Terveiset täältä sängyn pohjalta! Tai no, ei ihan - istun nimittäin tässä koneen ääressä kirjoittelemassa flunssaisempana kuin piiitkän aikaan.
Kaikki tää alkoi perjantaina kesken isoskoulutusleirin kurkkukivulla, eikä yöllä otettu Burana auttanut yhtään. Kaverinikin sanoi, että se ei oo yhtään normaalia jos Senja ei syö - edes niitä karkkeja tai sipsejä! Heräilin pitkin yötä, välillä palellen ja välillä kiroten kuumuutta, ja viiden aikaan aamuyöstä tuli yhtäkkiä karseen huono-olo ja ampaisin pienessä pakkasessa pihan poikki vessaan. Olo meni kuitenkin ohi ja menin takaisin nukkumaan, mutta sama toistui aamulla ennen suihkua. Palelin jopa tulikuumassa suihkussa, jonka jälkeen mua pyörrytti - mua ei siis yleensä huippaa kuuman suihkun jälkeen, joten jouduin istuskelemaan pitkän aikaa. Hampaatkin pesin lattiatasolla ja en ollu kuulemma yhtään terveen oloinen, tiesin sen jo itsekin. Aamupalalla mun ei tehnyt yhtään mieli edes niitä herkullisia sämpylöitä, vaan tyydyin pelkkään mehuun ja kupilliseen kaakaota. Tän jälkeen mulle tuli kuitenkin taas huono-olo, joten painuin huoneeseen makaamaan sängylle, jolle sitten nukahdin.
Leirinohjaaja sitten tuli yhdeksän jälkeen - muiden mentyä harjoittelemaan lipunnostoa - huoneeseen ja mitattiin onko mulla kuumetta. Mittari näytti 38.8 astetta, joka on mulle aika hurja luku, koska mun normilämpö on aikalailla tasan 36. Pakattiin sitten mun kamat ja lähdin kotiin sairastamaan. Vähän ketutti, kun leiri jota olin odottanut niin kauan jäi kesken. Äiti epäilee angiinaa, mutta se selviää kun iltapäivästä käyn lääkärissä tai hoitajalla, mikä nyt olikaan - en muista enään.
En oo nyt kahteen viikkoon käynyt tunnilla - syysloman kun olin siellä pohjosessa. Viime viikolla yritin saada tuntia torstaille, mutta molemmat tunnit joihin yritin, olivat täynnä. Eilen sitten olisi yhdellä tunnilla ollut tilaa mutta leirin - tai pikemminkin sairauden, takia en sitten päässyt. Nyt täytyy taas säätää tuon tunnin kanssa kun perjantaina on taas isoskoulutus, torstaille olis mulla mahdollisuus päästäkin... Miks kaiken pitää aina osua juuri samalle päivälle? :D Heppailusta en kuitenkaan oo jäänyt ihan paitsi, sillä lauantaina kun heräsin lähes kuuden tunnin päikkäreiltä, ja olin siirtynyt sängystä sohvalle, huomasin että kakkoselta tulee HIHS. Sitä sitten jäin katselemaan ja kannustamaan suomalaisia ratsukoita. Juulilla meni kyllä todella hyvin GP-luokassa. Eilen jatkoin samaa kaavaa, kisakatsomossa oli mukana myös äitini, joka ei tiedä paljon mitään hevosista ja on vielä allerginenkin. Isänikin katseli jonkin verran, ja kyllä World Cup -luokasta tuli keskusteluakin aikaseksi, milloin äiti huusi keittiöstä että tippuko puomi tai muuta vastaavaa. Kyllä mä vielä käännän heppaihmisiksi - ehkä... ;) Niin ja Juuli jatkoi todella hyvää linjaansa eilenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti