sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Hämmennystä kerrakseen

Perjantaina matkasin jälleen bussilla Keuruulle, sillä työpäivä loppui hieman ennen neljää. Ensi viikolla on itse asiassa sama edessä, luultavasti myös koko loppukevät. Aurinko paistoi mukavasti ja olikin kiva kävellä bussilta puolet matkasta tallille. Mukavan piristyksen toi myös se, että tuntikaverini ja hänen äitinsä ottivat mut kyytiin puolessa välissä matkaa. Tuntilistalla luki odotusten mukaisesti tunnin olevan estetunti, mutta ratsuja katsoessa oli pakko naurahtaa hieman: minä Makkaralla, Liekki, Macy, Kati, Nemo ja eräs yksityinen. Tunnille tuli myös "vesipressu", joka lisäsi hieman naurahteluani. Ensimmäinen ajatukseni oli, että tunnista tulee "katastrofi". Lopulta tunnin porukka muokkaantui niin, että Kati ratsastajineen ei päässytkään hyppäämään ja mukaan tuli Petra Mintyn kanssa. Hieman harmitti kyllä se, että ratsunani oli Makkara, mutta toisaalta on hyvä päästä välillä jonkin muunkin kuin Rutun, joka on nyt määrittelemättömän pitkällä saikulla, selkään. Tavalliseen tapaani autoin ensimmäisen tunnin ratsastajia hevosten purussa, jonka jälkeen lähdettiin hakemaan Makkara, Delhi ja Ruttu sisälle. Varmaan herätti muissa hakijoissa kummastusta kun sanoin hakevani Makkaran, yleensä kun olen ensimmäisenä hakemassa Ruttua sisälle. Makkaran saikin hakea melkein tarhan perältä saakka ja vaikka kuinka yritin vältellä mutaisimpia paikkoja kävellen aivan aidan viertä taluttaen ponia niin pitkällä narulla kuin kykenin (näin siis poni sai valita parhaimman reitin kävelläkseen, se ei ihan siinä aidan vierellä voinut kävellä... :D), niin astuin silti kerran hutiin ja oli sormenpään levyisestä kohdasta kiinni, ettei olisi ollut saapas täynnä kuraa...

Kuvituskuvina kuvia viime vuodelta!
Harjasin Makkaran suosiolla ulkona, sillä poni oli kuorruttanut itsensä pienellä kurakerroksella. Pesin myös etujaloista nopeasti enimmät kurat pois, jotta suojat hiertäisivät mahdollisimman vähän. Olimmekin valmiita jo yllättävän aikaisin ja kerkesin puhdistamaan kenkänikin ja mittailemaan jalustimiakin. Maneesissa hevosen selkään ja jalustinten lopullinen mittaus. Käynnissä Makkara oli alkuun todella tahmea, mutta kierroksen jälkeen liikkui jo paremmin. Ravissa Makkara liikkui ihan ok, ei ollut huono muttei mitenkään hyväkään. Oikeaan kierrokseen liikkuminen oli paljon tahmeampaa. Laukassa pystyin tällä kertaa jopa olemaan kevyessä istunnassa ponin siirtymättä raviin, eli jotain tässä on tapahtunut edellisen "hitaan" tunnin jälkeen. Ravaillessa eräs poni mukamas säikähti jotakin ja Makkara oli tietysti messissä ampaisten toiseen suuntaan. Itse asiassa en ole aivan varma, että kumpi "säikähti" mutta sillä nyt ei loppupeleissä ole mitään väliä. Joka tapauksessa, aloitettiin hyppääminen pääty-ympyrällä ristikolla vasempaan kierrokseen. Makkara tuntui nyt hieman hitaalta jalalle, mutta hyppäsi kivasti. Itse toin ponin kerran liian lähelle ja kerran liian kauas, jolloin hypyistä tuli hieman outoja.

Leirin ensimmäisen estetunnin loppuverkkaa (C) joku leiriläisistä
Muutaman kierroksen jälkeen alettiin tulemaan pitkällä lähestymisellä oikeaan kierrokseen pystyä, joka oli sijoitettu B-kirjaimen kohdalle. Korkeus ei todellakaan päätä huimannut tässä vaiheessa, olisiko korkeutta ollut ehkä 50-60 senttiä korkeintaan. Makkaraa sai pyytää oikein kunnolla eteenpäin, sillä muutama metri ennen estettä mulle tuli olo, että ei päästä yli. Kolmannella kerralla, kun korkeutta tuli noin 10 senttiä lisää ja pysty muutettiin okseriksi lisäten alle vielä valkoiset kruunulaatikot, herättelin ponia raipalla saaden vastaukseksi mukavan kokoisen pukin. Tämän jälkeen Makkara kuitenkin liikkui kivasti eteen, eikä mulle tullut mieleen mikään kieltely. Noh, turhaa toiveajattelua.
Vaihdoimme tehtävää. Nostettiin vasen laukka ja kaarrettiin C-päädystä kohti R-kirjainta ylittäen puomi-pysty -linjan (2 laukkaa) ja jatkaen okserille (6 laukkaa). Puomi ja pysty sujui hyvin, samoin kaarre okserille. Mutta hiirakko ponihan päätti pissittää ja kielsi pari metriä ennen estettä. Hämmennyin kiellosta aika pahasti, mutta muu ei auttanut kuin uusi yritys. Toisellakin yrityksellä poni kielsi niin yllättäen, että meinasin päästä maistelemaan hiekkaa, mutta jotenkin sain pidettyä itseni satulassa. Kolmannella (vai neljännellä) kerralla karjaisin sitten kunnolla ja päästiin hyvin yli. Hypyn jälkeen olin kuitenkin hieman pettynyt itseeni, pienetkin epäonnistumiset nimittäin laskevat omaa itseluottamustani. Menikin hetki, että sain kasattua itseni uuteen vuoroon. Toisella kerralla varmistelinkin hyppyä vielä paremmin kuin ensimmäisellä kierroksella ja pidin pohkeet kiemurtelevan ponin kyljissä.


Hengähdettiin kaikki ennen kuin aloitettiin suoran linjan hyppääminen, joka hypättiin vasempaan kierrokseen. H-kirjaimessa oli korkeahko okseri, korkeuden arvioisin 70-80 senttiin. Isolta se näytti, mutta aika vähän on tullut ponikokoisten kanssa muutenkin hypättyä isompaa. Tästä neljä lyhyttä/kontrolloitua laukkaa puomille ja sama määrä noin 60 senttiselle vesimattopystylle. Vettähän matolla ei ollut, vaan se oli "pelkästään" puomien alla. Ensimmäisellä kerralla tie okserille oli hieman vino, mutta se ei haitannut hyppyä. Oli ihana tunne, kun sain jopa ottaa Makkaraa kiinni linjan aikana saadakseni askeleet sopimaan. Vesimatolle lähestyessä poni alkoi hieman kiemurtelemaan, mutta alkutunnista viisastuneena vaadin ponia kunnolla. Hypättiinkin este melkein paikaltaan, mutta yli kuitenkin päästiin. Toisella kerralla linja oli huomattavasti parempi.
Tultiin loppuun vielä pieni rata. Ensimmäisenä okseri-puomi-vesimatto -linja, jonka jälkeen tultiin S-kirjaimen suunnasta pysty-puomi vaihtaen kierrossuunnan oikeaan. Viimeisenä tultiin ensimmäisenä hyppäämämme okseri pitkällä lähestymisellä. Linja meni ihan ok, jälleen tuli esiin se mulle tyypillinen ongelma eli esteelle tuuppaus. Lähes jokaisella estetunnilla olen lähdössä vähintään kerran askelta aikaisemmin hyppyyn, jolloin hypystä tulee.... ööh... omituinen? :D Pystylle hyvä hyppy ja okserille hyvä varmistelu, jotta päästään yli. Tultiin Makkaran kanssa vielä linja kertaalleen kaikkien ratojen jälkeen, jotta olisin tarkempi niin askeleiden kuin hyppykohtienkin suhteen. Ja tällä kertaa meni nappiin! :)


