"Suokit jyrää tän tehtävän"

Odotin, että eilinen tunti olisi ollut estetunti, mutta petyin huomatessani olevan koulutunti. Fiilis nousi kuitenkin huomattavasti, kun huomasin Marjon laittaneen mulle Rutun. Hevonen kuntoon, ratsastaja kuntoon ja ei muuta kuin maneesille ja hevosen selkään. Hieman oli vaikeampaa selkäännousu kuin keskiviikkona, olihan hevonenkin ihan hieman isompi. Selässä tuntui kuitenkin heti kotoisalta ja olin varmasti yhtä hymyä. Emme käyttäneet aivan koko maneesia, vaan päädystä oli puomeilla rajatta noin 3-4 metriä pois emmekä olleet myöskään aivan uralla. Ravi tuntui aivan kamalan isolta, mutta äkkiä siihen totuin. Alkuverkkana teimme tehtävää, jossa tallin puoleiselle pitkälle sivulle teimme kirjainten väliin pysähdykset ja liikkeelle lähdöt suoraan raviin. Toiselle pitkälle sivulle teimme sivun alkuun voltin jatkaen kaarelle tehden kaaren huipulla voltin vasemmalle. Pysähdykset olivat alkuun hieman venymistä ja vanumista, samoin liikkeelle lähdöt jolloin Ruttu venyi helposti pitkäksi. Tehtävän lopussa hevonen oli kuitenkin jo paljon herkempi, joten pysähdykset ja liikkeelle lähdöt sujuivat todella kivasti. Taivuttamisessa mulla oli alkuun pientä ongelmaa, mutta pikkuhiljaa nekin alkoivat sujumaan.

(C) Pinja N. (edit klo 20.10: kuvassa en ratsasta minä!)

Vasempaan eli toiseen kierrokseen pidettiin edelleen kaari ja voltit samalla maneesin sivulla, mutta tallin puoleiselle sivulle otettiin ravipuomit. Puomeja taisi olla viisi ja aika alussa sivua. Volteilla ravia lyhennettiin ja puomit mentiin keventäen, muuten istuttiin harjoitusraviin. Alkuun mulla oli vaikeuksia saada ravia lyhennettyä, mutta pikkuhiljaa alkoi lyhyempikin ravi löytyä. Keventäen työskentely on mulle hyvin haastavaa, joten taivutuksetkin sujuivat paljon paremmin istuen satulassa. Puomitkin päästiin kolistelematta, mutta oonkin huomannut että Ruttu on yllättävän tarkka jaloistaan, esteilläkin puomien kolina johtuu aivan ratsastajasta - kuten varmasti lähes kaikilla hevosilla, mutta Rutun kanssa ei voi sanoa lainkaan että puomien kolina johtuisi laiskuudesta tai viitsimättömyydestä kuten useilla hevosilla, oli kyseessä sitten puomi- tai estetunti. Nytkin huomasin, kuinka puomilinjalle kääntäessä Ruttu alkoi liikkumaan selkeästi eteen ja jouduin jopa hieman jarruttelemaan.

Välikäyntien jälkeen keräännyttiin pääty-ympyrälle ja mulla oli erittäin vahva epäilys mitä tulisimme tekemään. Ja olinkin oikeassa: laukkalyhennyksiä. Viimeksi kun tein niitä Rutun kanssa, niin ne eivät menneet todellakaan hyvin. Lisäksi huomasin nilkkani osuvan hyvin ikävästi satulavyön solkiin - Rutulla kun on koulusatula. Tätä en ollut ikinä aikaisemmin huomannut, joten hämmästyin todella. Parin kierroksen jälkeen en ollut saanut Ruttua laukkaamaan kunnolla ympyrällä saatika lyhentämään laukkaa, joten nostin jalustimet hevosen kaulalle. Alkoihan se laukka parantumaan hurjasti! En varmasti ole ainut jolle jalustimilla meno tuottaa välillä harmaita hiuksia ja usein nostankin jalustimet - etenkin Rutun kanssa - kaulalle, sillä silloin ratsastaminen tuntuu paljon helpommalta. Laukkalyhennyksen tapaistakin saatiin aikaiseksi, vaikka se olikin kovan työn ja tuskan takana. Taivuteltiin vielä keventäen, mutta koska itselläni ei ollut vielä jalustimia niin tein sen harjoitusravissa. Ruttu alkoi pikkuhiljaa taipumaan paremmin ja paremmin ja omakin istunta tuntui kerrankin pysyvän kurissa edes hetkellisesti.

Tämän jälkeen jatkoimme jälleen puomeilla, joiden välejä oli lyhennetty. Tehtävä alkoi laukkavoltilla C-päätyyn, ravisiirtymisellä ja ylitettiin puomit lyhyessä ravissa. Puomien jälkeen laukannosto, kulmaan laukkavoltti ja ravin kautta käyntiin. Menin pari kertaa ilman jalustimia, mutta otin jalustimet takaisin aika äkkiä. Tehtävä sujui muuten yllättävän hyvin, mutta tehtävän pääosassa olleet puomit lyhyessä ravissa ei niinkään. Mua lähinnä vain nauratti kun en saanut mitenkään Ruttua liikkumaan vaaditulla tavalla. Muistaakseni kolmannella kerralla Rutun siirtyessä käyntiin mua nauratti niin paljon että makoilin hevosen kaulalla nauraen. Tultiin aina joko liian lujaa koko linja, mentiin puomit käynnissä tai siirryttiin käyntiin jo aikaisin ja uusi ravi oli liian nopea. Kaatuminenkaan ei lopulta ollut kovinkaan kaukana. Marjokin vain naurahti, että "ponit menee hyvin, mutta suokit jyrää"... Lopulta tulin pelkät puomit ainakin neljästi peräkkäin tehden voltin ja suoristaen juuri ennen puomeja. Viimeinen kerta meni todella hyvin ja olin kyllä todella tyytyväinen, vaikka tämäkin vaati kunnolla työtä.

Keräännyttiin vielä pääty-ympyrälle tekemään väistöä ja taivuttelemaan, tälläkin kertaa keventäen. Ensimmäisen väistön jälkeen totesin, etten osaa tehdä väistöä ympyrällä keventäen - tai ainakaan en kovinkaan selkeää sellaista - joten seuraavalla kerralla tein väistön harjoitusravissa, keventäen muuten ympyrällä. Ruttu tuntui lopputunnista muutenkin todella hyvältä ratsastaa, joten olin todella hyvillä mielin. Rutulla oli todella kiva ratsastaa vähän vakavammin pitkästä aikaa sileällä, sillä viimeksi olen tuuppaillut ruunalla syyskauden ensimmäisellä tunnilla! Jospa sitä taas tänä keväänä toivoisi Ruttua enemmän myös koulutunneille... Loppukäyntien jälkeen puhuin Marjon kanssa hieman mun kisasuunnitelmista, mutta mitään ei lyöty lukkoon. Oltiin kuitenkin aika samoilla linjoilla eli toivottavasti kisapäivät natsaa ja saan haluamani hevosen/hevoset radoille! Näistä sitten varmasti lisää lähempänä kisoja, sillä seuran kisakalenterissakin on vasta seuramestaruudet sekä Korpi-Jukolan kisoja (mm. erikoiseste ja kahdet kenttäkisat, joita olisi mahtava päästä kuvaamaan, mutta matkan takia se on hieman ongelmallista). Kisoja, mihin olisin osallistumassa, en ole päättänyt vielä, mutta estemestaruudet olisi ainakin tähtäimessä, mahdollisesti myös kevään ensimmäisiin estekisoihin ja ainakin toisiin koulukisoihin - riippuen hieman ratsastettavasta ohjelmasta. Mutta näistä lisää myöhemmin! :)

Vihdoin tallilla

Eilen keskiviikkona pääsin ensimmäistä kertaa puoleentoista kuukauteen tallille, lauantailta rästiksi jääneelle tunnille. Meidän viime perjantain tunti siis siirrettiin lauantaille, jolloin en itse päässyt joten ratsastin sen tunnin eilen. Testiin pääsivät myös uudet kengät ja chapsit, jotka olivat kyllä todella kivat! Jalan asento muuttui ainakin omasta mielestäni paljon parempaan suuntaan heti alkuun, joten nämä kyllä tulevat ehdottomasti aktiiviseen käyttöön! Ja tietysti uutuuttaan chapsit olivat niin jäykät/tiukat, että toisen vetoketju aukesi kesken tunnin - en sitten tiedä kuinka kauan olin ratsastanut avonaisella chapsilla, vai aukesiko se vasta laskeutuessani alas loppukäynteihin jolloin huomasin sen olevan auki...

Listalta etsin omaa nimeäni hetken, onnistuin skippaamaan sen pariinkin otteeseen ja hetken jo luulin tulleeni väärään aikaan paikalle. Lopulta oma nimi löytyi ja kohdalleni oli merkitty Lauri. Tässä vaiheessa muistin, että olin unohtanut kannukset kotiin... Noh, ei muuta kuin lainakannukset mukaan ja laittamaan ponia kuntoon. Yllätyin kuinka yllättävän kiltisti Lauri oli harjatessa ja varustaessa, olin odottanut sen olevan paljon ns. "kiukkuisempi" mitä se nyt oli. Maneesissa kampesin itseni ponin selkään ja en voinut olla naureskelematta sille, kuinka pieneltä Lauri oikein tuntuikaan. Parin kierroksen jälkeen lyhensin ohjat ja aloin tekemään voltteja ja ympyröitä, joille Lauri ei melttanut oikein kääntyä alkuun. Ravissa jatkoin samaa linjaa. Lauri tuntui sopivan reippaalta, joka tuntui hyvin oudolta. Tavallisesti olen saanut patistella sitä liikkumaan urakalla, mutta nyt Lauri liikkui aika kivasti itse ilman suurempia mateluita. Juuri ennen laukannostoa poni säikähti jotakin kolahdusta ja otettiin muutama vähän vauhdikkaampi laukka-askel. Viimeksi Laurin säikähtäessä tulinkin alas, tästäkin tosin jo melkein kaksi vuotta, mutta nyt pysyin kyydissä kadottaen vain toisen jalustimen.

Kun olimme laukanneet molempiin kierroksiin (niin, Laurikin oikeasti laukkasi eikä vain esittänyt laukkaavansa) keräännyimme käynnissä keskiympyrälle oikeaan kierrokseen. Tehtävä oli aika simppeli. Pituushalkaisijalla oli ympyrän molemmilla sivuilla tötsät ja pari hevosenmittaa ennen niitä alettiin väistättämään hevosen takaosaa ulos. Tötsällä tai vähän sen jälkeen suoristus ja laukannosto. Laukattiin uralle asti, jolloin siirryttiin käyntiin. Väistöt sujuivat ihan kivasti, mutta laukassa oli alkuun hieman käynnistysongelmaa. Lisäksi itse unohdin kokonaan asetuksen ja taivutuksen, joita jouduinkin hakemaan hetken ennen kuin ne iskeytyivät takaraivooni - ainakin tehtävän ajaksi... Hetken kuluttua jäimme laukkaamaan keskiympyrälle lyhentäen laukkaa toiselle ympyrän puolikkaalle ja toisella puolikkaalla pidentäen laukkaa. Laukkalyhennykset eivät ole ikinä olleet vahvuuksiani, joten yllätyin hieman lopputuloksesta. Sain Laurin lyhentämään laukkaa yllättävän paljon, eikä pidennyksetkään sekoittaneet päätäni mitenkään erikoisesti.

Toiseen suuntaan tehtävä oli sama, mutta käyntipätkät vaihtuivat ravipätkiin. Väistöt eivät tähän suuntaan onnistuneet ihan niin hyvin kuin olisin toivonut, mutta ottaen huomioon pitkän tauon (ja sen ettei väistöt ympyrällä ole myöskään vahvuuksiani, miten tunnun toistavan samaa postauksesta toiseen...) olin ihan tyytyväinen. Laukat sujuivat ihan ok, samoin laukkalyhennykset ja -pidennykset, ne olivat kuitenkin vasemmalle hieman haastavampia.

Välikäyntien jälkeen otettiin lopputunnista vielä avotaivutusta pitkällä sivulla ja toiselle pitkälle sivulle kaareva ura laukassa vaihtamatta laukkaa reitillä. Avotaivutus oli alkuun hieman hakusessa, tuntui että alkuun olin unohtanut kokonaan mitä avotaivutus oli! Taisinkin antaa Laurille avut sulkutaivutukseen... Miten ihmeessä oon tällä muistilla voinut päästä kouluohjelman läpi?! Pikkuhiljaa oikea liike löytyi ja avot oli oikein kivoja. Kaari sujui myös tosi kivasti, mutta toiseen suuntaan poni vähän hyytyi. Mutta pikkuvikoja - Lauri oli tosi kivalla tuulella ja varmaan ensimmäistä kertaa sitten viimeisten estetuntien tykkäsin ratsastaa sillä!

Postausta kuvittaa leirillä otetut kuvat Laurista, joita ei blogissa ole vielä ollut - laidunkuvat ovat minun ottamiani, pääkuvasta kiitos Pinjalle!

Mikä kaksoistutkinto?

Multa toivottiin postausta kaksoistutkinnosta näin ennen tämän vuoden yhteishakua, joten totta kai toteutan lukijan toiveen ja kirjoitan aiheesta. En odota postaukselta mitään järin suurta, sillä tuntuu välillä siltä, että siitä huolimatta että suoritan kaksoistutkintoa niin olen yhtä ulkona asioista kuin syksylläkin. Kommenteissa saa todellakin mainita mahdollisista virheistä tekstissä, sillä oon aika varma, että niitä tulee useampikin. Mutta yritetään - tämähän on vain minun näkökulmani. Jossain muualla on todella varmasti eri tapa kuin meillä - olen siitä täysin varma.

"Useamman tutkinnon suorittaminen, jota tässä kutsutaan myös kaksoistutkinnoksi, tarkoittaa käytännössä että suoritat lisäopintojen kautta samanaikaisesti opintoja eri koulutuksista. Jos haluat ammatillisen koulutuksen lisäksi suorittaa ylioppilastutkinnon, sinun on opiskeltava vähintään neljä lukion ainetta. Voit suorittaa myös koko lukion oppimäärän."

Näin kaksoistutkinnosta kerrotaan Opintopolussa. Viimeinen lause tarkoittaa kolmoistutkintoa, josta itselläni ei ole kokemusta. Jos kuitenkin kolmoistutkinto kiinnostaa, niin suosittelen katsomaan Emman tekemän videon aiheesta! :) Molemmissa opiskeluaika on kuitenkin aika samaa luokkaa, yleensä 3-4 vuotta tutkinnosta riippuen.

Meillä on nyt ns. "kokeilussa" tapa, että ammattikoululla ammattikoulun opettajat (joilla on tietysti oikeus/lupa/tmv. opettaa lukioaineita) opettavat äidinkielen, lyhyen matikan ja englannin Pirkanmaan Aikuislukion kautta. Kaikki muut aineet, esimerkiksi ruotsi ja pitkä matikka sekä reaaliaine, täytyy opiskella lähes vieressä sijaitsevalla lukiolla. Ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat käsittääkseni siis ensimmäisiä, joita opetetaan näin meillä eli aikaisemmat opiskelijat ovat käyneet kaikki aineet lukiolla. Tässä on sekä hyvät että huonot puolet: hyviä on ehdottomasti se, että ammattikoululla järjestettävät aineet ovat aina samaan aikaan tiettyinä päivinä ympäri vuoden ja on ajoitettu niin, että mahdollisimman vähän ammattiaineita on lukiotuntien kanssa päällekäin. Huonona puolena voisin sanoa sen, että tahti on rutkasti hitaampaa: meillä on kahta lukioainetta kerrallaan ja molempia 2-3 tuntia viikossa, kun taas lukiolla voisi parhaimmillaan opiskella sen 6 tuntia viikossa jokaista ainetta oppitunneilla. Tietenkään kaikki kirjoitettavat aineet eivät osu samalle jaksolle, jotta myös ammattiaineissakin kerkeää käymään. Muissa  - tai ainakin suurimmassa osassa - ammattikouluissahan on tapana, että opiskelija käy lukiolla lukion tunnit niiden mennessä usein ammattiaineiden kanssa päällekäin.

Ennen kuin aloitin kaksoistutkinnon niin ajattelin sen olevan kamalan raskasta ja että jättäisin kuitenkin ennen pitkää lukion kesken. Loppujen lopuksi se ei ole ollut niin raskasta mitä ajattelin. Tietysti kokeet hieman stressaavat, sillä kokeisiin luku ei ole ikinä ollut mikään vahvin puoleni koulussa. Myönnettävä on, että joskus päässä herää ajatus lukion lopettamisesta, mutta toisaalta ammattiaineissa menisin muita niin paljon edellä, että en kokisi sitä mitenkään hyödyllisenä. Lukion kautta saan olla myös enemmän tekemisissä yläasteaikaisten kavereiden kanssa - niin ammattikoulun puolella järjestetyillä tunneilla kuin myös lukiolla. Ellen tekisi lukio-opintoja niin en myöskään näiden ihmisten kanssa olisi välttämättä tekemisissä. Enkä olisi tavannut niin mahtavia ihmisiä keitä samoilla tunneilla on tai on ollut! Ei muuta kuin tsemppi päälle ja kohti parin vuoden päästä alkavia kirjoituksia! :D

Loppujen lopuksi kaksoistutkinto ei eroa juurikaan pelkästä ammattikoulusta. Lukiosta saakin suoritusmerkintöjä ammattikoulun opintoihin, joten kaksoistutkintolaisen ei luonnollisesti tarvitse osallistua lukiolla opiskeltavien aineiden, esimerkiksi äidinkielen, tunneille. Tällöin siis pääsee kotiin, saa hyppytunnin tai saa kokonaisen päivän vapaaksi! Toisaalta murhetta tuo myös ne päivät, jolloin on jotain tiettyä ainetta vain se kaksi tuntia päivässä, joka varsinkin kauempana asuvia harmittaa kovasti (nimimerkillä kokemusta on...). Harmia tuo myös päällekäin menevät tunnit. Esimerkiksi mulla meni ammattiruotsi ja lukion psykologia päällekäin ja jotta valmistuisin, niin minun on se ruotsikin suoritettava. Tällöin sovimme opettajan kanssa, että suoritan ruotsin itsenäisesti ja tulen kokeeseen. Taustatietona sen verran, että olin muistaakseni kahdella ruotsintunnilla ennen kuin psykologian kurssi lukiolla alkoi, joten opettajalla oli tiedossa oma osaamiseni.

Voin suositella kaksoistutkintoa oikeastaan kaikille. Meidän ryhmässä on opiskelijoita laidasta laitaan, on niitä ysin keskiarvon oppilaita ja sitten näitä lähemmäs seiskan keskiarvon kieppeillä olevia oppilaita. Sen kuitenkin sanon, että kaksoistutkinto ei ole leikin asia, vaan se hankaloittaa kovasti opintoja mikäli lukio-opiskelun heittää läskiksi. Mikäli rämpii kaksi vuotta lukiota, eikä saa suoritusmerkintöjä ja toteatkin yhtäkkiä, ettei lukio olekaan juttusi niin joudut käymään ammattikoulun tunneilla täysin eri ryhmässä. Et siis pääse samoille tunneille luokkalaistesi kanssa, vaan itseäsi sen pari vuotta nuorempien. Harkitse siis tarkkaan alatko tekemään kaksoistutkintoa, sillä se vaatii hurjasti motivaatiota.

Ihailkaa mun käsialaani - näköjään kiireessä kirjoitettu tunnilla :D

Oletko harkitsemassa kaksoistutkintoa? Jäikö mieltä kaivertamaan jokin asia? Kysy ihmeessä - yritän vastata niin hyvin kuin mahdollista! :)

And it's been two years... ♥

Like how single word

Can make a heart open

I might only have one match

but I can make an explosion

And all those things I didn't say

Wrecking balls inside my brains

I will scream them loud tonight

Can you hear my voice this time?

This is my fight song

Take back my life song

Prove I'm alright song

My power's turned on

Starting right now I'll be strong

I'll play my fight song

And I don't really care if nobody else believes

'Cause I've still got a lot of fight left in me

And it's been two years

I miss my home

But there's a fire burning in my bones

Can we pretend that airplains

In the night sky

Are like shooting stars?

I could really use a wish right now.

Ehkä maailman vaikein päättelytehtävä, sillä varmasti jokainen on viimeistään tähän lauseeseen mennessä keksinyt, että mikä tämän postauksen idea oikein on. Tänään tuli kuluneeksi 2 vuotta ensimmäisestä vakiotunnistani Ponilaaksossa. Huomatkaa sana vakiotunti - ensimmäisellä tunnillahan kävin Ponilaaksossa noin kolme kuukautta aikaisemmin. Aika on kulunut todella nopeasti, sillä muistan vieläkin sekä molemmat irtotunnit, että kaksi ensimmäistä vakiotuntiakin. Ensimmäiselle irtotunnille mennessä yllätyin ensimmäisenä tallialueesta: isot tarhat ja tarhoissa iso lauma poneja. Ratsuna toiminut Patu oli piehtaroinut itsensä ihanaan mutakuorrutukseen, joten harjasin sen ulkona. Itse tunti sujui ihan kivasti, vaikka en silloin osannutkaan - enkä kyllä oikein vieläkään osaa - ratsastaa noin osaavaa ponia, josta on sanottu monet kerrat, että yksityisponina siitä olisi mihin vain. Toisella irtotunnilla mukanani oli pari silloista tallikaveriani, joiden kanssa jaoimme keskenämme ratsut Patun, Delhin ja Nemon väliltä. Itselleni osui jälleen Patu, joka oli jo valmiiksi tunnilla. Tällä kertaa nappulat olivat hieman paremmin hallinnassa kuin muutamaa viikkoa aikaisemmin.

Ensimmäisen vakiotunnin tasan kaksi vuotta sitten menin Sepolla. Muistan sen, kuinka en meinannut saada hevosta edes laukkaamaan jossakin vaiheessa tuntia! Se onkin ainut asia mikä mulla jäi mieleen tuosta tunnista. Tämän jälkeen oli parin viikon tauko pakkasten takia, jonka jälkeen olikin ilman satulaa -tunti. Ratsuksi mulle oli laitettu Seppo, joka oli jo edellisellä tunnilla. Marjo punttasi mut jo maneesissa selkään ja jännittyneenä ratsastin satulatta sen muutaman kymmenen metrin matkan maneesista kentälle. Hymyillen tulin tunnin jälkeen talliin.

Tuskallisia hetkiä koin ensimmäisellä maastollani Ponilaaksossa toukokuussa 2014. Mulle oli pistetty Macy, jolla en ollut aikaisemmin mennyt. Olin kuitenkin saanut siitä hieman "huonon" kuvan, joten turvaliiviin vuorautuneena nousin tallin edustalla ponin selkään. Aloin pikkuhiljaa rentoutumaan, kunnes kärkiratsastaja kysyi, että haluaako kaikki laukata. Valahdin varmasti aivan kalpeaksi, sillä en ollut ikinä aikaisemmin laukannut maastossa. Nauruksihan se muuttui, vaikka välillä meinasikin tulla olo etten pysy kyydissä tai saa ponia jarrutettua.

Kaikkiin kuviin liittyy jokaisella ihmisellä muistoja, eikä tämän postauksen kuvat ole poikkeus. On kisa-, leiri- kuin aivan tavallisia tuntimuistojakin. Muistoja ennen tuntien alkua. Niin hyviä kuin huonojakin, onneksi pääosin kuitenkin hyvä ja oikeastaan kaikki huonot muistot liittyvät tippumisiin. Ja muistoja tulee vielä rutkasti lisää, sillä en ole (ainakaan toivon mukaan) lähdössä Ponilaaksosta mihinkään vielä pitkään aikaan :)

Kuvista kiitos ainakin Aliisalle, äidille, Saralle, Minkalle, Pinjalle, Miialle, Roosalle, Roosikselle, Himmulle, Hennalle, Siljalle, Emmalle sekä molempien kesien leiriporukoille ♥

Sanoitukset postauksessa: x & x