Lomalla viimeinkin

Lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin. Vai voinko?

Nyt on sitten kevätkausi pulkassa - niin koulun kuin ratsastuksenkin suhteen. Tai no melkein, yksi rästitunti tulee vielä juhannusviikolla eteen ennen leiriä. Virallisesti mun koulukin loppui tältä lukuvuodelta jo eilen keskiviikkona, mutta korvattiin pari yrittäjyystuntia tänään sitten reissulla Tampereelle. Päivään kuului ensin yritysesittely Kalevan Prismassa, joka oli kokenut hurjan muodonmuutoksen viime näkemästä! Tästä suunnattiin sitten bussilla kohti Särkänniemeä, jossa oli sitten toinen yritysesittely. Särkänniemihän ei kovin helposti kuulemma mitään esittelyjä kouluryhmille anna, joten olimme aika etuoikeutettuja - jos näin voi sanoa. Loppupäivä olikin laitteiden kiertoa ja kyllä sitä tulikin kierreltyä! Ei nyt ihan jokaista laitetta, mutta kaikki omat suosikit kertaalleen. Keinukaruselli, Tyrsky, Trombi, Tornado, Koskiseikkailu, Taikajoki, Half Pipe, Hurrikaani, MotoGee ja Tukkijoki tuli kokeiltua. Muutama kaveri kokeili tämän kesän uutuslaitetta, X:ää, mutta itse en todellakaan uskaltanut siihen vielä mennä. Ehkä vielä joku päivä..! Sää onneksi suosi ja aurinkorasvaakin tuli käytettyä oikein urakalla... :D

Tiistainen tunti oli tosiaan ilman satulaa -tunti, mikäli siis halusi mennä ilman. Olinkin ihan tyytyväinen siihen, ettei otettu mitään tehorääkkiä, olihan mittari hellerajan lämpöisemmällä puolella. Mulle oli laitettu Nemo, jolla en ollutkaan mennyt vähään aikaan. Viime kesänä olisi ollut mahdollisuus vaihtaa leirin yhdellä tunnilla toisen leiriläisen kanssa siihen, mutta en sitten vaihtanut. Katsoin hetken edellistä ryhmää ennen kuin kävin hakemassa satulahuoneesta suitset. Poni oli ollut jo ensimmäisellä tunnilla, joten mun ei tarvinnut harjata sitä. Suitsitin Nemon sitten sen omassa karsinassaan, en kokenut tarpeelliseksi lähteä taluttamaan sitä tallista toiseen pelkkien suitsien takia. Oltiin äkkiä valmiita ja kapusin ponin selkään jo kentän ulkopuolella, siinä kun oli sopivasti penkki. Nemollahan ei ole kovin tasainen selkä eikä se myöskään ole kovin leveä - ainakin tämmöisestä hujopista tuntui siltä, vaikka onhan Nemolla korkeutta yllättävän paljon - josta tuntikaveri sitten hieman varoitteli. Hieman enemmän mun kävi kuitenkin sääliksi kaveriani, joka meni Lätyllä ilman satulaa. Mutta kuulemma Lätty ei ollut edes kovin paha, vaikka ruunalla aika korkea säkä ja pompottava ravi onkin. Kuvista kiitän tässä vaiheessa ihanaa Ellaa!

Joka tapauksessa, alkukävelyjen jälkeen alettiin ravailemaan. Nemollahan on sopivan tasainen ravi, mutta jouduin kapean ponin selässä hieman hakemaan tasapainoa. Laukkaverryttely tehtiin seuraa johtajaa -leikin mukaisesti ja tässä vaiheessa sain ihan oikeesti treenata tasapainoa! Tuntui siltä, että tippuisin ihan minä hetkenä hyvänsä. Pikkuhiljaa alkoi sujumaan paremmin, mutta siltikään en uskaltanut mennä kovinkaan lujaa. Kun tuli mun vuoroni johtaa joukkoa, päätti Nemo vähän kokeilla kärsivällisyyttäni puremalla vasempaan kuolaimeen kiinni ja lähtemällä oikealle muiden perään. Kunnialla saatiin kuitenkin oma vuoro ohi, vaikka vanha tuttu nestehukka tuli taas esiin... Mun olikin pakko jäädä heti juomatauolle, enkä osallistunut enää sitten tähän leikkiin.