Kuten postauksen alussa mainitsinkin, on Ruttu määrittelemättömän mittaisella saikulla. Ja kuten moni varmasti tietää, olen ilmoittautunut estemestaruuksiin Rutulla. Määrittelemättömän mittainen saikku tarkoittaa tässä tapauksessa siis sitä, ettei hevonen ole välttämättä kisakunnossa vajaan kahen viikon kuluttua. Niinpä alettiin tuntikaverin kanssa pohtimaan varahevosta mulle ja sainkin liudan hevosia. Seppo ja Lauri olivat vahvimmat ehotukset - tosin niitäkään en pitänyt kuin viimeisinä vaihtoehtoina. Delhi, Kati, Macy, Baltsu ja Jolly jäivät heti ulkopuolelle, Mussua taas ehdotin itse vitsillä - ei, en ole osallistumassa Mussulla mihinkään kisoihin. Patu jäi myös ulkopuolelle, sillä en ole hypännyt sillä ikinä. Epätoivoisena juttelin asiasta sitten Marjon kanssa tunnin jälkeen ja ensimmäinen ehdotus tuli kuin apteekin hyllyltä: Makkara. Olin hieman hämmentynyt - enhän mä Makkaralla voisi mennä, sehän menee jo kaksi rataa! Lopulta Marjo sai mut puhuttua ympäri ja ehdotti, että laittaisin Makkaran ratsastajalle viestiä (johon en ole vielä vastausta saanut), että menisi vain sen toisen luokan - hevosethan loppuisivat muuten kesken, kun kaikille halukkaille ei riitä niitä. Eli mun kohdalla lukee nyt tällä hetkellä "Pärre Ruttu (Matrix Pierwszy Kg) 70-80cm JM". Mitähän tästäkin oikein tulee.... :D

4 kommenttia:

  1. Valkoiset hepat ovat kyllä varmaan näin keväällä(ja syksyllä) melko inhottavia, kun mutakerros oikein loistaa niiden karvasta :D Tää oli todella kiva postaus! Sun kirjoituksia on kyllä kiva lukea, kun onnistut aina kirjoittamaan todella mielenkiintoisella tavalla :)
    Tuo on kyllä totta omallakin kohdallani, että pienikin epäonnistuminen laskee itseluottamusta, mutta onneksi harvoin käy niin, ettei onnistuisi missään :D Innolla odotan, kuinka noissa kisoissa käy ja kummalla ratsulla loppujen lopuksi menet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläpä muuta sano! Innolla odotan sitä hetkeä, että saan Misterin tai Patun tunnille tänä keväänä - kaksikko nimittäin suunnilleen piehtaroi kilpaa... :'D
      Itseänikin hieman jännittää kuinka kisojen suhteen käy! Sekä Ruttu että Makkara hyppäävät kyllä molemmat hyvin, mutta ensimmäisenä mainittu on mulle tutumpi ja se "tuki ja turva" jos voi sanoa. Makkaralla taas on enemmän kisakokemusta. Paha ennustaa yhtään mitään :D

      Mutta kiitos kehuista kirjoituksistani! :)

      Poista
  2. Makkara on yleensä (huom poikkeuksiakin on nähty) omalla moottorilla liikkuva kisoissa, jolloin hyppääminen sen kanssa tulee helpommaksi :-) eli menee varmasti senkin kanssa hyvin, jos nyt "joudut" Makkaralla menemään, mikäli ykkösratsu on vielä saikulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää kyllä helpottaa hirveesti! Semmonen oletus mulla on, että Rutun saikku jatkuu vielä jonkin aikaa (tai no, mistäs sitä ikinä tietää) eli Makkara taitaa olla se kisaratsu. Voi muuten olla, että kyselen sulta sitten verkkavinkkejä, mikäli Makkaralla siis meen! :)

      Poista