Ystäväni avotaivutus

Olen ollut viikonvaihteen jälleen sairaana. Tuntuu, että todella moni on nyt ollu ties missä taudissa, meidänkin luokalta lähes kaikki ovat olleet sairaana tämän ensimmäisen kuukauden aikana. Tässä siis syy, miksi tämä viime torstain tuntipostaus on venynyt. En jaksanut alkaa kirjoittamaan sitä heti perjantaina tai lauantaina kuten tavallista, sillä olin juuri saanut kirjoitettua ja julkaistua estetunnin postauksen. Mutta nyt vihdoinkin saan julkaistua tämänkin! Torstaina siis nousin jälleen bussiin ottaen suunnaksi Keuruun - tosin sillä erolla maanantaiseen, että menin suoraan tallille enkä täten kerennyt ajelemaan edes Keuruulle asti. Tallilla kerkesin syömään aivan rauhassa ja muutenkin jutella ihmisten kanssa paremmin kuin normaalisti. Listassa luki kohdallani Minty, josta olinkin todella innoissani. Ponista on tullut todella nopeasti yksi mun suosikeistani, vaikka hieman pieni se minulle onkin. Se vain tuntuu sopivan todella hyvin omaan käteen ja on luonteeltaan muutenkin miellyttävä. Onhan se nuori ja se näkyy välillä, mutta tykkään!

Pitkästä aikaa jotakin "uutta", mitä ei blogissa ole aikaisemmin ollut. Tämäkin tosin jo lähes kahden kuukauden takaa...

Siinä sitten kun olin syönyt, auttanut edellisen tunnin ratsastajia selkään ja jutellut niitä näitä tallilla käyvien kanssa lähdin hakemaan Mintyä laitumelta. Poni antoi hyvin kiinni, mutta oli todella kiireinen. Koko ajan olisi Minty tahtonut mennä edellä menevän Räpän ohi, mutta rauhoittui heti kun vähän annoin painetta riimuun. Minty ei ollut kovin likainen, joten olin todella ajoissa valmis. Päätin jättää kannuksetkin jalkaan, vaikka vähän pohdiskelinkin miten poni niihin reagoi. Onhan sillä menty ilman jalustimia, mutta mun jalkani ei ole läheskään niin vakaa, mitä aikaisemmilla kannusratsastajilla - vaikka onkin vakaampi kuin vaikkapa vuosi sitten. Ennen selkäännousua kiristin vyötä oikeasti tarpeeksi kireälle edellisestä kerrasta viisastuneena. Jalustimien pituus oli mulla jälleen hieman hakusessa, Mintyllä kun on estesatula (tai ainakin estepainotteinen yleis), jolloin ainakaan minä en pysty ratsastamaan pidemmällä jalustimella kuten normaalisti koulutunneilla.

Alkuverryttelyssä työskenneltiin paljon volteilla. Maneesinpuoleiselle pitkälle sivulle tehtiin loiva kiemura ja kiemuran huipulla voltti uralle eli vasemmalle. Tämän jälkeen käännettiin pituushalkaisijalle ja I:ssä tehtiin voltti vasemmalle. Oon tässä kahden koulutunnin aikana huomannut vasemmalle taipumisen olevan haastavampaa Mintylle kuin oikealle. Parin kierroksen jälkeen totesinkin, että perusistunnassa pystyn vaikuttamaan paljon helpommin hevoseen volteilla, joten päätin loppuverryttelyn istua volttien ajan harjoitusravissa ja keventää muutoin. Poni alkoikin taipumaan heti paljon paremmin, hieman oli ehkä hidas jalalle. Marjo muistutteli mua taas jaloista - jälleen jäin puristamaan volteilla sisäreidellä. Poni toimi heti pykälää paremmin kun hellitin puristamista. Toiseen suuntaan poni oli huimasti parempi.
Tunnin teemaksi osoittautui väistöt. Marjo selitti tehtävää samalla kun otin hupparia pois ja nostin jalustimia Mintyn kaulalle, joten olin hieman ulkona varsinaisesta tehtävästä ja tajusinkin sen vasta katsoessani muiden suorituksia. Tehtävä mentiin siis ilman jalustimia keskiympyrällä vasempaan kierrokseen. Tehtiin käynnissä väistöä neljännes ympyrästä, jonka jälkeen uralla nostettiin laukka ja laukattiin puoli ympyrää, jonka jälkeen otettiin käyntiin. Oli aika epämukavaa mennä ilman jalustimia, kun jalka on jännittynyt ja jännityksestä johtuen lonkkaa alkaa vihlomaan aivan suonenvetoon verrattavissa olevalla tavalla. Hevoskokoisilla tätä ei ole esiintynyt, ainakaan yhtä vahvasti, mutta poneilla se on oikeastaan aina kun menen ilman jalustimia. Sisulla kuitenkin menin tehtävän loppuun. Väistöä sain hakea pidemmän tovin, mutta laukka nousi hyvin ja sain jopa hieman työstettyäkin sitä. Toiseen suuntaan mun oli pakko ottaa jalustimet jalkaan ja meno oli vielä parempaa!

Välikäyntien jälkeen vaihdettiin tehtävää. Tultiin pituushalkaisijalle vasemmassa kierroksessa ravissa ja lähes heti alettiin tekemään raviväistöä lopettaen se hieman uran sisäpuolelle. Tämän jälkeen laukannosto ja voltti lyhyessä laukassa, jonka jälkeen laukassa avotaivustusta loppusivu. Marjo epäili hieman, että onnistummeko tehtävässä, mutta ainakin yleisellä tasolla meni todella kivasti. Mulla oli taas ongelmia saada Minty väistämään mun sisäpohjetta, joten helpotin tehtävää hieman aloittamalla tehtävän hieman keskihalkaisijan jälkeen. Laukka sujui todella kivasti ja sain lyhennettyä laukkaa helposti. Ja mistä yllätyin todella positiivisesti, oli avotaivutus. Jo heti ensimmäisellä kerralla oltiin todella lähellä hyvää avoa ja siitä eteenpäin ne sujuivatkin hyvin. Viimeksi laukka-avot eivät oikein ottaneet sujuakseen, joten olin tyytyväinen. Toiseen suuntaan taas mikään ei tuntunut sujuvan, lyhyestä laukasta alkaen. Väistöt oli ihan ok, mutta laukkaa en saanut mitenkään hyvään kontrolliin. Lähellä, mutta silti niin kaukana. Tyytyväinen olin silti tuntiin, löydän Mintystä joka kerta paljon uutta, mitä lähteä pohtimaan seuraavaa kertaa ajatellen.

Huomenna en ole menossa tunnille, sen verran köhäinen olo vielä. Kouluun kyllä olen jo menossa, mutta "turhan" rasituksen haluan pitää vielä poissa kuvioista. Eli ensi viikolla (toivottavasti) jälleen kaksi tuntia! :)

Vauhtia ja yllätyksellisiä tilanteita

Maanantaina sain viestin aamulla ollessani koulussa, että illan tunnille olisi peruutuspaikka. Pari puhelua ja ilmoitin pääseväni. Odotin tuntia kahdesta syystä: näkisin paria leirikaveria nopeasti tuntien vaihtuessa ja pääsisin tämän uuden opettajan tunneille. En ole blogissa asiasta maininnut kuin kerran kommenteissa eikä muuallakaan asiasta ole hirveästi puhuttu, mutta Ponilaaksossa on uusi opettaja. Marjo siis pitää edelleen torstain tunnit, mutta uusi opettaja pitää muiden päivien tunnit. Olin kuullut aika ristiriitaisia asioita hänestä, joten olin enemmän kuin innoissani menossa tunnille. Kaverini oli ainakin kehunut hänen estetuntejaan ja tiesin tuon tunnin sellainen olevan.

Käväisin koulun jälkeen nopeasti kotona pakkaamassa, sillä jäin sitten yöksi Keuruulle. Reilun puolen tunnin päästä kotiin tulostani olin jo odottelemassa bussia keskustassa. Ennen viittä olin Keuruun linja-autoasemalla ja noin varttia myöhemmin olin köpötellyt tavaramääräni kanssa kaverilleni yllättämässä tämän pikkusiskoa, jolta olimme koko päivän pitäneet salassa yllätysvierailuani. Reilun tunnin kerkesimme olemaan ennen kuin lähdimme tallille. Ajattelin saavani Laurin tai muun "helpon" hevosen, joten yllätyinkin hieman listalla lukiessa Makkara. Ponia oltiin juuri tuomassa sisälle, joten pääsin heti harjauspuuhiin. Poni oli jälleen kuin enkeli hoitaa, eikä varustuksessakaan kauaa nokka tuhissut.

(C) Fanni

Kentällä en kerennyt edes hevosen selkään, kun tallin omistaja tuli juttelemaan: "Tunnetkos meidän uutta opettajaa?". Piti päätä pudistella, en muistanut nähneeni tätä ikinä aikaisemmin. Siinä omistajan vakuutellessa, että varmasti tunsin hänet, alkoi päässä raksuttamaan. Kesäkuu 2012, ratsastusleiri. Uusi opettaja oli nimittäin tuona kesänä tallitöissä siellä. Tuli hieman puskista kyllä koko asia, mutta tieto siitä, millainen henkilö oli kyseessä helpotti koko tunnin kulkua.
Verrytellessä Makkara oli todella hidas ja pohkeen takana. Sain tehdä kaikkeni, että se liikkuisi edes jotenkin eteen. Laukassa poni oli jo huomattavasti paremmin, tosin ympyrälle kääntäessä sain olla todella tarkkana. Suoralla uralla sain helposti pyydettyä Makkaraa eteenpäin ja takaisin rauhalliseen laukkaankin sain otettua ilman turhia ravirikkoja. Aloitettiin hypyt "kananmunalla" C-päädyssä ristikolle. Makkara liikkui esteelle omasta mielestäni jo ihan kivasti, mutta opettaja vaati reippaampaa vauhtia. Ja hyvä että vaati - hyppääminen helpottui kummasti, kun vauhtia oli enemmän! En tiedä huomaako sitä kuvista/videoista, mutta mulla on hieman vaikeuksia mukautua Makkaran hyppyihin. Joku on itse asiassa jossain sanonut, että Makkaralla on jännä(/vaativa?) hyppy, ja oon osittain samaa mieltä. Hypyt sujui ihan kivasti, joten alettiin tulemaan samaa estettä toiseen suuntaan kääntäen hypyn jälkeen kolmoissarjan viimeisen esteen edestä.

Siirryttiin sitten kolmoissarjalle. Pakko myöntää, että mua jännitti aivan älyttömästi. En muista olenko täällä maininnut, mutta mulla on lievä pelkotila sarjaesteitä kohtaan. Kahden esteen sarjat menee jo aika helposti, mutta kolmen tai useamman saa mun sykkeen nousemaan. Tämä johtuu niinkin helposti arvattavasta asiasta kuin tippuminen. Vanhemmat lukijat muistavat varmasti postauksen tammikuulta 2015, jolloin tipuin Mussulta. Hyppäsimme tällöin juuri neloissarjaa/neljän esteen suoraa linjaa, ja tipuin sitten aika pahasti toiselle esteelle. Makkara kuitenkin pelasti aika hyvin, ja ristikko-askel-ristikko-kaksi askelta-ristikko -sarja meni paremmin kuin hyvin! Tultiin myös toiseen suuntaan ja poni tuntui vain paranevan. Oikeassa kierroksessa opettaja kävi hakemassa jakkaraa tippuneelle ratsastajalle ja Makkara sitten päätti testata mun tasapainoa ensin pukittamalla ja sitten yrittämällä livahtaa takavasemmalle - tai no, tässä tapauksessa kylläkin oikealle - mutta mulla ei ollut mitään ongelmaa pysyä kyydissä. Jotenkin alkanut oppimaan tuota ponia hieman paremmin näiden "säikkymisten" suhteen, sillä oikeastaan jokaisella tunnilla, millä olen ponilla mennyt on tullut jotain epämääräistä pomppimista - nyt kuluvan vuoden aikana enemmän kuin aikaisemmin, joka johtunee siitä, että osaan vaatia ponia liikkumaan enemmän eteen kuin pari vuotta sitten.

