lauantai 18. marraskuuta 2017

Mitä jatkossa?

Tää alko kun mä olin vasta kolmetoista ja ilman sua mun elämä ois ihan jotain toista
En varmasti ole ainut, joka on huomannut blogien suosion hiipuneen ihan suosituimpia bloggaajia myöden. Suurin osa on siirtynyt päivittelemään kuulumisiaan Instagramiin, jota pystyy päivittämään nopeasti ja helposti - ja ennen kaikkea välittömästi. Se on myös nuorten yksi eniten käytettäviä sovelluksia ja luonnollisesti sitä kautta saadaan enemmän seuraajia. Pitkiä blogipostauksia ei jakseta nykyään oikein lukea.
Itse kuulun myös tähän joukkoon. Luen kyllä edelleen blogeja, mutta kuten varmasti kaikki ovat huomanneet, on kirjoitustahtini hidastunut huomattavasti. Tänä vuonna olen julkaissut 31 postausta. Edellisestä postauksesta on kuukausi ja sekin oli puhelimen tyhjennys, mikä ei vaadi julkaisijalta juuri mitään. Miten tähän on mun kohdallani päädytty?
Olen aina ollut suhteellisen aktiivinen kirjoittaja, ottaen huomioon, että olen "pelkkä" ratsastuskoululainen. Olen pyrkinyt julkaisemaan vähintään postauksen viikossa eli nelisen postausta kuukaudessa. Viime vuonna se toteutuikin ja julkaisin keskimäärin viitisen postausta kuussa, huhtikuussa peräti yhdeksän. Blogi tuntui elävän kulta-aikaansa ja olin hyvä kirjoittaja. Nautin kirjoittamisesta.
Kaikki alamäki, jos niin voi sanoa, alkoi tammikuussa. Mitä silloin tapahtui? Aloitin harjoittelun. Tiesin sen rajoittavan jonkin verran blogiin kirjoittamista ja hevosharrastusta ja yritinkin päivitellä aina silloin tällöin. Helmikuu oli ensimmäinen kuukausi koko "blogiurani" aikana, jolloin ei tullut ainuttakaan postausta. Kesäkuulle pieni tsemppi päälle, mutta se ei kauan kestänyt.
Miten sitten jatkossa? Ajattelin pistää blogin tauolle. Olen tämän viikon ajan miettinyt asiaa oikein kunnolla, sillä mun motivaatio blogin kirjoittamiseen on ollut todella heikoilla jäillä. En ole edellisen postauksen jälkeen edes avannut Bloggeria, vaan olen päivittänyt kaiken hevosiin liittyvän Instagramiin. Se tuntuu, kuten alussa mainitsin, nopealta ja helpolta. En tiedä herääkö blogi koskaan takaisin eloon, voi olla, mutta tällä hetkellä se ei tunnu asialta, mikä pitäisi päättää. Mahdollisesti voisin päivitellä joistain isoista jutuista, mikäli niitä on tulossa, mutta ainakin tällä tietoa vetäydyn "määrittelemättömän mittaiselle tauolle", joka tuntuu olevan tällä hetkellä pinnalla.
Olen kirjoittanut blogia säännöllisesti ja tunnollisesti toukokuusta 2013 ja kertaakaan en ole edes harkinnut lopettamista tai blogitaukoa. Toki huonojakin hetkiä on ollut, mutta niistä huolimatta olen kirjoittanut. En sanoisi, että se olisi ollut pakkopullaa, mutta huomasin yhdisteleväni useamman tunnin yhteen postaukseen. Ja nyt en ole kirjoittanut tunneista lokakuun alun jälkeen blogin puolelle lainkaan.
Kerrotaan kuitenkin kuulumiset estevalmennuksen jälkeisistä tunneista nopeasti tiivistettynä. Olen ratsastanut kuudesti. Valmennuksen jälkeisestä tunnista taisin puhelimen tyhjennyksen alussa kertoa parilla lauseella, mutta menin tosiaan Laurilla koulua. Meni ihan siedettävästi, ei ehkä parhaita tunteja, muttei tosiaan huonoinkaan. Syyslomaviikolla menin puomeja/kavaletteja Mintyllä. Poni oli hidas ja syttyi kunnolla vasta päästessämme kavaleteille. Pieni pettymys oli, mutta poni oli mennyt jo yhden tunnin alle, joten veikkaan sen vaikuttaneen.
Syysloman jälkeisellä viikolla kävin ratsastamassa kahdesti. Vakiotunnilla menin Lätyllä koulua. Lätty oli todella kiva ja liikkui alusta asti itse. Saatiin tosi kivojakin pätkiä aikaiseksi, vaikka ruuna meinasikin yrittää saada mut alas säikkymällä omiaan. Perjantaina hyppäsin sitten Makkaralla ja.. Noh, poni oli oma itsensä. Hidas kuin mikä ja olin todella väsynyt jo tunnin puolivälissä. Tällöinkin meinasin päästä maistelemaan hiekkaa ponin säikkyessä kaikkea opettajasta tötsiin. Rohkenin kuitenkin menemään loppukäynnit ilman satulaa ja muutamista tanssiliikkeistä huolimatta pysyin kyydissä.
Seuraavalla kerralla hyppäsinkin jälleen Macyllä. Hypättiin neloissarjaa ja jostain syystä en pelännyt sitä yhtään, vaikka sarjaesteisiin suhtaudunkin pienellä jännityksensekaisella varauksella. Macy ei kieltänyt kertaakaan, vaikka kuski ei aina mukana menossa meinannutkaan pysyä ja ylitettiin helposti noin 80 sentin neloissarja. Alkuun poni oli hidas, mutta kun sain sen liikkumaan niin se ei sitten kuunnellutkaan jarrua edes puomeilla.
Tämän viikon maanantaina olin sitten viikon tauon jälkeen tunnilla ja menin Delhillä. Pappa olikin yllättävän kiva ja etenkin alussa liikkui todella kivasti! Aiheena meillä oli vastalaukat ja vanhus yritti viedäkin mua. Ikä ei ainakaan paina ja jouduin työstämään laukkaa todella paljon. Vastalaukat kuitenkin sujuivat todella hyvin, mutta viimeiseen laukkatehtävään (joka sisälsi laukka-käynti-laukka -siirtymiä) poni uuvahti. Ajattelin pahempaa, mutta pappa yllätti positiivisesti!
Ja huomenna. Huomenna on sitten kisapäivä. Hieman jännityksensekaisin fiiliksin oon menossa, sillä vaikka luokat ovat ehkäpä naurettavan helpot (40cm ja 60cm) on ponivalinta aika yllättävä. Valitsin tällä kertaa nimittäin Macyn. Marjo sitä mulle suositteli ja pitkän epäröinnin jälkeen valitsin sen. En uskaltanut tuota 80cm luokkaa startata, sillä haluan vielä enemmän varmuutta mun ja Macyn yhteistyöhön. Ensimmäisessä luokassa kaikki puhtaan radan suorittaneet palkitaan ja uskon, että sen selviämme ilman kieltoja. Tuo 60cm luokka hieman jo hirvittää, mutta yritetään pärjätä! :D

Jatkossa mun (ja myös Lotan) kuulumisia pystyy seuraamaan Instagramissa @team_fiksut :)

2 kommenttia: