Työskentelymotivaatio kohdallaan

Perjantaina olin jälleen tallilla. Tulin aikalailla normaaliin aikaan vähän puolen jälkeen, mutta kuulin sitten heti talliin astuessani, että hevoseni oli jo harjattu. Noh, mikäs siinä. Hevoseksi mulle oli laitettu Ruttu ja kuten ajattelinkin niin meillä oli koulua, tällä kertaa Ritan pitämänä. En hänen koulutunneillaan ole ennen ollut, joten mielenkiinnolla odotin. Oli niin mukavaa päästä pitkästä aikaa touhuamaan Rutun kanssa, edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt tovi jos toinenkin. Tottuneeseen tapaan kiipesin jakkaralta kyytiin ja mittailin jalustimet sopivan mittaisiksi. Ruttu liikkui jo käynnissä kivasti eteen, korvat visusti hörössä. Olikin kiva aloittaa työskentely, kun alla oli innokas hevonen, joka keskittyi täysin työskentelyyn.

Kauhistus kuinka on tästäkin (4/2015) tultu huimasti eteenpäin vähän jokaisella osa-alueella... Harmi kun en ikinä muista kysyä kuvaajaa tunneille! :D (C) Henna K.

Tunnin teemana oli avo- ja sulkutaivutukset. Ensimmäisenä tehtiin vasemmassa kierroksessa käynnissä toiselle sivulle tehtiin kulmaan voltti ja sen jälkeen avotaivutus, vastaavasti toiselle sivulle voltti ja sulkutaivutus. Rutulla tuntui olevan työmotivaatio kohdallaan, tosin käynti olisi voinut olla reippaampaa ja siihen pyrinkin keskittymään. Suorastaan nautin, kun Rutun kanssa ei tarvinnut edes alussa juurikaan vääntää taivutuksista, vaan sain keskittyä aika pitkälti omaan ratsastukseen. Mutta avot ja sulut sujui tosi kivasti, etenkin ensin mainitut. Sulkujen kanssa mulla oli alkuun ihan pientä hakemista sopivan taivutuksen kanssa. Ravissa ei ollut sen suurempia ongelmia, itse asiassa se tuntui paljon paremmalta. Ravi onkin mulle se kaikista helpoin askellaji ja työstän sitä kaikista mieluiten. Jossain tässä vaiheessa huomasin, että mun kädet olivat pysyneet koko ajan ylhäällä ja nyrkit pääosin pystyssäkin. Ilmeisesti Marjon mäyräkoiravertaus jyskytti vieläkin takaraivossa, vaikka Ruttu harvemmin sellaisen mallisena liikkuukin?
Tehtiin täysin sama tehtävä toiseenkin suuntaan, pari kierrosta käynnissä ja sitten ravissa. Käynti sujui ihan hyvin, mutta ravissa mulla alkoi olla ongelmaa ulkojalan kanssa. Vasen puoli on mulle hieman haastava puoli näin oikeakätisenä, mutta ikinä aikaisemmin en ollut tajunnut, että vasemman jalan vieminen taakse olisi ollut niin hankalaa! Se ei vain liikkunut kunnolla. Pysäytinkin yhdessä vaiheessa keskelle sivua kesken sulun ja sanoin asiasta ääneenkin Ritan sanoessa, että takapää voisi olla enemmän sisällä. Mun keskittyminen siirtyikin aika pitkälti omaan jalkaan tässä vaiheessa, mutta viimeiset kaksi kertaa menivät todella hyvin. Suunnilleen samaan aikaan tuon vasemman jalan ongelman kanssa huomasin osin Ritan vinkistä, kuinka herkkä hevonen Ruttu onkaan. Avoja tehdessä se saattoikin huomaamatta mennä aivan liian jyrkässä kulmassa. Onneksi pystyin seurata tilannetta paremmin kuin edelliseen kierrokseen sivun lopussa olevasta peilistä.

Käveltiin sitten hetki ja alettiin paneutumaan sulkuihin vielä eri tehtävän parissa. Tultiin oikeassa kierroksessa pituushalkaisijalle ja alettiin tekemään sulkuväistöä kohti S-kirjainta. Tehtiin ensimmäinen kierros käynnissä ja mulla oli alkuun hieman vaikeuksia hahmottaa tehtävää, ensimmäisenä kun "jouduin" aloittamaan. Mun pitää aina nähdä miten tehtävä tehdään, mieluusti useaan kertaan, jotta saan hahmotettua sen, jonka vuoksi esimerkiksi estetunneilla olen mieluiten joko viimeinen tai toiseksi viimeinen tehtäviä tehdessä. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin tajuamaan jutun juonen ja saatiinkin ihan ok pätkiä. Kun parin kierroksen jälkeen saimme nostaa suoristuksen jälkeen laukan, alkoi Ruttu ennakoimaan nostoja ja välillä sain odottaa ihan lyhyelle sivulle saakka hevosen rentoutumista nostaakseni laukan. Laukka oli alkuun hieman järkytys, kun on tottunut ponien lyhyeen laukkaan, mutta nopeasti löysin tutun otteen siihenkin.
Kun oltiin tultu sujuvasti muutama kierros ravissa yllätti Rita meidät sanomalla, että tullaan sama laukassa. Ajattelin jo, että joko me ei Rutun kanssa selvitä tuosta ollenkaan tai sitten hevonen vetää viime keväisen vastalaukkatehtävän veroiset pultit. Mitä vielä, Ruttu meni yllättävän hyvin, vaikkakin laukkaa vaihtaessa piti vähän kokeilla rajoja. Toiseen suuntaan aloitettiin ravilla ja edelleenkään mun vasen jalkani ei toiminut halutulla tavalla. Laukassa jouduin tekemään välillä tavallista pohkeenväistöä toiseen suuntaan Rutun alkaessa ennakoimaan välittämättä musta ollenkaan. Mutta yleisesti ottaen meni ihan hyvin, vaikka totesinkin tunnin jälkeen mm. Instagramissa, että ei ne kyllä paperilla olisi olleet kuin hädintuskin kakkosen arvoisia... :D

Seuraavan tunnin ajankohta on vielä avoin, ainakaan tällä viikolla en ole menossa. Lähden Jyväskylään "vasta" huomenillalla ja eilinen meni muita asioita hoitaen Jyväskylässä, joten en silloinkaan päässyt tunnille. Ensi viikolla mulla olisi sopivasti vapaapäivät, että saattaisin maanantaina päästä, mutta se ei ole pelkästään musta kiinni. Joten saa nähdä milloin hevosen selkään pääsen seuraavan kerran! :)