keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Ystäväni avotaivutus

Olen ollut viikonvaihteen jälleen sairaana. Tuntuu, että todella moni on nyt ollu ties missä taudissa, meidänkin luokalta lähes kaikki ovat olleet sairaana tämän ensimmäisen kuukauden aikana. Tässä siis syy, miksi tämä viime torstain tuntipostaus on venynyt. En jaksanut alkaa kirjoittamaan sitä heti perjantaina tai lauantaina kuten tavallista, sillä olin juuri saanut kirjoitettua ja julkaistua estetunnin postauksen. Mutta nyt vihdoinkin saan julkaistua tämänkin! Torstaina siis nousin jälleen bussiin ottaen suunnaksi Keuruun - tosin sillä erolla maanantaiseen, että menin suoraan tallille enkä täten kerennyt ajelemaan edes Keuruulle asti. Tallilla kerkesin syömään aivan rauhassa ja muutenkin jutella ihmisten kanssa paremmin kuin normaalisti. Listassa luki kohdallani Minty, josta olinkin todella innoissani. Ponista on tullut todella nopeasti yksi mun suosikeistani, vaikka hieman pieni se minulle onkin. Se vain tuntuu sopivan todella hyvin omaan käteen ja on luonteeltaan muutenkin miellyttävä. Onhan se nuori ja se näkyy välillä, mutta tykkään!
Pitkästä aikaa jotakin "uutta", mitä ei blogissa ole aikaisemmin ollut. Tämäkin tosin jo lähes kahden kuukauden takaa...
Siinä sitten kun olin syönyt, auttanut edellisen tunnin ratsastajia selkään ja jutellut niitä näitä tallilla käyvien kanssa lähdin hakemaan Mintyä laitumelta. Poni antoi hyvin kiinni, mutta oli todella kiireinen. Koko ajan olisi Minty tahtonut mennä edellä menevän Räpän ohi, mutta rauhoittui heti kun vähän annoin painetta riimuun. Minty ei ollut kovin likainen, joten olin todella ajoissa valmis. Päätin jättää kannuksetkin jalkaan, vaikka vähän pohdiskelinkin miten poni niihin reagoi. Onhan sillä menty ilman jalustimia, mutta mun jalkani ei ole läheskään niin vakaa, mitä aikaisemmilla kannusratsastajilla - vaikka onkin vakaampi kuin vaikkapa vuosi sitten. Ennen selkäännousua kiristin vyötä oikeasti tarpeeksi kireälle edellisestä kerrasta viisastuneena. Jalustimien pituus oli mulla jälleen hieman hakusessa, Mintyllä kun on estesatula (tai ainakin estepainotteinen yleis), jolloin ainakaan minä en pysty ratsastamaan pidemmällä jalustimella kuten normaalisti koulutunneilla.

Alkuverryttelyssä työskenneltiin paljon volteilla. Maneesinpuoleiselle pitkälle sivulle tehtiin loiva kiemura ja kiemuran huipulla voltti uralle eli vasemmalle. Tämän jälkeen käännettiin pituushalkaisijalle ja I:ssä tehtiin voltti vasemmalle. Oon tässä kahden koulutunnin aikana huomannut vasemmalle taipumisen olevan haastavampaa Mintylle kuin oikealle. Parin kierroksen jälkeen totesinkin, että perusistunnassa pystyn vaikuttamaan paljon helpommin hevoseen volteilla, joten päätin loppuverryttelyn istua volttien ajan harjoitusravissa ja keventää muutoin. Poni alkoikin taipumaan heti paljon paremmin, hieman oli ehkä hidas jalalle. Marjo muistutteli mua taas jaloista - jälleen jäin puristamaan volteilla sisäreidellä. Poni toimi heti pykälää paremmin kun hellitin puristamista. Toiseen suuntaan poni oli huimasti parempi.
Tunnin teemaksi osoittautui väistöt. Marjo selitti tehtävää samalla kun otin hupparia pois ja nostin jalustimia Mintyn kaulalle, joten olin hieman ulkona varsinaisesta tehtävästä ja tajusinkin sen vasta katsoessani muiden suorituksia. Tehtävä mentiin siis ilman jalustimia keskiympyrällä vasempaan kierrokseen. Tehtiin käynnissä väistöä neljännes ympyrästä, jonka jälkeen uralla nostettiin laukka ja laukattiin puoli ympyrää, jonka jälkeen otettiin käyntiin. Oli aika epämukavaa mennä ilman jalustimia, kun jalka on jännittynyt ja jännityksestä johtuen lonkkaa alkaa vihlomaan aivan suonenvetoon verrattavissa olevalla tavalla. Hevoskokoisilla tätä ei ole esiintynyt, ainakaan yhtä vahvasti, mutta poneilla se on oikeastaan aina kun menen ilman jalustimia. Sisulla kuitenkin menin tehtävän loppuun. Väistöä sain hakea pidemmän tovin, mutta laukka nousi hyvin ja sain jopa hieman työstettyäkin sitä. Toiseen suuntaan mun oli pakko ottaa jalustimet jalkaan ja meno oli vielä parempaa!

Välikäyntien jälkeen vaihdettiin tehtävää. Tultiin pituushalkaisijalle vasemmassa kierroksessa ravissa ja lähes heti alettiin tekemään raviväistöä lopettaen se hieman uran sisäpuolelle. Tämän jälkeen laukannosto ja voltti lyhyessä laukassa, jonka jälkeen laukassa avotaivustusta loppusivu. Marjo epäili hieman, että onnistummeko tehtävässä, mutta ainakin yleisellä tasolla meni todella kivasti. Mulla oli taas ongelmia saada Minty väistämään mun sisäpohjetta, joten helpotin tehtävää hieman aloittamalla tehtävän hieman keskihalkaisijan jälkeen. Laukka sujui todella kivasti ja sain lyhennettyä laukkaa helposti. Ja mistä yllätyin todella positiivisesti, oli avotaivutus. Jo heti ensimmäisellä kerralla oltiin todella lähellä hyvää avoa ja siitä eteenpäin ne sujuivatkin hyvin. Viimeksi laukka-avot eivät oikein ottaneet sujuakseen, joten olin tyytyväinen. Toiseen suuntaan taas mikään ei tuntunut sujuvan, lyhyestä laukasta alkaen. Väistöt oli ihan ok, mutta laukkaa en saanut mitenkään hyvään kontrolliin. Lähellä, mutta silti niin kaukana. Tyytyväinen olin silti tuntiin, löydän Mintystä joka kerta paljon uutta, mitä lähteä pohtimaan seuraavaa kertaa ajatellen.

Huomenna en ole menossa tunnille, sen verran köhäinen olo vielä. Kouluun kyllä olen jo menossa, mutta "turhan" rasituksen haluan pitää vielä poissa kuvioista. Eli ensi viikolla (toivottavasti) jälleen kaksi tuntia! :)

1 kommentti: