Kun mä julkaisin tämän postauksen teille kello 18, niin samaan aikaan oon jo saapunut leiripaikalle. Eli toisin sanoen, saatte tän tavallaan päivän myöhässä. Mun piti tehdä tämä alunperin videomuodossa, mutta eilen olin niin väsynyt saapuessani kotiin, niin en sitten jaksanut alkaa kuvaamaan. Mutta tätä postausta kirjoittaessani olen taas täynnä energiaa, toivottavasti vielä matkan jälkeenkin.
Olen tosiaan tätä kirjoittaessani matkalla ratsastusleirille, vielä yksin, mutta Helsingissä vaihdan junaa ja loppumatka mennäänkin Lotan kanssa yhdessä. Lähtö kotoa tapahtui hieman ennen puolta kymmentä ja perillä ollaan kuuden maissa. Pitkä päivä ja todellakin toivon, että viikko on sen arvoinen, että matkustan yhteensä noin 18 tuntia! Leiripaikka on meille molemmille ihan vieras ja kuten totesin, matkaakin sinne on, eli tällä kertaa ei se tallinvaihto onnistukaan kuten mulle kolme vuotta sitten kävi... En oo leiristä hirveesti puhunutkaan blogissa enkä juuri muutenkaan ja suurin kysymys lienee se, että mihin me oikein sitten Lotan kanssa ollaan matkalla?
Ne jotka meidän hevosinstagramia seuraa, ovatkin saaneet tietää paikan jo keskipäivän aikoihin. Siellä kerrommekin yleensä ensimmäisenä kaikesta hevosiin liittyvästä, joten kannattaa ottaa seurantaan! Tosiaan, me lähdettiin Etelä-Savoon, tarkemmin sanottuna Savonlinnaan. Ja jos vielä tarkennetaan olinpaikkaamme niin Vuohimäen ratsastuskouluun. Kyllä, me lähdettiin Vuohimäkeen. Ai miksi? Erittäin hyvä kysymys, johon me ei tiedetä vastausta. Minä taisin sitä loppujen lopuksi ehdottaa kun lähempää ei tuntunut löytyvän sopivaa paikkaa. Asia lyötiin lopulta lukkoon ja varasimme leirin.
Mehän ei tosiaankaan tiedetä oikeastaan yhtään mitä tullaan näkemään tai kokemaan. Tai onhan meillä jo leirin ohjelma ollut vahvistussähköpostista lähtien, mutta siihen se jääkin. Leirivideot on kyllä katsottu moneen kertaan läpi, eli sieltäkin on ihan pientä osviittaa saatu. Ja onneksi leiriporukassa on vanhoja konkareita mitä Vuohimäessä käymiseen tulee.
Tosiaan, ilmottauduttiin leirille joulukuun viimeisinä päivinä ja leirivahvistus kirjeineen saatiin jo seuraavana päivänä. No mitä tämmönen malttamaton sennu tekee silloin? Muuttuu entistä malttamattomammaksi. Onneksi mulla oli sentään työharjoittelu, joka vei ajatuksia vähän muualle kuin leirin miettimiseen. Kevään aikana saatiin kasaan aika hyvin porukkaa, ei kaikkia, mutta aika paljon kuitenkin. Karkealla arviolla arvioisin, että leirille tulijoista puolet löytyi kevään aikana. Suurin kiitos kuuluu ehdottomasti Emilialle, joka tiesi suuren osan leirin WhatsApp-ryhmän jäsenistä!
Meidän leiriporukka on aikasempien leirien tapaan aika vaihteleva. Ikähaarukka on muistaakseni vielä laajempi kuin aikaisempina vuosina, olisikohan se nyt 13-18 vuotta ellen ihan väärin muista. Tänäkin vuonna olen vanhin tai toisiksi vanhin. Hämmentävää tässä on se, että tämä mun ikäinen tyttö on samanniminenkin kuin minä. Nimisekaannuksia tulee siis aivan varmasti, ellei keksitä jotain kutsumanimiä millä meidät erottaa. Taustoiltaan leiriporukka on myös aika erilainen: on kilpailevia ja sellaisia, jotka ovat käyneet kisakentillä vähän tai ei ollenkaan, osa on estepainotteisia, osa taas enemmän koulupuolen harrastajia, on vuokrahevosen omistavia, ratsastuskoululaisia ja oman hevosen omistavia. Eli monipuolista sakkia!
Kuten mainitsin jo aikaisemmin, en osaa sanoa mitä tullaan näkemään tai kokemaan. Mutta odotuksia sentään voi latoa tiskiin! Vuohimäen leireihinhän kuuluu, säävarauksella toki, uitto ja yömaasto, jotka ovat molemmat mulle täysin uusia juttuja. Muutenhan leiriohjelma näyttää aika pitkälti samanlaiselta, mitä Ponilaaksossakin. Uiton ja yömaaston lisäksi odotan kovasti totta kai uusia kavereita, uuden oppimista ja paljon uusia kokemuksia. Kamera tulee totta kai olemaan aktiivisessa käytössä ja sekä minä että Lotta tullaan päivittelemään Instagramia ahkeraan. Itse päivittelen myös Snapchattia (@senjassofia) ja yritän muistaa päivittää myös meidän Instagramin storiesia, joka on mulle hieman vieraampi.
Tää oli nyt vähän tiivistetympi selostus leiristä. Jos jotain kysyttävää herää niin kysykää ihmeessä tuolla alhaalla kommenteissa niin vastaan parhaani mukaan. Leiripostauksia alkaa tippumaan sitten viikon päästä ja toteutan ne luultavasti samaan tapaan kuin viime vuonnakin. Jos leirikärpänen puraisi, niin mun toissa- ja viimekesäisiä leirifiiliksiä voi lukea näistä postauksista: Ponilaakson ÄNK-ÄNK-ÄNKYTTÄJÄT 2015, Leirikuvia & leirivideo, Ponilaakson possuWORMulat 2016 ja Satunnaisia leirikuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti