuva talteen? Yritin jaotella kollaasit vähän aiheittain, eli tällä kertaa kuvat eivät olekaan aikajärjestyksessä. Toivottavasti postaus näyttää suht järkevältä myös mobiililla, silläi kokeilen ensimmäistä kertaa hieman erilaisempaa kuvien asettelua :)
5. Nurmijärven ratsastuskoulun satulahuoneessa oleskeli todella mukava ja kiltti koira, jota olisin voinut jäädä rapsuttelemaan koko loppuillaksi! (C) Lotta 7. Käväisin tässä pari viikkoa sitten Keuruulla yhden yön reissulla tallin jälkeen, jolloin tehtiin koulujuttuja Netan kanssa yhden päivän verran.
9-11. Mun tämänhetkisiä lempibiisejä Spotifystä, uusimpana tuo Mikael Gabrielin Loistat Pimeäs, jota onkin tullut kuunneltua koko päivä. Mikael Gabriel muutenkin on mun tämän vuoden yksi kuunnelluimpia artisteja ja keväällä olenkin menossa Miklun keikalle Jyväskylään! 12-13. Junamatkailu on viimeisen puolen vuoden aikana tullut todella tutuksi ja tänä syksynä olenkin mennyt kahdesti taajamajunalla, kolmesti Intercityllä ja kerran lähijunalla Helsingissä. Nämä kerrat ovat yhdistettynä kahteen reissuun. Keväällä tulen myös käyttämään ahkerasti junaa kodin ja Jyväskylän välillä. Ensimmäisessä kuvassa olen tulossa Riihimäeltä Tampereen suuntaan ja jälkimmäisessä olen menossa Keuruulle. 14. Keuruulla näin marraskuussa ensimmäistä kertaa leirin jälkeen paria leirikaveria kunnolla. Paria olen satunnaisesti nähnyt tallilla, mutta se on jäänyt todella pintapuoliseksi keskusteluksi. 15. Olen ihastunut nyt syksyllä Ben&Jerry's -jäätelöihin. Kuvan jäätelö tosin ei ole suosikkini, joka on Cookie Dough S'wich Up.
Tässä onkin pari kollaasia, joissa näkyy kouluun ja töihin liittyviä juttuja. Kuvissa 17-19. näkyy kuvia meidän Pop Up -ravintolajaksosta, jolloin me hotelli-, ravintola- ja catering -alan toisen ja kolmannen vuoden opiskelijat pidimme ihan omaa ravintolaa pystyssä kymmenen viikon ajan. Jakso oli todella raskas, mutta sitäkin opettavaisempi. Kuvissa 21-24. näkyy sitten työssäopin ajalta muutama kuva, jotka tiivistävät aika hyvin mun kuuden viikon jakson.
Tässä vielä pari kollaasia koulu- ja työjuttuihin liittyen. Mun hommiinhan kuului siis salipuoli eli kassan käyttö, tarjoilu jne. Kerran tein sitten osin itse oman ruokani ja selvisin hengissä räjäyttämättä paikkaa. Olen siis aika käsi keittiössä, enkä koe oloani siellä kovinkaan luontevaksi. Ruoka oli kuitenkin taivaallista ja sainkin 3-4 kertaa viikossa nauttia burgereista, lehtipihveistä, kebabeista ja keitoista. Kuvassa 28. näkyy muistaakseni ensilumia, jotka olivat sataneet wanhojen harjoitusten aikana.

perjantai 16. joulukuuta 2016

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Syyskausi on saatu nyt päätökseen ratsastuksen osalta. Olinkin syksyn viimeisellä tunnilla viime viikon perjantaina ja kyseessä oli Ritan estetunti, jolle saatiin toivoa hevoset. En kuitenkaan osannut toivoa ketään, joten pitkän pohdinnan jälkeen mun kohdalle laitettiin Minty. Tiesin ponin olevan vauhdikas hypätessä, joten en tiennyt pitäisikö sitä olla tyytyväinen vai vähän epäluuloinen. Poni oli hieman ehkä kiukkuisempi kuin aikaisemmin harjatessani sitä, mutta nakutellessani tilsoja pois kavioista oli Minty todella kiltisti. Varustamisessa ei mennyt paljoakaan aikaa, mutta itse en ollut pukenut kypärää, liiviä saatika kenkiä jalkaan muiden ollessa valmiita, joten pyysin tunnilla olevaa kaveriani suitsittamaan Mintyn - hänen ratsunsa kun oli jo tunnilla. Maneesissa oltiin tietenkin viimeisinä, mutta kerkesimme hyvin kävelemään ennen verkkaamista.
(C) Joku leiriläisistä
En muistanutkaan lainkaan kuinka jäykkä Minty onkaan vasempaan kierrokseen! Poni ei taipunut yhtään mihinkään suuntaan alkuun ja mun hermot oli hieman kireällä. Tultiin verkassa kuuden puomin linjaa ravissa ja L-päätyyn tehtiin pääty-ympyrä, jolla ylitettiin kaksi puomia. Laukkaverkkaan yhdistettiin myös ravia, sillä tulimme puomilinjan ravissa, muutoin laukassa. Musta tuntui, että Minty meni aivan kamalan lujaa, mutta silti opettaja kehoitti ottamaan enemmän laukkaa. Ympyrällä puomien väliin otin Mintyn kanssa neljä askelta. Pääosin meillä meni tosi kivasti verkka, mitä nyt ennen laukannostoa Minty ei meinannut malttaa odottaa laukka-apuja, jolloin jouduin pysäyttämään sen - pari kertaa myös seinää päin. Silloin kun ponin sai pysähtymään, niin se myös pysyi paikoillaan.
Tunnin alussa Rita kertoi Mintyn hyppäävän vähän mistä sattuu. Tavallaan aika Mussumainen, mutta Minty ei vain vedä päätään alas hypätessä - päinvastoin - ja on aika paljonkin reippaampi. Jo verkkahypyissä alettiin toteuttamaan tunnin teemaa eli myötäyksiä. Tarkoitus oli tulla S-kirjaimesta R-kirjaimen suuntaan verkkaristikko vain kolmesti: ensimmäisellä kerralla kädet pysyvät paikallaan, toisella kerralla puolessa välin harjaa ja kolmannella kädet vietiin aivan hevosen korviin saakka. Tulin ensimmäisellä kerralla aika rauhassa ottaen aika reippaasti kiinni ja hyppy sujui yllättävän kivasti. Olihan se hyppy hieman oudon tuntuinen enkä päässyt ihan täysin hyppyyn mukaan, mutta kyydissä pysymisessä ei ollut mitään ongelmaa. Toisella kerralla hyppy oli jo parempi, mutta kolmannella kerralla keskityin niin paljon myötäämiseen, että hyppyyn mukautuminen oli hieman omaperäisempi. Tultiin vielä pari kierrosta pidempää myötäystä ja tuntuu, etten saanut hengähtää hetkeäkään - meitä kun oli vain neljä ratsukkoa tunnilla!

Tultiin sitten pitkällä sivulla olevaa kolmen ristikon linjaa, joka oli koottu puomilinjasta. Ensimmäinen väli oli yhden askeleen mittainen ja toinen kahden. Tehtävässä jatkettiin samaista myötäysharjoitusta: ensimmäisellä kädet paikallaan, toisella puoleen väliin harjaa ja kolmannella korviin. Ensimmäisellä kerralla mulle iski jonkinlainen paniikki kääntäessäni linjalle, joten käänsin pois. Vauhti vain tuntui aivan liian lujalta, mutta Rita sitten tomerasti patisti mut tehtävään. Ensimmäisellä kerralla yritin keskittyä lähinnä kyydissä pysymiseen ja vasta toisella kerralla pystyin miettimään myös myötäystä paremmin. Kun noin 170 senttinen hyppää pienehköllä ponilla, joutuu miettimään aika paljon sitä omaa tasapainoaan. Sileällähän mulla ei noin 140 senttisen tai hieman pienemmän Mintyn kanssa ole mitään ongelmaa, mutta hypätessä ja kovassa vauhdissa pitää ollakin jo tarkempi. Vauhtikin hieman hirvittää juurikin tästä syystä. Ei saa vetää vääriä johtopäätöksiä, rakastan tallin poneja ja tällä hetkellä lempparit löytyvät aika pitkälti poneista.
Muutaman kierroksen jälkeen alettiin hyppäämään lävistäjällä BH olevaa ristikkoa vinosti. Itse tulin vähän suorempaa linjaa, sillä nuo vinohypyt vaativat multa todella paljon keskittymistä ja tällä kertaa sitä hankaloitti alla viilettävä 6 vuotias. Ensimmäisellä kerralla jännitin itse todella paljon hyppäämistä, jolloin Minty kielsi ja jäätiin esteen eteen taahaamaan mun yrittäessä patistaa ponia esteen yli. Ja yli päästiinkin, tosin mun mukautuminen hyppyyn ei ollut mitenkään näteimmästä päästä hypätessämme paikaltamme. Seuraavalla kierroksella sama homma: ensimmäisellä yrityksellä jäin pyllistelemään ponin kaulalle esteen eteen ja toisella yrittämällä kerrasta yli. Viimeisellä kierroksella pääsimme ensimmäisellä yrittämällä yli saatuani itseluottamusta ponin ratsastamiseen.

Hyödynsimme vielä vinohyppyjä yhden radan verran. Tultiin ristikkolinja, jolta jatkettiin päätyyn ja sieltä lävistäjälle vinoristikolle. Jatkettiin päätyyn, josta tultiin samainen ristikko toisesta suunnasta. Olin jo vähän rennompi Mintyn selässä, vaikka vauhti hieman hirvittikin. Linja meni hyvin ilman mitään ongelmaa. Siirsin keskittymisen täysin vinoon ristikkoon ja päästiinkin siitä ensimmäisellä yrittämällä, hieman kiemurrellen mutta yli kuitenkin. Toisesta suunnasta ristikko olikin jännittävämpi ponille, mutta pohkeet lähellä ponin kylkiä ja pientä kannustavaa ääntä niin yli päästiin. Totesin radan jälkeen, että mun reidet ihan tärisee ja loppukäynneissäkin kävellessäni ponin vierellä tutisivat jalat edelleen hieman. Toinen toteamus oli, että jään suosiolla mielummin tuuppailemaan Mintyn kanssa, vaikka esteratsastaja olenkin :D

Nyt tosiaan kun alkoi joululoma tunneilta ja mun heppailut muuttuvat aika pitkälti epäsäännöllisimmiksi (lue edellinen postaus, mikäli et tiedä miksi), niin kaipaisin postausideoita. Mitä haluaisitte lukea täältä? Mulla on pari postausta tuloillaan ihan tässä lähiaikoina ja yksi luultavasti heti vuoden alkuun tai aivan tämän vuoden loppuun. Kertokaa toki, mikäli teillä on ideoita mitä toteuttaa! :)

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Muutosten tuulia

Pitkästä aikaa arkisempaa postausta! Lupasin tuossa jokinaika sitten kertoa kuulumisia hevostelun ulkopuolelta, joten tässäpä olisi.
No mitä mulle oikein sitten kuuluu? Olen ollut nelisen viikkoa eli yli puolet jaksosta työssäoppimassa paikallisessa kahvilassa. Alunperinhän mun piti lähteä Ikaalisiin kuudeksi viikkoa, mutta vaihdoin suunnitelmaa lennosta. Teen töitä noin 21 tuntia viikossa eli kolmen päivän verran ja kahtena muuna keskityn sitten lukioon. Maanantait, tiistait ja torstait kuluvat siis töissä, koulussa taas keskiviikot ja perjantait sekä tiistaiaamut. Tällä hetkellä mulla on kuitenkin rästiin jääneitä tunteja, joten teen pidempiä päiviä, joka on syynä siihen, miksi en torstaina tallille päässyt - pääsin nimittäin töistä puoli tuntia ennen tunnin alkua. Mutta en valita yhtään - työpaikka on nimittäin todella mukava ja työporukkakin on aivan super!

Viime viikolta ei kuitenkaan tule tuntipostausta. Siirsin kyllä tuntini perjantaille, mutta jo torstaina töissä olo oli hieman kehno ja koko illan vain torkuin sohvalla, mitä en normaalisti tee. Yön aikana nousi sitten kuume, joten en mennyt sitten kouluun päivällä enkä sitten illalla tallillekaan. Panadolin avulla pidin kuumeen kurissa, mutta olo oli todella flunssainen. Viikonloppuna mietittiinkin äidin kanssa, että olen ollut useammin flunssassa mitä aikaisemmin. Viime viikon perjantainakin lähdin kesken koulupäivän kotiin huonon olon, huimaamisen ja päänsäryn takia - tosin tämä ei johtunut mitä luultavimmin flunssasta - ja ammattikoulun aikana muutenkin olen ollut todella usein kuumeinen. Kesälläkin olin pariin kertaan saikulla korvatulehduksen ja pienen poskiontelontulehduksen takia. Yläasteella mulla oli tapana sairastella keväällä ja syksyllä yksi pidempi sairastelujakso, ala-asteella taas en juurikaan sairastellut. Tiedä sitten mistä olen alkanut nyt repimään näitä tauteja itselleni! Kavereillenikin olen naureskellut, että olen meidän koululääkärin vakiasiakas - tänäkin syksynä olen ollut hänen asiakkaanaan joko koululla tai päivystyksessä neljästi vai viidesti ja keväälläkin muistaakseni kolmesti. Nämä käynnit eivät tosin ole liittyneet varsinaisesti flunssaan. Tänään olin jo koulussa, vaikkakaan olo ei vieläkään ole parhain mahdollinen.
Mutta mitä lähiaikoina on tapahtumassa? Aikaisemmin olen todennut näissä arkisimmissa postauksissa, ettei mitään merkittävää ole tapahtumassa. Mutta nyt on! Olen nimittäin muuttamassa. Yksin. Mun koulussa käymiset nimittäin loppuvat tältä lukuvuodelta tammikuun toiselle viikolle, sillä lähden työssäoppimaan koko kevääksi Jyväskylään. Tämä johtaa taas siihen, että en pääse käymään viikoittain tunneilla. Alustavasti ollaan puhuttu sekä tallin että äidin kanssa, että kävisin pari kertaa kuussa työvuoroista ja tunneille mahtumisesta riippuen - se jää nähtäväksi. En tiedä keksinkö jotain muuta hevosaiheista, luultavasti koitan testailla joitakin ratsastuskouluja (heitelkää muuten ehdotuksia, joita mun kannattaisi kokeilla) ja kisojen kuvaamisen mahdollisuuskin nousee, sillä esimerkiksi Killerille on vain reilut puolisen tuntia kävelymatkaa. Käytyäni haastattelussa muutama viikko sitten sovimme työpaikkaohjaajan kanssa muutamia päiviä alkuvuodesta vapaaksi wanhojen takia. Pääsen siis olemaan päivän prinsessana, vaikka yli puolet asioista mulla onkin vielä täysin auki sen osalta. Wanhat sekoittaa myös mukavasti tuota mun työssäoppimista, mutta onneksi kaikki työvuorot on helposti sovittavissa.

Mitäs teille kuuluu hevosmeiningin ulkopuolella?