lauantai 14. lokakuuta 2017

Arkikuulumisia [Puhelimen tyhjennys]

Tämän viikon maanantain tunnista lyhyesti: koulutunti Laurilla, tehtiin aika pitkälti siirtymisiä ja väistöjä. Lauri oli aika ok ratsastaa - liikkui eteen, muttei kuitenkaan ollut ohjan ja pohkeen välissä. Omaa postausta en tunnista tee tällä kertaa :)

Tässä onkin mennyt jo pidemmän aikaa ilman, että olen kertonut mun tavallisen arjen kuulumisia. Viimeksi kerroin Tallinnan visiitistä ja Weekendeistä ja niiden jälkeen onkin alkanut tavallinen arki.
En muista olenko kertonutkaan, että mulla on ammatilliset opinnot jo kasassa. Jäljellä onkin enää vain tuo lukiopuoli ja sekin on jo puoliksi tehty tämänkin vuoden osalta. Syyskuussa oli jo äidinkielen ja lyhyen matematiikan kirjoitukset, jotka menivät ihan ok. Äidinkieli ainakin olisi voinut mennä paremminkin, matematiikka taas... Noh, meni miten meni :D Ensimmäinen tarkistus tehtiin kuulemma todella tiukalla arvostelulla, joten toivon mukaan noiden äidinkielen pisteiden pitäisi nousta. Matematiikassa mun ainut toivoni taitaa olla pisterajojen raju lasku. Jos olit äidinkielen ja/tai lyhyen matematiikan kirjoituksissa tänä syksynä, niin voit kertoa omista kokemuksista kommenteissa!
Tällä hetkellä mulla onkin sitten 12 tuntia viikossa koulua, englantia ja psykologiaa, joista mulla onkin kirjoitukset ensi keväänä. Hieman jänskättää, sillä etenkin psykologia on mulle todella haastava aine - näistä neljästä ylivoimaisesti vaikein. Toivottavasti nekin menevät loppupeleissä hyvin!

Ja kuten arvata saattaakin, on keväällä sitten valmistujaiset tiedossa ja musta tulee virallisesti ylioppilas (toivon mukaan) sekä vastaanottovirkailija. Keväällä viimeistään olisi myös tiedettävä ensi vuoden kuvioista: mihin kouluun haen vai haenko ollenkaan. Mulle on harvinaista stressata asioita etukäteen ja esimerkiksi 9. luokan yhteishaussa päätin lopullisen hakujärjestyksen vasta hakuhetkellä, enkä jotenkaan osannut ajatella asiaa sen kummemmin. Nyt olen stressannut asiaa koko syksyn ja vasta nyt alkaa olemaan asiat edes hieman selventyneet. Vielä tässä olisi sellaiset puolisen vuotta hakuihin, eli stressiä on tiedossa niiltäkin osin vielä lisää - aivan kuin kirjoitukset ei sitä aiheuttaisi jo ihan tarpeeksi..

