sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Vuohimäen seiskat 2017

Reilu viikko sitten loppui meidän leiri. Miten kuvailisin sitä? Noh, ehkä leirivideoon kirjoittamani kuvaus voisi toimi tässäkin yhteydessä. Olen aika varma, että kukaan ei tajua tuosta hölkäsen pöläystä, ei välttämättä edes kaikki leiriläiset. Haittaako se? Sen voi jokainen itse päättää.

Netflix, muumit ja muumilimu - siitä koostui meidän leiriviikko. Vanhimmat olivat jo maanantaina aivan poikki ja valmiita lähtemään kotiin ja lihassäryistäkin kärsittiin oikeastaan koko viikko. Leikkitunti oli kirjaimellisesti höntsää ja uitossa yritettiin vain pysyä pinnalla. Niin ja kun puolet huonekavereista oli yömaastossa, niin loput puhuivat 40 vuotiaista neitsyistä ja jahtasivat autistiperhosta* - loogista, eikö? Leiritsusta löytyi pari komeaa miestä katsottavaksi ja yömaastossa tajuttiin fakta nimeltä "sun eksäs asuu melkein mun naapurissa". Eli voisiko sanoa, että ihan tavallinen leiriviikko :D
* tästä ei saa ottaa nokkiinsa, en muista mistä tämä sai alkunsa kun en itse tätä keksinyt
Yritän pitää postauksen suhteellisen tiiviinä pakettina ja sitä se varmasti onkin, aikaisemmista vuosista poiketen en nimittäin kirjoittanut ylös mitä tunnilla teimme. Parhaani mukaan kuitenkin yritän kirjoittaa kaiken oleellisen, onneksi apuna on sentään kuvat ja Instagram! :D Sunnuntaista ei ole mitään kunnon kerrottavaa: saavuttiin, jaettiin hoitohevoset, tutustuttiin talliin ja toisiimme sekä käytiin melkein koko porukalla uimassa. Vuohimäessä ei siis aloitettu ratsastuksella, mihin olen tottunut viimeisten kolmen vuoden aikana. Aloitetaan siis varsinainen kertominen maanantaista.

Kaikki postauksen kuvat (ml. yllä oleva) ovat lähinnä Lotan, Pinjan ja Sinin ottamia. En ala erittelemään, sillä en muista enää kuka on minkäkin kuvan ottanut. Pari satunnaista räpsäisyä taitaa olla muidenkin ottamia, joten kiitos kaikille yhteisesti!

Maanantai
Maanantaiaamun tunti oli koko viikon ainut koulutunti ja se mentiin hoitohevosilla. Olin kakkosryhmässä ja ratsastin Bissalla. Bissa on 20 vuotias, noin 168 senttinen virolaistamma. Todella kiva hoitaa ja tasaisen varma ratsastaa. Mulle oli alkuun pienoinen järkytys nousta noinkin ison hevosen selkään, enkä varmastikaan koko tunnin aikana tottunut noin isoihin askeleisiin! :D Vaikkakin loppupeleissä Bissalla oli todella tasaiset askeleet, joissa oli helppo istua - ainakin jos loppuviikon hevosiin vertaa... Tunnilla tehtiin aikalailla perusjuttuja ja tunti mentiin pääosin ilman jalustimia. Tehtiin avoja, pohkeenväistöjä ja yksitellen laukkatehtävää. Tehtävä alkoi siis niin, että tultiin laukassa maneesin poikki ja keskipisteessä laukanvaihto ravin kautta. Laukattiin pääty-ympyrä, josta käyntisiirtyminen lyhyelle sivulle. Muutaman askeleen jälkeen laukannosto ja jälleen maneesin poikki vaihtaen laukka ravin kautta. Bissa oli ollut hieman ehkä jopa hidas ja jäykkä koko tunnin tuohon saakka, mutta laukassa tamma piristyi selkeästi! :D Vaikka avot ja pohkeenväistöt menikin aivan metsiin, niin laukkatehtävä saatiin lopulta sujumaan oikein hyvin.
Ai kuinka niin isot askeleet poni-ihmiselle? Tuntui siltä, etten millään pystynyt istumaan satulassa, vaan pompin siellä kuin mikäkin jänis.
Illan estetunnille oli tehty joitakin ryhmämuutoksia. Minut oli siirretty kolmosryhmään, jota hieman ihmettelin. Lopulta selvisi, että ryhmiä muodostaessa on tapana laittaa kaverukset samaan ryhmään. Vuohimäessä ei siis tiedetty, että minä ja Lotta olemme hyviä ystäviä. Hieman kummallisen oloinen tapa, sillä jos kaverukset ovat kovinkin eri tasoisia, joutuu mitä todennäköisimmin kokeneempi tekemään omalle tasolleen liian helppoja tehtäviä.
Joka tapauksessa, tunnille sain Ritan, 14 vuotiaan ja noin 170 senttisen puolalaistamman. Rita on Bissan tavoin kiltti ja tasaisen varma hevonen, tosin hyvin malttamaton. Se ei paikallaan kovin mielellään seissyt, vaan sen kanssa oli aivan pakko kävellä koko ajan. Karsinassakaan ei voinut odottaa millään, vaan oltiin jo puoliksi menossa vaikka suitsien remmit olivat vielä kaikki auki. Hypättiin suhteutettuja, korkeus oli ehkä 50 senttiä. En normaalisti pidä Ritan tyylisistä hevosista: iso ja pidäteltävämpää mallia oleva puoliverinen isoilla askeleilla ei kuulu suosikkeihini. Rita teki kuitenkin poikkeuksen heti sileällä työskennellessä. Suorastaan rakastuin siihen. Ja päästyämme hyppäämään tiesin heti, että tällä tammalla haluan mennä leirikisatkin! Löysin oikeanlaiset nappulat Ritan ratsastukseen heti ja olo tuntui jopa pelottavan kotoisalta. Ritan askeleet kyllä aiheuttivat vatsalihasten särkyä pariksi päiväksi, mutta oli se sen arvoista :D
Illalla oli vielä leirikaste, johon osallistuin tänäkin vuonna kuvaajan roolissa. Kasteessa ylitettiin ja alitettiin esteitä, kierrettiin kävelytyskone ympäri, käveltiin mudassa, kaivettiin kaviokoukkua - ja luonnollisesti myös kastuttiin. Tässä on pari kuvaa kasteesta.
Ämpärissä oli kahden kaviokoukun lisäksi ainakin purua ja vettä, en tarkkaan muista oliko vielä jotakin muutakin. Toisessa ämpärissä oli puhdasta vettä.
Tiistai
Tiistaiaamuna oli tiedossa jotain uutta, jota olin halunnut kokeilla monta vuotta aikaisemminkin. Nimittäin uitto. Uittoon mulle oli laitettu pirtsakka 7 vuotias suomenhevostamma Alma. Poni oli todella kiltti hoitaa, utelias kuin mikä. Se oli myös todella pieni, ainakin kun vertasi Ritaan ja Bissaan. Ja oli se Ruttuakin pienempi kyllä, olisiko ehkä 155 senttinen. Selkään nousimme maneesissa ja Alman selkä tuntui täydelliseltä: se ei ollut järin pyöreä, muttei ollut mikään liukas luikkukaan jonka selästä tippuisi heti. Selkäranka ei tuntunut häntäluuhun mitenkään järin pahasti, vaikkakin parin vuoden takaisen tippumisen takia ilman satulaa meneminen tuntuu häntäluussani aina aikaisempaa enemmän.
Kävelimme uittorannalle, ehkä noin kymmenisen minuuttia. Välillä ravasin edellä meneviä Ritaa ja Olgaa kiinni, mutta muuten kävelimme koko matkan. Hevosten astuessa veteen nousi hieman jännitys, mutta se laukesi lähes yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Uittaminen oli todella kivaa ja kaikki nautimme siitä täysin siemauksin. Almakin meni koko ajan korvat tötteröllä ja vaikkei raukka ilmeisesti uida osannut (kuulemma meni taktiikalla "pinnalla vain korvat, otsa, silmät ja sieraimet"), niin parhaansa se yritti. Jossain vaiheessa alkoi ilmeisesti ringin kiertäminen tylsistyttää, sillä sain alkaa oikein vaatimalla vaatimaan Almaa kävelemään syvemmälle - totesinkin siinä sitten, että jos oikeinpäin ei suostu menemään niin mennään sitten peruuttamalla. Tuli kyllä kastuttua ihan hartioihin asti! Tallille saavuttuamme pestiin pahimmat liat pois pesarissa, itse pesin myös jalassa olleet shortsit, sillä ne olivat aivan varmasti todella likaiset...
Illan tunnin teemana oli sarjat ja kavaletit. Tunnille sain Offin, 20 vuotiaan ja 163 senttiä korkean virolaistamman. Offia on kehuttu todella laiskaksi hevoseksi, joka kuitenkin hyppää mitä vain. Sitä se todellakin oli: sain lähes vaatimalla vaatia sitä alkuun liikkumaan, eikä tilannetta todellakaan helpottanut tamman suuri ravi. Pompin varmasti puoli metriä ilmaan jokaisella askeleella... Ennen hyppäämistä pari hevosta säikähti tuulen vuoksi irronnutta mainospressua (?), Offi mukaan lukien. Tämän jälkeen hevonen oli enemmänkin pidäteltävää mallia, mikä tosin sopi minulle paremmin. Hyppäsimme lähinnä kavaletteja ja niiden lisäksi ristikkojumppista ja yhden askeleen sarjaa, joka oli noin 60 senttiä korkea. Offi vain parani loppua kohden, ainut ongelma tuntui hypätessä olevan oikominen, jota yritin parhaani mukaan estää, ja liikkeelle lähtö - muuten hevonen suoritti oikein mallikkaasti! Fun fact: Offi on minua tasan 2 vuotta vanhempi.
Tuntien välissä kävimme myös ottamassa suurimman osan hoitsukuvistakin, taisi pari jäädä muistaakseni vasta torstai-illalle, mukaanlukien omani. Tiistaina otimme kuitenkin Emilian kanssa kuvat yhdessä tallin pikkuponien, Sussen ja Vapun, kanssa. Ponien kanssa kuvaaminen oli kyllä aikamoinen operaatio: Susse antoi kyllä hoitajalleen nätisti kiinni, mutta hetken kuluttua hakiessani itse Vappua kulmasta, näytti poni sen ponimaisen piirteensä - yritti nimittäin kovasti jättää hampaanjälkensä ranteeseeni... :D llalla tuntien jälkeen kerkesimme myös ajamaan Sussella. Ajoin pitkästä aikaa, viime kerrasta on näin nopeasti muisteltuna viitisen vuotta. Hyvin se kuitenkin sujui, sekä minulta että Lotalta, ainut vain, että poni oli jo hieman ehkä kyllästynyt kierrettyään parkkipaikan noin 12 kertaa meidän päästessä kärreille... :')
Vaatetus täydellinen - huppari, lökärit ja tennarit. Lähtö tosiaan oli viiden minuutin varoitusajalla, joten en kerennyt alkaa vaihtamaan jo päällä olleita vaatteita.. :D
Tarkimmat saattavat huomata puhelimen oikeassa kädessäni. Pitihän sitä nyt vähän someakin päivittää kaverin ajaessa - tosin Lotta ajoi siitä parkkipaikan ainoasta montusta... :D
Keskiviikko
Keskiviikkoaamun estetunnin teemana oli aikaratsastus. Sain siihen ehkä huonoimman mahdollisen hevosen, ainakin omasta mielestäni. Sain nimittäin Filurin, 18 vuotiaan ja noin 160 senttisen tanskalaisruunan. Filuria kuvataan kyllä aikaluokkien rusettihaiksi, mutta minun hermojani se lähinnä koetteli. Se oli todella laiska ja yritin heti kävellessä jo saada sen vain liikkumaan eteenpäin. Epäonnistuin siinä kuitenkin jonkinverran, sillä ravissa Filur oli suorastaan karmea. Se ei yhtään kuunnellut pohjetta, mutta yritin silti tomerasti. Laukassa ruuna oli jo paljon parempi ja hypätessä vielä parempi. Tunnin edetessä Filur alkoi liikkumaan, etenkin hypätessä. Pari pukkiakin saatiin aikaiseksi ja voin sanoa, että ei ollut mitään pikkuisia - horjahdin ihan kunnolla, vaikka Makkaran kanssa tullut tätäkin harjoiteltua... :D Voin sanoa, ettei kuulu Filur omiin suosikkeihini tuolta.
Myöhemmin illalla, kellon lyödessä yhdeksän, lähdimme maastoon. Maastoon olin saanut Ritan ja menimme letkan kolmansina - edellämme vain maaston vetäjä yksityisellä hevosella ja Lotta Olgan kanssa. Maastossa lähinnä kävelimme, mutta otimme myös kaksi pätkää laukkaa. Loppumatkasta juttelimme todella paljon ja aivan viimeisten 5-10 minuutin sisällä tuli jo postauksen alussa mainittu eksäkuviokin ilmi. Olen edelleen todella hämmentynyt tuosta tilanteesta :D
Torstai
Torstai oli mulle varsinainen ponipäivä. Aamun erikoisestetunnin menin Hanilla, 18 vuotiaalla tanskalaisristeytyksellä. Hani oli vähän samantyylinen kuin Filur, ehkä pari pykälää lievempi tapaus. Hani ei pukitellut tai muuta, mutta sitä sai todellakin patistella eteenpäin. Kieltoja ei tullut, vaikka edellisenä päivänä se oli kieltänyt pariinkin otteeseen toisella ratsastajalla. Hani sai välillä jonkin ihmeellisen boostin, mutta se loppui yleensä heti kun käänsin esteelle - etenkin alkutunnista. Mutta kuten sanoin, selvisimme tunnista ilman ainuttakaan kieltoa eikä pudotuksiakaan tainnut tulla ainuttakaan. Itselle oli ongelmana Hanin kuolain, joka oli kovempi kuin mihin olin tottunut. Useimmiten minulla ei siis ollut kunnollista tuntumaa, sillä pelkäsin kiskaisevani vahingossakin hevosen suusta, vaikken sitä normaalisti tee ollenkaan.
Illalla oli leikkitunti, jonka menin Kassulla, 11 vuotiaalla zemaitukaruunalla. Alunperin minun piti mennä isoaskelisella Dänillä, mutta minulle oli vaihdettu sitten hieman pienempi ja tasaisempi poni. Ja luojalle kiitos hänelle, joka vaihdon teki! Kassu oli täydellinen poni tuohon hommaan. Kuten olen varmasti sanonut, rakastan ilman satulaa menoa, mutta samalla pelkään sitä. Tarvitsen siihen hommaan tasaisen hevosen, johon voin luottaa täysin. Ja Kassu oli juuri sellainen, vaikkakin jännitin etenkin alkutunnista silti todella paljon. Leikimme muutamia leikkejä, peiliä, hippaa ja viestiä, ja saimme myös ratsastaa itsenäisestikin. Laukkaa en uskaltanut ottaa muutamaa nostoa enempää, sillä en jotenkin osannut mukautua Kassun laukkaan. Ainakaan ilman satulaa. Kyllä sieltä pari laukkapätkääkin sain otettua, mutta totesin parin kerran jälkeen, että minulle riittää. Kassu oli kuitenkin huippuponi, jonka selkään kapuaisin mieluusti uudelleenkin!
Perjantai
Viimeinen leiripäivä. Aamusta treenasimme vielä leirikisojen rataa kisahevosilla. Itse sain toivomani Ritan (toivoin ensimmäisenä Ritaa, muistaakseni seuraavina oli Offi ja Däni), joten olin enemmän kuin tyytyväinen. Rita oli jotenkin hitaampi kuin maanantaina, tosin siihen saattoi vaikuttaa, että tamma oli mennyt jo edellisellä tunnilla. Sain sen kuitenkin liikkumaan kohtuu hyvin viimeistään laukassa, joten hyvillä mielin odottelin omaa vuoroani. Rata oli hyvin simppeli ja sisälsi paljon osia viikon tehtävistä. Meillä oli yksi erikoisestetunnin este ja kaksi suhteutettua - toinen suoralla linjalla ja toinen kaarteessa. Sarjaa meillä ei ollut, mutta se ei varsinaisesti jäänyt harmittamaan. Rata meni todella hyvin, laukat vaihtui ja sain hyvin katsottua esteille paikat. Ainoastaan viimeiselle esteelle odotin Ritan ottavan yhden askeleen vielä, mutta en jäänyt pahasti jälkeen hypyssä, ja tästä syystä laukka jäi ristiksi. Treenattiin vielä pari kertaa esteitä 2-5, jonka jälkeen aloitettiin kisat. Olin muistaakseni viidentenä lähtövuorossa ja odotellessa ravailin ja laukkailin kentän toisessa päädyssä. Rita tuntui todella hyvältä ratsastaa ja hyvillä mielin lähdin radalle. Vaikka kyseessä olikin vain leirikisat, niin nautin siitä kisafiiliksestä mikä minulle tuli.

Nuolaisin ehkä vähän liian aikaisin. Kuinka moni muistaa kahden edellisvuoden leirikisat? Leirikisakirous ei nimittäin jäänyt Ponilaaksoon, vaan seurasi minua mukanani Savonlinnaan. Aloin nimittäin jälleen tuuppaamaan. Tällä kertaa puomi tuli pitkällä ja suoralla lähestymisellä olleelta pystyltä, esteeltä numero kolme. Saatoin laskeutumisen jälkeen mutista jotain lasten korville sopimatonta, mutta loppurataa tuo puomi ei sotkenut mitenkään, vaan virheet jäivät tuohon yhteen puomiin. Vaikkakin kutoselle odotin jälleen yhtä askelta enemmän ja meinasin tippua sen jälkeen, mutta lopulta menetin vain jalustimen ja jalustimettoman hypyn viiden askeleen päässä olevalle pystylle. Radan jälkeen siirryin kameran taakse kuvaamaan muiden ratoja ja juttelemaan muiden tyttöjen kanssa. Kuulemma oli päädyssä istuneet kaksi leiriläistä kuulleet mutinani, vaikka olin kuvitellut puhuvani todella hiljaa.. :D Kisarataa ei saatu videolle, joka tavallaan harmittaa vietävästi. Noh, aina ei voi voittaa - tällä kertaa olin sijalla 13/18 ajalla 68,88. Näin jälkikäteen mietittynä olisin voinut tuuppaamisen lisäksi tehdä parikin asiaa toisin: tehdä nimittäin lyhyemmät tiet. Nyt menin nimittäin samanlaisen radan kuin mitä aamuisen tunnin ratavideolla näkyy, mutta jos olisin kaartanut heti ykkösen jälkeen ensin nelosen ja vitosen välistä ja heti perään vitosen ja kolmosen välistä, olisin voinut päästä sijan tai kaksi ylemmäs. Jälkiviisaus on se paras viisaus :D
Tämä kuva oli pakko laittaa, vaikka tuo puomi tipahtaakin. En nimittäin tiedä onko tuo ilme keskittynyt vai vaan ärsyyntynyt tuosta puomista! :D
Juuri se kuva, missä istunta on parhain koko viikolta, on otettu kaukaa ja sitä piti lähentää tähän kuntoon.. Niin mun tuuria.
Jokatapauksessa, tiivistelmä viikosta. Viikko oli varmasti elämäni yksi parhaimmista! Tuo porukka oli todella mahtava, vaikkakin porukat muodostuivat vähän huoneiden ja tuntiryhmien mukaan. Kaikki tulivat juttuun keskenään, enkä ainakaan itse huomannut mitään järin suurta ongelmaa junnujen ja vanhempien välillä, vaikka ikähaarukka olikin sen 12-18 vuotta. Yhteistä jutunjuurta löytyi helposti ja leiriavustajatkin oli aivan huipputyyppejä! Asiat mitä tehtiin oli mulle jo tuttuja, mutta mun epäsäännöllinen harrastaminen näkyi todella selkeästi istunnassa. Ja varmasti merkittävin asia oli täysin uudet hevoset, jotka olivat vielä paljon isompia kuin mihin on tottunut. Kyllä sitä alustavasti puhuttiin jo ensi vuodenkin leiristä... ;)
Meistä ei saatu ainuttakaan "täydellistä" kuvaa. Tästäkin puuttuu yksi henkilö ja suurimmalla osalla silmät kiinni tai keskittyminen muuten muualla. Joka tapauksessa, kiitos koko porukalle vielä kerran ♥

Niin, videot tunneilta (Offi, Filur, perjantaiaamun Rita) ja varsinainen leirivideo. Tässähän ne. Leirivideo ei välttämättä toimi mobiililla, joten suosittelen katsomaan sen tietokoneella! :)

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Leirille - mutta minne?

Kun mä julkaisin tämän postauksen teille kello 18, niin samaan aikaan oon jo saapunut leiripaikalle. Eli toisin sanoen, saatte tän tavallaan päivän myöhässä. Mun piti tehdä tämä alunperin videomuodossa, mutta eilen olin niin väsynyt saapuessani kotiin, niin en sitten jaksanut alkaa kuvaamaan. Mutta tätä postausta kirjoittaessani olen taas täynnä energiaa, toivottavasti vielä matkan jälkeenkin.
Olen tosiaan tätä kirjoittaessani matkalla ratsastusleirille, vielä yksin, mutta Helsingissä vaihdan junaa ja loppumatka mennäänkin Lotan kanssa yhdessä. Lähtö kotoa tapahtui hieman ennen puolta kymmentä ja perillä ollaan kuuden maissa. Pitkä päivä ja todellakin toivon, että viikko on sen arvoinen, että matkustan yhteensä noin 18 tuntia! Leiripaikka on meille molemmille ihan vieras ja kuten totesin, matkaakin sinne on, eli tällä kertaa ei se tallinvaihto onnistukaan kuten mulle kolme vuotta sitten kävi... En oo leiristä hirveesti puhunutkaan blogissa enkä juuri muutenkaan ja suurin kysymys lienee se, että mihin me oikein sitten Lotan kanssa ollaan matkalla?
Ne jotka meidän hevosinstagramia seuraa, ovatkin saaneet tietää paikan jo keskipäivän aikoihin. Siellä kerrommekin yleensä ensimmäisenä kaikesta hevosiin liittyvästä, joten kannattaa ottaa seurantaan! Tosiaan, me lähdettiin Etelä-Savoon, tarkemmin sanottuna Savonlinnaan. Ja jos vielä tarkennetaan olinpaikkaamme niin Vuohimäen ratsastuskouluun. Kyllä, me lähdettiin Vuohimäkeen. Ai miksi? Erittäin hyvä kysymys, johon me ei tiedetä vastausta. Minä taisin sitä loppujen lopuksi ehdottaa kun lähempää ei tuntunut löytyvän sopivaa paikkaa. Asia lyötiin lopulta lukkoon ja varasimme leirin.
Mehän ei tosiaankaan tiedetä oikeastaan yhtään mitä tullaan näkemään tai kokemaan. Tai onhan meillä jo leirin ohjelma ollut vahvistussähköpostista lähtien, mutta siihen se jääkin. Leirivideot on kyllä katsottu moneen kertaan läpi, eli sieltäkin on ihan pientä osviittaa saatu. Ja onneksi leiriporukassa on vanhoja konkareita mitä Vuohimäessä käymiseen tulee.
Tosiaan, ilmottauduttiin leirille joulukuun viimeisinä päivinä ja leirivahvistus kirjeineen saatiin jo seuraavana päivänä. No mitä tämmönen malttamaton sennu tekee silloin? Muuttuu entistä malttamattomammaksi. Onneksi mulla oli sentään työharjoittelu, joka vei ajatuksia vähän muualle kuin leirin miettimiseen. Kevään aikana saatiin kasaan aika hyvin porukkaa, ei kaikkia, mutta aika paljon kuitenkin. Karkealla arviolla arvioisin, että leirille tulijoista puolet löytyi kevään aikana. Suurin kiitos kuuluu ehdottomasti Emilialle, joka tiesi suuren osan leirin WhatsApp-ryhmän jäsenistä!
Meidän leiriporukka on aikasempien leirien tapaan aika vaihteleva. Ikähaarukka on muistaakseni vielä laajempi kuin aikaisempina vuosina, olisikohan se nyt 13-18 vuotta ellen ihan väärin muista. Tänäkin vuonna olen vanhin tai toisiksi vanhin. Hämmentävää tässä on se, että tämä mun ikäinen tyttö on samanniminenkin kuin minä. Nimisekaannuksia tulee siis aivan varmasti, ellei keksitä jotain kutsumanimiä millä meidät erottaa. Taustoiltaan leiriporukka on myös aika erilainen: on kilpailevia ja sellaisia, jotka ovat käyneet kisakentillä vähän tai ei ollenkaan, osa on estepainotteisia, osa taas enemmän koulupuolen harrastajia, on vuokrahevosen omistavia, ratsastuskoululaisia ja oman hevosen omistavia. Eli monipuolista sakkia!
Kuten mainitsin jo aikaisemmin, en osaa sanoa mitä tullaan näkemään tai kokemaan. Mutta odotuksia sentään voi latoa tiskiin! Vuohimäen leireihinhän kuuluu, säävarauksella toki, uitto ja yömaasto, jotka ovat molemmat mulle täysin uusia juttuja. Muutenhan leiriohjelma näyttää aika pitkälti samanlaiselta, mitä Ponilaaksossakin. Uiton ja yömaaston lisäksi odotan kovasti totta kai uusia kavereita, uuden oppimista ja paljon uusia kokemuksia. Kamera tulee totta kai olemaan aktiivisessa käytössä ja sekä minä että Lotta tullaan päivittelemään Instagramia ahkeraan. Itse päivittelen myös Snapchattia (@senjassofia) ja yritän muistaa päivittää myös meidän Instagramin storiesia, joka on mulle hieman vieraampi.
Tää oli nyt vähän tiivistetympi selostus leiristä. Jos jotain kysyttävää herää niin kysykää ihmeessä tuolla alhaalla kommenteissa niin vastaan parhaani mukaan. Leiripostauksia alkaa tippumaan sitten viikon päästä ja toteutan ne luultavasti samaan tapaan kuin viime vuonnakin. Jos leirikärpänen puraisi, niin mun toissa- ja viimekesäisiä leirifiiliksiä voi lukea näistä postauksista: Ponilaakson ÄNK-ÄNK-ÄNKYTTÄJÄT 2015, Leirikuvia & leirivideo, Ponilaakson possuWORMulat 2016 ja Satunnaisia leirikuvia.