Isomman juomatauon jälkeen vaihdettiin leikkiä. Keräännyttiin kaikki seitsemän L-päätyyn riviin. Tehtävänä oli käynnissä mennä toiseen päätyyn, koskettaa raipalla aitaa, tehdä maailmanympärysmatka, kävellä takaisin ja koskettaa raipalla aitaa. Nemo oli todella hidas, mutta se ei mua juurikaan haitannut. Maailmanympärysmatkan tein hitaasti ja sillä aikaa kerkesi yksi ratsastaja tippumaan hieman pahemmin. Jatkettiin kuitenkin heti, kun ratsastaja oli takaisin selässä. Seuraavaksi mentiin ravissa kentän puoliväliin, pysähdyttiin ja "kopautettiin" viidesti jalat hevosen kaulan päällä yhteen. Ravattiin päätyyn, raippakosketus ja naisten satulassa takaisin. Tää sujui jo vähän paremmin, mitä nyt kopautukset meni todella kankeasti (en suosittele tämmösiä juttuja tehtävän turvaliivi päällä) ja naisten satulassa mun paino oli niin, että Nemo luuli että piti väistää sivulle. Naureskelinkin siinä, että muut menee suoraan ja me sivulle! :D

Sitten olikin vuorossa mun suosikkileikkini, etana ja raketti. Jos leikki on jollekin vieras niin tässä selitys lyhyesti: ratsukot jaetaan pareihin, jolloin toinen on etana ja toinen raketti. Ratsukot lähtevät yhtä aikaa liikkeelle laukassa vastakkaisista kulmista, etana niin hidasta laukkaa kuin mahdollista ja raketti niin lujaa mitä uskaltaa tai pystyy pyrkien ottamaan etanan kiinni oikomatta. Pakostihan sitä oikaisee kovassa vauhdissa, mutta mitään kymmentä metriä ei saa missään nimessä oikoa.

Koska meitä oli pariton määrä, tuli yhteen porukkaan kaksi etanaa ja yksi raketti. Me oltiin Nemon kanssa kolmikossa, kavereina Lauri ja yksityinen poni. Sovittiin ensin, että Lauri on raketti ja yksityinen olisi etummaisena menevä etana, itse tulin siis heidän takanaan. Naureskeltiinkin siinä, että Nemo meni lyhyttä ravia kun johtava etana meni niin hidasta laukkaa.... :D Toisella kerralla yksityinen oli sitten raketti ja minä johtava etana. Päästiinkin yllättävän hidasta laukkaa ilman ravirikkoja, josta olinkin todella yllättynyt! Itse tosiaan en mieluusti olisi mennytkään raketiksi ja sanoinkin sen aika selkeästi.

Viimeisenä tultiin vielä ristikkoinnari kolmesti. Mua hieman kauhistutti, sillä en tosiaan ole mennyt Nemolla aikoihin ja lisäksi mun kyydissä pysyminen oli hieman 50-50 -tilanteessa. Ja innaria en ole ennen hypännyt ilman satulaa. Ihan hyvinhän se meni, vauhtia olisi saanut olla enemmän, mutta en sitten uskaltanut vaatia. Hypyt olikin tämän takia hieman mielenkiintoisia, kun en kerennyt ottamaan tasapainoa kunnolla haltuun ennen seuraavaa hyppyä. Mutta kyydissä pysyttiin ja se on pääasia!

Enää en ihmettele, että mulle sanotaan jatkuvasti jalkojen pituudesta... Kyllä sitä pituutta jaloilla näköjään on! :D

Miksi sitten en uskaltanut vaatia ponia liikkumaan eteen? Hyvä kysymys. Ennenhän mulla ei ollut juuri mitään ongelmaa pyytää hevosta eteenpäin ilman satulaa. Mulle tulee mieleen vain yksi syy: viime kesäinen tippuminen. Se on kai jättänyt mulle isomman pelon mitä alunperin ajatttelinkaan. Tänään sitten aloin pohtimaan asiaa tarkemmin ja aloin muistelemaan, että mulla oli jopa Rutun selässä hieman jännittynyt fiilis joulukuussa. Ruttuhan on hevonen, johon luotan oikeastaan 110 prosenttisesti, joten tää fakta hieman yllätti. Ilmeisesti pelkään tippua uudelleen ilman satulaa, joka sitten johtaa siihen, etten uskalla vaatia hevoselta juurikin vaikka reippaampaa vauhtia. Muutenkin tuo vajaa vuosi sitten tippumisesta tällin saanut häntäluu otti itseensä tuosta satulatta ratsastamisesta, että on saanut todellakin miettiä missä istuma-asennossa sattuu mahdollisimman vähän. Muuten Nemo oli todella kiva ja voisin mennä toistekin ilman satulaa! :)