Mutta, puhelinkuvia olisi jälleen tarjolla ja niiden kautta pääsette syvemmin mun edellisen 3,5 kuukauden kuulumisiin! :)
1. Vähän meni lapiointihommiksikin, kun istuteltiin uusia taimia. Lapiolla kaivettiin polulle levittäytyneet taimet ja istutettiin sitten riveihin. Kaksin homma sujuikin jouhevasti, yksin tehdessä olisi mennyt paljon enemmän aikaa.
2-4. Aika yksitoikkoisia olivat mun töissä otetut kuvat. Mutta ajateltiin alkukesästä, ettei juurikaan tulla saamaan marjaa. Noh, väärin veikattu. Kyllä sitä ihan kiitettävästi tuli :D
Tässä onkin sitten mun vanhenemiseen liittyviä kuvia kollaasin verran. 6. Edellisessä puhelimen tyhjennyksessä mainitsemani syntymäpäiväkakku, joka ostettiin töihin. Kyllä tuolla saikin aikaan kahden hengen kekkerit!
7-8. Tässä onkin sitten pari kuvatodistetta mun siskojen yllätyksestä elokuun puolivälissä, jonka he toteuttivat vanhempieni kanssa. Olin suunnitellut meneväni kuvaamaan Keuruun kenttäkisojen koulu- ja esteosuudet, mutta hieman yllättäen sainkin viestin, missä luki listaa mitä pakata mukaan. Ja näin lähdimmekin siskosten, toisen siskoni miehen ja viiden koiran kanssa Ruovedelle mökille. Mulle järkättyjä tehtäviä, saunomista, hyvää ruokaa ja juomaakin - hyvää seuraa unohtamatta!
9-10. Pari kuvaa mun viralliselta syntymäpäivältä, joka tosiaan kului rippijuhlissa.
11. Muistaakseni viikko täysi-ikäistymiseni jälkeen lähdin sitten osan viime vuoden leiriporukan kanssa viettämään iltaa. Hyvää ruokaa ja seuraa tällöinkin! Ja tuli heitettyä talviturkkikin ensimmäistä kertaa noin aikaisin sitten kesän 2014 ;)
12-13. Juuri ennen leirille lähtöä olin pari päivää Keuruulla. Käytiin kaverin kanssa sitten myös yöuinnilla ja voin sanoa, että noin lähempänä keskiyötä oli vesi aivan järkyttävän kylmää :D
14-15. Oltiin mansikkamaalta tutun työkaverin kanssa myös tutun rippijuhlissa töissä, katsomassa vähän tarjottavien perään ettei pääkokin ihan yksin tarvitse juoksennella koko aikaa paikasta toiseen.
16-18. Sitten päästäänkin leirin alkamispäivään! Lounaaksi söin junassa patongin, Helsingin rautatieasemalla kerkesin kävellä laituria pitkin viitisen metriä ennen kuin yhdestä kassista meni hihna poikki ja jouduin tekemään hätäviritelmän, seuraavassa junassa tarkistettiin sitten saiko läppäri osumaa ja kyllä se ihan hieman sai yhteen kulmaan. Naureskeltiin myös meidän tavaramäärälle Lotan kanssa: kuvassa tosiaan iso matkalaukku ja sen takana oleva reppu on Lotan ja muut kassit mun :'D
19. Leirin ajan oli todella hieno keli, mutta päätöspäivänä alkoi Savonlinnassa jytisemään ja Parikkalassa jouduttiin vaihtamaan junaa kiireessä ja kaatosateessa.
20. Oltiin sovittu työkaverin kanssa, että mennään syömään mun ajokokeen jälkeen - kävi miten kävi. Noh, eipä se mennyt silloin läpi, joten "juhla-ateria" muuttui lohtuateriaksi :'D
21. Mutta inssi tosiaan meni läpi toisella yrittämällä kolme viikkoa myöhemmin! Inssi sattui olemaan eri aikaisemman loman vuoksi, liekö se sitten syynä läpipääsyyn ;)
38. Mulla on oikomishoidot aika loppusuoralla, mutta vielä on edessä yksi isompi juttu. Mulla on nimittäin yksi poskihammas puhkeamatta (tämän vuoksi multa poistettiin myös viisuri 1,5 vuotta sitten, sillä ajateltiin sen häiritsevän puhkeamista) ja sen vuoksi sen "vastinpari" on puhjennut sitten liikaa. Kävin sitten jokinaika sitten TAYS:n Coxalla katsomassa tilannetta ja sovittiin, että poistetaan sekä ylipuhjennut että puhkeamaton hammas. Eli leikkaus olisi jälleen edessä aikalailla tasan kolmen viikon päästä! Jos joku ei siis tiedä, niin mun oikomishoito alkoi noin 10 vuotta sitten sillä, että multa leikattiin kahdesti hampaita pois. Viisurikin leikattiin 1,5 vuotta sitten puudutuksessa, eli tämä olisi mun neljäs leikkaus.
42. Ehdottomasti yksi tämän syksyn parhaimmista kappaleista, jos et ole kuunnellut niin suosittelen kuuntelemaan :)
Ja tässä vielä neljä muuta tämän syksyn suosikkia. Antti Tuiskulta tuli varmaan tämän vuoden kovin albumijulkaisu jokin aika sitten ja sitä on ainakin omasta mielestäni vaikea lähteä kenenkään haastamaan :)

maanantai 9. lokakuuta 2017

Ensimmäinen estevalmennus

Eilen olin mun elämäni ensimmäisessä valmennuksessa. Oon harrastanut viikkotunneilla ilman suurempia taukoja vuodesta 2011 ja nyt vasta osallistuin ensimmäiseen valmennukseen ja katsomossakin olen ollut vain kerran pari vuotta takaperin, ellei lasketa Hevosmessujen klinikoita. Nyt sitten osallistuin estevalmennukseen ja voi olla, että tästä tulee suhteellisen säännöllistäkin - ei sitä koskaan tiedä. Ratsuvalinta eiliselle saattoi olla hieman yllättävä ja itsekin yllätyin mitä tuli päätettyä. Oli muuten aikamoista luksusta, kun oli vain neljä ratsukkoa. Olen tottunut vasta ihan viime aikoina siihen, että tunnilla on kuusi ratsukkoa entisen seitsemän sijaan ja pienet ryhmät ovat olleet mulle aina jotain erikoista. Niin ja näin alkuun olisi hyvä varoittaa mun järkyttävästä istunnasta - megaloikat ei oo itsellä ihan vielä hallinnassa... :'D Mutta, nyt asiaan!
Kuvista kiitos Petralle ja Iitalle!
Olin tallilla aika ajoissa siihen nähden, että ponini oli loimitettuna tallissa. Macy oli siis ollut aamun ensimmäisessä estevalmennuksessa, joten se oli puhdas. Tottumuksesta kuitenkin harjasin sen nopeasti läpi ennen varustamista. Naureskelin siinä sitten samaan valmennukseen tulevalle kaverilleni, että ihan varmasti se keksii jotakin mun pään menoksi, kun on näinkin kiltti. Poni ei siis liikauttanut jalkaansa kertaakaan varustuksen aikana, eikä hammaskalustoakaan esitelty. Poni oli nopeasti valmis, joten lähdimme maneesia kohti.
Macy liikkui alkukäynneissä aika hitaasti, mutta oikeastaan heti ottaessani ohjat tuntumalle alkoi se hieman liikkumaan reippaammin. Alkuverkka otettiin keskiympyrällä kahden puomin kanssa. Alkuun ihan vain ravattiin puomeja keskittyen taivutukseen. Macy ei ravipuomeista tuntunut välittävän ja menikin todella kauan, että se alkoi löytämään sitä reippaampaa ravia. Se hidasti aina ennen puomia, joten sain todellakin olla tarkkana. Sitten siirryttiin aina uralla muutaman askeleen ajaksi käyntiin jatkaen muuten samaa keskiympyrää. Tässä vaiheessa Macy alkoi vasta liikkumaan paremmin ja työskentely muuttui mukavammaksi. Laukkaverkassa tultiin kolmikaarisella kahta puomia, joilla vaihdettiin laukka. Me tehtiin Macyn kanssa vaihto ravin kautta Marjon ohjeistuksesta. Poni tuntui hyvältä ja odotin valmennukselta paljon.
Alettiin sitten ottamaan ensimmäisiä hyppyjä. Pituushalkaisijalla CIL oli pysty-puomi-okseri -linja ja aloitimme ensin tästä pystystä, jota tultiin pari kertaa ristikkona oikeassa laukassa. Lähestyminen tehtiin siten, että käännettiin kentän poikki hieman I:n jälkeen, ylitettiin puomi ja neljällä askeleella lähestyttiin ristikolle. Tuo neljä askelta kuulosti mun korvaan paljolta, mutta kun Macyn käänsin linjalle niin epäluulot kaikkosivat: väli olisi juuri sopiva meille. Poni hyppäsi hyvin ja sen selässä kaikki tuntui jotenkin pelottavan tutulta. Parin hypyn jälkeen este korotettiin pystyksi ja jatkoimme edelleen sitä hyvää linjaamme! Mun ongelmana oli edelleen mun lysyyn painuvat hartiat. Pakko päästä siitä eroon tällä kaudella :D
Otettiin seuraavat hypyt sitten okserille, samaan tapaan kuin pystyllekin: vasemmassa laukassa puomi, neljä laukkaa, okseri. Ihan tavallinen okseri kyseessä ja me stopattiin siihen. Tavallaan ei yllättänyt ja päädyttiin Marjon kanssa siihen, että otan puomin ja okserin välin viidellä askeleella. Toisellakin kerralla kiellettiin, mutta kolmannella päästiin sitten yli. Macy ansaitsikin sitten suuret kehut sen jälkeen, vaikka loikka oli kyllä kirjaimellisesti loikka. Eipähän ainakaan kolissut puomit...
Seuraavaksi tultiinkin sitten koko linjaa pariin kertaan lisäten siihen myös lävistäjällä EM ollut pysty, joka oli aivan lävistäjän alussa eli lähestyminen oli todella lyhyt. Linja meni superhyvin, saatiin hyvät neljä ja viisi askelta väleihin. Eikä lävistäjän pystyllekään ollut ongelmia, mutta sen jälkeen oli vähän jarruissa vikaa. Toisella kerralla jatkettiin samaa hyvää linjaa, mietin jo hetken, että onko tää kaikki oikeasti muka näin helppoa!
Noh, ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa. Meillä oli M-kulmassa viistosti matolaatikkopysty. Macy oli tässä vaiheessa päässyt hyytymään välikäyntien vuoksi, joten jouduin patistelemaan sitä jonkinverran eteenpäin. Mutta matolaatikot oli liian pelottavia, joten poni jäi pomppimaan jo kauas. Käytiin sitten tekemässä lähempää tuttavuutta niiden kanssa ennen kuin yritettiin uudelleen. Matolaatikoilta jatkettiin sitten suoraan tutulle lävistäjän pystylle, joka oli jostakin syystä tästä suunnasta pelottavampi - varmaan sen vuoksi, koska sitä oltiin korotettu jonkin verran.
Mutta vielä pelottavammaksi Macy koki tavallisen okserin B:n kohdalla, jolle oli pitkä lähestyminen. Muilla okserin alla oli vielä pressu, mutta Marjo otti sen mun ja Macyn tullessa pois kokonaan. Silti poni kyttäsi estettä jo kaukaa, eikä laukalla päästyä kuin parin kolmen metrin päähän esteestä. Kävellen käytiin sitten katsomassa estettä ja toiselle kerralle otin vähän lyhyemmän lähestymisen, mutta tälläkään kerralla ei yli menty, vaikka ihan esteelle asti päästiinkin. Kolmannella kerralla otin vielä lyhyemmän lähestymisen ja sitten päästiin yli. Aika pohjaanhan siihen tultiin ja aikamoisella ilmavaralla, mutta yli kuitenkin. Macy ansaitsikin kunnon taputukset ja tulinkin heti toisen kerran perään, jolloin päästiin ensimmäisellä yli.
Ostaisin uimalasit ja räpylät, kiitos!
Huono laatu, mutta piti rajailla oikein huolella, sillä kuvasta vei huomattavan alan jonkun pää :'D
Tultiin loppuun sitten pientä ja simppeliä rataa. Mukaan ei otettu lainkaan matopystyä eikä myöskään pitkän lähestymisen okseria, vaan rata oli koottu pituushalkaisijan pysty-puomi-okseri -linjasta, lyhyen lähestymisen pystystä sekä kolmikaarisen puomeista. Estekorkeus oli suunnilleen 70-80 senttiä, eli ei mikään hirmuisen iso. Rata alkoi siten, että aloitettiin oikeassa laukassa kolmikaarinen. Kolmikaarisen jälkeen jatkettiin lyhyen lähestymisen pystylle, jonka jälkeen pituushalkaisijan linjalle. Linjalta jatkettiin vasempaan laukkaan ja kolmikaarinen. Ei mikään järin vaikea tehtävä siis. Tulimme suosiolla Macyn kanssa viimeisinä, sillä tiesin muiden suorittavan tasaisen varmasti ja Macyn ottavan aika varmasti ainakin yhden kiellon jollekin esteelle. Ensimmäinen kolmikaarinen sujui hyvin, ei mitään ongelmaa. Mutta pystylle Macy stoppasi kaksikin kertaa. Tuttu estekin, eli taisi olla vain väsymystä ilmassa. Esteen yli päästyämme poni kuitenkin painoi kaasu pohjassa eteenpäin, joten saatuani laukan vaihdettua tein voltin päästäkseni sopivaan rytmiin ennen linjaa. Linjan kanssa ei ollut mitään ongelmaa ja Macy tuntui oikein imevän okserille. Kolmikaarinen sujui taas hyvin ja kiitinkin suorituksen jälkeen ponia oikein urakalla. Tulin vielä yksittäisenä tuon lävistäjän pystyn ja poni meni yli mukisematta!
Vaikka tuo ei mennyt onnistuneimpiin estetunteihin, niin kyllä olin tyytyväinen! Varsinainen tavoite, eli kyydissä pysyminen, täyttyi ja pääsinpähän taas vähän enemmän jutun juonesta kiinni.
Valkan jälkeinen rapsutushetki
Lopputunnista tuli puheeksi tulevat valmennukset. Saatoin ehkä luvata meneväni uudestaankin. Ja kyllä - Macyllä ;)

lauantai 7. lokakuuta 2017

Positiivisia yllätyksiä kertaa kolme

Milloinkahan sitä oikein oppisi olemaan ajoissa? Niinpä tällä kertaa peräti kolmen tunnin kooste...

Kaksi viikkoa sitten perjantaina (22.9.) mulla oli rästitunti siltä viikolta, kun olin sairaana. Sain seurakseni Netan, joka myös kuvasi muutaman videoklipin tunnista. Olin todella ajoissa paikalla, ehkä puolisen tuntia ennen tunnin alkua. Mulle oli laitettu pitkästä aikaa Seppo, jolla olinkin mennyt viimeksi reilu vuosi sitten koulutunnilla ja hypännyt olen sillä viimeksi muistaakseni 2015 estemestaruuksissa. Eli aikaa edellisestä hyppykerrasta oli kulunut! Siinä odotellessa käytiin napsimassa hevosia sisälle ja itse otin Rutun. Vaikka tämän syksyn tunneilla en olekaan mennyt sillä ja kaikki tunnit ovat yllättäneet positiivisesti, on Ruttu edelleen mun suosikkini - siitä ei pääse eroon ihan äkkiä.

Voin sanoa ihan käsi sydämellä, että Seppo tuntui todella oudolta. Se kyllä liikkui heti tunnin alusta hyvin eteenpäin, eli mun ei juurikaan tarvinnut alkaa kaivamaan sitä eteenpäinpyrkimystä. Olin aika hukassa ruunan pitkän kaulan kanssa ja tuntui muutenkin oudolta olla neljän ihmisen tunnilla. Jakauduimme sitten alkuverkkojen jälkeen kahdelle pääty-ympyrälle ottamaan hyppyjä ristikolle. Mulla meni muutama kierros päästä jyvälle Sepon hyppyyn. Kuitenkin kun löysin sen hyvän rytmin, alkoi hypytkin paranemaan huomattavasti. Seppo tuntui todella kivalta pitkästä aikaa!
Tunnin teemana oli leikkimieliset kisat. Eli jokainen tehtävä sisälsi pienen kisan, missä hävinnyt ratsastaja joutui tekemään hieman "oheisliikuntaa". Ensimmäisenä tehtävänä oli laukkojen vaihtaminen ja se on myös videon ensimmäisessä klipissä. Tulimme siis loivalla kiemuralla olevat kaksi estettä: ensimmäinen este tultiin oikeassa laukassa ja toinen vasemmassa, jolta piti vielä saada laukka vaihdettua oikeaan. Jos laukka ei vaihtunut, vaihdettiin laukka käynnin kautta ja ratsukolle tuli yksi piste ja eniten pisteitä kerännyt joutuisi tekemään oheisliikuntaa. Esteitä nostettiin jokaiselle neljälle kierrokselle. Tiesin heti olevani hieman ehkä pulassa, sillä laukanvaihdot esteenpäällä ovat mulle ajoittain haasteellisia ja muistelin tämän näkyvän erityisesti Sepon kanssa. Ensimmäinen este muotoutuikin meidän pulmakiveksi ja saimme yhden ainoan onnistuneen suorituksen vaihtoineen. Mun pistesaldoksi muotoutuikin kolme pistettä, kuten eräälle toisellekin ratsastajalle. Me kaksi sitten pääsimme tekemään niin sanottua vuorikiipeilijää, josta löytyykin lyhyt pätkä hevosinstagramin puolelta.

Seuraavaksi alettiin tulemaan askeleidenlaskua. Jännitin tätä jotenkin todella paljon, en tiedä miksi. Kaikki laskutehtävät näkyvät videolla. Aloitettiin tulemalla vasemmassa kierroksessa pitkällä lähestymisellä lävistäjällä olevaa pystyä, joka oli lopulta noin 80 senttinen. Askeleet piti aloittaa niin, että hyppyyn lähdettiin kuudennen askeleen jälkeen. Tämä kuitenkin sujui todella hyvin ja sain kaikilla kierroksilla laskettua oikein!
Toinen laskemistehtävä oli suhteutetulle okseri-pysty -linjalle, johon piti saada kuusi askelta. Väli näytti todella pitkältä ja mua jotenkin pelotti mennä reippaassa laukassa okserille, vaikka vauhti ei videolta katsottuna ollut lainkaan kova. Videon kolmannessa klipissä näkyykin, kuinka aloin himmaamaan eikä askel sitten enää sopinutkaan okserille, jolloin jouduin pyytämään Seppoa hurjan paljon eteenpäin, jotta se kuusi askelta saatiin venytettyä. Pari kertaa tulikin todettua, että Seppo pelastaa kyllä hurjan paljon ratsastajan virheitä - esimerkiksi tuo venytetyn kuuden askeleen pystylle hyppy lähti todella, todella kaukaa. Mutta - ei virhepisteitä, joten ei tarvinnut tässäkään tehdä oheisliikuntaa!
Samalla tavalla toteutettiin viimeinen hyppy oikeassa kierroksessa lävistäjällä. Pitkä lähestyminen ja kuusi viimeistä askelta piti laskea ääneen. Hyppy lähti todella kaukaa ja huomasin sen itsekin laskiessani: jos kuuntelee videota, niin sen huomaa mun äänenpainostani :'D Tuota samaa tapahtui pari kertaa muutenkin tunnin aikana ja muutenkin sitä välillä tapahtuu, eli ei ole uusi juttu tuo.


Lähes kaksi viikkoa sitten maanantaina (25.9.) olin sitten vakiotunnilla. Mun piti pari kertaa katsoa listaa uusiksi, että näinkö nyt aivan oikein: puomitunti ja Liekki. Noh, kyllä näin. Liekkihän ei kuulu mun suosikkihevosiini lainkaan, mutta odotin silti jotakin, sillä mulle on käynyt joka tunnilla niin, että en ole odottanut juuri mitään, mutta sitten hevonen onkin yllättänyt positiivisesti. Aika ristiriitaiset fiilikset silti oli! Olin kuitenkin tyytyväinen, että tunti mentiin kentällä: maneesissa meillä ei ole Liekin kanssa sujunut ikinä, mutta kentällä ihan siedettävästi.
Aloitettiin sitten verryttely niin, että tehtiin pitkien sivujen alkuun ja loppuun ravivoltit. Liekki tuntui isolta ja voltit kamalan pieniltä ja etenkin yhdellä voltilla oli taivuttaminen oikein työn ja tuskan takana. Hevosen notkeus oli verrattavissa rautakankeen. Pikkuhiljaa päästiin kuitenkin parempaan!

Keräännyttiin sitten pääty-ympyrälle tulemaan ravipuomeja, päätyyn tehtiin myös laukkavoltti. Harvoin olen törmännyt hevoseen, joka innostuu jo puomeista niin paljon kuin Liekki. Heti kun suoristin ravipuomeille alkoi se kiihdyttämään tahtia ja puri kuolaimeen kiinni. Alkuun menikin aika kauan, että sain sen takaisin sopivaan tahtiin. Kierros kierrokselta kuitenkin parani ja olin yllättävän tyytyväinenkin! Laukkavoltti meni vähän niin ja näin: Liekin laukka on aika isoa ja pienelle voltille se on ainakin itselle todella haastavaa. Lisäksi kun tunnilla on neljä ponia niin homma vaikeutuu entisestään.. :D
Sitten alettiin tulemaan samaiset puomit laukassa. Ja ensimmäinen kerta meni kyllä niin plörinäksi kuin vain mahdollista! Tiesin, ettei laukkapuomit ole Liekin vahvuuksia, mutta kyllä alkoi väkisinkin naurattamaan Liekin räpellys. Muutaman kerran tultiin näin ja saatiin pari ihan onnistunuttakin suoritusta. Kun oltiin molempiin suuntiin tehty ravipuomeja sekä ravissa, että laukassa, pidettiin välikäynnit.

Tästä eteenpäin en enää muista tehtäviä kunnolla, mutta yksi mainitsemisen arvoinen tehtävä oli Hannunvaakuna. Jos joku ei siis kuviota tiedä, niin tässä uramme jokaisella sivulla siirtyi uran sisäpuolelle ja jokaiseen kulmaan tehtiin voltit ulospäin. Kuvio näytti siis aikalailla tältä, meillä oli myös puomit toisenkin päädyn volteilla. Aloitettiin tehtävä niin, että pitkät suorat mentiin vastalaukassa, voltit ja puomit taas ravissa. Vähän olin skeptinen vastalaukoissa, sillä viimeksi kun vastalaukkoja Liekin kanssa tein suoralla uralla, ne menivät aivan päin prinkkalaa. Mutta nyt Liekki yllätti! Joka kerralla se nosti vastalaukan yhtään epäröimättä. Voltitkin sujuivat yllättävän hyvin, kunnes myös voltit ja puomit piti tulla laukassa. Enhän minä saanut pienehköllä voltilla mitään laukkaa pysymään yllä noin isolaukkaisella hevosella, joten muutaman kierroksen säätämisen jälkeen päädyttiin siihen lopputulokseen, että jatkan alkuperäisellä kaavalla: suorat laukalla, päädyn voltit ja puomit ravissa. Tunti oli todella onnistunut ja molemmat olivat hikisiä jo tunnin puolivälissä :D
Tämän viikon maanantaina olinkin sitten ensimmäistä kertaa ihan yksin liikenteessä tallimatkan. Aikaisemmin siis mulla on ollut kyyditsijä, joka on sitten käynyt tunnin aikana kaupassa sun muuta, mutta tällä viikolla meni aikataulut niin tiukille, että lähdin yksin. Olinkin sitten sopivan ajoissa, mutta hevoseni oli jälleen tunnilla jo valmiiksi. Naureskelinkin siinä sitten, että miten voi olla mahdollista, että aina kun olen ajoissa niin mun ei tarvitse laittaa hevosta kuntoon ja kun tulen viime tingassa on hevonen niin kurainen kuin vain mahdollista. Meillä oli tiedossa estetunti ja mulle oli laitettu Macy. Hieman pohdiskelin siinä esteitä kasatessa, että tuleekohan sitä maisteltua hiekkaa tänään.
Kentällä nousin sitten Macyn kyytiin ja siirryin maneesiin. Alkuun Macy tuntui kovinkin hitaalta, etenkin ravissa, mutta pikkuhiljaa alkoi siitä löytymään sitä reippautta. Oon huomannut, että Macy syttyy kunnolla vasta, kun on saatu laukkaa hieman alle. Niin kävi tälläkin kertaa. Laukkaverryttely tehtiin kahdeksikolla, jolla vaihdettiin laukkaa aina puomilla. Voin suoraan sanoa, että laukat eivät vaihtuneet kertaakaan! :D Muutaman kerran vaihtui edestä, mutta takaa ei kertaakaan. Mutta se ei yllättänyt lainkaan itseäni. Varsinainen työskentely aloitettiin kavalettitehtävällä: tehtävään tultiin oikeassa laukassa ja hieman ennen M-kulmaa käännettiin lävistäjän mukaisesti kavaletille, jonka jälkeen kaarrettiin vasemmalle uralle kiertäen kahdeksikkotehtävässä ollut puomi. Jatkettiin päätyyn ja tultiin H-kulmaan samalla tavalla asetettu kavaletti kiertäen kahdeksikkotehtävän puomi ja kaartaen oikealle. Tavallaan kuvio muodosti eräänlaisen kahdeksikon siis. Macy tuntui superhyvältä, mitä nyt kiihdytteli välillä, mutta jo parin kerran jälkeen totesin Marjolle, että ihan kuin olisin hypännyt sillä aina ilmän mitään 1,5 vuoden taukoa! Tehtiin tehtävä vielä toiseenkin suuntaan ilman mitään ongelmia. Poni tuntui hyvältä, joten mulla oli aika hyvä luotto lopputuntiinkin.

Tehtävä vaihdettiin. Tultiin vasemmassa laukassa H-kulman kavaletti, jolta jatkettiin pitkällä lähestymisellä B:n tienoilla olevalle okserille. Päädyn läpi pysty-pysty -linjalle, jonka väliin tuli muistaakseni seitsemän askelta. Vähän jännitin okseria, mutta yritin vain keskittyä siihen, että pidän sen takapuolen penkissä ja pohkeet lähellä ponia. Kavaletti meni hyvin ja sain ponin kiinnikin nopeasti ennen okseria. Okserikin ylittyi epäröimättä, mutta laukka ei vaihtunut. Tein siis päätyyn voltin ja jatkoin linjalle. Ensimmäinen pysty hyvin, mutta en laskenut askeleita keskittyessäni seuraavaan pystyyn. Ja töks, Macylle oli liikaa pystyyn kuuluva ristikko. Ylimmän puomin alla oli siis ristikko, joita se alkoi kyttäämään. Korkeus ei ollut paha, noin 70 sentin luokkaa, jonka yli Macy pääsee helpostikin. Ei muuta kuin uutta yritystä. Ja uusi kielto. Tässä vaiheessa aloin turhautumaan, sillä poni todellakin alkoi pelleilemään. Esteessä ei ollut mitään muuta erikoista kuin se ristikko. Komensin ponia sen verran reippaasti, että sain osakseni hieman pitkiäkin katseita, mutta se auttoi - pääsimme yli ja kiitin ponia. Toinen kierros: kavaletti ja okseri hyvin, linjan ensimmäiselle kielto. Toisella yli, mutta edelleenkin ristikkopysty oli Macylle liikaa ja kiellettiin jälleen sille. Tällä kertaa päästiin jo toisella yrityksellä yli.
Ennen loppuverkkoja puhuttiin Marjon kanssa sunnuntain, eli huomisen, valmennuksesta. Olin kovasti menossa, mutta hevonen oli auki. Rutulla olisin muuten tahtonut mennä, mutta sillä ei hypätä tällä hetkellä. En muista enää kumpi sen idean heitti, mutta molemmat tuntuivat olevan mielissään ajatuksesta. Menisin estevalmennukseen Macyllä. En tiedä miksi, mutta jotenkin tuo poni sytyttää kaikessa veemäisyydessään. Jos ei muuta huomenna saada aikaan, niin ainakin äksöniä! :D