tiistai 17. tammikuuta 2017

Työskentelymotivaatio kohdallaan

Perjantaina olin jälleen tallilla. Tulin aikalailla normaaliin aikaan vähän puolen jälkeen, mutta kuulin sitten heti talliin astuessani, että hevoseni oli jo harjattu. Noh, mikäs siinä. Hevoseksi mulle oli laitettu Ruttu ja kuten ajattelinkin niin meillä oli koulua, tällä kertaa Ritan pitämänä. En hänen koulutunneillaan ole ennen ollut, joten mielenkiinnolla odotin. Oli niin mukavaa päästä pitkästä aikaa touhuamaan Rutun kanssa, edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt tovi jos toinenkin. Tottuneeseen tapaan kiipesin jakkaralta kyytiin ja mittailin jalustimet sopivan mittaisiksi. Ruttu liikkui jo käynnissä kivasti eteen, korvat visusti hörössä. Olikin kiva aloittaa työskentely, kun alla oli innokas hevonen, joka keskittyi täysin työskentelyyn.
Kauhistus kuinka on tästäkin (4/2015) tultu huimasti eteenpäin vähän jokaisella osa-alueella... Harmi kun en ikinä muista kysyä kuvaajaa tunneille! :D (C) Henna K.
Tunnin teemana oli avo- ja sulkutaivutukset. Ensimmäisenä tehtiin vasemmassa kierroksessa käynnissä toiselle sivulle tehtiin kulmaan voltti ja sen jälkeen avotaivutus, vastaavasti toiselle sivulle voltti ja sulkutaivutus. Rutulla tuntui olevan työmotivaatio kohdallaan, tosin käynti olisi voinut olla reippaampaa ja siihen pyrinkin keskittymään. Suorastaan nautin, kun Rutun kanssa ei tarvinnut edes alussa juurikaan vääntää taivutuksista, vaan sain keskittyä aika pitkälti omaan ratsastukseen. Mutta avot ja sulut sujui tosi kivasti, etenkin ensin mainitut. Sulkujen kanssa mulla oli alkuun ihan pientä hakemista sopivan taivutuksen kanssa. Ravissa ei ollut sen suurempia ongelmia, itse asiassa se tuntui paljon paremmalta. Ravi onkin mulle se kaikista helpoin askellaji ja työstän sitä kaikista mieluiten. Jossain tässä vaiheessa huomasin, että mun kädet olivat pysyneet koko ajan ylhäällä ja nyrkit pääosin pystyssäkin. Ilmeisesti Marjon mäyräkoiravertaus jyskytti vieläkin takaraivossa, vaikka Ruttu harvemmin sellaisen mallisena liikkuukin?
Tehtiin täysin sama tehtävä toiseenkin suuntaan, pari kierrosta käynnissä ja sitten ravissa. Käynti sujui ihan hyvin, mutta ravissa mulla alkoi olla ongelmaa ulkojalan kanssa. Vasen puoli on mulle hieman haastava puoli näin oikeakätisenä, mutta ikinä aikaisemmin en ollut tajunnut, että vasemman jalan vieminen taakse olisi ollut niin hankalaa! Se ei vain liikkunut kunnolla. Pysäytinkin yhdessä vaiheessa keskelle sivua kesken sulun ja sanoin asiasta ääneenkin Ritan sanoessa, että takapää voisi olla enemmän sisällä. Mun keskittyminen siirtyikin aika pitkälti omaan jalkaan tässä vaiheessa, mutta viimeiset kaksi kertaa menivät todella hyvin. Suunnilleen samaan aikaan tuon vasemman jalan ongelman kanssa huomasin osin Ritan vinkistä, kuinka herkkä hevonen Ruttu onkaan. Avoja tehdessä se saattoikin huomaamatta mennä aivan liian jyrkässä kulmassa. Onneksi pystyin seurata tilannetta paremmin kuin edelliseen kierrokseen sivun lopussa olevasta peilistä.

Käveltiin sitten hetki ja alettiin paneutumaan sulkuihin vielä eri tehtävän parissa. Tultiin oikeassa kierroksessa pituushalkaisijalle ja alettiin tekemään sulkuväistöä kohti S-kirjainta. Tehtiin ensimmäinen kierros käynnissä ja mulla oli alkuun hieman vaikeuksia hahmottaa tehtävää, ensimmäisenä kun "jouduin" aloittamaan. Mun pitää aina nähdä miten tehtävä tehdään, mieluusti useaan kertaan, jotta saan hahmotettua sen, jonka vuoksi esimerkiksi estetunneilla olen mieluiten joko viimeinen tai toiseksi viimeinen tehtäviä tehdessä. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin tajuamaan jutun juonen ja saatiinkin ihan ok pätkiä. Kun parin kierroksen jälkeen saimme nostaa suoristuksen jälkeen laukan, alkoi Ruttu ennakoimaan nostoja ja välillä sain odottaa ihan lyhyelle sivulle saakka hevosen rentoutumista nostaakseni laukan. Laukka oli alkuun hieman järkytys, kun on tottunut ponien lyhyeen laukkaan, mutta nopeasti löysin tutun otteen siihenkin.
Kun oltiin tultu sujuvasti muutama kierros ravissa yllätti Rita meidät sanomalla, että tullaan sama laukassa. Ajattelin jo, että joko me ei Rutun kanssa selvitä tuosta ollenkaan tai sitten hevonen vetää viime keväisen vastalaukkatehtävän veroiset pultit. Mitä vielä, Ruttu meni yllättävän hyvin, vaikkakin laukkaa vaihtaessa piti vähän kokeilla rajoja. Toiseen suuntaan aloitettiin ravilla ja edelleenkään mun vasen jalkani ei toiminut halutulla tavalla. Laukassa jouduin tekemään välillä tavallista pohkeenväistöä toiseen suuntaan Rutun alkaessa ennakoimaan välittämättä musta ollenkaan. Mutta yleisesti ottaen meni ihan hyvin, vaikka totesinkin tunnin jälkeen mm. Instagramissa, että ei ne kyllä paperilla olisi olleet kuin hädintuskin kakkosen arvoisia... :D

Seuraavan tunnin ajankohta on vielä avoin, ainakaan tällä viikolla en ole menossa. Lähden Jyväskylään "vasta" huomenillalla ja eilinen meni muita asioita hoitaen Jyväskylässä, joten en silloinkaan päässyt tunnille. Ensi viikolla mulla olisi sopivasti vapaapäivät, että saattaisin maanantaina päästä, mutta se ei ole pelkästään musta kiinni. Joten saa nähdä milloin hevosen selkään pääsen seuraavan kerran! :)

torstai 5. tammikuuta 2017

Mäyräkoiravertaus parantamassa ratsastusta?

Loma ratsastuksesta ei näköjään tee mulle hyvää. Olin vajaat neljä viikkoa pois hevosen selästä ja seuraavana päivänä mulla oli kipeenä ja jumissa niin hartiat, takareidet kuin selkäkin. Ja tämmöistä se tulee olemaan koko kevät...

Olin tiistaina tunnilla. Varsinainen tuntikausihan ei ole vielä alkanut, vaan tiistaille oli koottu kaksi rästiryhmää, aikuisten ryhmä ja nuorten ryhmä. Itse olin luonnollisesti jälkimmäisessä, vain neljästä ratsukosta koostuvassa ryhmässä, ja tuntui oudolta olla ryhmän nuorin. En muista milloin viimeksi olisin ollut ryhmän nuorin ratsastaja, varmaan menee johonkin Mikkolan aikojen yhdelle estetunnille. Ei voi muistaa. Sain kuitenkin ratsukseni Laurin ja hieman hymyilytti, sillä viime vuosikin alkoi Laurin ratsastamisella. Olin ajoissa, eikä poni näyttänyt kovinkaan likaiselta, joten sain kerrankin vain olla hetken. Lopulta, kun tunnin alkuun oli reilut parikymmentä minuuttia, nappasin mukaani harjat ja narun. Lauri tyypilliseen tapaansa ei ollut kovinkaan iloinen avatessani oven ja luimistelikin karsinan nurkasta hetken, ennen kuin kääntyi mua kohti. Vähän ehkä itsekin arkailin avatessani oven, mutta se ei kestänyt kuin pari sekuntia. Poni oli koko hoitotilanteen ajan helppo, ensimmäistä kaviota puhdistaessa piti vetäistä voimalla jalka irti otteestani kun en ollut varautunut niin voimakkaaseen liikkeeseen, oli nimittäin muistaakseni ensimmäinen kerta kun poni sai jalkansa irti otteestani sitten vuoden 2014.
Otetaanpas throwback uusien kuvien puuttuessa toukokuuhun 2014. Kauhistuttaa nuo mun jalustimet... :D (C) Sara K.
Mulle meinasi tulla kiire, kun jälleen sain rikottua chapsini. Ensimmäisen kerran se meni rikki lokakuussa ja se korjattiin kotitekoisesti, mutta nyt kotitekoinenkin viritelmä petti. Pysyi se ainakin kiinni, kun tungin rautalangan vetoketjuun, mutta sitten sitä ei myöskään pystynyt liikuttamaan mihinkään suuntaan. Olin kuitenkin valmis juuri oikealla hetkellä, joten lähdimme oikeastaan heti maneesille. Mulla ei kauaa nokka tuhissut selkään kiipeämisessä, olihan Lauri aika pienikokoinen eikä sen kanssa muutenkaan mitään ongelmaa ollut selkäännousussa. Tai sitten se johtui Marjon välipalana olleesta omenasta. Pääsinkin äkkiä jo kävelemään pitkällä ohjalla ja muutaman kierroksen jälkeen alettiinkin sitten jo ravailemaan. Lauri oli todella hidas, vaikken sitä itse alkuun huomannutkaan. Kun Marjo sitten muistutti kerran, niin kiinnitin siihen enemmän huomiota ja poni liikkuikin ihan kivasti. Laukka oli todella lyhyttä ja todella epämukavaa istua, kuten aikaisemminkin.

Aloimme aika pian tekemään ensimmäistä tehtävää loivien kiemuroiden ja volttien parissa ensin oikeaan kierrokseen. Tallin puoleiselle pitkälle sivulle tehtiin pohkeenväistöä loivalla kiemuralla ravissa ja hieman ennen kiemuran huippua siirrettiin käyntiin jatkaen väistöä. Väistön suuntaa vaihdettiin huipulla ja jatkettiin ensin käynnissä, jonka jälkeen tehtiin väistö loppuun ravissa. Toiselle pitkälle sivulle tehtiin ensin voltti, jolta jatkettiin kiemuralle. Kiemuran huipulla tehtiin voltti vasemmalle kohti seinää. Voin sanoa, että Lauri tuntui entistä tahmeammalta. Marjo vertasi sitä alkuun jopa mäyräkoiraan ja se vertaus saikin mun kädet ainakin ravissa ja käynnissä pysymään koko tunnin ajan oikealla paikallaan pois hevosen harjasta. Kulman voltti sujui alusta asti aika kivasti, mutta muuten mulla olikin hankaluuksia oikein urakalla. Kiemuran voltilla Lauri ei taipunut yhtään mihkään suuntaan eikä kuunnellut sisäpohjettakaan, jolloin oikominen ei ollut ihan vain pariakymmentä senttiä. Jossain vaiheessa sitten suutuin ponin hitauteen ja muistutin sitä raipalla. Pari kierrosta sen jälkeen poni oli säikähtävinään oven kohdalla jotakin,, mutta se ei hetkahdutanut mua suuntaan tai toiseen. Väistöt paranivat kuitenkin kierros kierrokselta, kun aloin muistamaan jälleen, että miten Lauria sitten oikein ratsastettiinkaan.
Vaihdettiin suuntaa ja jatkettiin samalla tavalla: tallin puoleiselle pitkälle sivulle väistöt, toiselle pitkälle sivulle kulmavoltti ja kiemura voltteineen. Voltit tehtiin tällä kertaa laukassa. Voltit sujuivat kivasti läpi tehtävän, mutta "tavallisen" kiemuran kanssa oli jälleen pientä ongelmaa. Kiemuran voltille Lauri nosti ensimmäisellä kerralla todella viiveellä laukan, joten tein kaksi volttia. Toisella kierroksella sitten suutuin ihan toden teolla siihen, ettei tapahtunut silloin kun avut annoin, joten muistuttelua vaati tämäkin tehtävä. Vastalauseeksi sain pukin, joka hieman hämmensi mua parin sekunnin ajan. En siellä selässä pahemmin liikahtanut, mutta olin tuntevani ihan kunnon loikan. Seuraavalla kerralla Lauri uneksi jälleen omiaan ja tällä kertaa sain pukkisarjan vastaukseksi. Jotain se Makkara on oikeastikin opettanut, sillä ensimmäinen tippumisen tunne tuli vasta silloin, kun olimme menossa seinää päin ja siitä jatkamassa eri suuntiin. Ei siinä mitään, poni hallintaan ja uusi laukannosto.

Tämän jälkeen Lauri sitten oikeasti liikkuikin ja sain pikemminkin jarrutella sitä kuin patistaa eteenpäin ja tehtävien teko helpottui huomattavasti. Alettiin kuitenkin työskentelemään aika äkkiä pysähdysten ja peruutusten parissa. Pitkille sivuille piti tehdä vähintään kaksi pysähdys-peruutus-ravi -sarjaa, pysähdyksiä sai toki tehdä enemmänkin. Pysäytys tehtiin käynnistä. Huomasin kyllä aika nopeasti miten oma keskittyminen taaksepäin liikkumiseen vaikutti poniinkin. Jos seurasin muiden suorituksia tai olin liian hidas, niin ponikin oli hidas. Ei mennyt pariakaan kierrosta, kun Lauri peruutti hyvin ja lähti raviinkin korkeintaan kahden käyntiaskeleen jälkeen, muutaman kerran suoraan peruutuksesta, joten olin todella tyytyväinen. Huomasin myös, että kehuminen todella auttoi ja kehumisen jälkeen poni vain parani! Otin myös pituushalkaisijalla kaksi viimeistä sarjaa ja ne olivat ehdottomasti tehtävän onnistuneimmat. Poni pysähtyi heti, peruutti heti kun pyysin ja lähti hyvään raviin heti.

Keräännyttiin kaikki vielä keskiympyrälle vasempaan kierrokseen, jolla ravattiin noin kierroksen verran ennen laukkaa. Lauri tuntui vain ottavan sisäohjaan kiinni ja oikovan, mutta Marjo sitten muistutti ulko-ohjan ja sisäpohkeen merkityksestä. Heti kun päästin sisäohjan lähes löysäksi käyttäen sitä vain tarvittaessa kääntämiseen, pitäen ulko-ohjan hyvin tuntumalla ja muistamalla sisäpohkeen, alkoi Lauri rentoutua ja laukkakin muuttui paljon paremmaksi istua. Se fiilis oli aivan mahtava! Mun ja Laurin yhteistyö ei ole ollut mitenkään saumatonta tässä vajaan kolmen vuoden aikana, mitä olen tuolla käynyt. Jossakin vaiheessa Lauri sitten alkoi ottamaan pulttia jokaisesta pienestäkin pakkasen paukahduksesta mitä kuuli ottaen muutamia lähtöjä, joiden jälkeen mun piti ravata hetki kasaten pakkaa takaisin kasaan. Sen jälkeen jatkettiin kuin aikaisemminkin. Toiseen suuntaan tehtävä ei mennyt ihan yhtä hyvin, mutta tyytyväinen olin siihenkin. Tunti oli hyvä lopettaa onnistumisiin ja olimme molemmat hikisiä kävellessämme talliin.

Mulla on vielä ensi viikolla tunti, tosin perjantaina, jonka jälkeen mun ratsastelut jäävät vähemmälle. Vuorotyön takia mun tunneilla käyminen vaikeutuu, sillä tunteja järjestetään vain kolmena päivänä viikossa. Tietysti mulla olisi mahdollisuus omasta rahatilanteestani riippuen käydä tosiaan tutustumassa Jyväskylän seudun talleihin, joita saa muuten ehdotella edelleen! Tällä hetkellä mulle on ehdotettu Mennalan ratsutallia, Laku Stallia, Kortepohjan ratsutallia ja Jyväskylän ratsastuskoulua. En tiedä sitten onko tässä nyt enempää ihan lähettyvillä, mutta jos keksit niin heitä kommenttia alas! Myös mun kesän kuviot alkaa pikkuhiljaa selkiintyä ja tässä vuodenvaihteessa varmistui, että hevostelua on tiedossa silloinkin. Siitä kuitenkin mahdollisesti myöhemmin lisää... ;)

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Hyvästi vuosi 2016, tervetuloa vuosi 2017!

Vuosi 2016 on nyt taputeltu ja vuosi 2017 toivotettu tervetulleeksi. Alkanut vuosi tulee olemaan mulle monella tapaa merkittävämpi, kuin aikaisemmat vuodet: asun lähes puoli vuotta pääsääntöisesti yksin, menen autokouluun, täytän 18 vuotta, menen ensimmäiselle keikalleni (tähän en laske Ruskagospelia, jossa olin vuonna 2014), kirjoitan ensimmäiset aineet lukiossa ja mikä hurjinta - mun pitäisi valmistua ammattiin syksyllä. Mutta mitä vuosi 2016 piti oikein sisällään?
T A M M I K U U
Tammikuu alkoi edellisen vuoden tilastojen selaamisella. Tältä vuodelta ei ole tulossa samanlaista. Kirjoitin myös tälläkin hetkellä yhden mun suosikkipostauksistani, kun kaksi vuotta Ponilaaksossa oli tullut täyteen. Vastasin myös yhden lukijan toiveeseen kirjoittamalla, että mikä kaksoistutkinto oikein on meillä. Ratsastin tammikuussa Laurilla ja Rutulla, ja postauksia kirjoitin yhteensä viisi kappaletta. Kuukauden luetuin postaus oli And it's been two years... ♥ ja kuunnelluin biisi Alan Walkerin Faded.
Pakko sanoa tästä kuvasta, että näytänpä hoikalta! Tuosta on tullut muutama kilo lisää... :'D
H E L M I K U U
Helmikuulle osui paljon ratsastuksia, sillä parina kertana saatoin mennä kaksikin tuntia putkeen. Koin erittäin ristiriitaisia fiiliksiä eräällä koulutunnilla ja parilla tunnilla tuli läheltä piti -tilanne kaatumisen suhteen Delhin ja Ruuvin kanssa. Toteutin myös blogin historian ensimmäisen blogiarvonnan, josta kolme onnekasta voitti itselleen kahden päivän messurannekkeet Hevoset 2016 -messuille Tampereelle. Helmikuussa ratsastin Makkaralla, Rutulla, Ruuvilla, Macyllä ja Delhillä. Postauksia helmikuussa tuli seitsemän, joista luetuin oli Voita liput Hevoset 2016 -messuille. Kuukauden kuunnelluin biisi oli Sannin Että mitähän v*ttua.
Kuvakaappaus Ellan kuvaamalta videolta
M A A L I S K U U
Maaliskuussa julkaisin viisi varsinaista postausta ja niiden lisäksi omana postauksenaan Hevoset 2016 -messujen lippuarvonnan voittajat. Kuun alussa käytiin koulusta ratsastamassa ja sain alleni Eepoksen, pienehkön eestiläisruunan. Totesin varmaan ensimmäistä kertaa ratsastuksen olevan tekniikkalaji ja otimme tunneilla suunnaksi koulumestaruudet. Maaliskuun ratsuina toimivat Patu, Ruttu sekä liikuntatunnin ratsuni Eepos. Maaliskuun luetuin postaus oli helmikuussa julkaistu Voita liput Hevoset 2016 -messuille ja kuunnelluin biisi Antti Tuiskun Pyydä multa anteeks kunnolla.

(C) Helka S.
H U H T I K U U
Huhtikuussa julkaisin yhdeksän postausta, joka olikin vuoden suurin kuukauden aikana kirjoitettu postausmäärä. Kirjoitin jälleen kolme messupostausta: lauantailta ja sunnuntailta omansa sekä sitten pelkästään kuville pyhitetyn postauksen. Aprillipäivänä ratsastin jälleen kaksi tuntia, epäonnistuttiin seuran koulumestaruuksissa ja tehtiin hämmennystä aiheuttava päätös estemestaruuksia koskien. Ratsastin Macyllä, Rutulla ja Makkaralla. Kuukauden luetuin postaus oli Hevoset 2016 - lauantai ja kuunnelluin biisi Elastisen Oota mua.
(C) Netta V.
T O U K O K U U
Toukokuussa kirjoitin viisi postausta. Tuolloin oli jo kesäfiiliksiä ilmassa ja tein ensimmäisen Summer Bucket Listini ikinä. Kärsin myös mestaruuskirouksesta, vaikka jälkikäteen löysinkin myös positiivisia asioita negatiivisten lisäksi. Toukokuun lopun tunnit otettiin rennosti ja kävimmekin maastossa. Toukokuussa ratsastin kisojen lisäksi vain Delhillä. Kuukauden luetuin postaus oli Mestaruuskirous ja kuunnelluin biisi Ilarin Desibelii.

(C) Ella Y.
K E S Ä K U U
Kesäkuussa julkaisin neljä postausta, joka on hyvä määrä siihen nähden, etten käynyt tunneilla kuin kerran. Tällöin oli siis meidän ryhmän rästiin jäänyt ilman satulaa -tunti. Toteutin myös kysymyspostauksen. Olisiko teillä halua uuteen? Keväälle voisin sellaisen tehdäkin, mahdollisesti jo alkuvuodelle, mikäli vain teillä kysymyksiä on! Kesäkuussa ratsastin Nemolla. Kesäkuun luetuin postaus oli Lomalla viimeinkin ja kuunnelluin biisi Tungevaag & Raabanin Magical.

H E I N Ä K U U
Heinäkuussa tuli viisi postausta. Kuun alussa alkoi lähtölaskenta ratsastusleiriin ja tein pitkästä aikaa myös varsinaisen postaushaasteen. Loppukuusta ennen leiriä menin Lotalle Nurmijärvelle, jolloin kävimme myös kuvaamassa yhdet estekisat Laaksolla. Reissusta kuvasin myös simppelin videopostauksen. Ratsastin leirillä Misterillä, Patulla, Rutulla, Mintyllä, Liekillä, Delhillä ja Makkaralla. Heinäkuun luetuin postaus oli Lähtölaskenta ja kuunnelluin biisi Lakon ja Herbalistin Aamuyö.
(C) Vekku
E L O K U U
Elokuussa kirjoitin viisi postausta. Kuukauden ensimmäinen postaus oli leiripostaus meidän huikeasta leiriviikosta, josta julkaisin vielä erikseen muutamia kuvia. Koin leirin jälkeen käymälläni rästitunnilla myös ahaaelämyksen. Varsinaisen syyskauden alkaessa mulla oli ponin kyljet hukassa ja kävin läpi, että miten kävi Summer Bucket Listin kanssa. Kuukauden aikana ratsastin Sepolla ja Mintyllä, luetuin postaus oli Ponilaakson possuWORMulat 2016 ja kuunnelluin biisi Arttu Lindemanin Faijas.
(C) Silja S.
S Y Y S K U U
Syyskuussa blogiin tuli viisi postausta. Kuun alussa huristelin kilpa-autolla ja kävin ensimmäistä kertaa uuden opettajan tunnilla. Hyppäsin myös ensimmäisen metrin esteeni tutulla ja turvallisella Makkaralla. Syyskuun aikana ratsastin Laurilla, Mintyllä, Makkaralla ja Patulla, luetuin postaus oli Vauhtia ja yllätyksellisiä tilanteita ja kuunnelluin biisi Ollien Soita mua.
(C) Lotta S.
L O K A K U U
Lokakuussa kirjoitin kuusi postausta. Pääsin pitkästä aikaa ehdottoman ykkösen selkään puomitunnin merkeissä ja sen jälkeen fiilis oli aivan huippu. Hyppäsin ensimmäistä kertaa Lätyllä, joka näytti reippaamman puolensa. Kävin myös jälleen Nurmijärvellä kakaraa moikkaamassa ja kokeilin samalla myös Nurmijärven ratsastuskoulua, jolla käynti avasi hieman silmiä omasta istunnastani. Pääsin myös kokeilemaan heti Nurmijärven reissun jälkeen samalla viikolla yksityistallissa asuvaa Räpää, joka paljastui mukiinmeneväksi kaveriksi. Lokakuussa pääsin ratsastamaan Rutulla, Lätyllä, Liekillä sekä mulle täysin uusilla ratsuilla, Räpällä ja Nurmijärven ratsastuskoulun Niilolla. Kuukauden luetuimmat postaukset olivat Ruuna Reipas ja Testissä: Nurmijärven ratsastuskoulu. Kuukauden kuunnelluin biisi oli Arttu Lindemanin Menee tunteisiin.
Kesäinen kuva, mutta en ottanut marraskuun aikana ainuttakaan kuvaa!
M A R R A S K U U
Marraskuussa tuli harmillisen vähän kirjoiteltua, vain neljän postauksen verran, sillä tässä vaiheessa alkoi suurin kiire. Mun työvuorot olivat usein todella pitkiä, etenkin marras-joulukuun vaihteessa ja sen jälkeen, tai sitten iltavuoroja, jolloin pääsin vasta illalla kotiin. Kaikki kuukauden postaukset olivatkin ratsastustunneista. Kuun ensimmäinen tunti tuntui muuttuvan estetunnista sirkustunniksi muutaman ratsukon kohdalla. Seuraavalla viikolla sain ponin kauhistumaan ja häpesin itse postaustahtiani. Mun todettiin myös olevan sopivan kova muija ratsastamaan Makkaraa ja sinäänsä tää lausahdus voisikin pitää paikkansa. Yritin vielä ottaa mallia suoraan oppikirjoista ja se onkin mielipidekysymys, että onnistuinko yrityksessäni. Kuukauden aikana ratsastin Patulla, Laurilla, Makkaralla ja Lätyllä, luetuin postaus oli Estetunnista sirkustunniksi ja kuunnelluin biisi Mikael Gabrielin Vain elämää -veto Tyhjässä huoneessa.
J O U L U K U U
Joulukuussa otin itseäni hieman niskasta kiinni, ja kirjoittelin muutamia postauksia jo etukäteen odottamaan julkaisua. Siltikin postausmäärä jäi 6 postaukseen. Tein todella pitkiä työvuoroja töissä: pääosin menin töihin kahdeksaan ja pääsin viiden jälkeen pois, tai jos olin iltavuorossa niin menin kahteentoista ja pääsin kahdeksan ja yhdeksän välillä. Olin alkukuusta myös sairaana jälleen. Kuukauden ensimmäisessä postauksessa kerroin muutosten tuulista, jotka koittaisivat heti tammikuussa. Menin syksyn viimeisen tunnin vauhtia ja vaarallisia tilanteita peläten, jolloin jalatkin alkoivat pakostakin tutisemaan. Julkaisin myös pitkästä aikaa puhelinkuvia ja jouluisemman kuvapostauksen, hieman tosin myöhässä. Joulun jälkeen innostuin kertoilemaan reilun vuoden jälkeen faktoja itsestäni, jotka olivat ainakin omasta mielestäni osin aika yllättäviä. Joulukuussa ratsastin vain Mintyllä. Kuukauden luetuin postaus oli Nimivirheitä ja 18 muuta faktaa ja kuunnelluin biisi Mikael Gabrielin Loistat Pimeäs.
Otin ylös myös tiettyjen ajanjaksojen kuunnelluimpia biisejä, artisteja ja levyjä, jotta mun musiikkimieltymyksien vaihteluita on helppoa seurata. Ajattelin kirjoittaa ne tähän perään, mikäli teitä sattuisi vaikka kiinnostamaan eli jos ei kiinnosta niin skippaa seuraavat parikymmentä riviä! Mullahan on todella laaja ja vaihteleva musiikkimaku, jonka saattoikin huomata kuukauden kuunnelluimpien biisien kohdalla. Siellä oli nimittäin joka kuukausi eri biisi ja niitäkin oli peräti kymmeneltä eri artistilta. Joten katsotaanpa miltä isommilla aikaväleillä tilanne näyttää.
Tammi-maaliskuussa kuuntelin aika paljon vanhoja suosikkeja. Antti Tuisku hallitsi sekä kuunnelluimman artistin, että levyn (Kaunis Kaaos) kohdalla. Olen alakoulussa kuunnellut ahkerasti Antin biisejä ja tuolloin lisäsin vanhojakin hittejä listalle uusien seuraksi. Jakson kuunnelluin kappale oli paljonkin keskustelua aiheuttanut Sannin Että mitähän v*ttua. Huhti-kesäkuussa musiikkimakuni oli vaihtelevampi. Antti Tuisku hallitsi edelleen artistin kohdalla, mutta levyn kohdalle pelmahti Lady Gagan The Fame Monster. Itselläni on tästä kahden CD:n deluxeversio ja sitä tulikin kuunneltua alakouluikäisenä. Kappaleen "titteli" jakautuu kahdelle artistille: Nikke Ankaralle (Ettei nyt vaan sattuis mitään) ja Elastiselle (Oota Mua ja Täytyy Jaksaa). Koko tämän puolen vuoden ajalta vastaavat tittelit jakaantuivat artistin ja levyn kohdalla Antti Tuiskulle (Kaunis Kaaos) ja biisi taasen Alan Walkerin Fadedille.
Heinä-syyskuussa mulla oli suuremmin esillä yksittäiset biisit, joita tuli kuunneltua helposti yksi päivä. En siis välttämättä kuunnellut mitään muuta koko päivänä. Kuunnelluin artisti oli Nikke Ankara, levy Immanuelin Jumalanmiehii ja kappale Arttu Lindemanin Faijas. Loka-joulukuussa linja pysyi aika samana, räppipainotteisena. Vain elämää -alkoi jo syyskuun puolella, mutta soittolistoillani ja musiikinkuuntelussani yleensäkin se alkoi näkymään vasta lokakuun puolella. Jakson kuunnelluin artisti olikin täysin ylivoimaisesti Mikael Gabriel, jonka tämän syksyn kappaleita olenkin kuunnellut ahkerasti vanhojen suosikkien lisäksi. Mikael Gabriel hallitsi myös kuunnelluimman levyn (Mun maailma) kohdalla. Yllättäen myös kuunnelluin kappale löytyy Miklulta, nimittäin hiuksen hienosti Loistat PimeäsVuoden viimeisen puolikkaan vastaavat tittelit jakaantuivat artistin ja levyn kohdalla Mikael Gabrielille (Mun maailma) ja biisi taasen Arttu Lindemanin Faijas-biisille.
No entäs koko vuoden vastaavat? Aika samaa kaavaa noudattavat tämän syksyn kuunnelluimpien kanssa. Kuunnelluin artisti oli täysin ylivoimaisesti Mikael Gabriel lähes tuhannella kuuntelukerralla, kuunnelluin levy niukasti Mikael Gabrielin Mun maailma ja kuunnelluin biisi Arttu Lindemanin Faijas.
Voidaan perehtyä hieman myös vuoden 2016 tilastoihin blogia koskien. Julkaisin koko vuoden aikana 68 postausta, joka tarkoittaa 5,6 postausta kuukaudessa ja 1,4 postausta viikossa. Harmillisesti postaustahtini hidastui loppuvuodesta, sillä se oli todella kiireistä aikaa koulun suhteen: oli kaikenmaailman projektia, työssäoppimista ja lukio vielä siihen päälle. Postaustahtikin oli jonkinverran hitaampi mitä vuonna 2015, jolloin viikkotahti oli 1,9 postausta viikossa. Viime vuoden luetuimmat postaukset olivat Ponilaakson possuWORMulat 2016Voita liput Hevoset 2016 -messuille ja Hevoset 2016 - lauantai.

V u o d e n   h e v o n e n ?  K e l l ä   o l e n   r a t s a s t a n u t   e n i t e n ?
Tää on tavallaan aika vaikea kysymys tänä vuonna, koska pääsin menemään niin monipuolisesti eri hevosilla. Vastaan tähän kuitenkin ehkä hieman yllättäen Makkaran, sillä tuntuu siltä, että oon löytänyt ihan uudenlaisen tatsin koko poniin. Se on vienyt mua yllättävän paljon eteenpäin ja jälkikäteen mietittynä oon ollut todella tyytyväinen siihen, että mulle on pistetty Makkara niinkin monta kertaa mitä tänä vuonna. Makkaralla pääsin ensimmäisen tuplanollan seuraestemestaruuksissa, sain hypätä ensimmäisen metrin esteen sillä ja ennen kaikkea tehnyt musta paremman ratsastajan mitä olin vaikkapa vuosi sitten. Edelleen ruuna saa mun sapen kiehumaan, mutta osaan kohdistaa sen nykyään niin, että ratsastan paremmin enkä vain jää mutisemaan huonoa hevosvalintaa.
Eniten tunteja mulla kului yllättäen Rutun selässä. Ajattelin menneeni sillä hirmuisen vähän tänä vuonna, mutta nopea laskutoimitus todisti ajatukseni vääräksi. Rutun selässä istuin 13 tunnilla, leirikisoissa sekä kevään koulumestaruuksissa eli lähes saman verran kuin vuonna 2015. Kakkosena tulee Makkara 7 tunnilla ja yhdillä kisoilla ja jaetulle kolmannelle sijalle Minty ja Patu, joilla molemmilla menin neljä kertaa.

V u o d e n   k o l m e   m i e l e e n p a i n u v i n t a   a s i a a ?
Ensimmäisenä viime vuoden tapaan on ehdottomasti leiriviikko. Mulla ei edelleenkään riitä sanat kuvaamaan sen viikon fiilistä ja porukkaa, sillä se oli aivan huippu. Tultiin aivan superhyvin juttuun ja tuntui siltä, että huumori natsasi heti ensimmäisenä iltana. Mut ja Lotta otettiin avosylin vastaan edellisinä vuosina yhteen hitsautuneeseen porukkaan ja muistan kuin eilisen sen, kuinka ennen mua paikalla olleet tulivat vintistä alas ja tahtoivat jopa hieman auttaa tavaroideni kantamisessa. Ootte parhaita edelleenkin ♥
Toisena tulee Tampereen Hevoset 2016 -messut. Tapasin silloin kaksi tällä hetkellä läheisimmistä ystävistäni ensimmäistä kertaa ja sitä olikin odotettu pitkään! Olimme jo siihen mennessä olleet päivittäin yhteyksissä WhatsAppin ja Snapchatin kautta ja muistan vieläkin sen hetken kun näin Lotan rautatieaseman pääoven edessä aivan hukassa ilman tietoa mihin suuntaan lähteä. Se lauantaipäivä oli aivan huippu, eikä sunnuntainkaan seurassa ollut mitään moittimisen sijaa.
Kolmantena on pakko sanoa blogin ulkopuolelta yksi asia, josta olen kylläkin maininnut täällä. Nimittäin loppuvuoden kuuden viikon työssäoppimisjakso. Ne olivat aivan huikeat viikot ja tuli kyllä naurettua vatsa kipeäksi. Se porukka oli aivan huikea ja asiakkaat lämmittivät sydäntä. Taisi olla viimeinen päivä, kun eräs mulle täysin tuntematon ja hieman vanhempi naisasiakas sanoi, että "tää on just sun paikkas, sovit tänne niin hyvin etkä pidä meteliä itsestäs". Pelkästään tuo kommentti sai mut iloiseksi koko loppupäiväksi. Voisin vaikka mennä töihinkin sinne, koska se paikka oli pelkkää lämpöä täynnä ♥

P a r h a i t e n   m i e l e e n   j ä ä n y t   t u n t i ?
(C) Johanna?
Mulla on kolmekin tuntia jäänyt erityisen hyvin mieleen. Ensimmäisenä tulee mieleen estetunti Makkaralla, jolla hyppäsin ensimmäisen metrin esteeni. Se fiilis tunnin jälkeen oli todella epäuskoinen: olinko todella hypännyt metrin?! Kaksi muuta tuntia sijoittuvat leirille. Ensimmäinen leiriltä parhaiten mieleen jäänyt tunti on maasto Mintyn kanssa. Tähän liittyi myös hieman epäuskoa, sillä Minty ei ollut mitenkään ensimmäisenä mun listalla maastohevosista - enhän ollut mennytkään sillä aikaisemmin. Poni kuitenkin yllätti enemmän kuin positiivisesti ja olenkin syksyn aikana kokeillut kaikki kolme lajia sen kanssa. Se oli rakkautta jo vuonna 2014 kävellessäni sen ohi ensikerran ja mieli ei ole vieläkään muuttunut!
Viimeisenä on mainittava leikkitunti Rutun kanssa leirillä. Olin mennyt Rutulla kerran aikaisemmin satulatta leikkejä ja toista kuukautta aikaisemmin hypännyt Nemolla ilman satulaa. Silti mua jännitti todella paljon. Onneksi en ollut kuitenkaan ainut, tosin hieman huvittaa edelleenkin, että Marjo pisti minut, ilman satulaa jännittäjän, ja vähemmän satulatta menneen ja juuri ollenkaan hypänneen Lotan pariksi kaikkiin leikkeihin ja pariesteratsastukseen. Noh, hengissä selvittiin molemmat eikä kumpikaan edes tippunut, vaikka itselläni se lähellä olikin. Mielummin teen vatsoja, kuin tipahdan kahden hevosen väliin! :D

V u o d e n   a r t i s t i   j a   b i i s i ?

Kuten olen monesti todennut niin kuuntelen todella paljon musiikkia ja tälläkin hetkellä mun ahkerimmassa käytössä olevalla soittolistalla, jota kuuntelen aina kun koneen avaan, on yli 24 tuntia musiikkia. Mulla on myös pari pienempää listaa, joita kuuntelen sitten enemmän puhelimella. Viime vuotisesta eroten kerron neljältä artistilta eniten kolahtaneet biisit. Kolahtaminen on suurimman osan kohdalla tullut esiin itkuna, mutta yhden kohdalla ihan toisella tavalla. Nämä eivät ole missään järjestyksessä, vaan ihan satunnaisesti listasin nämä.
Alan Walker. Todella kova artisti. Mulla on muutama sen biisi listalla ja tämä uusin, Alone, on ehdottomasti kovin kaikista. Remix Sian kappaleesta Move Your Body on myös todella kova ja ai että. En tiedä mitä sanoa! :D
Mikael Gabriel on kolahtanut suuresti muhun etenkin Vain elämää -ohjelman jälkeen. Se on ylivoimaisesti eniten kuuntelemani artisti tältä vuodelta ja jos joku artisti pitäisi suosikikseen sanoa, niin se on Miklu. Pidän monistakin hänen biiseistään (mm. Se tyttö, Mun maailma ja Kipua), mutta tällä hetkellä suurin suosikkini on uusin sinkku Loistat Pimeäs. Ehkäpä osin oman elämäntilanteeni vuoksi? Ei hätää, ei tarvitse huolestua - kaikki on paremmin kuin hyvin. Ja nythän olen menossa maaliskuussa Mikaelin keikalle Jyväskylään, onko muita tulossa?
Nyt ehkä vahvimman reaktion näistä kaikista listaamistani biiseistä on aiheuttanut Arttu Lindemanin uusin sinkku Hukutaan. Jo alkusoitossa meinasi päästä itku ja sanoja kuunnellessani tunne vain vahvistui. Ehdottomasti Artun paras biisi tähän mennessä!
Ja jotta saadaan jotain muutakin listattua kuin hömppää, niin laitetaanpas tähän Teflon Brothers. Mun innostus Tefloneiden musiikkiin on hiipunut aika vahvasti, mutta tänä syksynä Spotifyyn tullut Meijän biisi käänsi hieman jätkien kelkkaa. Sain heti ensimmäistä kertaa tätä kuunnellessani inspiraation toisen leirivideon tekoon ja siellä se on YouTubessa ollut pari kuukautta.

V u o d e n   s u u r i n   m u u t o s   t a i   a s i a ?
Mun on vastattava tähän heti ensimmäisenä työjakso päiväkodissa. Menin sinne ilman mitään kokemusta lapsista, mutta mut otettiin tosi hyvin vastaan. Mua ohjattiin, sain aavistuksen vastuutakin oppiessani tuntemaan lapsia ja opinkin siinä noin kolmen viikon jaksolla todella paljon uutta. Ihan yksin mua ei etenkään pienimpien kanssa voinut tietenkään jättää, mutta kukaan ei ollut ihan vieressä vahtimassa.
Toinen asia on totta kai syvempi ystävystyminen Lotan kanssa. Olimme toki jo ennen hevosmessuja jutelleet ahkerasti asiasta kuin asiasta, mutta etenkin sen jälkeen ja kesän aikana ollaan tultu entistä läheisimmiksi. Jos mua vaivaa jokin asia, niin käännyn aina ensimmäisenä Lotan puoleen ja hän onkin ihminen, joka tietää musta eniten tällä hetkellä <3

Kiitos teille lukijoille vuodesta 2016, jatketaan samalla tavalla myös tänä vuonna!