Pakkopullasta innostukseen

Maanantain tunnille menin todella hyvillä mielin. Takana oli 2,5 viikon tauko ratsastuksesta ja lähes yhtä pitkä tauko hevosista muutenkin. Olin jälleen ajoissa, sillä tulin bussilla. Kerkesinkin siinä sitten auttaa ensimmäisen tunnin esteiden kasaamisessa ja puhumaan muutenkin niitä näitä muiden kanssa. Reilut puoli tuntia ennen tuntini alkua lähdin hakemaan Mussua, jolla menisin, tarhasta. Mussu sitten sieltä tarhan perältä tuli hörähtäen ja korvat hörössä portille sinne ilmestyessäni. Pikkuhiljaa mun sydän alkaa sille sulamaan, vaikka alkuun ajattelin ihan muuta. Harjasin Mussun oikein huolella ja kumisuan pyörittely sai ponin ylähuulen venymään tapiirin lailla.

Tunnin aiheena oli pohkeenväistöt. Mussu tuntui jo alussa todella hitaalta ratsastaa ja mietin jo, että mitäköhän tästä tunnista oikein tulee. Varsinainen työskentely aloitettiin ilman jalustimia. En ole parina viime vuotena oikein tykännyt ilman jalustimia menosta, mutta pyrin tekemään sitä välillä vapaaehtoisestikin. Useimmiten syynä on se, että jalustinhihnan solki painaa mua reiteen todella ikävästi. Oon yrittänyt vaikka ja mitä kikkoja, mutta aina se jotenkin osuu ja painaa. Toinen syy on se, että saan todella herkästi suonenvetoja lonkkiin. En tiedä mistä se johtuu, sillä muuten en niitä saa niihin. Jännitänkö niitä sitten niin pahasti, tiedä sitten. Nytkin sain pari kolme pelkästään vasemmassa kierroksessa.
Mutta, takaisin tehtävään. Aloitettiin vasemmassa kierroksessa tekemällä tallin puoleiselle pitkälle sivulle alkuun käynnissä ja myöhemmin ravissa pohkeenväistöä takaosa uran sisäpuolella. Toiselle pitkälle sivulla tehtiin ravissa loiva kiemura, jonka huipulla tehtiin voltti oikealle. Pohkeenväistöt Mussu suoritti aika tasaisen varmasti: se oli helppo saada väistöön, mutta poni kyllästyi nopeasti, jolloin sain koko ajan muistutella takaosasta. Ravissa väistöt tuntuivat alkuun todella töksähtäviltä, mutta kerta kerralta ne tuntuivat paremmilta. Loiva kiemura sujui aika kivasti, mutta jälleen huomasin, etten taivuta tarpeeksi volteilla. Toiseen suuntaan tehtiin sama tehtävä, mutta otin tähän jalustimet takaisin. Marjo sanoikin heti tullessani ensimmäistä kertaa väistöön, että mun istunta oli heti huomattavasti parempi kun olin mennyt niinkin pitkään ilman jalustimia. Mussu tuntuikin paremmalta, mutta muistelisin oikean kierroksen muutenkin olevan sille helpompi suunta. Pitäisiköhän sitä alkaa menemään joka tunnilla alkuun ilman jalustimia? Oikeassa kierroksessa tehtiin sen verran muutosta, että loivalle kiemuralle tultiin oikeassa laukassa. Voltti tehtiin edelleen ravissa ja voltin jälkeen nostettiin vasen laukka, jonka jälkeen uralla siirtyminen raviin. Laukka sujui kyllä, mutta vasen laukka ei pysynyt kunnolla yllä uralle asti etenkään alussa.

Välikäyntien jälkeen vaihdettiin tehtävää. Tultiin vasemmassa kierroksessa pituushalkaisijalle ravissa ja alettiin X:ssä tekemään pohkeenväistöä oikealle niin, että oltiin suunnilleen R:n kohdalla uralla. Vähän ennen M:ää nostettiin laukka ja tehtiin laukkavoltti jatkaen laukkaa päädyn läpi ja pidentäen laukkaa aavistuksen pitkälle sivulle siirtäen sivun lopussa lyhyemmän laukan kautta raviin. Pohkeenväistöt olivat alkuun todella loivia, mutta päästyäni jyvälle miten Mussua ratsastetaan, aloin saamaan jyrkempääkin väistöä. R:n kohdalle ei kuitenkaan kertaakaan päästy, mutta joka kerralla parani huomattavasti. Laukkavolteilla unohdin jälleen taivuttaa kunnolla ja alkuun laukka ei meinannut edes pyöriä kunnolla vaan jouduin parilla ensimmäisellä kierroksella nostamaan päädyssä uuden laukan ponin tiputettua raville. Laukan lyhentäminen ei myöskään onnistunut juuri lainkaan, mikä harmitti mua aivan sikana. Kun olimme muutaman kierroksen tehneet, jäimme laukkaamaan koko maneesia ympäri. Mussun laukka tuntui jotenkin todella oudolta edelliskertaan nähden, mutta se saattoi johtua pohjastakin, joka on hieman erilainen kuin kentällä. Vaihdoimme suuntaa laukkalävistäjällä ja jännitin jostain syystä todella paljon sitä, että laukka tipahtaisi raville liian aikaisin. Mulla on tapana varmistella lävistäjillä laukkaa vähän ehkä liiankin hyvin ja niin myös tällä kertaa, eikä laukka tippunut yhtään liian aikaisin, vaan sain laukan ylläpidettyä lähestulkoon kulmaan saakka.
Toiseen suuntaan tehtiin täysin samaa tehtävää: väistöä vasemmalle X:stä, vähän ennen H:ta laukka ja laukkavoltti. Tähän suuntaan väistöt olivat huomattavasti haastavampia ja taisimme saada ehkä yhden onnistuneen väistön. Muuten en saanut Mussua kulkemaan suorana, vaan poni muistutti enemmän banaania. Laukka sen sijaan oli aavistuksen parempi ja pystyin jopa vähän säätämäänkin sitä, tosin jouduin tukemaan Mussua todella paljon pohkeilla laukkaa lyhentäessä. Vaihdettiin vielä kierrossuuntaa laukkalävistäjällä ja tälläkin kertaa se meni todella nappiin.

Kokonaisuutena onnistunut tunti ja veikkaan, että mun ja Mussun yhteistyö ei voi muuta kuin parantua. Tavallaan toivoisin sitä seuraavallekin koulutunnille ja uskon, että Marjo on nähnyt mun piilevän innon ponilla ratsastukseen. Vähän ehkä huvittavaa, että olen aina sanonut, etten pidä Mussusta tippaakaan ja menen sillä vain, mikäli on aivan pakko. Nykyään olen jopa innostunut nähdessäni sen nimen kohdallani tuntilistalla. Ja nimenomaan koulutunneilla, hyppäämistä sen kanssa kartan edelleen ja se on mulle asia, minkä teen vain pakosta.

Kooste Summer Bucket Lististä

Kesän alussa tein itselleni pienen Summer Bucket Listin, joka oli tehty vain suuntaa antavaksi. En siis todellakaan ottanut stressiä siitä ja monesti unohdinkin koko listan olemassaolon. Nyt kuitenkin sain vihdoin katsottua kohdat läpi ja pohdittua, että mitäs kaikkea sitä tulikaan tehtyä!

1. Tehdä töitä

Töitä tuli tosiaan tehtyä, vaikkakin vapaapäiviäkin oli rutkasti enemmän mitä esimerkiksi viime kesänä. Työpäivät eivät myöskään autokoulun takia olleet aivan täysiä, mikä jäi hieman ehkä harmittamaan. Mutta siihen nähden, että mulla oli jos jonkinlaista menoa koko kesän, tuli ihan mukava tili lopulta kerättyä :)

Juuri 18 vuotta täyttänyt! (C) Lotta

2. Juhlia 18 vuotispäivää

Noh, mitenkään hassummin päivää ei juhlittu. Päivä nimittäin kului ystäväni pikkuveljen rippijuhlissa :D Näistä juhlista en olekaan tainnut puhua kertaakaan tai julkaista muutenkaan kuvia. Olin siis osin vieraana ja osin vastaamassa valokuvista. Hauska päivä oli, mutta toisaalta myös todella raskas. Heräsimme ystäväni kanssa jo aamukuuden jälkeen ja olin ihan poikki jo neljän jälkeen. Heti kun vieraat olivat lähteneet, vaihdoin rennompiin vaatteisiin ja harkitsin jo päiväuniakin. Synttäreitä juhlittiin varsinaisesti vasta 1,5 kuukautta myöhemmin mökkireissun merkeissä todella pienellä porukalla :)

3. Saada ajokortti

Kortin saaminen venyi hieman suunnitellusta. Ensimmäinen inssi jäi todella pienestä kiinni, joten ajoluvan sain vasta leiriä seuraavalla viikolla. Sinäänsä harmillista, että meillä on ajokokeita vain torstaisin, sillä ne ovat aivan täynnä joka viikko.. Mutta lupa tuli ja varsinainen korttikin tuli postissa viikkoa myöhemmin!

Ihmettelen edelleen, että miten tuo mun istunta voi näyttää tuolta, vaikka sitä ennen olin ratsastanut vajaat 10 kertaa tämän vuoden puolella :D (C) Lotta

4. Mennä ensimmäistä kertaa leirille täysin vieraalle tallille

Check. Eikä ollut mikään turha reissu tämä! Sain paljon uusia kavereita ja ehdottomasti menisin tuolla porukalla uudestaankin. Paljon uusia juttuja ja tuntuu, että mun ratsastus on vain parantunut Vuohimäen leirin jälkeen.

5. Mennä festareille

Koettu on. Weekend Festivalin viikonloppu on yksi parhaita elämässäni ja varmasti paras tälle vuodelle! Tietysti sielläkin oli omia huonoja puoliaan, mutta pääosin koin reissun kyllä todella hyväksi.

6. Mennä piknikille

Eipä tullut mentyä, vaikka puhuttiin tästä kyllä sekä Juulian että Lotan kanssa, kuin myös työkaverinikin kanssa.

7. Mennä pitkästä aikaa huvipuistoon

Tämä koki saman kohtalon kuin piknik. Paljon puhuttiin, mutta ei saatu aikaiseksi.

8. Lukea kirjoituksiin

Suoraan sanottuna en lukenut kesän aikana kirjoituksiin kertaakaan. Aloitin opiskelun vasta koulujen alkaessa. Mullahan tosiaan tänä syksynä on äidinkieli ja lyhyt matikka, joista varsinkin jälkimmäistä pitäisi vielä treenata. Äidinkielestä on tekstitaidon koe jo takanapäin!

9. Tehdä jotakin, mitä et olisi uskonut tekeväsi

Tämä kohta ei tainnut täyttyä. En ainakaan usko niin. Vielä listaa tehdessä mun päässäni oli tähän sopiva ajatus, mutta tavallaan oli onnekasta, ettei se edennyt ajatusta pidemmälle :)

(C) Sini

10. Kokeilla jotakin uutta

Kyllä vain. Leirillä uitto oli mulle uutta, lisäksi festarivisiitti ja ensimmäinen reissu ulkomaille pääsee ehdottomasti uusien kokeilujen listaan. Niin ja käytin metroakin ensimmäistä kertaa! Moni ei tuota tuntunut uskovan, mutta ei sitä ole juurikaan Helsingissä tullut käytettyä julkisia aikaisemmin, yleensä kävellen tulee kuljettua. Metroa olen nyt käyttänyt yhteensä neljä kertaa ja uskokaa tai älkää, ratikkaakin muistan käyttäneeni yhtä monta kertaa!

11. Liikkua

Kovin paljoa ei tullut liikuttua loppupeleissä. Tietysti sitten kun johonkin lähti, esimerkiksi tuo Tallinnan reissu, niin liikuntaa tuntui saavan viikon edestä. Töissä tuli käveltyä oikeastaan koko ajan ja kyllä sitä tuli muutaman kerran lähdettyä lenkillekin.

12. Käydä raveissa

Kyllä vain! Piti käydä myös Oriveden paikallisraveissa, mutta ei tullut lähdettyä. Raveissa on vähän omanlaisensa tunnelma ja kävisin ehdottomasti useamminkin, mikäli se vain olisi mahdollista.

13. Pyyhkiä kamerasta pölyt

Kovin paljoa en tänäkään kesänä kuvaillut. Toki oli nuo kahdet juhlat, leiri ja oli kamera mulla Tallinnassakin mukana. Puoliksi suoritettu? :D

Tasapainotreeniä

Kaksi viikkoa sitten torstaina eli 31.8. olin ihme kyllä ajoissa tallilla, tosin tilannetta helpotti myös se, että hevoseni oli jo valmiiksi tunnilla. Meillä oli edessä estetunti ja mulle oli laitettu Minty. Sain tunnilta myös kuvia ja pari videoklippiä, mutta sateen takia tunti oli maneesissa ja laatu onkin sen mukaista :'D Vähän ristiriitaisin fiiliksin lähdin tunnille, sillä Mintyllä olin mennyt viimeksi joulukuussa, jolloin fiilis oli aika ristiriitainen ennen ja jälkeen. Voisi ehkä sanoa, että olin jopa hieman pettynyt omaan ratsastukseen. Tunnista kerroinkin Marjolle, joten se toivon mukaan vaikutti vähän omaan ratsastukseenkin :D

Kuvista ja videoista kiitos Vekulle!

Kovin paljon en tunnista muista, mutta yritän parhaani mukaan kertoa. Minty tosiaan oli jo edellisellä estetunnilla, joten se oli hyvin lämmitelty jo. Muistelisin sen olleen kuitenkin hieman hidas pohkeelle, mutta Minty on muutenkin ajoittain todella hidas ratsastaa, joten yksi takana ollut tunti tähän lisättynä ei yllättänyt. Naureskelin hieman ponin pienelle koolle, sillä keventämiseen mun piti totutella hetki, vaikkei Mintyllä ja Mussulla paljoakaan kokoeroa ole. Aloitettiin aika nopeasti tulemaan tallin puoleisella pitkällä sivulla olevia kolmea puomia ravissa vasempaan kierrokseen. Minty alkoi tässä vaiheessa liikkumaan ihan kivasti ja kun tultiin samoja puomeja laukassa niin sain hieman jopa pidätellä. Oikeassa kierroksessa toisen sivun kolme laukkapuomia alkoivat olla jo aika haastavia, sillä en saanut askeleita kovin montaa kertaa osumaan kohdalleen kahden jälkimmäisen väliin. Ja kun tähän lisättiin se, että toisen puomin jälkeen piti siirtyä käyntiin ja ylittää viimeinen puomi käynnissä, oli Senja aika pulassa menevän ponin kanssa. Minty ei millään malttanut siirtyä käyntiin, joten jouduin käyttämään aika rajujakin pidätteitä välillä. Pikkuhiljaa Minty alkoi malttaa kuunnellakin. Menin myös molemmat tehtävät ilman jalustimia, jotta saisin mun jalat toimimaan - jotenkin mun on vaikea muistaa ajoittain se, että niiden jalkojen kuuluu todellakin olla pitkänä...
Aloitettiin hypyt pitkällä sivulla olevalle ristikolle vasemmassa kierroksessa. Puomi, muistaakseni kuusi laukkaa ja sitten ristikko. Minty oli hieman tasoittunut tähän mennessä, ehkä jopa hieman liikaakin, joten jouduin pyytämään sitä jonkinverran eteenpäin. Mulla kesti myös hetki tottua Mintyn isompaan hyppyyn. Sillä on todella macymäinen hyppy: enemmänkin korkea kuin laaka. Siksi sen kanssa täytyy saada enemmänkin reipas kuin hidas laukka, josta Marjo muistuttelikin mua tunnilla (kuuluu myös videolla). Pikkuhiljaa aloin päästä jutun juoneen kiinni ja saatiin jopa hyviäkin hyppyjä!

Pystyn jälkeen siirryttiinkin ensimmäiseen "tehtävään". Oikeassa kierroksessa tallin puoleisen pitkän sivun lopussa oli puomi, neljä laukkaa ja okseri. Jatkettiin päädyn läpi pysty-puomi -linjalle. En tiedä olenko maininnut, mutta mulle on tullut joku jännitys oksereita kohtaan. Nytkin ehdottomasti tunnin huonoimmat hypyt tulivat tälle okserille. En uskaltanut antaa ponin edetä, vaan jäin turhaan himmailemaan, jolloin hypyistä tuli todella kummallisia ja sain tasapainotella hypyn jälkeen. Joka kierroksella meno kuitenkin parani, joten ongelma on lähinnä mun pääni sisällä.
Viimeinen varsinainen tehtävä oli pituushalkaisijalla oleva innaritehtävä. Ensimmäisenä oli kolme puomia ja sitten ristikko. Alunperin puomien ja ristikon väli piti tulla neljällä lyhyellä askeleella, mutta kun kaikki tulivat jo ensimmäisellä kerralla kolmella, muutettiin askelväli kolmeen. Se olikin paljon parempi mulle ja Mintylle, sillä lyhyt neljä olisi aiheuttanut todella ison hypyn. Parin kierroksen jälkeen tehtävä oli puomi-kavaletti-kavaletti-ristikko ja viimeinen, videolle kuvattu kerta oli ehdottomasti paras kaikista!

Loppuun tultiin vielä ristikko - ilman jalustimia. Mä en tiedä mikä muhun on mennyt, mutta totesin heti, että en halua. Ilman jalustimia hyppääminen on kyllä ihan tuttua puuhaa, eikä mua ennen oo pelottanut estetunneilla juuri mikään, pikemminkin oon ollut enemmän sitä rämäpää tyyppiä. Nyt on etenkin viimeisen vuoden tai puolentoista aikana tullut sellainen olo, etten uskalla tehdä asioita. Kuten vaikka hypätä pientä ristikkoa (näkyy tuossa ylemmässä kuvassa) ilman jalustimia. Tulin sitten ensimmäisen kerran jalustinten kanssa ja toisella kerralla "puolipakosta" ilman. Pysyin kyydissä, ei siinä, mutta jännitys ja pelko oli niin suurta, että kun pysäytin suorituksen jälkeen ponin ottaakseni jalustimet takaisin, iski se paniikki. Vähän samanlainen kuin pari vuotta sitten estekisoissa Rutun kanssa: henki kulki vaivoin ja tuli siinä pari kyyneltäkin. Ja nimenomaan suorituksen jälkeen pysähdyksissä. Tämä onneksi meni nopeasti ohi, mutta kyllä tuo edelleenkin kalvaa mieltä. Jokin syy pitäisi tähän mun äkkinäiseen arkuuteen keksiä, niin olisi helppo sitten päästä eroonkin siitä.. :/

Mutta. Nyt olen ollut reilun viikon pois hevosten selästä. Sain veljeni syysflunssan viime viikolla ja päästäkseni varmasti terveenä kirjoituksiin jätin väliin maanantain tunnin enkä sitten uskaltautunut lähteä torstaiselle rästillekään. Tosin, kyllä siellä hiljaisessa salissa silti kuului aikamoinen niiskutus... :'D Nyt mulla on siis yksi rästitunti jälleen plakkarissa, saa nähdä milloin kerkeän sen käymään :)