Missä tän ponin kyljet on?!

En vaan malta luopua näistä leirikuvista :') (C) Fanni

Kesä alkaa olemaan takana ja sen on huomannut myös blogin puolella. Koulun alettua en ole kerennyt tekemään blogijuttuja, sillä koulussa oli käynnissä pari isompaakin juttua jo heti ensimmäisinä päivinä. Rytmit on vielä hieman hakusessa ja etenkin tällä viikolla oon nuokkunut niin tunneilla kuin kotonakin. Sinäänsä huvittavaa, sillä olin kuitenkin lähes koko kesän töissä heräten viimeistään ennen seitsemää. Leirillä herätys soi viimeisen kerran kahdeksan jälkeen ja kotonakin vanhempieni lähtiessä töihin herätys soi viimeistään kymmeneltä, yleensä puoli kymmenen, etten nukkuisi koko päivää. Niinä aamuina, kun kotona oli joku muukin kuin veljeni, niin nukuttiin myöhään, mutta ne jäivät todella vähiin. Eli aivan sekaisin ei unirytmin pitäisi sen puolesta olla, mutta silti se vain on.

Mutta mun arkikuulumisia sitten myöhemmin. Täällä alkoi nimittäin tuntikausi tällä viikolla ja omaan tuntiini on tullut pieni muutos, ikään kuin paluu mun ensimmäiseen kevääseen Ponilaaksossa. Ratsastan nimittäin nykyään torstaisin, suunnilleen samaan aikaankin kuin 2,5 vuotta sitten. Viimeiset kaksi vuotta olen käynyt perjantaisin, joten meillä on koko perheellä hieman viikkorytmi mennyt sekaisin. Olin perjantaina todella väsynyt koulussa, sillä tallipäivien jälkeen olen todella väsynyt. Muita varsinaisia muutoksia mun talleiluun ei ole tullut - paitsi se, että syyskauden kuusi viimeistä viikkoa olen luultavasti kokonaan poissa hevosen selästä. Tää ei oo mikään 100%:n varma juttu, mutta kaikkeen pitää varautua. Epävarmuuden takia en ala tässä vielä sen kummemmin kertomaan, se kun ei ole kaikista ajankohtaisin asia tällä hetkellä. Ensi viikon tuntikin on kysymysmerkki, sillä mulla on työvuoro torstai-iltana. Hienosti alan keräämään rästejä heti tuntikauden alkuun :D

Torstaina tulin tallille hieman yli puoli eli suhteellisen ajoissa. Kävin nopeasti katsomassa tuntilistaa, niin nopeasti että tammalaitumelle lähtiessä en ollut enää varma kellä menisin. Kovasti muistelin listassa lukeneen Minty, mutten ollut täysin varma asiasta. Nappasin tammalaitumelta Varsan eli nuoren lämminveritamman naruun viime vuotisen tuntikaverini napatessa Mintyn. Varsa oli todella kivan oloinen, en sen kanssa ollut ollut tekemisissä aikaisemmin - katsellut vain kauempaa. Ajattelin ensin, että nopeasti nappaamani naru oli liian lyhyt, mutta hengissä selvittiin talliin. Näin jälkikäteen mietittynä huvittaa, sillä leirillä muistelen sanoneeni, etten tahdo hakea Varsaa laitumelta... :D

Harjasin sitten Mintyn ja olin alkuun ihan hukassa, sillä ponilla oli vaihtunut micklemit enkkusuitsiin ja lisäksi satulakin oli uusi. Ihan ajoissa kyllä oltiin kentällä eli ihan metsiin ei vielä tässä vaiheessa ollut mennyt. Alkukäynneissä kauhistelin ponin pienuutta - en nimittäin lainkaan muistanut, että Minty oli niin pieni! Ravia alettiin ottamaan kahdeksikolla ja se oli alkuun todella tahmeaa. Minty ei myöskään taipunut vasemmalle oikeastaan ollenkaan ja meinasin jo turhautua - ennätysnopeasti, tuntia oli mennyt ehkä korkeintaan kymmenen minuuttia, jos sitäkään. Jossakin vaiheessa istuin sitten harjoitusraviin, jolloin sain paremmin taivutettua ponia sisäpohkeella. Nostin kuitenkin polveani aina pohjetta käyttäessä, joka johti siihen, että jalustin tipahti vähän väliä. Laukkaa otettiin maneesissa, sillä voimakas sadekuuro tuli päälle. Mintyn laukka on mukava istua, mutta oltiin molemmat väsyneitä - maneesissa oli nimittäin aika trooppinen ilma. Täten laukka tipahti muutaman kerran ja jouduin nostamaan sen uudelleen. Laukkojen jälkeen päädyin sitten lyhentämään jalustinta reiällä ja homma helpottui heti.

(C) Fanni?

Tunti pidettiin aika helppona. Tehtiin lähinnä perusjuttuja, mutta tunkkainen maneesi ja "uusi" poni aiheuttivat mulle lisävaikeutta. Aloitettiin vasempaan kierrokseen väistötehtävällä. Pitkän sivu alussa alettiin tekemään pohkeenväistöä uralla jatkaen sivun puoleen väliin saakka, jolloin siirrettiin hevoset suoristamatta raviin jatkaen väistöä. Kulmaan tehtiin väistön jälkeen voltti ja toiselle pitkälle sivulle askeleenpidennys ravissa. Väistöissä meillä oli alkuun pientä ongelmaa, sillä lähinnä poni kulki suoraa uraa kaula vinkuralla. Pikkuhiljaa aloin löytämään oikeat nappulat väistöihin. Siirtyminen raviin oli haastava, mutta toistojen edetessä alkoi sekin sujumaan. Askeleenpidennykset epäonnistuivat täysin, oltiin molemmat edelleen niin väsyksissä, että homma jäi täysin puolitiehen. Lisäksi satula oli valahtanut hieman eteenpäin - mietinkin, että onko poni oikeasti näin etupainoinen vai onko satula vain valunut kun istuminen satulassa tuntui niin oudolta. Toiseen suuntaan askeleenpidennyksen tilalle otettiin laukkaa mukaan. Tehtiin väistöä käynnissä puolen sivun verran ja tämän jälkeen hetki ravissa, jonka jälkeen nostettiin laukka. Laukattiin heti kulmaan voltti ja takaisin käyntiin ja toiselle sivulle sama. Tehtävä ei sujunut oikeastaan ollenkaan. Laukat ei meinanneet nousta ollenkaan ja kun nousi, niin se tyssäsi aika äkkiä. Muutama ihan siedettävä pätkä saatiin ja mua lähinnä vain nauratti, kun ei tuntunut onnistuvan ollenkaan. Jäätiin sitten laukkaamaan koko uraa ja menin oikeastaan koko ajan Laurin tai Sepon perässä, jotka olivatkin hyviä vetohevosia. Vaihdettiin suuntaa lävistäjällä laukassa ja se tulikin ihan kivasti, hieman ehkä turhan aikaisin tuli siirtyminen raviin.

Välikäyntien aikana siirsinkin satulaa taaksepäin ja kiristin vyötä vielä yhdellä reiällä. Jalustimetkin lyhenivät vielä kerran ja vasta tässä vaiheessa sain sopivan tuen jalalle ja löysin Mintyn kyljet. Mintykin piristyi ihan yllättäen, enkä tiedä oliko se hyvä vai huono puoli. Tehtävänä oli vielä nimittäin tulla vasemmassa kierroksessa väistöä loivan kiemuran mukaan ravissa, tehdä päätyyn voltti laukassa ja tehdä toiselle pitkälle sivulle laukkapidennys ja laukkavoltti kulmaan. Tässä tehtävässä laukka oli se kaikkein onnistunein osuus, vaikka pitkän sivun laukkavoltti epäonnistuikin alkuun aina. Väistö uralta pois sujui hyvin, mutta takaisin uralle ei päästy kertaakaan. Kuten sanoin, niin laukka oli onnistunein asia tehtävässä. Se nousi heti ja se myös pysyi laukkana. Askel piteni ihan kivasti, mutta lyhentyminen ei kunnolla onnistunut, vaan laukka tipahti aika herkästi raville. Otin vielä tehtävän jälkeen pari väistöä uran sisäpuolelta uralle ja ne sujuivat sitten jo ihan kivasti. Huomasi, että ratsastamisesta on taas pientä taukoa - ja että maneesissa oli aikas lämmin -, sillä olin ihan loppu tunnin jälkeen ja satulasta tultiin alas vapaalla tyylillä takapuoli maahan tömähtäen. En siis saanut nostettua jalkaa takakaaren yli kunnolla ja jäin pariksi sekunniksi roikkumaan kyljelle ennen kuin tipahdin alas, luonnollisesti ottaen kädellä ensimmäisenä vastaan. Mitään ei onneksi sattunut ja Mintykin vain ihmetteli vierestä. Itseäkin nauratti tilanne. Porukka on tottunut kyllä siihen, että en "pääse" satulasta alas, mutta ikinä en oo kyllä näin laskeutunut.... :D

Pieni takaisinheitto toukokuuhun 2014 ja nelivuotiaaseen Mintyyn

Huomasin muutaman istuntaan liittyvän asiankin tuossa tunnilla. Ensinnäkin mun käsien asento. Vaikka ne nyt seilaavat ajoittain väärällä puolella sun muuta, niin nyt ne oli pääosin ylhäällä ja ranne suorana. Tähän saattaa olla syynä se, että poni on hieman etupainoinen. Toinen kohta oli mun jalat. Jalustinten ollessa oikeasti sopivan mittaiset, pysyi mun jalka vakaana ja ratsastus oli huomattavasti helpompaa. Varpaat osoitti suunnilleen oikeaan suuntaankin ja polvi pysyi alhaalla. Kolmantena kohtana mun yläselkä. Vaikka tarviin vielä paljon työtä ryhdin suhteen, niin nyt vaikutti jo paljon paremmalta. Marjo on ties kuinka pitkään muistutellut siitä, että mun täytyy pitää yläselkä jäntevänä eikä lähteä ratsastamaan laukkaa sillä, vaan lantiolla. Oon pikkuhiljaa päässyt etenemään tässä ja nyt torstaina en muista yläselän tehneen oikeastaan mitään ylimääräistä. Askel kerrallaan, eikö niin?