perjantai 27. helmikuuta 2015

Alkeis-/jatkokurssin tarpeessa

Silloin kun on kuvaaja niin ratsastus menee metsiin, silloin kun sitä ei ole niin kaikki onnistuu. Kaikki kuvat Liekin silmäkuvaa ja Baltsun kuvaa lukuunottamatta Himmun ottamia - nämä kaksi minun.

Lause oli tosi ainakin tänään omalla kohdallani. Ajattelin, että vaikka ratsuni on Liekki niin tunti saattaisikin onnistua edes jotenkin. No, ei se kaikki mennytkään ihan niin kuin olin ajatellut. Oma ratsastukseni oli suoraan sanottuna - jälleen kerran - kamalaa. Miten mä nyt kaipaankin helppoa hevosta, jonka kanssa ainakin 80% tunnista onnistuisi - ja jos vielä kuvaajakin sattuisi paikalle niin aina vain parempi! Mulla on nyt viimeisimmät neljä viikkoa olleet vähän epäonnistuneempia ratsastuksen suhteen: ensin tipuin Mussulta aika pahannäköisesti, kaksi viikkoa sitten tunti Lätyn kanssa oli epäonninen ja viime viikolla Makkara liikkui tyypillisen tahmeasti - siis jos jättää oikean kierroksen viimeiset hypyt pois laskuista. Laurin kanssa sentään onnisti edes vähän, tosin tyypillisen tahmea poni alkuun silloinkin...
Ennen tuntia kerettiin myös kuvailemaan hetki ulkona. Kamera oli kyllä tarkentanut johonkin lumihiutaleeseen, joten jouduin aika raa'alla kädellä terävöittämään.


"Toi oli kyllä tosi huono vitsi sulta, yritä ny ees"

Ehdottomasti mun lempparikuva vaikka vähän pilalle menikin muokkauksessa.

Ballerinalta lähtee aika kivasti karvaa - se on kyllä vieläkin aivan älyttömän pitkää.


Menin ja pilasin hyvän kuvan - siksi ihana hymiö


Videolta selviääkin oikeastaan kaikki olennainen, eli tunnilla oli painotus laukkaamisessa. Verkkojen jälkeen tehtiin laukka-käynti-laukka -siirtymisiä: tallin puoleisella pitkällä sivulla kirjaimen kohdalla nostettiin laukka, laukattiin voltti ja siirrettiin käyntiin. Tää tehtiin siis jokaisella kolmella kirjaimella. Toisella pitkällä sivulla taas tehtiin raviväistöjä. Väistöt kyllä sujui, mutta voltit ei niinkään... Ja kun voltit eivät onnistuneet, päädyin pääty-ympyrälle laukkaamaan Liekin kanssa aivan yksin muiden kävellessä toisessa päädyssä. Kyllä se laukka nousi loppujen lopuksi...

Seuraavat kolme laukkakuvaa verryttelystä, ravikuvassa ainakin yritän pohkeenväistöä...






Vaihdettiin suunta vasempaan ja tultiin sama tehtävä. Voltit sujuivat kohtuu hyvin, volttien koko kyllä vähän paisui, mutta nyt sentään päästiin ne laukassa. En mennyt jokaista volttia, sillä aina oli joku poni tiellä - tunnin ainoan hevosratsukon iloja. Väistötkin sujui ihan kivasti, mutta paremmin ne menivät toiseen suuntaan.

Keräännyttiin pääty-ympyrälle ja otettiin käsittelyyn vastalaukka. Jokatoinen neljännes käyntiä, jokatoinen vastalaukkaa. No eihän se vastalaukka sieltä tullut, mutta olin tyytyväinen että hevonen edes laukkasi. Sitten kun piti laukata koko ympyrä vastalaukassa totesin, että laukkaan kyllä ihan myötälaukkaa että Liekki vähän rauhoittuisi laukassakin ja ettei ihan huono maku jäisi laukkaamisesta. Rauhoittuihan se vähän, en vain ymmärrä että miksi menin kevyessä istunnassa...
Tultiin vastalaukkaa vielä suoralla uralla molempiin, ja onnistuttiin kerran: viimeinen nosto, oikea kierros. Olin todella tyytyväinen että saatiin edes yksi onnistunut vastalaukka!


Tässä hyvä esimerkki siitä, miten ei missään nimessä pidä ratsastaa. Yritän tässä siis vastalaukkaa, mutta taisi mennä sähellykseksi... Erittäin hyvä tilannekuva kyllä, pisteet siitä Himmulle! :D



Ei näyttänyt Liekkiä haittaavan se että puin takkia päälle aivan vieressä - on se vaan niin suokki! ♥

Toivottavasti ratsastuskuvista saa jotain selkoa, sillä jouduin niitäkin rajaamaan ja terävöittämään reippaasti. Tulispa pian sen verran lämpimät ja hyvät ilmat, että pääsee kentälle niin kuvien laatukin paranee.


Videolta poistettiin yksi ääniraita, joten älkää säikähtäkö hiljaista kohtaa!

maanantai 23. helmikuuta 2015

Mistä kaikki alkoi?

Jokainen meistä on joskus aloittanut nollasta, pohjalta, täysin puhtaalta pöydältä.


En tiedä miksi halusin tehdä juuri tällä viikolla Viikon blogihaasteen. Aihe ei ole kovin kummoinen, mutta toisaalta itselleni helpompi toteuttaa kuin vaikkapa letityshaaste. Tämän viikon aihe onkin mistä hevosharrastuksesi alkoi. Osallistuneiden kesken arvotaan 5 kappaletta kahden hengen lippupakettia Helsingin Horse Fair -messuille. Katso haasteen ohjeet täältä ja osallistu! Mun on myönnettävä ettei mulla ole kuvia ratsastuksen alkuajoista, toivottavasti se ei haittaa. Älkää muuten pelästykö mainitsemistani naapureista - maalla niitä tuppaa olemaan paljon ;)

Ensimmäistä kertaa olin hevosten kanssa tekemisissä muistaakseni noin 5-6 vuotiaana. Olimme isäni kanssa käymässä hänen tuttunsa luona, jonka kotona oli kaksi hevosta: rautias suomenhevonen ja kirjava shetlanninponi. Minulta sitten kysyttiin haluaisinko ratsastaa tällä ponilla ja totta kai halusin. Kovin kummoinenhan tuo kerta ei ollut, olisiko se kestänyt pari minuuttia korkeintaan, mutta siitä ratsastusharrastus pikkuhiljaa lähti.
Naapurissani oli pari hevosta ja poni. Kävin välillä ratsastamassa tätä ponia, mustaa shetlanninponiruunaa Rasua. En tuolloin tiennyt oikeastaan yhtään mitään hevosista tai ratsastuksesta, mutta tuttujen ihmisten kanssa opin pikkuhiljaa lisää. Hevosen hoito, varustaminen ja ratsastaminen alkoivat sujua kerta kerralta paremmin. Pääsin Rasun lisäksi ratsastamaan kerran toisen naapurini, samassa tallissa asuvalla ponilla Simolla ja lisäksi hoidin sitä muutamia kertoja. Näin kului monta vuotta, tosin kertoja oli vuodessa vähän - kävin hevostelemassa ehkä noin kerran kuussa tai harvemmin.

Vuonna 2010 äitini - joka on siis allerginen hevosille - luki paikallislehteä ja ehdotti kunnon ratsastuksen aloittamista ratsastuskoulussa. Lehdessä oli nimittäin mainos Ratsutila Seppälän alkeiskurssista ja niin menin silloisen naapurini kanssa eräänä päivänä ensimmäistä kertaa kunnon tallille - tai ainakin minulle se oli ensimmäinen kerta. Muistelisin, että päivä olisi ollut eräs elokuinen torstai, en ole aivan varma. Ensimmäinen tunti meni lähinnä tutustuessa hevosen liikkeisiin, ja tälle tunnille sain nykyään yksityisenä olevan Ramseksen. Muistan kuinka rakastuin tuohon punarautiaaseen ruunaan täysin. Muita silloisia ratsuja olivat mm. Ponilaakson kasvatti Iiro sekä jo kuolleet Simo, Santos, Virkus ja herasilmäinen Crest. Kerkesin ratsastamaan alkeiskurssin tunneista ehkä puolet, kunnes tuli se päivä, jonka tapahtumat olen monesti saanut kertoa: teoria. Opettaja kysyi vapaaehtoisia taluttamaan ponin karsinasta pesariin, ja olin ainut halukas. Talutettava poni oli Ressu ja "palkinto" taluttamisesta oli murtunut/poikki mennyt käsi. Siitä, miten siinä onnistuin, ei ole tarkkaa muistikuvaa mutta sen muistan tarkasti kuinka poni seikkaili hetken vapaana käytävällä.
Käden murtumisesta seurasi lähes vuoden tauko. Olin jo keväällä kysellyt äidiltäni, että miten on sen kesken jääneen alkeiskurssin laita ja syksyllä 2011 pääsin sitten suorittamaan viimeiset tunnit. Heti ensimmäisenä minut pistettiin Ressun selkään ja kieltämättä mua pelotti. Yksi mainittava hevonen viimeisillä tunneilla Seppälässä on Iblu. Seppälän alkeiskurssin ajoilta ei ole kuvia, mutta viime kesäiseltä irtotunnilta kyllä on.

Irtotunti Kössillä, heinäkuu 2014. Kuva: Hanna/Pia
Kesäkuu 2012 - oon niin pienen näkönen leirihoitsuni Lilin selässä eikä tammallakaan ole korkeutta kuin noin 150-155 senttiä! Kuva: Jenny
Kesäkuu 2012. Kuva: Jenny
Kesäkuu 2012. Kuva: Jenny
Loppuvuosi 2012. Kuva: Taija
Kesäkuu 2013. Kuva: Laura
Syyskuu 2013. Kuva: Sanni
Lokakuu 2013. Kuva: Aliisa
Vuodenvaihde 2013-2014. Kuva: Himmu
Lokakuussa 2011 vaihdoin tallille, joka oli puolet lähempänä kuin Seppälä. Kyseessä oli Mikkola. Kehityin ratsastajana paljon eteenpäin, tapasin paljon uusia ihmisiä - joista osa on mulle edelleen tärkeitä - ja mikä tärkeintä hevostelun kannalta, rakastuin moneen hevoseen. Mulla oli monia hoitohevosia, niin pieniä millä en pystynyt enään ratsastaa kuin suurempiakin. Tärkeimpiä hevosia kahden vuoden ajalta oli ehdottomasti Ilo, Nasti ja Rami, joka myytiin elokuussa 2013 yksityiseksi Itä-Suomeen. Kävin Mikkolassa myös kahdella leirillä, joilla viihdyin paremmin kuin hyvin.
Kesällä 2013 sain idean yhdessä parin kaverin kanssa lähteä jollekin toiselle tallille leirille. Talliksi valikoitui Ponilaakso, ja alettiin innolla katsella hevosten tietoja niin tallin sivuilta kuin Sukupostistakin ja katsoa edellisten kesien leirivideoita. Lopulta kolmen tytön porukka hajosi kahteen, joka ei kuitenkaan haitannut intoa. Kävin syksyllä kahdella irtotunnilla, joiden jälkeen ajatus uudesta tallin vaihdosta alkoi kyteä. Jos totta puhutaan niin en edes tainnut mainita vanhemmilleni tahtovani vaihtaa, vaan joulun tienoilla äitini taisi mainita asiasta - vaikka oli juuri kuukautta aikaisemmin sanonut ettei tallin vaihtaminen olisi mahdollista. Niinpä tammikuussa ratsastettuani viimeiset mahdolliset tunnit Mikkolassa niin kortista kuin talutuksistakin, viimeiset viikot 2 kertaa viikossa ratsastaen, vaihdoin Keuruulle. Ja sille tielle ollaan jääty!

Lokakuu 2013. Kuva: Aliisa
Marraskuu 2013. Kuva: äiti
Postaus vähän venähti ja tekstiä tuli varmasti kirjoitettua aiheen vierestäkin, vaikka ajattelin etten saisi tästä juuri mitään kirjoitettua. Vanhoja muistellessa näytti tekstiä tulevan, mikä on itse asiassa vain hyvä asia. Ja nyt kun mietin kaikkia näitä kuluneita vajaata viittä vuotta - tai itse asiassa neljää, jos jättää sen "välivuoden" pois laskuista - en kadu mitään. Jokainen talli on tähän mennessä ollut erilainen ja kaikista olen omalla tavallani pitänyt: Seppälässä kaunis tallialue, Mikkolassa ihanan rento ilmapiiri pienine kinoineen ja Ponilaaksossa paras opettaja johon olen tähän mennessä törmännyt sekä este- ja koulutuntien jaksotus. Kaikilla talleilla on ollut ihania hevosia, jotka ovat omanlaisiaan persoonia.

Heinäkuu 2014. Kuva: Pinja
Heinäkuu 2014
Lokakuu 2014. Kuva: Roosa
Tammikuu 2015. Kuva: Himmu

lauantai 21. helmikuuta 2015

Jakkara

Pahoittelen jälleen hiljaisuuttani blogin suhteen, mutta mitään ei ole oikeasti tapahtunut. Mulla oli tällä viikolla kolme koetta - matikka, maantieto ja ruotsi - ja viime viikolla yksi. Ruotsin kokeeseen luin kerrankin kunnolla eli monena iltana ja vielä ennen koetta, mutta muihin ei intoa oikein riittänyt. Kai se on ne ruotsin kokeiden Småpratit, josta tällä kertaa sai huimat 40 pistettä jos oikein muistan. En tiedä onko niitä enää näissä uusissa kirjoissa - meidän koulun ysiluokkalaisilla käytössä siis todella vanha kirjasarja nimeltä Fritt Fram, muilla on sitten jo uusi sarja eli På Gång - mutta meidän kirjassa on siis kappaleisiin liittyvä tilanne, esimerkiksi tässä kokeessa oli aiheena lipun ostaminen rautatieasemalla. Yhteishakukin kolkuttelee jo ovella: haku alkaakin jo tiistaina, mutta me teemme haut vasta loman jälkeen. Itsellä hakujärjestyskin on vielä aivan avoin, hakupaikat ovat kyllä jo selvät. Siitä olen jo varma, että paikkakunnalle jäädään.

Joo älkää välittäkö mun ratsastuksesta - eka tunti Makkaralla vappuna 2014. Tuntuu, että nää samat kuvat pyörii postauksesta toiseen, mutta kun ei ole uusia kuvia niin ei sitten ole.
Mutta nyt eiliseen tuntiin. Sanoinkin tallilla ennen autosta lähtöä, että onpas täällä valoisaa - kello oli viisi ja näki vielä todella hyvin eteensä, kun taas edellisellä viikolla oli jo vähän hämärää. Olin aika varma estetunnista, ja kun listassa luki että 17.30-18.30 esteet olin tyytyväinen. Mutta siihen, että kohdallani luki Makkara en ollut oikeastaan lainkaan tyytyväinen ja suustani kuului lause Voi herranjumala. No, mikäs siinä - kauhukuvat silmissä varustin ponin kuntoon ja lähdettiin maneesille. Muistan liiankin hyvin erään leiriläisen suht pahalta näyttäneen tippumisen leirikisoissa Makkaralta, ja olin aivan varma siitä että tipun jälleen. Jätin kannukset tällä kertaa varuksi talliin, nyt jälkikäteen mietittynä niistä olisi saattanut ainakin alkutunnista olla jotakin apua.

Marjo oli koonnut suhteellisen helppoihin paikkoihin esteitä: tallin puoleisella pitkällä sivulla oli kuuden askeleen suhteutettu ristikko/pysty-okseri -linja ja toisella pitkällä sivulla kolmoissarja pysty-pysty-okseri -linja kahden askeleen väleillä. Keskellä kenttää oli ristikko pisteessä I ja oven puoleisessa päädyssä oli pysty. Alla vielä taiteellinen havainnollistava kuva esteistä.


Yritin saada Makkaran liikkumaan jo alkukäynneissä eteenpäin ja pidin ohjatkin normaalia tiukempina, sillä ruunan tuntien se saattaisi säikähtää aina siellä maneesin nurkassa olevaa pöytää. Alkuverkoissa Makkara oli oletetusti tahmea, tosin ei niin tahmea kuin viime syksynä. Tultiin sitten pääty-ympyrälle ja tultiin ravissa kaaressa olevaa puomisarjaa vasemmassa kierroksessa. Ensimmäiselle puomille tultiin aina vähän liian reunaan, mutta pikkuhiljaa päästiin vähän keskemmälle. Puomisarjan viimeisille puomeille tultiin kyllä aina ihan keskelle. Tultiin sama vielä laukassa, ja Makkara meni oikeasti eteen vaikka jouduinkin kääntämään ulko-ohjalla ja sisäpohkeella reippaastikkin puomisarjalle tullessa. Menin tehtävää pääosin kevyessä istunnassa, sillä en oikeasti osaa istua ponin laukassa enkä kyllä muutenkaan ratsastaa sitä. Tämän jälkeen mulle tuli jo kuuma, joten mun piti ottaa takki pois - tietysti piti tulla Makkaran selästä alas ensin. Oikeassa kierroksessa tultiin myös pääty-ympyrää, jossa ylitettiin puomeja ja tähän kierrokseen Makkara liikkui tahmeammin kuin toiseen.
Kunnon hyppääminen aloitettiin vasemmassa kierroksessa ravihypyillä suhteutetun ristikolle, jonka jälkeen piti saada myötälaukka. Jos laukka oli väärä, piti jatkaa puomille jossa vaihtaa laukan. Myötälaukan nostaneetkin saivat ylittää puomin. Makkara ravasi todella tahmeasti, ja ensimmäinen hyppy tuli itselle vähän yllättäen, joten jäin ihan vähän jälkeen hypyssä. Toisella kerralla Makkara liikkui vähän paremmin ja hypystäkin tuli parempi. Molemmilla kerroilla nousi myötälaukka.
Vaihdettiin suuntaa, ja alettiin tulemaan koko suhteutettua, jota ennen hypättiin päädyn pysty. Tässä vaiheessa Makkaraa alkoi laiskottamaan - tai sitten en vaan todellakaan osaa ratsastaa sitä - ja kesti tovi ennen kuin sain sen edes laukkaamaan siedettävän reippaasti. Pystylle tultiin vähän huonosti, mutta suhteutetulle ruunaan tuli hetkellistä poweria ja päästiin väli vaaditulla kuudella askeleella. Toisella kerralla sama toistui, vauhti oli kuitenkin ehkä jonkin verran reippaampi.

Oikeassa kierroksessa tultiinkin sitten kertaalleen rata. Tultiin oikeassa kierroksessa ensimmäisenä kolmoissarja, jonka jälkeen suhteutettu, pysty ja ristikko, jolta jatkettiin oikealle. Makkara oli tähän suuntaan paljon reippaampi ja miellyttävämpi ratsastaa. Kolmoissarja sujui, samoin suhteutettu. Pystylle pientä ongelmaa mutta päästiin yli. Pystyn ja ristikon välillä ravirikko, mutta kerkesin nostamaan uuden laukan ennen estettä. Rata oli omasta mielestäni ihan sujuva, vaikka kolmoissarjalla oma tasapaino ei ollut ihan hallussa - jäin nimittäin liian alas/eteen hyppyjen jälkeen. Tää pitäis todellakin korjata, ja siihen auttaakin vain treeni.





Makkara ei lopulta ollutkaan niin kamala ja jopa toivoin sitä jatkossa estetunneille! Nyt joku varmaan miettii että mikä ihmeen jakkara. Ennen yhtä omaa hyppyvuoroani yrittäessäni saada Makkaraa liikkeelle sanoin/karjaisin että Makkara nyt eteen niin Marjo kuuli sen lauseena Jakkara nyt eteen. Tästä siis otsikko Jakkara. Ei kovin merkittävä asia, mutta joku olisi sitä kuitenkin kysynyt ;)
Ensi viikon tunnista en ole vielä 100% varma, sillä tunnit ovat loman takia jo päivällä enkä tiedä onko oma tuntini juuri tuolloin perjantaina. Kuvia ei ole ensi viikolla tulossa - ellei nyt joku välttämättä halua tulla, en toki pistä pahakseni. Siinä tapauksessa haluan kyllä jotain viestiä että osaan ottaa tuon kameran mukaan... :D Näillä näkymin tuoreita kuvia on tulossa viimeistään 20. maaliskuuta, ehkä jo viikkoa aikaisemmin, riippuen siitä miten vain saadaan sovittua.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Perjantai 13.

"Kerrankin tää liikkuu!"

Postauksen kuvat marraskuulta

Joo, ehkä mun ei ois eilen kannattanut riemuita siitä että Lätty liikkui ihan oikeasti eteen suurimman osan tunnista eikä vain maleksinut eteenpäin. Mä en nimittäin osannut yhtään ratsastaa sitä reippaana - ruunan kun pitäisi olla oma tahmea itsensä että osaan ratsastaa sitä. Nyt nimittäin mentiin ja lujaa koko tunti, pää pilvissä ilman ainuttakaan merkkiä minkäänlaisesta pyöristymisestä. Perjantai 13. näytti kyntensä, vaikkakin eri tavalla mitä olin odottanut.

Jotain positiivistakin kuitenkin ennen tuntia tapahtui: olin nimittäin kerrankin ajoissa. Olin jopa niin ajoissa, että jouduimme odottamaan muita ja tää kostautuikin sitten sillä, että Lätyn piti saada maistella ihan kaikkea mahdollista, oli kyseessä sitten raippa, minä tai ohja. Kieltämättä alkoi mennä pikkuhiljaa hermot kun koko ajan piti vahtia että mitähän se nyt keksii... Jotenkin niin raivostuttavan ihana hevonen :D

Meillä olikin tällä kertaa koulutunti - listassa oli alunperin lukenut este, mutta se oli yliviivattu ja tilalle laitettu koulu. Tää oli ihan hyvä valinta, sillä vaikka Lätty oli reipas niin oma fiilis tunnin jälkeen oli että ruuna oli aivan kamala. Verkassa tein paljon ympyröitä, ja sain jo heti alkuun rauhoitella menevää Lättyä. Laukkaverkassa edettiinkin todella reippaasti, mutta sitten kun käänsin ympyrälle niin laukka hyytyi. Kun vaadin kunnolla niin saatiin hyviäkin ympyröitä.
Aloitettiin kunnon työskentely ihan perus loivalla kaarella ja väistöillä. Tallin puoleiselle pitkälle sivulle tehtiin ravissa loiva kaari ja kaaren jälkeen tehtiin lyhyelle sivulle ravivoltti, jonka jälkeen väistätettiin käynnissä pitkä sivu takaosa uran sisäpuolella. Tehtiin tehtävä ensin oikeassa kierroksessa. Päätin ottaa jalustimet jalasta, joka ei ollutkaan hyvä idea, sillä Lätyllä oli sen verran vauhtia, että selässä pysyminen oli vaikeampaa kuin viime kerroilla. Kaari ja voltti saatiin tehtyä ihan kivasti, tosin alkuun Lätty kiemurteli kaarella eikä tullut suoraan niin kuin piti. Väistöissä tulikin sitten ongelmia, ja vasta aivan viimeisillä väistöillä sain Lätyn astumaan edes vähän ristiin. Kerran Lätty jumitti ja patistaessani eteenpäin lensi hevosen perä aika mojovasti ilmaan. Toiseen kierrokseen otin jalustimet takaisin jalkaan ja väistöt sujuivat helpommin, mutta parin kierroksen jälkeen alkoi Lättyä varmasti kyllästyttämään sillä se alkoi jumittamaan eikä väistänytkään enään niin hyvin.

Ensimmäinen laukkatehtävä oli kahdeksikko, jolla vaihdettiin laukka käynnin kautta. Tässä tuli taas ilmi mun ongelma: nojaan eteenpäin reippaita hevosia jarruttaessa. Tää sama ongelma oli mulla viime kesän leirillä Delhin kanssa, ja nyt se tuli eilen taas esille. Huoh... Pikkuhiljaa suoristuin ja muutettiin tehtävää niin, että laukanvaihto tehtiin ravissa. Tehtävä sujui ihan kivasti, ja annettiin hevosten kävellä pitkin ohjin samalla kun sijaisopettajana toiminut Sara kertoi seuraavan tehtävän. Tehtiin kulma normaalisti ravissa, jonka jälkeen jatkettiinkin pari metriä lävistäjälle ja suoristettiin pitkän sivun mukaisesti uran sisäpuolelle ja nostettiin myötälaukka. Laukassa laukattiin samanlainen "mutka" toiseenkin päähän kenttää, jonka jälkeen siirryttiin raviin. Tallin puoleisella pitkällä sivulla tehtiin samanlaista väistöä kuin alkutunnista, mutta ravissa.
Tehtävä sujui laukan kohdalla todella kivasti, sain tosin ottaa yllättävän paljon kuitenkin hevosta kiinni, ettei ihan holtittomasti mentäisi. Väistöt meni kuitenkin aivan metsiin, sillä hevonen oli kieltämättä kuin banaani joka osoitti mieltään. Edes käynnissä ei sujunut. Laukka sentään rullasi kivasti eteenpäin, yksi hyvä asia tässä tunnissa...

Tätä postausta oli oikeesti vaikea kirjoittaa, sillä mun ei tehnyt lainkaan mieli kirjoittaa epäonnistuneesta tunnista eikä kuviakaan tai muutakaan materiaali ole - onneksi, sillä mun ratsastus ei oo ollu varmaan ikinä noin rumaa mitä eilen oli. Lähiaikoina on kuitenkin materiaali tulossa, se että milloin on vähän vielä epävarmaa - onko se ensi viikolla vai vasta kahden tai kolmen viikon päästä - sillä haluaisin mieluusti esteiltä materiaalia. Mutta kuitenkin, sitä on tulossa :)


torstai 12. helmikuuta 2015

Kevättäkö?

Mikä on tuo kirkas valopiste tuolla taivaalla?


1.

Yllä oleva lause on erään koulumme opettajan sanoma, kun tiistaina lähti vajaa bussillinen koulumme oppilaista kohti Himosta. Himoksella järjestetään joka vuosi Dumle Go Snow @ Himos -koululaispäivät, ja olin toista kertaa mukana - viimeksi olin laskettelemassa vuonna 2013. Tällä viikolla onkin ainakin täällä Keski-Suomessa saatu nauttia aurinkoisista keleistä, ja laskettelukeli olikin mitä mainioin! Aurinko paistoi, ja lämpötila oli plussan puolella. Oli aivan mahtava tunne päästä taas laskemaan kahden vuoden tauon jälkeen, ja suksetkin alkoi pysymään hallussa ensimmäisen laskun jälkeen - ensimmäisellä laskulla kaaduinkin kaksi kertaa, koska tasapaino oli vielä hieman hakusessa. Olin pyytänyt mukaani kaksi kaveriani: yhden parhaista ystävistäni ja hänen kaksi vuotta nuoremman siskonsa - kumpikin ensikertalaisia rinteessä. Meidän piti mennä laskemaan ensin lastenrinnettä, mutta päädyttiinkin jo heti hieman isompaan rinteeseen: kaverini melkein tipahti hiihtohissistä roikkuen kuitenkin käsivoimin ylös ja yritti kovasti opetella miten käännytään. Kaverini kaatuikin ainakin kolmesti ennen ensimmäisen rinteen puolta väliä - ja tämänkin laskun jälkeen vielä pari kertaa -, kun taas siskonsa laski hurjaa vauhtia jo ensimmäisen laskunsa kaatumatta kertaakaan päivän aikana. Pian oltiin kaikki löydetty se rytmi miten lasketaan.

Kaikki laskut sujuivat hyvin, mitä nyt kerran vielä kaaduin rinteen loputtua nojattuani liikaa taakse - tulipahan liu'uttua pari metriä, mutta nauruhan siinä pääsi ja pari koulumme oppilasta katsoi naurua pidätellen vieressä. Laskettiinkin pääosin näitä helppoja - Mökön ja Mörrin rinteet - mutta iltapäivällä uskaltauduttiin laskemaan kerran myös Edwardin rinne (loppupuoli Mökön rinnettä) ja tämän jälkeen vielä jyrkempää, Hiskin rinnettä. Ja se muuten oli jyrkkä - ja kieltämättä mulle tuli vähän pupu pöksyyn, sillä rinne oli jyrkimmillään lähes pystysuora tai siltä se ainakin näytti. Himoksen rinnekartan mukaan rinne oli musta rinne, mutta en ole tästä ihan 100% varma, sillä rinnekyltin väri oli punainen - tai sitten katsoimme väärää kylttiä :D Päivä oli kuitenkin aivan mahtava, ja toivottavasti päästäisiin taas pian laskemaan - yksi ehdotus kuuluikin, että hiihtolomalla pitää mennä päiväksi laskemaan. Päivän huippunopeus Sports Trackerin mukaan oli 65 kilometriä tunnissa, ja sen huomasikin että vauhti oli kova ilman trackeriakin: silmät nimittäin alkoivat vuotamaan ja pahasti.

Kotiin päästyäni hain nopeasti kameran sisältä ja lähdin kelkalla kuvailemaan ulos. Kivoja kuvia sainkin, ja kaikki postauksen kuvat ovatkin tiistaina kuvattuja. Kertokaa ihmeessä mikä oli oma suosikkinne! :)

2.
3.

Tänään soi herätys jo ennen kuutta, sillä seitsemältä lähdimme Taitaja9:n Pirkanmaan aluekilpailuun Hervantaan. Vallattiin tyttöjen kanssa heti takapenkit, pojat jäi sitten vähän edemmäs. Aamulla oltiin hiljaisia ja pistän tän väsymyksen piikkiin, mutta iltapäivällä oltiin yhtä lukuunottamatta pirteitä ja laulettiin eri biisejä niin että muilla meni varmasti hermot. Kumpikaan joukkue ei päässyt jatkoon, ja tänään kisa oli todella stressaava, ja vaikka ensimmäisenä tehtävänä oli taitella paperilennokki ja saada se osumaan kolmen metrin päässä olevaan seinään, oli siinäkin vaikeuksia koska kädet tärisivät jännityksestä, joka taas johtui siitä että rataa suoritti 4 joukkuetta kerralla edellisten katsoessa suorituksia. Mutta mahtava kokemus oli huolimatta siitä, että ei päästy pidemmälle.

4.
5.

6.

7.

8.

lauantai 7. helmikuuta 2015

Ajatuskatko

Se tunne kun tekstiä ei vain tule...

Olin eilen siis tunnilla, ja oltiin kerrankin ajoissa liikkeellä. Menin pitkästä aikaa Laurilla, ja laitoin kannuksetkin taas pitkästä aikaa jalkaan. Laurilla oli alkanut jo karvanlähtöaika - niin kuin varmasti monilla muillakin poneilla - ja sitä karvaa oli suussa ja aivan jokapuolella.

17.05.2014 - kyl se näköjää ponnaa vaikka oonkin ite liian alhaalla
Maneesissa kapusin ponin selkään ja mittailin tovin jalustimia. Viime syksyn ratsastuksethan alkoivat Laurilla liian lyhyillä jalustimilla, eikä tunti muutenkaan mennyt putkeen, mutta nyt jalustimet sentään olivat sopivan mittaiset! Pidin ohjat tuntumalla jo heti alkuun, sillä maneesin katolla oli jonkinverran lunta joka voisi tippua ihan millä hetkellä hyvänsä - onneksi ei muuten tippunut, joten poni pysyi hanskassa, tosin säikähtihän se vähän pärskähtävää Delhiä ja aukeavaa ovea... - ja jo alkukäynneissä tein kaikkea pientä, esimerkiksi pohkeenväistöä ja voltteja.

Ravi oli alkuun aika tahmean oloista, ja sain pyytää Lauria kunnolla eteen. Tein muutamia ympyröitä molempiin suuntiin, ja otettiin vähän vasenta laukkaa. Laukka ei meinannut millään nousta, mutta kun kunnolla vaadin niin kyllä se sieltä nousi. Tosin poni "hyytyi" todella nopeasti, joten sain olla koko ajan nostamassa uutta laukkaa. Mun suurin ongelma Laurin kanssa heti sopivan tahdin jälkeen on valuvat ohjat laukassa, ja oonkin yrittänyt pitää niistä ohjista kunnolla kiinni - tätä ongelmaa mulla ei oo kun parin ponin kanssa, Laurin ja Nemon, mutta Nemolla selitys löytyy ohjista joissa ei ole nappuloita helpottamassa.

Tältä me nykyäänkin vielä näytetään - tosin mulla saattaa kädet olla hitusen ylempänä. 17.05.2014

Aloitettiin kunnon työskentely keskiympyrällä oikeassa kierroksessa, millä oltiinkin oikeastaan koko tunti. Tunnin aiheena oli siirtymiset, ja aloitettiin ihan käynnistä. Jokaisessa kirjaimessa/kääntöpisteessä tehtiin pysähdys. Lauri pysähtyi todella kivasti, mitä nyt välillä olisi mielummin jatkanut kaverin perässä kuin jäänyt seisoskelemaan. Reipas käynti ei vain meinannut millään löytyä, mutta pikku hiljaa alkoi sekin löytymään. Jätettiin pysähtymiset pois, ja vaihdettiin askellaji harjoitusraviin ja kirjaimessa/kääntöpisteessä siirtyminen käyntiin 4-6 askeleen ajaksi tehden samalla voltin ympyrän ulkopuolelle kartioilla, jotka olivat pituushalkaisijalla. Ravisiirtyminen tuli tällöin kesken voltin. Aktiivinen ravi oli edelleen hakusessa, mutta muuten Lauri meni ihan kivasti. Ravikin alkoi pikkuhiljaa paranemaan. Tehtiin lähes sama tehtävä laukassa: laukka R- ja S-kirjaimissa, ravi kartioilla. Lauri nosti laukat kivasti ja ravisiirtymisetkin onnistui pääosin kivasti.

Viimeisin tunti Laurilla 22.08.2014 - ei yhtään lyhyet jalaustimet mulla
Muutettiin ravitehtävää hieman edellisestä: jätettiin käyntisiirtyminen pois, ja tehtiin pienet voltit ensin keskiympyrän sisäpuolelle ja sen jälkeen samankokoinen keskiympyrän ulkopuolelle. Kahdeksikot tulivat lyhyessä ravissa, ja jokaisessa kääntöpisteessä lyhennettiin ravia. Työskentelimme vasempaan kierrokseen. Tässä tehtävässä huomasin, ettei Lauri oikein taipunut oikealle, joten ulospäin kääntyneet voltit eivät oikein onnistuneet. Jouduin käyttämään todella paljon sisäpohjetta ja raippaa apuna, että sain Laurin taipumaan edes vähän oikealle, mutta sekin onneksi muutaman kierroksen jälkeen parani edes hiukan. Ei poni vieläkään taipunut kunnolla, mutta paljon paremmin kuin alkuun. Vasempaan Lauri kyllä taipui. Tehtiin myös käynnissä lyhennyksiä jokaisessa kääntöpisteessä, ja ne onnistuivatkin todella kivasti.
Vasemmassa kierroksessa laukkatehtävä oli lyhennystehtävä: toinen puoli ympyrästä pidempää laukkaa ja toinen sitten lyhyttä. Taidettiin jälleen kerran saada ehkä tasan yksi edes vähän lyhyempi kaari, muuten tulikin ravisiirtyminen - pysyn edelleen sillä kannalla ettei laukkalyhennykset oo oikein mun juttu. Pidempi laukka kyllä sujui, siinä ei ole moittimista! ;)

Viimeinen tehtävä tehtiin pituushalkaisijalla. Tultiin oikeassa kierroksessa ja heti suoristuksen jälkeen nostettiin oikea laukka ja laukattiin X-kirjaimen kohdalle voltti oikealle. Ravisiirtyminen ja laukanvaihto, G-kirjaimessa laukkavoltti vasemmalle, suoristus, ravi ja suoraan päätyyn asti. Ensimmäinen yritys vähän lässähti ihan alkuun, sillä laukka oli väärä ja yrittäessäni siinä vaihtaa sitä, niin aloin vain nauramaan. Ei muuta kuin koko tehtävä ihan alusta, jolloin sujuikin jo paljon paremmin. Lopussa en ratsastanut aivan päätyyn saakka, mutta muut kierrokset ratsastin aivan päätyyn. Tää tehtävä oli ehkä kaikkein kivoin kaikista tunnin tehtävistä, ja se oli loppujen lopuksi ehkä onnistunein.

Kesäleiri 2014


Pahoittelen jos postaus oli jotenkin tylsä, mutta pää lyö tällä hetkellä aivan tyhjää sillä tolla tunnilla ei tapahtunut mitään erikoista. Oma fiilis oli vain etten vain osaa ratsastaa Lauria, mutta mun tunnin ainoa tavoite olikin pysyä selässä. Ens viikolla meillä onkin sitten estetunti - ja tämänkin kysyin vain sen takia, että sattuu olemaan perjantai 13... Sanoinkin heti että en missään nimessä halua Mussua, sillä tulisin aivan heti alas sieltä ja Marjo vaan sanoi että "Senja: Mussu". Tallissakin Marjo hoki vain että "Mussu, Mussu, Mussu, Mussu..." ja mä en kestä jos saan sen taas ja tipun. Ei sillä, hyvähän nyt on kerätä ne kahden vuoden tippumiset Mikkolan ajoilta, jolloin tipuin tasan kerran - nyt oon kahessa kuukaudessa tippunut kahdesti...

tiistai 3. helmikuuta 2015

Tammikuun puhelinkuvat

Taas piti puhelin tyhjentää kuukauden kuvista, ja osan päätin jälleen jakaa teille!

Mulla ei oo mitään ideaa mihin joidenkin kuvien laatu oikein hävis, mutta koittakaa kestää :) Katsotaan saanko väsättyä vielä ennen tuntipostausta jonkun postauksen - huomenna ainakin tulee ehkä muutamat kuvat taas otettua kissoista, haluaako kukaan katsoa kissakuvia?

1 Kävin kuvailemassa Mikkolassa Sannin ja Roosan tuntia alkukuusta (postaus) 2 Käytiin äitin kanssa alkukuusta "paikallisessa Subwayssa" eli kahvilassa missä tehdään näitä ihania patonkeja tmv.

3 Ideapark (postaus)

5&6 Tammikuun Jyväskylän reissu menikin vähän liukkaammilla teillä

7 Vuoden ensimmäinen video tulikin jo tammikuussa (postaus) 8 Yritinpä tehdä jonkinlaista koostevideota viime vuodesta mutta WMM ei suostunut oikein yhteistyöhön - sammui nimittäin kesken kaiken

9 Mulla oli pientä lämpöä ja sainkin jännätä että pääsenkö tutustumaan amikselle lähihoitajalinjaan ja juttelemaan amiksen opon kanssa 10 Ollaan just syksyllä opiskeltu bilsassa nefronit yms. ja nyt en muistanu yhtään mitään!?

12 Kuvaan liittyvä postaus

13 Arvaako joku mitä tapahtuu ensi viikon tiistaina pitkästä aikaa? ;)