perjantai 23. kesäkuuta 2017

Testissä: Seppälä Stables

Tiistaina sain noin 10 kuukauden pohdinnan jälkeen aikaiseksi ilmoittautua Seppälä Stablesin ratsastustunnille. Paikkahan on tiloiltaan yleisesti mulle tuttu, sillä olen käynyt siellä aikoinaan alkeiskurssin ja viime keväänä kävimme liikuntatunnilla ratsastamassa siellä. Mutta näiden jälkeen on siellä pitäjä, opettaja ja suurimmilta osin hevosetkin vaihtuneet, joten oli pakko päästä testaamaan! Kuvia ei tässäkään postauksessa paikasta juurikaan ole, mutta niitä löytyy paremmin mm. Facebookista ja Instagramista, niin paikkamerkinnällä kuin myös tallin omalta tililtä. Lisäksi isäni kerkesi paikalle loppukäynteihin ottamaan muutamat kuvat, eli tämän postauksen ottamat kuvat ovat hänen ottamiaan! Olisi muuten taas saanut olla mulla kaksi reikää pidemmät jalustimet...
Parkkipaikalla oli hieman erilaisemmat kukkaruukut. Kiva idea!
Olin tyypilliseen tapaani hieman myöhässä, mutta kerkesin hyvin tunnille. Minulle oli laitettu satunnaisesti tunneilla käyvä Santtu, joten kävin laittamassa sen ratsastuskuntoon. Ruunan hoitaja auttoi tavaroiden etsimisessä, sillä sen tavarat olivat hieman eri paikassa kuin muiden tuntsareiden. Todella kiltti ja rauhallinen ruuna hoitaa, rakastuin täysin! Santtu on todella iso, himpun yli 170 senttinen, joten kentällä piti ottaa korkein mahdollinen jakkara päästäkseni kyytiin. Kerkesin kävellä puolisen kierrosta, kun vaihdettiin kolmen ratsastajan kesken hevosia. Tämä ei siis johtunut varsinaisesti mistään hevosesta, vaan ratsastajasta. Eräs poni ei sopinut ratsastajalleen (otti lonkkaan tmv, ei tämän vakavampaa siis), joten opettajan pyynnöstä minä luovutin Santun tuntikaverille ja otin eestiläisruuna Vilkkaan. Vaihto 30 senttiä pienempään hevoseen sujui kivuttomasti, ei tuntunut järin oudolta. Pidensin vain hieman jalustimia ja pääsin jatkamaan kuin mitään vaihtoa ei olisi tapahtunutkaan.
Vilkas on 10 vuotias eestinhevosruuna, joka on ollut Suomessa nelisen vuotta ja siitä noin 3,5 vuotta Seppälässä. Ruuna vaikutti ihan tavalliselta tuntsarilta, ei mitään erikoista. Alkuun teimme käyntivoltteja ja tässä vaiheessa opettaja mainitsi, että poni on vino oikealle. Huomasin itsekin asian, sillä Vilkas tuppasi valumaan oikea lapa edellä volteilla. Sainkin koko tunnin keskittyä siihen, että poni pysyisi edes suht suorana. Alkuverkassa ravasimme pääty-ympyröitä ja Vilkas tuntui entistä kivemmalta. Sen ravi vaikutti alkuun jotenkin todella pompottavalta, mutta totuin siihen nopeasti.
Työskentelimme oikeastaan koko tunnin avotaivutusten kanssa. Mulle henkilökohtaisesti se on aika vaikea liike, sillä sekoitan avo- ja sulkutaivutukset todella helposti keskenään. Tähän kun lisää vielä sen, että olen ratsastanut huimat 7 kertaa kevään aikana (ja suurin osa niistä on vielä estetunteja), niin soppa on valmis. Tehtävänä oli siis tulla pituushalkaisijalle käynnissä ja jatkaa siitä lävistäjämäiselle reitille, jolla aloitettiin avotaivutuksen teko. Ensimmäisellä kerralla olin aivan hukassa, ihan kuin en olisi ikinä ennen kuullutkaan sanaa avotaivutus. Kuitenkin jo toisella kerralla sain suhteellisen sujuvaa avoa aikaiseksi. Avon jälkeen nostimme aina laukan ja laukkasimme pitkän sivun, tarvittaessa myös voltteja mikäli tilaa oli vähän. Vilkas alkoi ennakoimaan laukkaa heti ja se tuntui siltä, että voisi räjähtää millä hetkellä hyvänsä eteenpäin. Sain sen kuitenkin pidettyä, tarvittaessa pysäytettyäkin, ja nostettua itse laukan. Laukka tosiaan nousi helposti myös pysähdyksistä, ilman mitään käynti- tai raviaskelia. Hyvä, että intoa riittää!
Tehtiin avoja niin oikealle kuin vasemmallekin, enkä osaa sanoa kyllä yhtään, että kumpaan suuntaan meni paremmin! Vilkas kuitenkin teki juuri niin kuten pyysin ja huomasin heti, mikäli käytin liikaa pohjetta. Kun käyntiavot oli saatu pois alta, teimme vielä ravissa uralla. Raviavot sujuivat todella kivasti ja olin löytänyt otteen myös Vilkkaan raviin. Pystyin istumaan siellä suhteellisen helposti, ilman suuria ongelmia. Vilkas ansaitsi kyllä taputukset tunnin jälkeen, hienosti se suoritti tehtävät. Tallissa purin Vilkkaan ja ruuna käyttäytyi kuin enkeli koko sen ajan. Se vain tapitti mua korvat hörössä, kunnes sai heinäkasan nenänsä eteen. 
Heti viime elokuusta asti, kun tunnit alkoivat Seppälässä nykyisellä kokoonpanolla pyörimään, tykästyin tallin tapaan julkaista tuntilistat netissä aamupäivän aikana. Eilenkin sain siis tietää tuntiratsuni (eli Santun, vaihtohan tehtiin vasta tunnin alussa) heti aamusta töiden ohessa. Positiivisena yllätyksenä koin korvanapin! Hieman hämmennyin opettajan ojentaessa mulle sellaisen, mutta se oli kyllä todella kätevä kapistus. Se ei häirinnyt millään tavalla ja opettajan ohjeetkin kuuli selkeästi eikä täten tarvinnut keskittyä siihen, että kuulisi ulkona tuulessa. Säästyy myös opettajan ääni! :) Opettaja muutenkin osaa asiansa, vaikkakin hieman jäi mun hampaankolooni se, ettei päästy tekemään aivan mun tasoisia tehtäviä muiden tuntilaisten ollessa aikuisia. Tavallaan asia oli myös hyvä, sillä pääsin tutustumaan helppojen tehtävien kautta täysin uuteen poniin ja opettajaan, jonka tunneilla en ole ikinä ollut - tai jos olen, niin siitäkin on vuosia ja kokemuksen karttuessa myös opettajan tyyli opettaa on aavistuksen erilainen. Hinta-laatu -suhde oli mielestäni hyvä, 25€ tuo viiden hengen tunti. Tunnithan ovat 3-4 henkilön tai 5 henkilön ja hinta riippuu kummassa ryhmässä ratsastaa. Tuo 25€ on muistaakseni alueen kallein, eli ei todellakaan ole kallista ratsastaa täälläpäin, mikäli vertaa esimerkiksi eteläisen Suomen hintoihin. Ja ehdottomasti pitää nostaa hattua Santun hoitajalle! Kysyessäni tultuani, että voiko joku neuvoa, olit heti auttamassa, kiitos! Ja kiitos myös ryhmän muille ratsastajille, olisitte tekin auttaneet aivan varmasti :)
Tallirakennuksesta huomaa kyllä, että se on rakennettu 1900-luvulla, ilmeisesti se on valmistunut vuonna 1923 katolla olevan viirin perusteella ja edustaahan se 1920-luvun klassismia. Rakennuksen suunnittelija on suunnitellut muitakin rakennuksia Mänttään (mm. kirkon). Seppälässä on kolme erikokoista kenttää, maneesi ja uittoranta, sekä maastot, vaikka "ydinkeskustaan" on matkaa noin kilometrin verran. Seppälä onkin juuri kaupungin ja maaseudun rajamaastossa ja sinne on siitä syystä helppo päästä esimerkiksi suoraan koulusta matkan ollessa noin lyhyt. Todella kauniilla paikkalla Keurusselän rannalla, voisin ehdottomasti mennä toistekin!

Onko Seppälä tuttu tämänhetkisen pitäjän tai aikaisempien vuosien varrelta (Mäntän Ratsastuskoulu, Seppälän ratsutila, nyk. Seppälä Stables)? Kerro ihmeessä omia kokemuksiasi kommenteissa!

7 kommenttia:

  1. Mäntän Ratsastuskoulussa olen ollut joskus leirillä, ja vähän himottaisi kokeilla leireilyn merkeissä myös Seppälä Stablesia. Eikös siellä tallin sisätiloissa ole tehty joku remonttikin nyt lähivuosina?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksityispuoli on uusittu ilmeisesti täysin, muistaakseni 2013-2014 tienoilla. Tuntsaripuolella on myös tehty hieman muutoksia, ainakin pesarin ja ns. "kaappilan" vieressä olleet karsinat on purettu. Tiloista huomaa kyllä sisältäkin, että rakennus on vanha. Toivottavasti tuntsaripuolellekin tullaan tekemään laajempaa remonttia, itse ainakin tykkään kovasti uudistetusta yläkentästä ja uutena lisänä tulleesta maneesin ns. verkkakentästä! :)

      Poista
  2. Oi että! Nyt munkin tekee mieli ratsastustunnille! :D Olisi kyllä hauska koittaa myös jotain uutta tallia, mutta kun ei vain saa ikinä aikaiseksi varata tuntia mistään.. No, ehkä sitten syksymmällä!

    Tää oli oikein kiva postaus! Tuo talli vaikuttaa ainakin tämän postauksen perusteella oikein mukavalta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusia talleja kokeilee kyllä mielellään! Täällä niitä ei vain ole ihan jokaisen nurkan takana ja seuraavat mulle täysin vieraat tallit ovat lähimmillään noin 60 kilometrin päässä.. :/ Mutta, kesälä on nyt yksi tämäntyylinen postaus tulossa, tosin vähän laajemmassa mittakaavassa! :)

      Poista
  3. Ihana Vilkas, on mun lemppari Seppälästä! Tosi kivan näköistä menoa. Seppälä on kyllä tosi ihana paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilkas on kyllä mukava hevonen! Eepos on myös mukava tapaus, muista mulla ei olekaan kokemusta.. Tai no, Iiro on tuttu vuosien takaa ja ruunahan on Ponilaaksossa asustelevan Katin veli ja kaksikossa onkin paljon samaa :)

      Poista
  4. Hehe, Vilkas kuulostaa nimensä veroiselta hevoselta! :D Tykkäsin tästä postauksesta, minunkin oli tarkoitus kesän aikana käydä testaamassa jokin toinen talli, mutta ei ole vielä tullut käytyä- olisi kyllä huippua, mutta toisaalta vähän myös jännittää, että miten sitä osaisikaan uuden opettajan ja täysin tuntemattoman hevosen kanssa olla. Sellainen kyllä varmasti opettaisi taas paljon uutta, kun on viimeiset 11 vuotta käynyt tuolla samassa ratsastuskoulussa- täytyy siis tosiaan pistää nyt työn alle! :)

    VastaaPoista