torstai 21. syyskuuta 2017

Pakkopullasta innostukseen

Maanantain tunnille menin todella hyvillä mielin. Takana oli 2,5 viikon tauko ratsastuksesta ja lähes yhtä pitkä tauko hevosista muutenkin. Olin jälleen ajoissa, sillä tulin bussilla. Kerkesinkin siinä sitten auttaa ensimmäisen tunnin esteiden kasaamisessa ja puhumaan muutenkin niitä näitä muiden kanssa. Reilut puoli tuntia ennen tuntini alkua lähdin hakemaan Mussua, jolla menisin, tarhasta. Mussu sitten sieltä tarhan perältä tuli hörähtäen ja korvat hörössä portille sinne ilmestyessäni. Pikkuhiljaa mun sydän alkaa sille sulamaan, vaikka alkuun ajattelin ihan muuta. Harjasin Mussun oikein huolella ja kumisuan pyörittely sai ponin ylähuulen venymään tapiirin lailla.
Tunnin aiheena oli pohkeenväistöt. Mussu tuntui jo alussa todella hitaalta ratsastaa ja mietin jo, että mitäköhän tästä tunnista oikein tulee. Varsinainen työskentely aloitettiin ilman jalustimia. En ole parina viime vuotena oikein tykännyt ilman jalustimia menosta, mutta pyrin tekemään sitä välillä vapaaehtoisestikin. Useimmiten syynä on se, että jalustinhihnan solki painaa mua reiteen todella ikävästi. Oon yrittänyt vaikka ja mitä kikkoja, mutta aina se jotenkin osuu ja painaa. Toinen syy on se, että saan todella herkästi suonenvetoja lonkkiin. En tiedä mistä se johtuu, sillä muuten en niitä saa niihin. Jännitänkö niitä sitten niin pahasti, tiedä sitten. Nytkin sain pari kolme pelkästään vasemmassa kierroksessa.
Mutta, takaisin tehtävään. Aloitettiin vasemmassa kierroksessa tekemällä tallin puoleiselle pitkälle sivulle alkuun käynnissä ja myöhemmin ravissa pohkeenväistöä takaosa uran sisäpuolella. Toiselle pitkälle sivulla tehtiin ravissa loiva kiemura, jonka huipulla tehtiin voltti oikealle. Pohkeenväistöt Mussu suoritti aika tasaisen varmasti: se oli helppo saada väistöön, mutta poni kyllästyi nopeasti, jolloin sain koko ajan muistutella takaosasta. Ravissa väistöt tuntuivat alkuun todella töksähtäviltä, mutta kerta kerralta ne tuntuivat paremmilta. Loiva kiemura sujui aika kivasti, mutta jälleen huomasin, etten taivuta tarpeeksi volteilla. Toiseen suuntaan tehtiin sama tehtävä, mutta otin tähän jalustimet takaisin. Marjo sanoikin heti tullessani ensimmäistä kertaa väistöön, että mun istunta oli heti huomattavasti parempi kun olin mennyt niinkin pitkään ilman jalustimia. Mussu tuntuikin paremmalta, mutta muistelisin oikean kierroksen muutenkin olevan sille helpompi suunta. Pitäisiköhän sitä alkaa menemään joka tunnilla alkuun ilman jalustimia? Oikeassa kierroksessa tehtiin sen verran muutosta, että loivalle kiemuralle tultiin oikeassa laukassa. Voltti tehtiin edelleen ravissa ja voltin jälkeen nostettiin vasen laukka, jonka jälkeen uralla siirtyminen raviin. Laukka sujui kyllä, mutta vasen laukka ei pysynyt kunnolla yllä uralle asti etenkään alussa.

Välikäyntien jälkeen vaihdettiin tehtävää. Tultiin vasemmassa kierroksessa pituushalkaisijalle ravissa ja alettiin X:ssä tekemään pohkeenväistöä oikealle niin, että oltiin suunnilleen R:n kohdalla uralla. Vähän ennen M:ää nostettiin laukka ja tehtiin laukkavoltti jatkaen laukkaa päädyn läpi ja pidentäen laukkaa aavistuksen pitkälle sivulle siirtäen sivun lopussa lyhyemmän laukan kautta raviin. Pohkeenväistöt olivat alkuun todella loivia, mutta päästyäni jyvälle miten Mussua ratsastetaan, aloin saamaan jyrkempääkin väistöä. R:n kohdalle ei kuitenkaan kertaakaan päästy, mutta joka kerralla parani huomattavasti. Laukkavolteilla unohdin jälleen taivuttaa kunnolla ja alkuun laukka ei meinannut edes pyöriä kunnolla vaan jouduin parilla ensimmäisellä kierroksella nostamaan päädyssä uuden laukan ponin tiputettua raville. Laukan lyhentäminen ei myöskään onnistunut juuri lainkaan, mikä harmitti mua aivan sikana. Kun olimme muutaman kierroksen tehneet, jäimme laukkaamaan koko maneesia ympäri. Mussun laukka tuntui jotenkin todella oudolta edelliskertaan nähden, mutta se saattoi johtua pohjastakin, joka on hieman erilainen kuin kentällä. Vaihdoimme suuntaa laukkalävistäjällä ja jännitin jostain syystä todella paljon sitä, että laukka tipahtaisi raville liian aikaisin. Mulla on tapana varmistella lävistäjillä laukkaa vähän ehkä liiankin hyvin ja niin myös tällä kertaa, eikä laukka tippunut yhtään liian aikaisin, vaan sain laukan ylläpidettyä lähestulkoon kulmaan saakka.
Toiseen suuntaan tehtiin täysin samaa tehtävää: väistöä vasemmalle X:stä, vähän ennen H:ta laukka ja laukkavoltti. Tähän suuntaan väistöt olivat huomattavasti haastavampia ja taisimme saada ehkä yhden onnistuneen väistön. Muuten en saanut Mussua kulkemaan suorana, vaan poni muistutti enemmän banaania. Laukka sen sijaan oli aavistuksen parempi ja pystyin jopa vähän säätämäänkin sitä, tosin jouduin tukemaan Mussua todella paljon pohkeilla laukkaa lyhentäessä. Vaihdettiin vielä kierrossuuntaa laukkalävistäjällä ja tälläkin kertaa se meni todella nappiin.

Kokonaisuutena onnistunut tunti ja veikkaan, että mun ja Mussun yhteistyö ei voi muuta kuin parantua. Tavallaan toivoisin sitä seuraavallekin koulutunnille ja uskon, että Marjo on nähnyt mun piilevän innon ponilla ratsastukseen. Vähän ehkä huvittavaa, että olen aina sanonut, etten pidä Mussusta tippaakaan ja menen sillä vain, mikäli on aivan pakko. Nykyään olen jopa innostunut nähdessäni sen nimen kohdallani tuntilistalla. Ja nimenomaan koulutunneilla, hyppäämistä sen kanssa kartan edelleen ja se on mulle asia, minkä teen vain pakosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti