keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Estetunnista sirkustunniksi

Heti näin alkuun pahoittelut postauksen venymisestä. Mulla on ollut kuluneen viikon aikana aivan liikaa kokeita - maanantain ja tiistain aikana yhteensä kolme ja perjantaina olisi seuraava - joihin olen yrittänyt lukea niin paljon kuin mahdollista. Blogi jää luonnollisesti tällöin kakkoseksi. Mun pitäisi itse asiassa nytkin lukea matikkaa, mutta päätin tulla kirjoittamaan tämän postauksen ensin pois alta.
Joka tapauksessa, torstain tunti oli luvatusti estetunti ja sainkin toivomani ponin - nimittäin Patun. Harjasin ponin, joka oli yllättävän puhdas - jälkikäteen kuulinkin, että poni oli ollut pari tuntia aikaisemmalla tunnilla. Kiipesin maneesissa sitten ponin kyytiin. Tuntui oudolta olla pitkästä aikaa ponin selässä, olinhan ponikokoisella kaverilla mennyt viimeksi yli kuukausi sitten. Kamala kuinka pitkä aika siitäkin on kulunut! Marjo kertoi heti tunnin alkuun, että tehtävät ovat tekniikkaa, eivät niinkään korkeutta ja tunnin esteet olivatkin korkeimmillaan noin 70 sentin luokkaa.
Patu leirillä
Alkuverkassa Patu oli ihan ok, laukassa ehkä aavistuksen hidas ja pohkeen takana. Sain tehdä aika paljon töitä saadakseni pysymään laukan yllä. En myöskään nähnyt paikkoja lainkaan puomeille. Otin sitten ennen varsinaista työskentelyä takin pois, vaikka mittari näytti varmasti pakkaslukemia. Aloitimme kolmen ristikon tehtävällä laukaten oikeaa laukkaa uraa ja kääntäen tiukasti oikealle kohti ristikkolinjaa heti kulman jälkeen. Piirroksesta tehtävä selkenee luultavasti paremmin. Ensimmäisellä kierroksella en uskaltanut heti kääntämisen jälkeen pyytää eteen, vaan ratsastin käsijarru päällä. Saatiin kuitenkin vaaditut neljä askelta molempiin väleihin. Kierros kierrokselta rohkenin pyytämään ponia oikeasti eteenkin. Patu alkoi jopa hieman innostumaankin ja sain tosissani tehdä pidätteitä.

Lisättiin muutaman kierroksen jälkeen mukaan myös L-päädyn pysty. Tultiin tavalliseen tapaan oikeassa laukassa aloittaen ristikkolinja vaihtaen viimeisen esteen jälkeen laukka vasemmaksi. Tästä kaarrettiin pystylle, jolle ei ollut mikään kaikista pisin tie. Näin jälkikäteen mietittynä mulle oli koko tunnin haasteena paikkojen hahmottaminen. Tavallisesti mulla ei oo ollut mitään ongelmaa asiassa, mutta nyt Lätyn ja Patun kanssa oon huomannut, kuinka oon "turtunut" niiden muutaman hevosen hyppyihin. Lisäksi totesin Marjolle aika alussa tuntia, että mulla kytee jossakin tuolla takaraivossa ajatus siitä, että poni kieltää ja tipun pahasti - sen verran monesti nähnyt Patun tätä tekevän. Mutta jokatapauksessa, tunnin ehkäpä haastavin este oli mulle pysty ja istunnallisesti kantapäät, jotka nousivat taas jatkuvasti. En tainnut kertaakaan hahmottaa kunnon paikkaa sille! Kerran tulikin aivan ihmeellinen hyppy ihan pohjasta. Kyydissä pysyttiin, mutta tämän jälkeen poni sai virtapiikin, joka näkyikin koko lopputunnin. Tämän jälkeen aloinkin tekemään pari ratsukkoa ennen omaa suoritustani pientä ravityöskentelyä ja tarvittaessa laukka-pysähdys-peruutus-laukka -siirtymisiä, jotta saisin ponin kuulolle.
Viimeinen tehtävä tehtiin okserilla. Tultiin oikeassa kierroksessa C-päädystä laukkaa kaartaen okserille. Jatkettiin ristikon taakse, kaarrettiin pystylle ja päädyn kautta uudelleen okserille - ristikon takaa tietenkin. Stressasin hieman okseria, sillä en ollut niitä Patulla edellisellä kerralla hypännyt. Se kuitenkin meni hyvin, joten pystyin hieman hengähtämään ja keskittymään enemmän ponin hallintaan kuin esteeseen. Pystykin meni hyvin ja kaarre okserille. Sitten aloin taas himmaamaan ja tuijottamaan okseria. Olin jo valmistautumassa hyppyyn, mutta viime hetkellä kimo poni päätti stopata ja lähteä lipettiin. Noh, ihmeen kaupalla sain puristettua pohkeilla jostakin pysyäkseni kyydissä, vaikka lähellä tuntui hiekanmaistelu olevan. Istuin lähes puolivälissä ponin kaulaa ja sain juuri kammettua itseni takaisin satulaan kun Patu päätti nostaa laukan. Iski muuten todella mukava suonenveto pohkeeseen - tai sitten jokin pieni revähdys, sillä pohjetta särki vielä perjantaiaamunakin hieman. Uusi yritys ja muistutuksia koko ajan siitä, että istun satulassa ja pidän pohkeet lähellä, enkä vain himmaa vauhtia.

Hengissä pysyttiin, vaikka kaikki ponit tuntuivat olevan todella virtaisia! Jollykin oli pitkästä aikaa meidän estetunnilla ja meinasi senkin ratsastaja maistella hiekkaa samaisella esteellä. Totesin jo tuolloin, että aikamoinen sirkustunti tällä kertaa... Huomenna sitten taas tallille ja luultavasti koulutunnin pariin! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti