Saa nähdä kuinka sekava tästä postauksesta tulee. Kirjoitin tätä nimittäin aika kiireessä eilen ja postauksen lopun puhelimella, sillä haluaisin saada tämän ennen Hevosmessuja pois alta. Eilen ratsastin jälleen kaksi tuntia, jotta rästit eivät kasaantuisi viikon päästä alkavan työssäopin päälle, en nimittäin yhtään tiedä miten työvuorot tulevat menemään. Olin tallilla jälleen puoli neljän aikoihin ja tavalliseen tapaani menin katsomaan tuntilistaa. Meni hetki ennen kuin näin nimeni, se kun oli laitettu ilmeisesti muiden jälkeen pienellä ihan ensimmäiseksi. Hieman piti hieraista silmiä, sillä tunnin kohdalla luki este ja oman nimeni kohdalla Macy... Muistaakseni olin sanonut Marjolle viimeksi kun Macylla menin, että en haluaisi lainkaan hypätä tammalla - olinhan nähnyt millainen se estetunneilla on. Mietin jo hetken, että onko tämä joku aprillipila, mutta ihan totisinta totta se oli. Harjasin "järkytyksestä" toipumisen jälkeen Rutun ensimmäisen tunnin ratsastajalle ja olin juuri aloittamassa satulointia kun ratsastaja tuli. Autoin sitten Misterin ratsastajan kyytiin, jonka jälkeen kävin syömässä tallissa.
Syöminen vähän venähti ja mulle tulikin hieman kiire hakemaan Macya tarhasta. Olin suorastaan onnellinen, että mulla oli saappaat jalassa - voi sitä mudan määrää portilla. Tammat antoivat nopeasti kiinni ja päästiin talliinkin nopeasti ilman mitään kummallisuuksia. Hieman piti ponin yrittää kiilailla ohi, mutta se jäi yritykseksi. Harjasin ponin nopeasti ja silmät meinasi tippua päästä kun katsoin lattialla ja harjassa olevaa karvamäärää. Macylla ei ole talvisinkaan kovin pitkää karvaa, jos vertaa siis vaikka Mussuun tai Ballerinaan, joten siksi karvamäärä hieman yllätti. Olin jälleen hieman viimetingassa varustamassa, onnekseni en ollut ainut. Tällä kertaa martingaalikaan ei ollut solmussa, joten varustaminen oli nopeasti hoidettu. Itselle vielä turvaliivi päälle ja kypärä päähän, jonka jälkeen maneesille ja ponin selkään. Tässä vaiheessa mua alkoi itse asiassa hieman pelottamaan tunti. Esteitä ei ollut mitenkään älyttömästi, yksi pysty pitkän sivun keskellä, toisella pitkällä sivulla neljän laukka-askeleen pysty-pysty -suhteutettu (esteet pisteissä R ja B) ja lävistäjällä "valetrippeli" - eli pysty, jonka molemmin puolin on maapuomit - hieman ennen keskipistettä. Pidensin vielä jalustimia yhdessä vaiheessa ravailtuani pari kierrosta ja jalustimet olivat varmasti samanmittaiset kuin muutama viikko sitten koulutunnilla... :D
 |
| (C) Roosa K. |
Ravattiin ensin pari kierrosta, jonka jälkeen alettiin tulemaan puomeja. Oven päätyyn tehtiin pääty-ympyrä, jolla oli kaksi puomia: päädyssä vähän uran sisäpuolella ja pituushalkaisijalla. Jatkettiin suhteutetulle. Tultiin vielä toisenkin pitkän sivun puomi. Macy tuntui alkuun hieman hitaalta, mutta kun vaihdoimme suuntaa ja lisäsimme tehtävään laukkaa niin vauhtia alkoi löytymään. Vasempaan kierrokseen tehtävä tehtiin siis niin, että tultiin samainen pääty-ympyrä. Keskemmällä maneesia olevan puomin jälkeen nostettiin laukka ja jatkettiin ympyrä loppuun tullen pitkän sivun yksittäinen puomi, suhteutetun jätimme pois. Macy kuunteli ihan kivasti apuja ja saatoin huokaista helpotuksesta. Yhtäkkiä puomin tilalle oli tullut pieni pysty, jonka nähdessään poni kaasutti heti eteenpäin. Hypyt kuitenkin onnistuivat, vaikka ensimmäisellä kerralla nojasinkin liikaa eteenpäin.
Vaihdettiin kierrossuunta oikeaan ja alettiin tulemaan laukassa suhteutettua puomilinjaa - jonka neljän askeleen väli oli muokattu muotoon askel -> puomi -> kolme askelta -> puomi -, jonka jälkimmäisen puomin jälkeen tehtiin voltti oikealle. Jatkettiin toisella pitkällä sivulla olevalle pystylle, jolla korkeutta ehkä noin 60 senttiä. Alkuun tuntui, että Macy meni todella lujaa, vaikka Marjon mukaan poni otti vain tiheään lyhyitä askeleita. Puomilinja sujui ihan kivasti, mutta jo heti ensimmäisellä hyppykerralla Macy kielsi pystylle. Alun hämmennyksen jälkeen tulin uudelleen - toinen kielto. Kolmannella yrittämällä Marjo laski ylemmän puomin toisen puolen alas, jolloin Macy sitten meni yli. Ja tässä vaiheessa viimeistään on hyvä kertoa, että en tammalla ollut aikaisemmin mennyt edes puomeja, joten olin hieman hukassa. Toisella kerralla esteen ollessa 70-80 senttinen osasin jo varautua kieltoon ja pidinkin pohkeet lähellä, jolloin päästiin yli heti ensimmäisellä.
Siirryttiin sitten lävistäjän esteelle. Käännyttiin vasemmassa kierroksessa lähes heti B-kirjaimen eli suhteutetun toisen esteen jälkeen kohti "valetrippeliä" vaihtaen kierrossuuntaa. Ensimmäisellä kerralla este oli ehkä 60-70 senttinen. Mietin jo, että tälle esteelle päättyy matka, mutta mitä vielä - yli päästiin heti ensimmäisellä yrittämällä. Tietysti vauhti oli hypyn jälkeen vähän turhan kova, enkä meinannut saada ponia hidastamaan aivan äkkiä. Toisella kerralla esteellä oli korkeutta 70-80 senttiä ja päästiin siitäkin yli. Tämän jälkeen tultiin pieni radantynkä. Ensimmäisenä lävistäjän este, jonka jälkeen suhteutettu. Ensimmäisen esteen korkeus oli tuo sama 70-80 senttiä ja suhteutetulla esteet olivat ensimmäisellä kerralla 50-60 senttiä ja 70-80 senttiä. Ensimmäinen este meni hyvin, tämän jälkeen mentiin hieman turhan lujaa. Marjo muistutteli, että pitäisi istua satulaan ja onneksi muistuttikin - suhteutetun ensimmäiselle tuli nimittäin kielto. Uusi yritys ja ellen aivan väärin muista niin suhteutetun jälkimmäisellekin esteelle tuli kielto. Tästä en ole aivan varma.
Tultiin vielä toinenkin kerta tämä rata, tällä kertaa ensimmäinen ja viimeinen este olivat molemmat 90 senttisiä. Tätähän en tiennyt kuin vasta silloin, kun Mister ratsastajansa kanssa oli tullut minun jälkeeni. Joka tapauksessa, ensimmäiselle esteelle tuli kieltoja kaksin kappalein. Ensimmäisellä kerralla pohkeet lentelivät jossain ihan muualla kuin piti ja toisella kerralla istuskelin satulan edessä sen takia, että käänsin linjalle liian myöhään. Tämän toisen kiellon jälkeen mun pokka petti ja naureskellen kampesin itseni takaisin satulaan. Kolmannella kerralla päästiin sitten yli ja hieman reippaassa laukassa lähestyttiin suhteutettua. Ensimmäinen yli, toista hieman kytättiin mutta kun muistin laittaa pohkeet kylkiin niin vältyttiin kiellolta. Tultiin kyllä todella pohjaan ja sen tunsi kyllä selkään - oli kyllä niin outo hyppy että en keksi miten sen sanoisin. Kuulemma yli mentiin kuitenkin kirkkaasti. Ja niin oli toteutunut tunnin ainoa tavoite: pysy kyydissä.
Kerkesin kävellä loppukäyntejä hetken ennen kuin vakkariryhmäni tuli maneesiin. Tehtiin sitten pari hevosenvaihtoa ja saatuani Rutun ohjaksista kiinni, menin riisumaan turvaliivin, vaihtamaan raipan ja laittamaan kannukset. Kiipesin suosiolla jakkaralta kyytiin, joten siinäkään ei mennyt aikaa. Käveltiin pari kierrosta pitkin ohjin, jonka jälkeen otin ohjat tuntumalle ja työstin hetken käyntiä ennen ravia. Ruttu tuntui todella oudolta Macyn jälkeen, mikä on ihan luonnollista. Ravailtiin hetki molempiin suuntiin, jonka jälkeen otettiin hieman vasenta laukkaa. Ruttu tuntui tosi kivalta, joten sen kanssa työskentelykin olisi kivaa.
 |
| (C) Henna K. |
Työskenneltiin oikeastaan koko tunti kavennetussa maneesissa. Tallin puoleisella pitkällä sivulla oli kaksi maapuomia rajaamassa aluetta noin metrin uran sisäpuolella. Tulimme ensin käynnissä. Ensimmäiselle puomille ihan sivun alussa tehtiin voltti, jonka jälkeen asetettiin sisälle sivun lopussa olevalle puomille ja voltille. Vähän pituushalkaisijan jälkeen käännyttiin väistöön ja väistettiin pitkän sivun keskelle - tai ainakin yritettiin. Mulla oli alkuun vaikeuksia hahmottaa taivutusta, mutta pikkuhiljaa alkoi sekin selvitä. Väistöistä tuli alkuun todella loivia, joten väistön päätöspiste vähän venähti. Sitten kun aloin taas muistamaan miten pohkeenväistö tehtiinkään niin ne alkoivat sujumaan inasen paremmin. Samaa tehtiin vielä ilman jalustimia ravissa. Jälleen mulla meni hetki ennen kuin aloin saamaan jonkinlaista otetta hevoseen. Ruttu kuitenkin toimi juuri niin kuin pyysin ja työskenteli mielellään. Väistöt menivät yllättävän hyvin raviväistöiksi. Yllätyin kuinka suorana pystyin pitämään Rutun väistön aikana, yleensä kun suoruus on mulle hankala asia ja väistöissä tupataankin menemään banaanina.
Muutettiin tehtävää sen verran, että tehtiin jälleen ensin vasempaan kierrokseen ravivoltin sivun ensimmäiselle puomille. Sivun keskellä laukannosto ja laukkavoltti. Voltin jälkeen suoristus ja raviin. Laukassa oli alkuun pientä ongelmaa ja ensimmäisellä voltilla en saanut Ruttua asettumaan saatika taipumaan. Hevonen vain katseli ulospäin :D Seuraavalla kerralla meni huomattavasti paremmin ja lopulta tehtävän ainut ongelma oli laukan ylläpito. Se on ollut mulle aina vaikea asia ja etenkin alkuaikoina oli kamalaa tehdä pitkiä laukkatehtäviä, joihin kuului voltteja...
Kierrossuunta oikeaan, jalustimet takaisin ja jatkettiin laukan parissa. Tultiin koko kierros laukassa ja tehtiin voltit normaalisti. Volttien väliin tehtiin temponlisäys. Tässä tehtävässä huomasin, kuinka paljon helpompi mun oli työskennellä verrattuna alkutuntiin. Ravissa saatu pyöreyskään ei pahasti kadonnut laukan aikana, mikä tuntui jotenkin "hurjalta", viimeksi koulutunnilla se nimittäin katosi tuolloin. Temponlisäys sujui aika kivasti, tosin tahti hiipui usein liian aikaisin...
Lopuksi keräännyttiin vielä keskiympyrälle ravaamaan. Työskenneltiin paljon asetuksen kanssa ja pääni päällä syttyi lamppu asian suhteen. Ulkoavut ovat myös olleet ongelma, mutta nyt olen vihdoin oppinut sentään ulko-ohjan tärkeyden. Asetuksia tehtiin ulos ja sisään vuorotellen ja hetken kuluttua alettiin keventämään ja tekemään loppuverkkaa. Vitsailin sitten loppukäynneissä tuntikaverille, että eiköhän meistä vielä kouluratsukko tehdä kahdessa viikossa... :D
Nyt olen siis matkalla Tampereelle Hevosmessuille. Tänään olen paikalla noin kuuteen saakka ja huomenna aamusta kello neljään. Harmittaa kun valjakkoajot jää nyt väliin, mutta minkä sitä kyydeille mahtaa. Mua saa moikata ja tulla vaikka juttelemaankin jos tahtoo. Ei saa säikähtää mun mahdollista ujoutta ;) Tänään mun seurassa on myös blogia kirjoittavat Lotta (Fiksut ja Filmaattiset) ja Juulia (Siivetön Pegasos), jotka minun lisäkseni omaavat blogistipassin. Nähdään jos nähdään! :)
