Kevättäkö?

Mikä on tuo kirkas valopiste tuolla taivaalla?

1.

Yllä oleva lause on erään koulumme opettajan sanoma, kun tiistaina lähti vajaa bussillinen koulumme oppilaista kohti Himosta. Himoksella järjestetään joka vuosi Dumle Go Snow @ Himos -koululaispäivät, ja olin toista kertaa mukana - viimeksi olin laskettelemassa vuonna 2013. Tällä viikolla onkin ainakin täällä Keski-Suomessa saatu nauttia aurinkoisista keleistä, ja laskettelukeli olikin mitä mainioin! Aurinko paistoi, ja lämpötila oli plussan puolella. Oli aivan mahtava tunne päästä taas laskemaan kahden vuoden tauon jälkeen, ja suksetkin alkoi pysymään hallussa ensimmäisen laskun jälkeen - ensimmäisellä laskulla kaaduinkin kaksi kertaa, koska tasapaino oli vielä hieman hakusessa. Olin pyytänyt mukaani kaksi kaveriani: yhden parhaista ystävistäni ja hänen kaksi vuotta nuoremman siskonsa - kumpikin ensikertalaisia rinteessä. Meidän piti mennä laskemaan ensin lastenrinnettä, mutta päädyttiinkin jo heti hieman isompaan rinteeseen: kaverini melkein tipahti hiihtohissistä roikkuen kuitenkin käsivoimin ylös ja yritti kovasti opetella miten käännytään. Kaverini kaatuikin ainakin kolmesti ennen ensimmäisen rinteen puolta väliä - ja tämänkin laskun jälkeen vielä pari kertaa -, kun taas siskonsa laski hurjaa vauhtia jo ensimmäisen laskunsa kaatumatta kertaakaan päivän aikana. Pian oltiin kaikki löydetty se rytmi miten lasketaan.

Kaikki laskut sujuivat hyvin, mitä nyt kerran vielä kaaduin rinteen loputtua nojattuani liikaa taakse - tulipahan liu'uttua pari metriä, mutta nauruhan siinä pääsi ja pari koulumme oppilasta katsoi naurua pidätellen vieressä. Laskettiinkin pääosin näitä helppoja - Mökön ja Mörrin rinteet - mutta iltapäivällä uskaltauduttiin laskemaan kerran myös Edwardin rinne (loppupuoli Mökön rinnettä) ja tämän jälkeen vielä jyrkempää, Hiskin rinnettä. Ja se muuten oli jyrkkä - ja kieltämättä mulle tuli vähän pupu pöksyyn, sillä rinne oli jyrkimmillään lähes pystysuora tai siltä se ainakin näytti. Himoksen rinnekartan mukaan rinne oli musta rinne, mutta en ole tästä ihan 100% varma, sillä rinnekyltin väri oli punainen - tai sitten katsoimme väärää kylttiä :D Päivä oli kuitenkin aivan mahtava, ja toivottavasti päästäisiin taas pian laskemaan - yksi ehdotus kuuluikin, että hiihtolomalla pitää mennä päiväksi laskemaan. Päivän huippunopeus Sports Trackerin mukaan oli 65 kilometriä tunnissa, ja sen huomasikin että vauhti oli kova ilman trackeriakin: silmät nimittäin alkoivat vuotamaan ja pahasti.

Kotiin päästyäni hain nopeasti kameran sisältä ja lähdin kelkalla kuvailemaan ulos. Kivoja kuvia sainkin, ja kaikki postauksen kuvat ovatkin tiistaina kuvattuja. Kertokaa ihmeessä mikä oli oma suosikkinne! :)

2.

3.

Tänään soi herätys jo ennen kuutta, sillä seitsemältä lähdimme Taitaja9:n Pirkanmaan aluekilpailuun Hervantaan. Vallattiin tyttöjen kanssa heti takapenkit, pojat jäi sitten vähän edemmäs. Aamulla oltiin hiljaisia ja pistän tän väsymyksen piikkiin, mutta iltapäivällä oltiin yhtä lukuunottamatta pirteitä ja laulettiin eri biisejä niin että muilla meni varmasti hermot. Kumpikaan joukkue ei päässyt jatkoon, ja tänään kisa oli todella stressaava, ja vaikka ensimmäisenä tehtävänä oli taitella paperilennokki ja saada se osumaan kolmen metrin päässä olevaan seinään, oli siinäkin vaikeuksia koska kädet tärisivät jännityksestä, joka taas johtui siitä että rataa suoritti 4 joukkuetta kerralla edellisten katsoessa suorituksia. Mutta mahtava kokemus oli huolimatta siitä, että ei päästy pidemmälle.

4.

5.

6.

7.

8.