Ajatus ei vaan kulje

Terve taas pitkästä aikaa! Mulla ei oo ollu nyt mitään postaamisen aihetta, joten päätänkin kysyä teiltä: millaisia postauksia haluaisitte nähdä tulevaisuudessa? Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä haluatte lukea täällä. Tän postauksen venyminen johtui yksinkertaisesti siitä, että odotin mahdollisia kuvia, joita ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut, joten nappasin vain pari kuvaa leiriltä mitä en ole julkaissut missään - perjantain tunnin ratsusta. Kerrankin mun muokkaukset onnistu edes jotenkin! :D

27.07.2014, aamun koulutunti (siirtymiset)

31.07.2014, illan estetunti (rataharkat)

Mutta nyt perjantaiseen istuntatuntiin, jonka menin Patulla. Ruunan selkään pääsinkin taas pitkästä aikaa, viimeksi maaliskuun lopulla. Patu on Makkaran tavoin hevonen, jolla en oikein osaa ratsastaa. Patu on kyllä herkkä ja liikkuu eteenpäin, mutta en saa koottua sitä juuri mitenkään. Nyt kuitenkin kun perehdyttiin istuntaan ja löysin pari ongelmakohtaa, niin ratsastuskin tuntui jotenkin helpolta. Ratsastin paria tehtävää lukuunottamatta koko tunnin normaalia pidemmällä ohjalla ja musta tuntui, että poni liikkuikin paljon paremmin kuin puoli vuotta sitten.

Ensimmäinen tehtävä tehtiin kahdeksikolla: keskiympyrä mahdollisimman hitaassa ravissa ja kahdeksikon toinen ympyrä tehtiin toiseen päätyyn mahdollisimman nopeassa, "shettisravissa". Alkuhakemisen jälkeen löytyi sekä hidas että nopeakin ravi. Tehtävä vaihdettiin laukkatehtäväksi, jossa molemmilla ympyröillä laukattiin puoliympyrää. Pari kertaa meillä nousi väärä laukka kun Patu olisi mennyt kaverin perässä oikealle, mutta minä vasemmalle. Pidennettiin välillä laukkapätkää ja lopulta laukattiin melkein koko ympyrän verran.

Keskiympyrällä sitten tehtiin erilaisia istuntaharjoituksia pääosin ravissa ja laukassa. Piti ottaa jalustimia pois jalasta ja laittaa takaisin ravissa/laukassa - jotka kyllä multa oli välillä ihan hakusessa - ja nostella polvia ylöspäin. Jälkimmäinen oli mulle ainakin aika vaikea, koska aloin samalla pomppimaan selässä enemmän ulos, molemmissa askellajeissa. Laukassa mun piti tosissaan keskittyä että pysyisin siellä, ja haastetta toi vielä laukan ylläpito - se kun vaihtui raviksi monta kertaa tehtävän aikana.

Myöhemmin otettiin laukkaa keskiympyrällä. Kierroksen jälkeen ruvettiin hidastamaan laukkaa, ja hetkeä myöhemmin sain kuulla mua hiukan "järkyttäneen" lauseen: Senja anna vaan pidempää ohjaa, vielä, vielä, vielä... Lopulta ohja oli sen verran pitkä, ettei mulla olis ollu melkeinpä mitään mahdollisuuksia pysäyttää ponia jos se olis lähtenyt - paitsi tietty istunnalla, mutta se ei ollu sillon heti ensimmäisenä mielessä. Siinä sitten laukkailtiin muutama kierros, välillä poni meni vähän reippaammin ja välillä oikein hitaasti. Mun tehtävä oli lähinnä käyttää istuntaa vauhdin säätelyyn - jep, en vain istunut selässä vaan tein myös töitä, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Siirtyminen ravipätkän kautta käyntiin onnistui todella hyvin istunnan ja äänen kanssa ja välikäynneillä taputin ja kehuin Patua - ja paljon.

Loppuun tultiin vielä neljän ravipuomin sarja, jossa joka askeleella ylitettiin puomi. Tultiin tää muistaakseni neljään kertaan, joista kerran mentiin kaksi puomia kerrallaan. Vauhti oli vain yksinkertaisesti liian kova, joten hidastin aika reippaastikin. Muuten tehtävä sujui hyvin, ja sivusilmällä vilkaisin, että Patu pyöristyikin pariin kertaan hetkellisesti. Oon todella tyytyväinen tuntiin ja tuntui että opin taas istunnasta lisää - todellisuushan on varmasti eri... :D

Huomasin loppukäyntien aikana, että istun hitusen vinossa - tai ainakin tunnen vasemman istuinluuni paljon paremmin kuin oikean. Toinen asia jonka huomasin, on se, että tämän vuoden aikana olen kerännyt enemmän itseluottamusta - ja tietysti lisännyt luottamusta hevosiin, ihan kenen tahansa hevosen kanssa en uskaltaisi päästää ohjia täysin löysiksi niin kuin Patun kanssa - tämän vuoden aikana. Ihan mahtava tunne! :)

Perjantaina mulla on ihan normaali tunti Ponilaaksossa, jospa nyt pääsisi hyppäämään pitkästä aikaa - viimesimmästä hyppykerrasta on nimittäin 9 viikkoa jos vain oikein laskeskelin. Lauantaina on sitten myös yllätyshevostelua tiedossa, mutta siitä en sano sen enenpää. Mutta mukava päivä on tiedossa, lähestulkoon kaikin puolin.

Viikko Lapissa - osa 3

Näkymät Luoston huipulta tiistaina (14.10.2014)

Päätin tehdä mun Lapin-reissusta päiväkirjatyylisen postauksen, jossa kerron päällisin puolin päivän tapahtumista. Kovin paljon ei selityksiä päivistä tullut, mutta kuvia senkin edestä - tosin osan laatu meni ihan metsiin... Oltiin siis viikko Luostolla, kauniissa maisemissa.

Jaoin nämä kolmeen osaan, niin että ensimmäisessä osassa on maanantai ja tiistai, toisessa osassa on keskiviikko ja torstai, ja kolmannessa osassa on perjantai ja lauantai.

PERJANTAI

Perjantaina olikin vähän rennompi päivä. Lähdettiin kävelemään muutaman kilometrin matkaa eräälle laavulle, jolla paistettiin makkaraa ja juotiin kaakaota. Illalla käytiin sitten syömässä hotellin ravintolassa - tosin kaikkea uutta vierastavana päätin kääntyä pizzan puoleen... Jälkkäriksi vielä ilmeisesti itse tehtyä vaniljajäätelöä suklaakastikkeella, ai että kun oli hyvää!

LAUANTAI

Lauantaina heräsin joskus kahdeksan maissa, ja roudasin sitten tavaroitani parvelta alas. Yhdeksän jälkeen lähdettiin sitten yli 700 kilometrin matka takaisin kotiin. Muutamat torkut otettuani alkumatkasta, olin illalla sopivan pirteä. Ensimmäinen pysähdys tehtiin muistaakseni Kuusamossa, jossa syötiin Subwayssa. Jatkettiin siitä yhtämittaa Iisalmeen, jossa syötiin sitten kunnolla. Viimeinen pysähdys ennen kotiin saapumista tehtiin Keuruulla.

Tästä "sarjasta" tuli nyt, ainakin omasta mielestä, hirmuisen tynkä, mutta ei voi mitään. Mitä te tykkäsitte? Tällaisia voisin tehdä toistekkin, mikäli vain osuu kohdalle sopiva aihe :)

If things go wrong, we can knock it down

Miten nää mun postaukset venyy aina... Noh, joka tapauksessa olin torstaina pitkästä aikaa heppailemassa. Ei ollut estetunti kyseessä, vaan koulutunti jolla tehtiin alkutunnista väistöjä ympyrällä ja lopputunnista avoja. Tunnin menin Makkaralla. Olihan siitä jo jonkin aikaa kun kyseisen ponin selkään olin noussut, mutten siltikään odottanut tuntia innolla, Makkara ei nimittäin ole mun tyylinen ratsu. En nimittäin saa juuri minkäänlaista otetta siihen ja niin kävi tälläkin kertaa.

Alkutunnista ruuna tuntu ihan kivalta, ei ihan niin huonolta kuin olisin voinut olettaa. Keräännyttiin keskiympyrälle, jossa sitten käyntien jälkeen alettiin väistämään puoli ympyrää takaosaa käynnissä ympyrän ulkopuolelle, jonka jälkeen nostettiin laukka loppuympyrän ajaksi. Väistöt meni alkusähellysten jälkeen ihan kivasti, ja laukkakin alkoi pikkuhiljaa pyörimään paremmin. Takaosan väistö sisään sujui myös kohtuu hyvin. Laukassa oli vähän enemmän vauhtia, joten jouduin tekemään muutamia voltteja tehtävän aikana. Toiseen suuntaan väistöt ravissa ei sujunutkaan ihan niin hyvin, meinasi ratsastaja hermostua täysin.

Leiriltä 2014, (C) Hanna/Pia

Voltit ei tosiaankaan oo meidän vahvuus - ei ravissa, eikä laukassa. Avotehtävissä nimittäin tehtiin molempia. Raviavoissa toiselle pitkälle sivulla tehtiin oikeassa kierroksessa kaksi pientä volttia vasemmalle ja varsinkin nää tuotti meille hankaluuksia. Toiselle pitkälle sivulle tehtiin kulmaan voltti, jonka jälkeen tehtiin avoa puolisivua ravissa, jonka jälkeen siirtyminen käyntiin ja uudestaan avoa jatkaen raviin. Tää siirtyminenkin tuotti mulle päänvaivaa, avoissa kun olisi muutenkin ollut purtavaa. Ihan hyviä raviavoja kuitenkin tuli, joten olin tyytyväinen - ne voltit tosin olis voinu tehä paremmin...

Sitten Marjo sano aikamoisen pommin - ainakin mulle: sitten tehdään avoja laukassa. Anteeks mitä?! Mä sain just ja just tehtyä raviavot ja sit pitäis tehä sama laukassa?! Tehtävää muutettiin hiukan raviavoista: pienet voltit ja siirtyminen jätettiin pois. Kulman laukkavoltti meni vähän metsään joka kerta, ja pari ensimmäistä avoa meni laukanvaihdoiksi. Olin jo heittämässä hanskoja tiskiin, mutta yritin aina silti uudestaan. Avot parani pikkuhiljaa, ja jokaisen suorituksen jälkeen - jolloin ei tullut niitä pirullisia vaihtoja - kehuin Makkaraa. Vasempaan kierrokseen jatkettiin laukka-avojen parissa: tultiin kulmavoltti ravissa ja tehtiin puolisivua raviavoa, jonka jälkeen laukkavoltti, jolta jatkettiin avolla. Niinkuin mainitsin, ei voltit oo meidän vahvuus, varsinkaan laukassa, koska ne tuppaavat leviämään. Niin kävi nytkin, mutta ei yhtä pahasti kuin edellisellä kerralla. Avotkin onnistui suht kivasti vaikka työtä ne vaatikin.

Leiriltä 2014