keskiviikko 16. elokuuta 2017

Uusi ystäväni Ahaa

Lauantaina pääsin jälleen tallille, tällä kertaa kuitenkin hieman eri merkeissä. Mukaani lähti kaverini, jolla oli ollut taukoa hevosista viitisen vuotta. Saimmekin idean, että mikäli vain mahdollista, menisimme itsenäisesti ratsastamaan ja minä ohjaisin häntä parhaani mukaan. Ja kävihän se kaikille ja näin päiväksi valikoitui tämä lauantai. Olimme paikalla hieman kahden jälkeen ja päätettiin Kirstin kanssa hevoset: kaverilleni tasainen Seppo ja itse päädyin yllätys yllätys Ruttuun. Kaverini ratsasti ensin, joten lähdettiin hakemaan hevonen sisälle. Seppo käyttäytyi todella mallikkaasti, mitä nyt pari kertaa piti hieman uhitella kuten tavallisestikin. Ohjeistin parin kentälle, jossa kaverini nousi Sepon kyytiin. Ohjeistin ratsastamaan ihan keskiympyrällä ensin käynnissä ja myöhemmin ravissa,. Sanoin myös, että jos haluaa laukkaa kokeilla niin saa. Ja kaverinihan kokeili, vaikkakin Seppo nosti sille tyypillisen "laukkaan juuri ja juuri" -laukkansa. Ja tässä vaiheessa on kai hyvä kertoa, että mulla ei ollut mitään ajatusta mitä kaikkea pyytäisin ratsukkoa tekemään - eli täysin improlla mentiin :D

Lyhyesti kerrottakoon, että sovelsin jonkinverran meidän viime viikkoisen tunnin tehtävää. Pituushalkaisijalle olin laittanut puomin, joka piti ylittää toisen pitkän sivun voltilla. Toiselle sivulle sitten tehtiin kolmikaarinen kiemura. Muistuttelin vähän väliä, että kiemura alkaa ja päättyy uraan ja nyt kun oltiin yksin kentällä, voi kiemuran huiputkin olla uralla. Otettiin mukaan myös kolme puomia, joita tultiin käynnissä ja ravissa. Laukassakin kokeiltiin kahta puomia ja hyvinhän nekin sujui! Loppuhölkät sitten ilman satulaa ja tunnin jälkeen kaverini oli pelkkää hymyä! :) Pakko kyllä nostaa hattua opettajille ja muutenkin yksin ratsastaville, ei ole helppoa hommaa. Yhtä ratsastajaa pystyin ohjaamaan helposti, mutta naureskelin Kirstillekin, että kokonaista ryhmää en kyllä pystyisi ohjaamaan... :D
Ainiin, materiaalit ovat laatua Honor :D
Kun Seppo oli nopean pesun jälkeen takaisin ulkona, lähdettiin hakemaan Ruttua sisälle. Ulkona oli vähän tihuuttanut, joten ruuna oli vähän märkä. Harjattiin se nopsasti, kunnes jatkettiin sitten kentälle. Ruttu tuntui heti tutulta istuttuani satulaan ja päästiin kävelemäänkin aika nopsasti. Kävelin muutaman kierroksen ennen kuin aloin ravailemaan ja hetken ravailun jälkeen otin vielä muutaman ympyrän laukkaa. Otin laittamani kannuksetkin pois, sillä Ruttu tuntui ottavan vähän turhaa vauhtia niistä vaikken niitä mielestäni käyttänytkään. Ainakin hevonen rauhoittui heti ne pois otettuani. Välikäyntien jälkeen aloin tulemaan samaa volttikahdeksikkoa mitä maanantaisella tunnillakin, suoraan ravissa. Vasemmalle Ruttu oli huomattavasti parempi ratsastaa, oikealle se puri kuolaimeen jonkinverran. Yleisesti ottaen hevonen kuitenkin toimi ihan kivasti.
Välikäyntien jälkeen vaihdoin tähän samaiseen vastataivutus tehtävään. Tein pari kierrosta ensin käynnissä. Ruttu taipui näissä ihan kivasti, hitusen enemmän olisi kyllä ollut omaan silmääni parempi näin jälkikäteen vidoilta katsottuna. Vasemmalle taivuttaessa yritin katsoa ikkunoista miltä meno näytti, joten sinne suuntaan tuli mielestäni parempia taivutuksia. Ja kun sain mielestäni hyvin onnistuneen suorituksen jälkeen annoin pitkät ohjat ja annoin hevosen vain kävellä.
Viimeinen tehtävä vaikutti mielestäni haastavimmalta. Kyseessä oli siis maanantaiselta tunnilta tuttu kolmikaarinen kiemura, jossa laukanvaihto tehdään käynnin kautta. Alkuun oli huomattavissa pientä kankeutta laukka-käynti-laukka -siirtymisissä, mutta yllätyin todenteolla, kun saimme (ainakin lähes) puhtaan käyntisiirtymisen. Pyysinkin kaveriani kuvaamaan pari viimeistä suoritusta ja kyllä pieni hymynkare huulille nousi. Vaikka noita koulutunteja ei tämän vuoden puolella ole tullut hirmuisesti tahkottua, tuohon ratsastuskertaan mennessä muistaakseni neljä ellei muisti ihan petä, niin silti jotakin on ilmeisesti tarttunut mukaan. Mulle laukan ja käynnin väliset siirtymiset, molempiin suuntiin siis, ovat aina olleet hankalia ja olen kaiketi yhdellä tunnilla saanut onnistuneen laukka-käynti -siirtymisen. Rutun kanssa en ole kumpaankaan suuntaan saanut onnistunutta siirtymistä, joten onnistumiseen olikin hyvä lopettaa!
Mitä positiivisia asioita huomasin omassa ratsastuksessani? Positiivista ainakin on se, että olen näköjään löytänyt mun lantion! Ellei joku ole joistakin tuntivideoista huomannut, mulla on ollut paha tapa ratsastaa laukkaa yläkropalla. Lantio ei siis ole mukautunut yhtään liikkeeseen, vaan kaiken työn teki yläkroppa. Nyt homma on kääntynyt vähän toiseen suuntaan. Toinen positiivinen asia on mun kädet, etenkin laukassa. Ne pysyvät hiljaa ja hyvin kannettuina. Muutenkin mun istuntani on parantunut huimasti jos vertaa vaikka vuoden puolentoista taakse.
Mitäs vikoja? Huomasin videolta, että kaarteissa mun kroppa kääntyy aavistuksen ulospäin, vaikka sen pitäisi olla päinvastoin. Tökkään sisäkäden kyynärpään melkein maksaani asti ja vedän hartiat lysyyn. Ei näin! Tämä taitaa olla nyt mun tämän kauden kehityskohta ratsastuksessa: yläkropan kääntäminen oikein.

Mikä on suurin ongelmakohtasi ratsastuksessa tällä hetkellä?

2 kommenttia:

  1. Siistiä ratsastusta! :) Samaistun, mulla on tuo sama ongelma yläkropan kanssa- ei se vaan käänny sinne minne pitäisi :'D Mutta onneksi sitä voi reenata myös ilman hevosta, ja kaikenlainen liikkuvuustreeni on aina plussaa! Ja eihän se olisi yhtään hauskaa, jos oma ratsastus olisi jo hiottu täydellisyyteen, mitä tekemistä sitä muuten olisi, hehe... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Aina löytyy jotain uusia korjauskohtia, edes maailman paras ratsastaja ei ratsasta 110% täydellisesti :)

      Poista