Taas venyi kirjoittaminen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan - vaikka vähän tiivistetympänä versiona. Mulla alkoi siis syyskausi nyt maanantaina ja ryhmä osoittautui oikein passeliksi, huippuporukka kyseessä, jotka osaavat suunnilleen yhtä paljon. Mulle oli laitettu Macy, josta naureskelinkin Marjolle, että aikamoinen pudotus takaisin maanpinnalle leirin jäljiltä... :D
Macy oli vielä ulkona, mutta onnekseni aivan portin vieressä, joten sain sen helposti kiinni. Se oli myös yllättävän puhdas, joten kuntoonlaitossa ei kauaa mennyt. Kentälle päästyäni totesin, että ihan kaiken varalta olisi ehkä ihan hyvä nousta jakkaralta. Pelkäsin, että vaikka olin kiristänyt vyön, niin satula kippaisi kyljelle ponnatessani kyytiin. Jakkaralta pääsin myös naurettavan helposti: nostin vain jalkani ponin toiselle puolelle ilman, että tarvitsi koskeakaan jalustimeen. Ja voi kuinka kapealta Macy tuntuikaan! Askelkin oli sellaista tikitystä, aivan kuin en koskaan niin pienellä ponilla olisi mennytkään. Ravissa olo oli lähinnä huojuva, en millään meinannut löytää tasapainoa keventäessä. Pikkuhiljaa aloin löytämään nappuloita.
Aloitettiin aika simppelillä volttikahdeksikolla. Toiselle lyhyelle sivulle tehtiin siis puolivoltti vasemmalle, jolta jatkettiin voltti oikealle ja ensimmäinen voltti loppuun. Olimme siis pelkästään tällä kuviolla, muuta kenttää ei käytetty. Macy tuntui todella hitaalta, mutta Marjon mielestä poni liikkui ihan hyvin. Vasemmalle Macy taipui aika kehnosti, kuitenkin parantuen pikkuhiljaa. Oikealle taipuminen sujui paremmin, mutta siihen kierrokseen Marjo bongasi uuden ongelman: mun yläkroppa ei kääntynyt kunnolla siihen suuntaan. Syynä kaikista luultavimmin tuo keväinen olkapään rikki meno ja sen arkominen, sillä ennen ei ole tuota ongelmaa ollut. Yritinkin keskittyä koko lopputunnin tuohon ongelmaan, lopulta onnistuen siinä yllättävän hyvin. Siinä onkin tälle syksylle sopiva tavoite! Muutaman kierroksen jälkeen lisättiin jälkimmäisen voltin perään laukkaympyrä. Mulle tuotti hieman vaikeuksia ensinnäkin löytää jaloille se oikea paikka ja toisekseen pitää ne jalat pitkinä. Onneksi tunnin edetessä nämäkin ongelmat alkoivat kadota!
Välikäyntien jälkeen jatkettiin vastataivutuksilla. Tultiin siis ensin pituushalkaisijalle ja vähän sulkutaivutusmaisesti ratsastettiin kohti M- tai H-kirjainta, riippuen siitä tehtiinkö tehtävää vasemmassa vai oikeassa kierroksessa. Tehtiin tehtävä ensin pari kertaa käynnissä, jonka jälkeen jatkettiin ravissa. Tällä kertaa taipuminen oikealle tuntui haastavammalta, sillä H-kirjaimeen ratsastaessa Macy taipui paljon helpommin.
Vaihdettiin tehtävää. Kolmikaarinen kiemura laukassa, laukanvaihdot käynnin kautta. Macyn laukka oli alkutunnin laukasta rauhoittunut huomattavasti ja pystyin nyt jopa istumaan syvälle satulaan ilman, että jalat heiluivat helikopterin lailla. Käyntisiirtymiset venähtivät alkuun hieman, mutta tehtävän edetessä paranivat, laukannostot taas onnistuivat heti kerrasta. Macy oli kyllä kiva tapaus näin 1,5 vuoden tauon jälkeen, ehdottomasti haluaisin mennä useamminkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti