lauantai 27. helmikuuta 2016

Melkein hiekkaa

Täälläkin alkoi hiihtoloma eilen ja kolme tuntia englantia olikin aikamoista tuskaa koko ryhmälle. Mun mielessä tuntui pyörivän vain illan tunti, vaikka todellisuudessa olinkin paremmin tunnilla mukana kuin aikaisemmin. Tallilla olin jo ennen neljää ja tavalliseen tapaani autoin ensimmäisen tunnin ratsastajia selkään kentällä. Ryhmä meni ilman satulaa, joten punttajia todellakin tarvittiin. Etenkin kun tunnilla oli Ruuvi ja Mister, jotka eivät tosiaan ihan pienimmästä päästä ole, ja ryhmä koostui pienemmistä ratsastajista. Yksi tippuminen nähtiin lähes heti alkutunnista, mutta ratsastajaan ei sattunut sen pahemmin.

Itse vietin aikani jälleen tallissa jutellen muiden tallilaisten kanssa. Tallissa oli aika hiljaista, sillä viideltä ei alkanutkaan tuntia. Haettiin sitten hevoset sisälle ja siirsinkin ensimmäisenä Mussun Patun karsinasta omaansa. Hain myös Rutun, Lätyn, erään yksityisen, Kirjavan ja Katin. Hevosten sisäänhaku on yksi lempitallihommistani ja haenkin niitä sisälle aina kun siihen vain on mahdollista. Tämän jälkeen mulla olikin hieman vapaata, sillä ratsastin Delhillä, joka oli jo valmiina ensimmäisellä tunnille, joten mun ei tarvinnut harjata sitä. Ponia ei ollut järkeä viedä edes karsinaan, vaan laitoimme sen käytävälle odottelemaan. Harjasin tuntikaverille Makkaran valmiiksi tässä välissä ja kävin myös Delhin nopeasti harjalla läpi ihan vain varmuuden vuoksi.

Ponia kiinnosti juuri ennen kuvaa kaikki, mutta heti kun puhelin tuli esille niin ei... Tunnin jälkeen Delhi näytti tältä - väsyneeltä ja hikiseltä.
Maneesissa Delhi tuntui jo alkukäynneissä todella kivalta. Se ei kävellyt liian reippaasti, mutta vauhti oli kaukana etanamoodistakin. Alkuverkassa Delhi liikkui kivasti, tavalliseen tapaansa hieman pitkänä ja kankeana. Laukka tuntui alkuun todella tikittävältä ja vaikealta istua. Nappulat oli alkuun ihan hukassa, vaikka oikeastaan koko syyskauden työskentelinkin Delhin kanssa. Keräännyttiin ensin kävelemään keskiympyrälle pitäen ohjat tuntumalla. Yritin muistella parhaani mukaan Marjon syksyllä antamia ohjeita Delhin ratsastukseen ja sainkin ponia paremmin ohjalle. Ravissa Delhi alkoi puremaan sisäkuolainta, jolloin taivuttelemisesta tuli haastavampaa. Ravi oli alkuun myös todella reipasta, mutta pikkuhiljaa alkoi poni taas kuuntelemaan, taipumaan ja myötäämään. En voinut muuta kuin hymyillä, sillä poni tuntui olevan edes jotenkin hanskassa. Toiseen suuntaan Delhi oli melkeinpä jopa parempi ratsastaa.

Alettiin tulemaan sitten ensimmäistä kunnon tehtävää. Molempiin päätyihin ja tallin puoleisen pitkän sivun keskelle tehtiin voltti ja toiselle pitkälle sivulle temponlisäys keventäen. Voltit sujuivat alkuun hyvin, mutta parin kierroksen jälkeen Delhi alkoi hyytymään ja vetämään päätään alas siirtyen käyntiin. Temponlisäys kuitenkin sujui ihan kivasti, ei ehkä niin hyvin kuin syksyllä, mutta kyllä eron huomasi lisäyksen ja Delhin normiravin välillä. Tultiin vielä tallin puoleiselle pitkälle sivulle keskiravia. Askellaji pysyi ravina ja askelkin alkoi venymään toistojen edetessä. Vaihdettiin suuntaa vasempaan keskiravilävistäjällä ja nopeiden välikäyntien jälkeen tehtiin vähän samantyylinen tehtävä mitä ennen keskiraveja. Ovipäätyyn ravivoltti ja suoristukseen pysähdys. Siirtyminen raviin ja pitkän sivun keskelle voltti ja pysähdys sen jälkeen. Ravisiirtyminen ja toiseen päätyyn voltti ja suoristukseen laukannosto. Tallin puoleiselle pitkälle sivulle keskilaukkaa. Delhi ei tässä vaiheessa ollut enää niin hyvä kuin alkutunnista, joka hieman harmitti. Tähän kierrokseen voltit sujuivat kuitenkin huomattavasti paremmin ja samoin pysähdykset. Liikkeelle lähtö oli alkuun todella hidasta, mutta alkoi pikkuhiljaa paranemaan. Laukka nousi heti eikä vasta kilometrin päässä ja laukkakin pidentyi hieman, parantuen kierros kierrokselta. Ensimmäisellä kierroksella aloin hidastamaan hieman liian myöhään, jolloin poni oikaisi kulman täysin. Muutaman toiston jälkeen alettiin tulemaan koko hoito laukassa. Laukka sujui todella kivasti, Delhi oli kuulolla ja tuli hyvin takaisin keskilaukasta harjoituslaukkaan. Jollakin kierroksella keskilaukan jälkeen en saanut ponia ilmeisesti yhtä hyvin takaisin harjoituslaukkaan ja meinattiin molemmat sitten maistella voltilla hiekkaa. Voi tietysti olla, että vanha poni vain kompuroi omiin jalkoihinsa muutenkin, sillä tahti oli kuitenkin suhteellisen sama kuin aikaisemmillakin kierroksilla. Säikähdyksellä kuitenkin selvittiin tälläkin kertaa, vaikkakin nyt oltiin lähempänä maistelua mitä viime viikolla... Tunti jatkui samaan tapaan, eikä Delhikään tuntunut mitenkään oudolta välikohtauksen jälkeen.

Vaihdettiin suuntaa vielä keskilaukkalävistäjällä. Ja ai että miten hyvältä se laukka tuntui! Delhi yritti ihan tosissaan tunnin vanhana ponina venyttää askelta nuorten ponien ja hevosten seassa - ja onnistuikin siinä hyvin. Käveltiin siinä sitten hetki, jonka jälkeen alettiin tulemaan viimeistä tehtävää. Oven kohdalla nostettiin myötälaukka ja pitkän sivun ensimmäinen kolmannes mentiin keskilaukkaa. Keskellä himmattiin harjoituslaukkaan ja tehtiin voltti, jonka jälkeen sivun loppuun taas keskilaukkaa. Toiselle sivulle tehtiin sama ravissa. Ravisivulla ei sujunut ihan niin hyvin kuin odotin, mutta laukka sitäkin paremmin. Ja se laukka mitä voltilla mentiin... Siinä olisin voinut istua vaikka koko loppuillan. Tultiin vielä suunnanvaihto keskiravia lävistäjällä ja ai että kun se sujui hienosti! Alettiin tekemään sitten loppuverkkaa ja Delhi olikin silminnähden väsynyt tunnin loputtua. Se oli hionnut kaulasta, lavoistaan ja mahastaan hieman, joten tallissa sitten kuivattelin sitä hieman. Olin tuntiin todella tyytyväinen ja tuntui ensimmäistä kertaa pitkään aikaan siltä, että osasin ratsastaa Delhiä. Se fiilis oli nimittäin viimeksi joskus syyskuussa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti