lauantai 16. tammikuuta 2016

And it's been two years... ♥








Like how single word
Can make a heart open
I might only have one match
but I can make an explosion

And all those things I didn't say
Wrecking balls inside my brains
I will scream them loud tonight
Can you hear my voice this time?








This is my fight song
Take back my life song
Prove I'm alright song
My power's turned on








Starting right now I'll be strong
I'll play my fight song









And I don't really care if nobody else believes
'Cause I've still got a lot of fight left in me









And it's been two years
I miss my home
But there's a fire burning in my bones



Can we pretend that airplains
In the night sky
Are like shooting stars?
I could really use a wish right now.

Ehkä maailman vaikein päättelytehtävä, sillä varmasti jokainen on viimeistään tähän lauseeseen mennessä keksinyt, että mikä tämän postauksen idea oikein on. Tänään tuli kuluneeksi 2 vuotta ensimmäisestä vakiotunnistani Ponilaaksossa. Huomatkaa sana vakiotunti - ensimmäisellä tunnillahan kävin Ponilaaksossa noin kolme kuukautta aikaisemmin. Aika on kulunut todella nopeasti, sillä muistan vieläkin sekä molemmat irtotunnit, että kaksi ensimmäistä vakiotuntiakin. Ensimmäiselle irtotunnille mennessä yllätyin ensimmäisenä tallialueesta: isot tarhat ja tarhoissa iso lauma poneja. Ratsuna toiminut Patu oli piehtaroinut itsensä ihanaan mutakuorrutukseen, joten harjasin sen ulkona. Itse tunti sujui ihan kivasti, vaikka en silloin osannutkaan - enkä kyllä oikein vieläkään osaa - ratsastaa noin osaavaa ponia, josta on sanottu monet kerrat, että yksityisponina siitä olisi mihin vain. Toisella irtotunnilla mukanani oli pari silloista tallikaveriani, joiden kanssa jaoimme keskenämme ratsut Patun, Delhin ja Nemon väliltä. Itselleni osui jälleen Patu, joka oli jo valmiiksi tunnilla. Tällä kertaa nappulat olivat hieman paremmin hallinnassa kuin muutamaa viikkoa aikaisemmin.

Ensimmäisen vakiotunnin tasan kaksi vuotta sitten menin Sepolla. Muistan sen, kuinka en meinannut saada hevosta edes laukkaamaan jossakin vaiheessa tuntia! Se onkin ainut asia mikä mulla jäi mieleen tuosta tunnista. Tämän jälkeen oli parin viikon tauko pakkasten takia, jonka jälkeen olikin ilman satulaa -tunti. Ratsuksi mulle oli laitettu Seppo, joka oli jo edellisellä tunnilla. Marjo punttasi mut jo maneesissa selkään ja jännittyneenä ratsastin satulatta sen muutaman kymmenen metrin matkan maneesista kentälle. Hymyillen tulin tunnin jälkeen talliin.

Tuskallisia hetkiä koin ensimmäisellä maastollani Ponilaaksossa toukokuussa 2014. Mulle oli pistetty Macy, jolla en ollut aikaisemmin mennyt. Olin kuitenkin saanut siitä hieman "huonon" kuvan, joten turvaliiviin vuorautuneena nousin tallin edustalla ponin selkään. Aloin pikkuhiljaa rentoutumaan, kunnes kärkiratsastaja kysyi, että haluaako kaikki laukata. Valahdin varmasti aivan kalpeaksi, sillä en ollut ikinä aikaisemmin laukannut maastossa. Nauruksihan se muuttui, vaikka välillä meinasikin tulla olo etten pysy kyydissä tai saa ponia jarrutettua.

Kaikkiin kuviin liittyy jokaisella ihmisellä muistoja, eikä tämän postauksen kuvat ole poikkeus. On kisa-, leiri- kuin aivan tavallisia tuntimuistojakin. Muistoja ennen tuntien alkua. Niin hyviä kuin huonojakin, onneksi pääosin kuitenkin hyvä ja oikeastaan kaikki huonot muistot liittyvät tippumisiin. Ja muistoja tulee vielä rutkasti lisää, sillä en ole (ainakaan toivon mukaan) lähdössä Ponilaaksosta mihinkään vielä pitkään aikaan :)

Kuvista kiitos ainakin Aliisalle, äidille, Saralle, Minkalle, Pinjalle, Miialle, Roosalle, Roosikselle, Himmulle, Hennalle, Siljalle, Emmalle sekä molempien kesien leiriporukoille ♥

Sanoitukset postauksessa: x & x

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Vuoden ensimmäinen

Näin alkuun tahdon toivottaa oikein hyvää uutta vuotta! Omalta kohdalta uusi vuosi meni tyypilliseen tapaan kotona kuunnellen naapureiden rakettien ampumista. Me ei tänäkään vuonna ammuttu ainuttakaan rakettia eikä käyty katsomassakaan. Päätin koota teille vielä yhden postauksen viime vuodesta, ikään kuin ns. "vuoden suosikit"- tai "vuoden kootut" -tekstinä nyt näin vuoden alkuun, kun pakkasrajat tunneille paukkuvat. Täällä on koko tammikuun ollut oikeastaan joka päivä -20 astetta mittarissa, usein lähempänä sitä -30 lukemaa.
Vaikka blogi on aika hiljainen verrattuna joihinkin muihin blogeihin, missä on sama lukijamäärä, niin viime vuonna julkaisin 92 postausta eli keskimäärin 8 postausta kuukaudessa ja 2 postausta viikossa. Kuukauden keskimääräistä postausmäärää nostaa ensimmäinen tekemäni joulukalenteri, sillä kesä- ja heinäkuussa tuli vain kolme postausta. Näin vertailun perusteella tein tähän blogiin 31 postausta ajanjaksolla loka-joulukuu 2014, joka tarkoittaa 10 postausta kuukaudessa ja 2 postausta viikossa. Osittain "aktiivisemman" postailun vuosi sitten selittää se, että tein peräti kolme postausta reissustamme Lappiin ja tallireissujakin tuli tehtyä muutama enemmän, yksi myös joululomalla.


Google Analyticsin mukaan blogissa on vuoden aikana vieraillut yli 4 400 henkilöä, joka kuulostaa omaan korvaan ihan realistiselta luvulta, sillä katselukertoja on tältä vuodelta Bloggerin mukaan yli 14 000. Suurin vierailijajoukko oli nuoria, alle 24 vuotiaita, joita oli 61% koko lukijamäärästä. Tässä otin huomioon sen, että Analyticsissa nuorimmat ovat 18 vuotiaita ja blogilla on myös alaikäisiä seuraajia ja vierailijoita. Vierailijoista myös 97% oli naisia. Vierailijoista 30% oli merkitty Helsinkiin ja Utsjoeltakin oli vierailtu blogissa kerran.

Vuoden tällä hetkellä luetuimmat postaukset kipusivat todella nopeasti luetuimpien joukkoon. Leiripostaus Ponilaakson ÄNK-ÄNK-ÄNKYTTÄJÄT nousi parissa päivässä luetuimmaksi postaukseksi ja on siellä kärjessä edelleen. Toisena on Lukulistalta, kolmantena Puhelimen tyhjennys, neljäntenä Leirikuvia & leirivideo ja viidentenä Luukku 13# Blogiexpo 2015.

Alla oleviin kysymyksiin keksin inspiraatiota eri blogeista, kiitos siis heille!

V u o d e n   h e v o n e n ?

(C) Himmu
Tietysti tähän on vastattava, että Ruttu. Tämän vuoden yhteensä neljäntoista tunnin ja kahtien kisojen lisäksi ruuna on tullut entistä rakkaammaksi mulle kuluneen vuoden aikana ja juuri Rutun kanssa oon tuntenut kehittyneeni kaikista eniten.

V u o d e n   k o l m e   m i e l e e n p a i n u v i n t a   a s i a a ?

(C) Pinja N.
Tähän kysymykseen on helppo vastata. Mieleenpainuvin on ehdottomasti leiri. Meidän porukka oli aivan mahtava ja meillä kaikilla synkkasi tosi hyvin yhteen. Suuri ikähaitarikaan ei haitannut meitä lainkaan. Yhtä leiriläistä en ole nähnyt lainkaan leirin jälkeen ja muihin olen törmännyt joko tallilla tai lukiolla käydessäni. Mulla kävi hyvä tuuri, sillä leiriporukasta kahden kanssa olen samalla tunnilla, yhtä näen tallilla muuten ja yhden kanssa olemme jopa samalla luokalla! Toivottavasti meillä tänä vuonna olisi yhtä hyvä porukka kuin viime vuonna - ainakin tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että vipinää on tulossa ;)

(C) Sara Kylmälä
Toisena mieleen tulee syksyn estekisat Rutulla. Olin ensin ajatellut meneväni pienempään, 70-80cm, luokkaan, mutta kaverini painosti mua kysymään asiaa vielä Marjolta - olinhan hypännyt Rutulla puhtaasti 80-90 ratoja ja leirillä vuotta aikaisemmin puhtaan 90cm radankin. Marjo sitten passittikin mut tuohon isompaan luokkaan ja stressasin kisoja ilmoittautumisesta lähtien. Lähtölistat näkiessäni olin lyömässä hanskoja tiskiin heti ensimmäisenä, sillä vastassa oli todella kovia ratsukoita, hyvänä esimerkkinä Patu ja Lätty taitavilla junnuratsastajilla. Rata oli kuitenkin simppeli, joten itseluottamus kasvoi hieman, mutta verkassa se sitten latistui jälleen. Rata kuitenkin sujui todella hienosti ja sijoituimmekin lopulta toisiksi! Syyt, miksi kisat olivat niin mieleenpainuvat, ovat ne, että kisat olivat mun ensimmäiset estekisat Rutun kanssa, ensimmäinen virallinen 80-90 korkuinen startti ja ruusukekin oli ensimmäinen virallinen.


Kolmantena mieleen tulee ehdottomasti Blogiexpo, jossa sain tsemppipalkinnon. Sydän jätti pari lyöntiä välistä palkittaessa. Palkinto tuli mulle aivan puskista, ja olenkin edelleen näin kuukautta myöhemmin hieman häkeltynyt tilanteesta.

V u o d e n   k u v a ?


Tää kuva setäni koirasta on mielestäni paras ottamani kuva tältä vuodelta. En tiedä mikä siinä nappaa niin kovasti... Värit? Koira? Jotenkin vain tykkään tästä todella kovasti.

P a r h a i t e n   m i e l e e n   j ä ä n y t   t u n t i ?

(C) Minka
Valitsin tähän kaksi tuntia: positiivisesti ja negatiivisesti mieleen jääneet. Negatiivisesti mieleen jäänyt tunti on ehdottomasti tammikuinen estetunti Mussulla, jolloin tipuin aika pahannäköisesti. Mitäänhän parin päivän silmän sumentumista pahempaa mulle ei tapahtunut tuossa, mutta henkisesti koin aika pahan kolauksen, jos niin voisi sanoa. En vieläkään tunne oloani mukavaksi Mussun selässä ja epäröin edelleen sarjoilla, vaikka saatan näyttää aivan samalta niiden suhteen kuin ennen tippumista.

(C) Pinja N.
Positiivisessa mielessä parhaiten mieleen on jäänyt leirin kankitunti Delhillä. Edellisenä päivänä meillä ei Delhin kanssa sujunut oikeastaan lainkaan, mutta heti seuraavana päivänä mulla oli pieni haju miten ponia ratsastetaan. Toinen syy, miksi tunti jäi hyvin mieleen on se, että tuo kerta oli ensimmäinen, kun menin kangilla!

V u o d e n   s u u r i n   m u u t o s ?


Tähän on pakko vastata, että uusi koulu. Kuten sanottu, pääsin peruskoulusta viime keväänä ja aloitin kaksoistutkinnon. Lukio on painanut hieman päälle, mutta ammattiaineissa oon voinut hieman hengähtää eivätkä ne ole aiheuttaneet mulle suurempaa stressiä. Kuvassa näyttäisi olevan kaikki lukionkirjat mitä mulla syksyllä oli (eli toisinsanoen kuvasta puuttuu psykologiankirja), mutta ammattikoulun tärkein kirja näyttää puuttuvan...

V u o d e n   b i i s i ?


Tähän mun oli tosi vaikee vastata. Kuuntelen monta tuntia musiikkia päivässä tehdessäni jotain, joten sanat eivät välttämättä jää kovin hyvin mieleen ellen sitten kuuntele oikein ajatuksen kanssa. Viime vuoden kuunnelluin biisihän oli Nost3:n & Protron Bailandoo, joka löytyy myös viime vuoden leirivideolta. Seuraavana tulee sitten Roope Salmisen Madafakin darra ja Asteen Apinalauma, joista jälkimmäinen on myös leirivideolla. Voinen siis sanoa, että nämä kolme ovat yksiä tärkeimpiä biisejä viime vuodelta. Toisaalta sanojensa perusteella Villegallen Lähtisitkö ja Nikke Ankaran Värifilmi voisivat myös olla vuoden biisejä.


P a r h a i t e n   m i e l e e n   j ä ä n e e t   p ä i v ä t ?


Näitä päiviä on muutama, kaikki hevospuolelta. Jos mennään päiväjärjestyksessä niin päivät ovat 9.1., 30.4., 15.5., 24.8., 26.9. ja 11.12.