perjantai 11. joulukuuta 2015

Luukku 11# Vieraileva bloggaaja


Senja pyys mua kirjottaan jonkunlaisen tekstin blogiinsa, joten päätin kirjottaa tämän tekstin tänne ja omaan blogiini. Kokemusta kirjoittamastani aiheesta on, joten ihan puuta heinää en puhu. Minullahan on siis Believe niminen blogi.
Olen vuonna 2001 syntynyt junnuikäinen kouluratsastaja Hämeestä. Kilpailen kouluratsastuksessa Chatman nimisellä holstein ruunalla. Ratsastan sen lisäksi muilla ratsastuskoulun hevosilla ja siskoni vuokrahevosella, C'est Moi nimisellä ruunalla. Ratsastuksen lisäksi käyn koulua ja treenaan. Treenaan vähintään 5 kertaa viikossa, tallilla olen vähintään kaksi kertaa viikossa. Liikunnan ja koulun lisäksi piirtelen omaksi ilokseni. Olen ujo, enkä tykkää olla "esillä". Olen sisäänpäin sulkeutunut ja se vaikuttaa hieman siihen, että en paljoa vietä kavereiden kanssa aikaa.

Seuranmestaruus hopeeta (minimestaruus) ♥
Anonyyminä haukkuminen

Kaikki me bloggaajat tiedämme, että bloggaamiseen kuuluu varjopuolia, esimerkiksi ilkeät anonyymit. Kun huomaa, että on tullut uudet kommentit ja sitten niiden sisältö onkin täyttä paskaa. Niiden lukeminen ei ole kovin mukavaa puuhaa, oletteko samaa mieltä? Miksi toista on mollattava anonyymisti? Miksi ei voisi sanoa suoraan nimellä? Vai ovatko ne niin kateellisia? Miettikää, millaista rohkeutta vaatii ylläpitää julkista blogia omalla naamalla ja henkilöllisyydellä omasta elämästään: kuka vain voi lukea elämästäsi tarinaa milloin ja missä vain. Säälittävillä anonyymeillä ei ole pokkaa tulla kirjoittamaan edes yhtä kommenttia omalla naamalla. Miksi tarvitsee sitten sanoa mitään? Sehän on opetetaan jo heti lapsenakin, mm. lasten elokuvien kautta: "jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano sitten yhtään mitään."

On niitä bloggaajia, jotka suodattavat tuon kaiken säälittävän ulinan toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos. Mutta entäpäs sitten ne vähän heikommat, joita nuo kommentit jäävät kalvaamaan? Oikeasti, miettikää vähän. Blogin perusteella te tiedätte ehkä 10% bloggaajan elämästä, ja silti teillä on muka varaa tulla haukkumaan. Entä jos vaikka bloggaaja olisi vakavasti masentunut ja haluaa avautua elämästään: miettikää miltä sellaiselle ihmiselle sellaiset kommentit tuntunut? Mieti, jos sinun kommenttisi olisi se viimeinen tikki, ja sinä olisit se, jonka takia joku toinen ihminen pahimmassa tapauksessa päättäisi lopettaa oman elämänsä ja tekisi itsemurhan. Voisitko ottaa sellaista vastuuta omatunnollesi, jos sinulla edes on sellaista?

Itsehän olen hevosbloggaaja, joten olen saanut myös ratsastukseeni liittyviä kommentteja. Tälläsiä löyty mun vanhasta blogista
"oot niin paska et miks ratsastat? noi hevoset vaan kituu"
"miks hyppäät kun oot noi huono? et osaa ees hypätä ja hyppäät 80cm, oot iha paska"
"miks ees saat ratsastaa tollasil hevosilla?! sun pitäis mennä niillä paskoilla alkeisratsuilla ja olla talutuksessa, et saa ees hevosta muotoon?!"

Toki negatiivisetkin kommentit ovat tervetulleita, mikäli ne ovat rakentavia, eivätkä sellaisia haukkumisviestejä. Olen lukenut myös ulkomaalaisia blogeja, mutta en ole törmännyt siellä ikinä yhtä törkeisiin anonyymeihin kuin Suomessa. Miettikää kaksi kertaa ennen kuin julkaisette.

2 kommenttia:

  1. http://myandponylife.blogspot.fi/2015/12/luukku-12-tallitontu-blogihaaste.html Sinut on haastettu tallitontun blogihaasteeseen :)

    VastaaPoista