Ulkokausi korkattu - ainakin hetkeksi

Hupsista. Hieman unohtui kirjoitella siitä jo lähes kahden viikon takaisesta tunnista. Noh, yhdistän tähän nyt sitten kahden viikon tunnit - vappuviikonlopun estetunnin ja viime perjantaisen kavalettitunnin! Kuvina mulla on ihan tuoreita kuvia viime perjantailta.

Vappulauantaina eli 30.4. olin siis lähes kuuden viikon tauon jälkeen hevosen selässä. Olin todella myöhässä, mutta onnekseni ponini oli jo otettu sisälle. Olin toivonut pientä ja mahdollisimman kevyttä ponia ratsuksi tuon olkapääni takia ja mulle olikin laitettu Lauri estetunnille. Harjasin ponin nopeasti ja Lauri olikin todella rasittavalla tuulella. Normaalisti olisin karjunut kunnolla sille sen kiskoessa jalkaansa pois kädestäni sun muuta, mutta tallissa oli alkeiskurssilaisiakin, joten jätin väliin. Suht hyvissä ajoin kuitenkin olin maneesilla! Lauri tuntui ihan hyvältä verkassa, aavistuksen reippaammalta kuin normaalisti.

Tulossa on seuran estemestaruudet, joten harjoittelimme niitä varten. Itse en ole tänä vuonna osallistumassa mestaruuksiin töiden vuoksi ja se harmittaa todella paljon. Maneesiin oli rakennettu yksi pysty-ristikko -linja ESH-sivulle, okseri-pysty -sarja BRM-sivulle sekä yksittäisinä keskihalkaisijan tienoille pressumuuri SM-linjalle, pysty HR-linjalle ja okseri suunnilleen maneesin keskipisteeseen EM-linjan suuntaisesti. Aloitimme hyppäämällä pariin kertaan ristikkoa yksittäisenä. Lauri oli aika hidas, mutta mun omaa varmuuttani varjosti hieman vielä kipuileva olkapää ja Laurin edelliskertainen virtaisuus. Sanoinkin kerran ääneen, että "ihan varmaan Laurista tulee samanlainen kuin viimeksi". Tuo kommentti oli vähän outo mun suustani, sillä en normaalisti tavallisesta innostumisesta saa pahempaa kammoa, vaan se vaatii jotain pahempaa, esimerkiksi tippumisen. Lauri kuitenkin oli tasaisen varma, näin siinä pilkahduksen sitä "vanhaa" Lauria, josta mulla muistikuvat oli kolmen vuoden takaa. Parin kerran jälkeen vaihdettiin suuntaa ja tultiin linja pressu-ristikko oikeasta kierroksesta aloittaen. Lauri ei kytännyt lainkaan, vaan hyppäsi varmasti yli molempiin suuntiin.

Tajusin jälkikäteen, että tässä kuvassa on kirjaimet väärissä paikoissa. Eli L ja C pitäisi olla toisinpäin, samoin R ja S.

Kun kaikki olivat pariin kertaan tulleet yllämainitut tehtävät, aloitettiin hyppäämään rataa. Ensimmäisenä ristikko, jolta jatkettiin pressulle. Päädyn kautta pystylle ja sitten pidempi laukkapätkä okserille. Jälleen ovipäätyyn, jolta jatkettiin pysty-ristikko -linjalle. Päädyn kautta sarjalle, josta jälleen pystylle ja siitä yllättävän lyhyt reitti okserille. Tämä on kuvattu tuossa ylemmässä piirroksessa, sillä tuosta selityksestä tuskin kukaan tajusi yhtikäs mitään :D Lauri starttasi tosi hitaasti, mutta toisen esteen jälkeen, kierrossuunnan muuttuessa, uskalsin terveellä kädellä muistutella raipalla vauhdista. Sen jälkeen poni muuten liikkuikin! Loppurata oli todella sujuva ja sarjakin meni heti ensimmäisellä, vaikka aavistuksen stressasin sitä. Ei korkeutta ollut kuin ehkä 60 senttiä, joka oli ihan hyvä noin pitkän tauon jälkeen. Olin todella tyytyväinen poniin! Tulimme sitten uusiksi lopputunnista vielä haluamamme esteet ja itse halusin tulla esteet 1-4. Ne sujuivatkin aavistuksen paremmin, joten tunnin saatoin lopettaa tyytyväisenä.

Näissä kahdessa kuvassa näkyy ensimmäistä kertaa täällä blogin puolella tallin tätä nykyä toisiksi nuorin hevonen, lämminveritamma Maare, jolla on ikää muistaakseni 3 vuotta. Sen paremmin en tästä tammasta tiedä.

Tässä taas ihanasta mutalammikosta (vaikka kuivaakin näyttäisi olevan vaikka kuinka paljon) nauttivat 7 vuotias Minty ja 1 vuotias Mari, joka aiheutti mussa pienen hämmästyksen pari viikkoa sitten nähdessäni hänet ensimmäistä kertaa. Tämä suomenhevostamma on Tyynen pikkusisko. Tyynen isä on Tuisku-Topi ja Marin Kihisee.

Viime perjantaina olinkin tallilla jo kolmen aikoihin. Mulla oli vapaapäivä töistä ja äidinkielentunnitkin olivat vaihtuneet etätunneiksi, joten livahdin koulun koneilta jo kahden bussilla Keuruulle. Mulla oli kamerakin mukana, joten käytin ajan hyödykseni kuvailemalla tarhailevia hevosia hetken ja auttamalla jonkinverran ensimmäisen tunnin ratsastajia, hakemassa mm. yhden pienempiä jallittavan hevosen sisälle. Vartin yli neljä lähdin hakemaan jo kavalettitunnin ratsua tarhasta. Menin siis Rutulla ja mitä olin kuvaillessa katsonut niin raudikko oli todella kurainen. Ja niin se olikin, sain pitkän aikaa pestä sienellä hevosen mutaisia jalkoja ja pyöritellä kumisualla kuivuneen mudan selän päältä. Ulkona oli jo sen verran lämmin, että jätin hupparinkin jo pois ja ratsastin t-paidalla. Mun ulkokausikin pääsi starttaamaan tuolloin - tänäkin vuonna Rutun kanssa! Ruttu tuntui isolta, mutta tutulta ja turvalliselta pidemmän poniputken jälkeen.

Liekki

Kuten arvata saattaa, meni mulla hetki tottua jälleen noin isoihin askeleihin mitä Ruttu omaa. Pikkuhiljaa aloin löytämään oikeaa rytmiä ja etenkin laukka sujui todella kivasti! Ruttu malttoi kuunnella hyvin ja sain kivan lyhyttäkin laukkaa pyydettyä. Mulla itsellä vain meinasi kunto ajoittain loppua kesken... Joka tapauksessa, aloitettiin työskentely mukavasti ravikavaleteilla. Ei siinä muuten mitään, mutta ne piti tehdä harjoitusravissa ja nousematta jalustimille. Aloitimme ensin vasemmassa kierroksessa: tulimme maneesin puoleiselle pitkälle sivulle ylittäen vähän B-kirjaimen jälkeen olleen kavaletin. Tästä kaarrettiin kohti keskihalkaisijaa, jota ennen oli toinen kavaletti. Keskihalkaisijalta, suhteellisen nopeasti tämän toisen kavaletin jälkeen, oli kolmen toiselta puolen korotetun puomin voltti. Tältä jatkettiin vielä viimeiselle kavaletille, joka oli kohti M-kirjainta. Alla on vielä piirros kavalettien sijainneista.

Tehtävä toi jonkinverran haastetta. Mun peppu ei vain pysynyt siellä satulassa, joten jossakin vaiheessa heitin jalustimet pois. Rita naureskeli, että haluan varmaan tippua, mutta päinvastoin. Mun suoriutuminen tehtävästä parani huimasti, kun mulla ei ollut sitä jalustinta mihin tukeutua. Tykkään Rutulla muutenkin mennä ilman jalustimia ja satulaa, eikä tää juurikaan tuonut mitään "uutta" siihen. Toiseenkin suuntaan menin ilman jalustimia, mutta laukan tullessa mukaan otin ne takaisin. Ja se oli ihan hyvä päätös. Tehtävään tultiin tosiaan molemmissa kierroksissa laukassa ja siirryttiin harjoitusraviin puomivoltille, jonka jälkeen poistuttiin tehtävästä laukassa. Ruttu innostui laukkakavaleteista vähän ja ravisiirtyminen venyikin aina sinne viimeiselle metrille. Vasemmassa kierroksessa aloinkin sitten tekemään tehtävän niin, että nostinkin laukan vasta viimeiselle kavaletille. Ruttu yritti tässäkin kovasti nostaa laukkaa jo ensimmäisille, mutta en antanut. Lopulta saatiin tultua koko tehtävä maltillisesti laukassa molempiin kierroksiin.
Loppuun tultiin vielä nuo keltaiset kavaletit laukassa. Oikeaan kierrokseen tuli muistaakseni toiselle kavaletille pieni kompurointi, mutta vasempaan koko linja meni hienosti.

Tänään oon jälleen menossa ratsastamaan, mutta viime viikkoisesta kelistä ei kyllä ole tietoakaan - ulkona sataa nimittäin räntää... Tuossa yhdessä välissä paistoi aurinko kirkkaastikin, mutta eipä paista enää.