Lippuarvonnan voittajat

Pahoittelen tämän myöhästymistä. Tarkoitus oli julkaista voittajat koulussa tauon aikana, mutta siinä tenttiin lukiessa se hieman jäi... :D Voittajat on kuitenkin nyt arvottu! Onnea Ella, Siiri ja Anita! Ella ja Anita saivat tiedon jo aikaisemmin illalla tallilla, joten Siiri: laittelen sulle mailia aivan juuri! :)

Eepos

Tänään pääsin vierailemaan tutulle tallille ratsastuksen parissa. Liikuntatunnilta lähdimme siis ratsastamaan Seppälään, jota olikin toivottu jo pidemmän aikaa. Vaikka koko ryhmä ei hevosista välittänytkään, niin moni hieman yllättäväkin luokkatoveri keikkui lopulta siellä hevosen selässä. Kävelimme lyhyen matkan nopeasti koululta tallille ja tallissa sitten saimme itse valita keillä menisimme. Itse olin kysellyt jo etukäteen tuolla tallilla käyneeltä kaveriltani hyvää ratsua ja mulle olikin ehdotettu Eeposta, 9 vuotiasta punarautiasta eestinponiruunaa. Ruunan valitsinkin ratsukseni ja ihastuin siihen jo harjatessa. Niin rauhallinen, pyöreähkö poni. Suojat saivat mut raapimaan päätäni hieman, sillä etujalkojen suojat eivät olleetkaan ne tyypilliset jännesuojat. Varmistin vielä sitten opettajalta onko ne oikein ja kelpasivat, vaikkakin "jos pilkkua haluaa viilata, niin tarra voisi olla hieman tuolla taaempana". Mitenkään väärin suojat eivät kuitenkaan olleet. Myös martingaalien kanssa turhauduin jälleen, ne kun olivat jälleen solmussa... Ei muuta kuin ohjat auki ja martingaali irti. Poni katsoi hieman ihmeissään, että mitä oikein teen - kovin innokkaana se oli töihin lähdössä, kun maassa olevat heinänkorretkaan eivät enää kiinnostaneet kun säädin martingaalin kanssa.

Matka maneesille tuntui todella pitkältä, matkaa tallista maneesiin onkin parisensataa metriä. Aika äkkiä olin selässä ja olin jalustimetkin aika hyvin osannut arvioida silmämääräisesti oikean mittaisiksi, Toista jalustinta jouduin vielä selästä lyhentämään reiällä sen ollessa hieman pidempi. Käveltiin pitkät alkukäynnit ja yritin hieman selvittää miten Eepos toimii. Ruuna tuntui todella tasaiselta ja liikkui sopivan reippaasti, joten hyvillä mielin otin ohjat tuntumalle ja aloin työskentelemään käynnissä. Raviverkassa tein paljon pääty-ympyröitä ja sainkin aika äkkiä jo ensimmäisen kommentin ratsastuksestani. Opettaja huomasi, että kääntäessäni taivun itsekin kyljestäni sisälle - etenkin kun on pienempi poni alla. En olekaan itse huomannut asiaa (paitsi loppukäynneissä), joten koko tunnin ajan yritin keskittyä omaan suoruuteeni. Eepos tuntui ravissa todella kivalta, hieman ehkä hitaalta, mutta liikkui kuitenkin eteenpäin.

Tunnin ensimmäinen - ja ainut - tehtävä oli laukkatehtävä, joka vaati ratsastajalta kykyä katsoa, onko hevonen suora vai ei. Uran sisäpuolella oli toisen pitkän sivun molemmissa päissä tötsät. Sivun ensimmäisellä tötsällä nostettiin suoristetulla hevosella laukka ja laukattiin suoraan seuraaville tötsille. Lyhyelle sivulle tehtiin laukkavoltti. Eepokselle piti kuulemma antaa selkeät laukka-avut, sillä poni nostaa herkästi vastalaukan. Aloitimme vasemman laukan parissa. Eepoksen laukka oli mukavan keinuvaa, joskin jouduin varmistelemaan laukan säilymistä aika paljon. Volteilla ruuna tuppasi oikomaan aika paljon alkuun, mutta toistojen myötä oikominenkin väheni. Ennen voltille kääntymistä Eepos tuppasi hieman kiihdyttelemään, mutta nopeasti sain ponin takaisin haluamaani rytmiin. Poni myötäsi ajoittain niskastaan, mutta en sen kummemmin lähtenyt hakemaan pyöreyttä ponin ollessa täysin vieras.

Oikeassa kierroksessa mun piti olla vielä tarkempi laukka-apujen kanssa. Ensimmäisellä kerralla nousikin väärä laukka, sillä sisäpohje ei ollut tarpeeksi vahva. Vaihdoin laukan ravin kautta ja jatkoin tehtävää normaalisti. Tultiin aina vähän vinossa linjalle, mutta koin tärkeämmäksi saada myötälaukan. Eepos tuntui ehkä inasen paremmalta tähän suuntaan ratsastuksellisesti, vaikka paremmat laukat tulikin vasempaan kierrokseen. Otimme loppuravit vajaan tunnin ratsastuksen jälkeen ja ratsastimme maneesilta ylös kentälle. Hitaaksi muuttunut Eepos sai heti virtaa opettajan avatessa maneesin oven ja sammuttaessa valot ja steppasikin hetken. Heti kun päästiin liikkeelle Kössin perään, rauhoittui poni takaisin rauhalliseksi itsekseen. Kentällä kokemattomammat pääsivät meidän talutettaviksemme. Moni luokkatoveri tulikin hymyillen alas ja olin taas onnesta soikeana päästessäni tähän hommaan. Mikkolassahan olin oikeastaan jokaisena lauantaina auttamassa ja opastamassa pienempiä niin tallissa kuin maneesissakin, joten opastaminen onkin jo tuttua puuhaa ja teenkin sitä mielelläni.

Tallissa purin Eepoksen ja vein ponille ihan pienen palan leipää palkaksi. Ruuna tuntui todella kivalta ratsastaa ja mieluusti menisin sillä toistekin. Katsoo nyt mitä vuosi tuo tullessaan - ehkä käväisen parilla tunnilla tuolla jälleen kesällä, heinäkuussa 2014 kävinkin yhdellä irtotunnilla. Mieluusti jatkaisin Eepoksen kanssa työskentelyä myös mahdollisilla irtotunneilla, sillä aloin vasta lopputunnista ymmärtämään miten poni toimiikaan. Mukavaa vaihteluahan "vieras" opettaja ja hevonen tuo, vaikkakin opettaja olikin tuttu muutaman vuoden takaa - muisti minutkin kun mainitsin käteni murtumisesta.. :D

Ja perjantaina sitten jatketaan kahden tunnin parissa!

Hiihtoloman kuulumiset

Hiihtoloma kuluikin täysin hevosittomissa merkeissä, vaikka alunperin mun pitikin mennä tunnille - ensin perjantaina ja sitten keskiviikkona. Perjantain tunnin jouduin perumaan heti tallilta lähtiessä, sillä ilmeni, että olimme lähdössä reissuun. Keskiviikko oli jo tallin puolesta hieman epävarma, sillä tunneille ei ollut ilmoittautunut vielä perjantaina kuin pari ihmistä. Lopulta ryhmää ei muodostunutkaan, joten en sitten ollut lainkaan tunnilla. Sen kuitenkin korvaa ensi viikon heppailut, sillä luultavasti pääsen ratsastamaan vakkarituntini lisäksi myös toiselle tallille ja ehkä tämän viikon rästin, mikäli tilaa vain on.

Olimme tosiaan perheen kesken Tampereella torstain ja perjantain. Lähdimme torstaina puolenpäivän aikoihin ajelemaan ja ensimmäisenä suunnattiin Siperiaan. Olin ehdottanut äidilleni, että menisimme veljeni kanssa Megazoneen pelaamaan. Megazonehan on siis sisällä pelattava lasertaistelupeli, joka sopii ihan jokaiselle ikään ja kuntoon katsomatta (suositusikäraja on 7 vuotta). Pelaajat pukevat oman tiiminsä värin (punainen, sininen, vihreä) mukaiset peliliivit, joihin on kiinnitetty ase. Pelaajat ampuvat siis toisen joukkueen pelaajia. Pelistä ei joudu ulos, vaan liivin värit sammuvat osuman saatuaan ja pelaaja palaa takaisin peliin mukaan muutamassa sekunnissa. Pisteet riippuvat osumakohdasta ja esimerkiksi hartiasta ja selästä saa eri pisteet - ellen aivan väärin muista. Pelaajat pystyvät kukin ampumaan kerran molempien vastustajiensa tukikohdat ja tästä saa peräti 2000 pistettä. Pelitila on labyrinttimainen ja hämärä, UV-valoilla varustettu huone, jossa on pieniä korkeuseroja. Juokseminen ja polvistuminen onkin kiellettyjä, varmasti johtuen mm. näistä korkeuseroista ja liivien valojen sammumisesta osuman saatuaan. Pelaaminen ei myöskään ole mielestäni kovin kallista, sillä yksi 22 minuuttia kestävä peli maksaa 9,50 euroa! Opiskelijat saavat maanantaista torstaihin hieman alennusta ja samanmittainen peli maksaakin tällöin 8 euroa. Mahdollisuus on myös pelata useampi peli peräkkäin. Tällöin pelien välissä on muutaman minuutin tauko, sillä pelejä alkaa puolen tunnin välein. Peliporukka saattaa vaihtua myös tässä välissä. Esimerkiksi meidän pelaamamme 2x22 minuuttia maksaa yhdeltä pelaajalta 15,50 euroa ja opiskelijalta 14,50 euroa. Huomatkaa, että hinnat saattavat olla eri paikkakunnilla erilaiset! Megazone suosittelee tummaa vaatetusta, sillä vaaleat värit paljastavat pelaajan UV-valaistuksessa. Eipä se mua ainakaan haitannut - olin nimittäin liikenteessä valkoisella neuleella... :D

Megazonessa tulee todellakin kuuma, vaikka siellä saakin vain kävellä. Siellä kun joutuu liikkumaan melkeinpä koko ajan ja mitä suurempi porukka on, niin sitä valppaampana pitää pelatessa olla. Pelien jälkeen nappasimme pelaajakortit mukaan ja lähdimme hotellille. Yövyimme siis Sokos Hotel Tornissa, jonka huipulla on 25. kerroksessa oleva Moro Sky Bar, jonka seinät olivat lähes jokaiselta sivulta pelkkää lasia. Siellä on myös terassi, mutta luonnollisesti sille ei talvisin ole juurikaan käyttöä. Me yövyimme kahdessa huoneessa 10. kerroksessa eli suunnilleen hotellin puolivälissä. Sain veljeni kanssa kulmahuoneen, joten meillä oli ikkuna sekä Koskikeskuksen että Tammelan suuntaan ja ikkunoista näkikin helposti sekä Ratinan että Tammelan stadionit. Tornin sivuilta löytyy myös kuvia hotellista, sillä itse en kuvannut läheskään kaikkea. Tuolta on mahdollisuus saada myös 360-kuvaa näkyviin niin huoneista kuin ravintolastakin.

Näkymä meidän toisesta ikkunasta, Koskikeskuksen suuntaan. Koskikeskus on kuvassa hieman vasemmalla.

Näkymä samaisesta ikkunasta Keskustorin suuntaan.

Hotellissa oli Grill It! -ravintolan yhteydessä toinenkin ravintola, joka on eräänlainen kunnianosoitus Manserockille. Paja Barin ruokalista on kehitetty rokkareiden omien suosikkiannosten mukaan. Ravintolasta löytyy myös jukebox!

Huoneemme toinen ikkuna osoitti siis rautatielle. Tammela jää kuvassa oikealle.

Kävimme syömässä hotellin Grill It! -nimisessä ravintolassa. Ravintola oli rakennettu vanhoihin veturitalleihin ja ravintolasta avautui koko seinän mittainen näkymä rautatieasemalle. Ruoka oli todella hyvää ja asiakaspalvelukin aivan huippuluokkaa. Seurailinkin silmä kovana tarjoilijoiden työskentelyä ja koitin kovasti painaa kaiken mieleeni - mallioppimisesta ei tässä tapauksessa ollut mitään haittaa, pikemminkin hyötyä opiskeluja ajatellen. Illalla kiertelimme hetken Koskikeskuksessa, jonka jälkeen lähdimme elokuviin. Minä ja äiti menimme katsomaan Cine Atlasiin suomalaisen elokuvan Äkkilähtö ja veljeni meni isän kanssa Plevnaan katsomaan The Revenantin. Äkkilähtö osui täysin mun huumoriini ja mikäli saisin leffaseuraa niin kävisin mieluusti katsomassa sen uusiksi. Leffan loppuessa kello oli jo yli yhdeksän, joten hipsimme takaisin hotellille.

Perjantaiaamuna söimme kunnon aamupalan. Tai no, jollekin syömäni määrä oli todella pieni, mutta olen muutenkin todella huono syömään aamuisin, joten pala leipää juustolla ja kurkulla, pari siivua vesimelonia, siivu ananasta ja kaksi lasillista mehua riitti mulle oikein hyvin. Pakkailin sitten meidän kamoja hieman kasaan ja ennen lähtöä piti tietenkin vierailla Sky Barista. Ja oli muuten hyvät näkymät!

Hetken mietin, että onpas korkea tehtaanpiippu - sitten hoksasin, että Näsinneulahan se.

Näkymä Ratinan suuntaan Sky Barista. Ärsyttävästi heijastaa ikkuna tietyistä kohdista...

On tuo Sokos Hotel Ilves aika pieni kun 25. kerroksesta katselee... ;)

Tämän jälkeen lähdettiin sitten hohtokeilaamaan Space Bowling & Billiardsiin, jonne meidän piti viime vuonna mennä tukioppilasporukan kanssa. Paikka pääsi hieman yllättämään positiivisesti. Paikka oli laadukas ja tykkäsin muutenkin. Saatiin olla lähes koko kaksituntinen rauhassa ja juuri vähän ennen meidän vuoron loppumista alkoi porukkaa lipumaan lisää. Reissun päätteeksi kävimme vielä Vapriikissa. Vaikkei museot olekaan ihan se mun juttuni, niin siellä oli muutama näyttely/museo mistä pidin ihan älyttömästi. Kovin montaa näyttelyä/museota emme kieräneet, mutta erityisesti luonnontieteellinen museo ja Tammerkoski-näyttely olivat mielenkiintoisia ja olisin voinut niitä kiertää pidempäänkin.

Snapchat oli kovassa käytössä niin minun kuin myös veljeni osalta

Miten teidän hiihtoloma sujui? Vai onko se vasta edessä?