Suuntana mestaruuskisat?

Tämä päivä on kulunut kuumeen parissa, joten jo heti alkuun pahoittelen, mikäli postauksessa on aivopieruja. Eilen illalla tallilta lähtiessäni huomasin palelevani tavallista enemmän ja tuntui, ettei kuuma saunakaan auttanut yhtään. Keskittyminen herpaantui myös, tiputin esimerkiksi lasin pöydän reunalta mitä en yleensä tee, ja oli jo yhdeksän aikoihin valmis menemään nukkumaan. Vaikka tallilta tullessani olen aina väsynyt, niin tuo yhdeksän oli kyllä jo turhan aikainen, joten arvasin jo silloin olevani kipeä. Noh, reilut 38 astettahan mulla oli lämpöä, joten ei muuta kuin sukat jalkaan ja peiton alle. Tyypilliseen tapaani heräilin pitkin yötä, kun välillä oli kuuma ja välillä kylmä. Hengissä kuitenkin ollaan ja otettuani aamupäivällä Panadolin kuumetta laskemaan, alkoi unikin maittamaan paremmin.

Mutta nyt siihen eiliseen tuntiin. Olin tallilla samoihin aikoihin kuin aikaisemminkin, noin puoli neljän maissa. Pienempien ratsastajien auttamista ja hevosten hakua - niistä koostui kaksi ensimmäistä tuntiani tallilla, kunnes aloin laittamaan Ruttua omalle tunnilleni kuntoon. Kauaa ei siinä mennyt, kiitos oikeastaan aina puhtaana olevan hevosen. Ennen varustamista valmistauduin itse tuntia varten vaihtamalla kengät sekä laittamalla kannukset ja kypärän. Itse hevosen varustuksessakaan ei kauaa nokka tuhissut ja pian olimmekin maneesissa.

Postausta kuvittaa jälleen vanhat kuvat. (C) leiriläinen

Tunnilla aloimme treenaamaan kuukauden päästä oleviin koulumestaruuksiin. Seuraavat tunnit ovatkin koulutunteja ja keskitymme mestaruusohjelmaan. Kävelemisen ja hetken ravaamisen jälkeen aloimme tulemaan harjoitusravissa pituushalkaisijaa ensin pysähtymättä ja muutaman kierroksen jälkeen pysähtyen joko pisteeseen I tai G. Itse tein välillä molempiin samalla kierroksella, jotta edellä menevään jäisi sopiva välimatka. Ruttu pysähtyi hyvin, melkeinpä aina vielä tasajaloinkin. Suoraan raviin olisi vaatinut hieman lisää vaatimista, mutta pikkuhiljaa sekin alkoi paranemaan. Yritin kovasti muistella viime viikolla saamiani ohjaneuvoja ja onnistuinkin aika hyvin siinä.
Lyhyiden välikäyntien jälkeen otettiin laukkatehtävä. Ovipäätyyn otettiin käynnistä vasemman laukan nosto ja tultiin lävistäjä laukassa. Toisessa päädyssä nostettiin harjoitusravista oikea laukka, laukattiin pääty-ympyrä ja vaihdettiin suunta lävistäjällä laukassa. Tehtävä vaatikin aikamoista tarkkaavaisuutta, ettei kuusi ratsukkoa törmäilisi toisiinsa. Käyntinostot sujuivat melkeinpä jopa paremmin kuin ravinostot, sillä ravissa Ruttu alkoi helposti kiirehtimään. Käyntinoston jälkeinen lävistäjä sujuikin paremmin kuin ravinoston lävistäjä, jolla en saanut pidettyä laukkaa yllä loppuun saakka. Laukassa Ruttu kuunteli muuten kyllä todella kivasti ja jos se lähti kiihdyttelemään noston jälkeen, tuli se myös nopeasti takaisin kuulolle. Yhden lävistäjän loppupuolella Ruttu kompuroi sen verran pahannäköisesti, että Marjo varmisti kaikkien kenkien tallessa pysyminen - olihan hevonen vasta kengitettykin. Kengät olivat tallessa ja tunti jatkui.
Viimeisenä tulimme pysähdys-peruutus -tehtävää. Kaarsimme pitkältä sivulta kentän keskelle tehden keskihalkaisijalle pysähdyksen tasajaloin ja 4-5 askeleen peruutuksen, jonka jälkeen lähdettiin suoraan raviin. Mulla oli alkuun ongelma hahmottaa oikea pysäytyskohta - eli että itse olisin juuri keskihalkaisijalla - ja peruutus oli alkuun kunnon vääntöä. Liikkeelle lähtö tuotti myös vaikeuksia alkuun. Toistojen edetessä peruutus ja liikkeelle lähtö alkoivat sujumaan, mutta pysäytystä hevonen alkoi aina ennakoimaan, jolloin sain olla entistä tarkempi alapohkeen kanssa. Mitenkään onnistunein tunti tämä ei ollut, muttei mitenkään huonoimmasta päästäkään.

(C) Minka / Pinja N.

Kuten mainitsinkin jo tässä postauksessa, koulumestaruudet ovat kuukauden kuluttua. Ja varmasti moni muistaa alkutalven pohdintani koulukisoista... Nyt kun olen rohjennut alkaa käyttämään myös Rutun kanssa kannuksia (molemmissa lajeissa), niin päätin osallistuvani mestaruusluokkaan sillä. Ohjelma on jo tiedossa, vaikkei kutsua olekaan vielä julkaistu, ja sitä olenkin jo silmäillyt. Vaikka ohjelma on pitkähkö, 17 arvostelukohtaa sisältävä, on se suhteellisen helppo. Siinä ei ole mitään vaikeaa kohtaa, etenkin kun peruutuskin pitää olla 4-5 askelta, joka helpottaa sitä. Vuosi sittenhän Rutun kanssa koulukisoissa ollessani tuli peruutukseen neljän askeleen sijasta viisi ja hieman kyllä sapetti sen jälkeen... :D Seuraavat viikot olenkin luultavasti joka viikko Rutun selässä treenaten kisoihin!