Tässä kuvassa muistaakseni toinen hyppäämämme rata

Kun olimme hypänneet myös kolmoissarjaa, aloimme hyppäämään rataa. Ensimmäisenä tulimme simppelisti vasemmassa kierroksessa ensin S-kirjaimen puolella olevat ristikot, joiden väliin tuli sujuvat viisi askelta. Tästä jatkettiin kolmoissarjalle. Makkara alkoi liikkumaan tässä vaiheessa ihan älyttömän hyvin, sain oikeasti ottaa kiinni radalla. Toinen rata noudattaa sitten tuota piirroksen mallia ja sisälsi pari tiukkaakin kurvia. Jälkimmäinen kurvi kolmannen esteen jälkeen venähti aina vähän pitkäksi, mutta kakkosesteen jälkeen saatiin hyviä käännöksiä! Sarjan jälkeen kun piti painaa kaasua niin poni oli todella hidas, kai se luuli, että rata loppui siihen. Mutta positiivista tosiaan oli se, että poni liikkui!
Tultiin vielä ensimmäisenä menty rata lopputunnista niin, että sarjan keskimmäinen este purettiin. Otettiin ensin testihypyt, että kuinka monta hyvää askelta väliin saadaan. Me saatiin Makkaran kanssa sujuva neljä, tosin sekin tuntui liian hurjalta vauhdilta. Tarkoitus oli siis tulla tuo lyhyt rata uusintatyyliin. Hieman mua alkoi vavisuttamaan, kun pyydettiin tulemaan vielä reippaampaa tuo väli eli kolmella laukalla. Radalla yritin sitä kolmea, mutta jokin ääni todellakin vaati pitämään vauhdin neljään askeleeseen sopivana.

(C) Fanni

Kuten alkuun mainitsin, niin opettaja oli mulle jotenkin tuttu tallihommien kautta. Mukava nuori nainen, joka kuuleman mukaan painottunut enemmän estepuoleen. En varsinaisesti oppinut mitään uutta, paitsi vauhdin suhteen - siitä en tiedä, että johtuiko siitä, että opettaja vaati ja muistutti jatkuvasti asiasta vai siitä, että kannus oli tavallista korkeammalla. Aikaisemminhan mun kannus oli aina liian matalalla, jolloin nostin kantapäätä todella helposti ylös. Rohkeutta sain huimasti lisää, vauhti ja kolmoissarjat kun eivät ole mulle ihan mikä tahansa juttu, vaikka niin saattaa helposti luulla. Omasta mielestäni hyvä opettaja, vaikkei ihan vertoja Marjon opeille (ainakaan vielä) vedäkään. Voisin mennä hänen tunnilleen uudestaankin ja luultavasti olenkin menossa myöhemmin tällä tuntikaudella! :) Tämä tietysti on minun mielipiteeni ja tiedän pari henkilöä, jotka eivät ole innostuneet uuden opettajan tunneista. Jokaisella on omat mielipiteensä ja kunnioitan niitä. Myönnän itsekin olleeni varautunut asiasta, mutten todellakaan alkanut "kiillottamaan sädekehääni" uuden opettajan vuoksi, vaan käyttäydyin samalla tavalla mitä tavallisestikin tunneilla. Jos harkitset jotakin asiaa niin toteuta se. Ei saa epäröidä, asiat saattavatkin olla kivoja ja tekemättä jättäminen saattaa myöhemmin kaduttaa ;)

Oletko ollut lähiaikoina uuden opettajan tunneilla?

Todellinen kilpa-auto

Torstaina pääsin "pitkästä" aikaa taas ratsastamaan, Ajattelin olevani jälleen hieman myöhässä, mutta olinkin valmis aivan ajoissa. Listalla nimeni kohdalla luki Lauri ja kentällä näytti olevan esteitä. Siitä olikin vierähtänyt tovi, kun olin hypännyt Laurilla viimeksi. Poni oli jälleen yllättävän kiva hoitaa, tietysti piti vähän kaviota puhdistaessa kokeilla, että pystyykö ihminen pitämään siitä kaviosta kiinni jos vähän kiskoo, mutta muuten ruuna oli lauhkea kuin lammas. Laurin selkään oli jotenkin tuttua kavuta turvaliivi päällä, meninhän lähes kaikki estetunnit Laurilla ensimmäisenä keväänäni Ponilaaksossa. Sen kevään jälkeen en esteiden merkeissä ollutkaan Laurin kyytiin kiivennyt!

Kaikki tämän postauksen kuvat (C) Silja

Ravissa Lauri tuntui hieman hitaalta, muttei kuitenkaan liian. Se liikkui kohtuu hyvin, eikä sitä tarvinnut jokaisella askeleella pyytää eteenpäin. Tultiin heti ravissa puomeja: C-päädyssä oli yksi puomi ravivoltilla ja maneesinpuoleisella pitkällä sivulla oli kaksi puomia suhteutetulla linjalla. Alkuun mulla oli hankaluuksia saada ponia kääntymään puomilinjalle - voltille Lauri kääntyi kyllä hyvin -, mutta parin kierroksen jälkeen alkoi sujumaan. Tultiin samoja puomeja vielä laukassa molempiin suuntiin, ensin seitsemällä askeleella ja sitten kuudella. Seitsemällä askeleella meni todella kivasti, mutta kuudella Lauri joutui venyttämään jälkimmäisellä puomilla todella kaukaa päästäkseen yli. Jo ennen ensimmäistä puomia mun olisi pitänyt antaa ponin mennä eteen, eikä jäädä himmaamaan.
Aloitettiin hyppääminen oikeassa kierroksessa. Tultiin samaa linjaa niin, että jälkimmäinen puomi oli ristikkona. Linjan puolivälissä piti siirtyä raviin ja hypätä este ravissa. Sanon suoraan, että vihaan ravihyppyjä. En vain jotenkin pääse niihin mukaan. Niin kävi tälläkin kertaa ja ensimmäiset hypyt olivatkin aika mielenkiintoisia. Lauri oli kovasti menossa ja yllätyksekseni sainkin tehdä töitä saadakseni hevosen ravaamaan esteelle, joka nousi kierros kierrokselta. Ravi parani kyllä, mutta oma ratsastus ei niinkään.

Tämän jälkeen vaihdettiin toisen pitkän sivun yksittäiselle pystylle ensin laukassa. Lauri liikkui todella kivasti ja pystyinkin siis keskittymään täysin omaan ratsastukseeni. Toisella kerralla Marjo käski meidän tulla este ravissa. Katsoin hieman pitkään silmät suurina estettä, sillä se ei ollut ihan mikään pieni, 50 sentin pysty. Epäluuloista huolimatta päästiin Laurinkin kanssa siitä yli. Kolmannella kerralla tultiin jälleen laukassa ilman mitään ongelmaa.
Käveltiin hetki Marjon kertoessa seuraavaa tehtävää, joka oli neljän hypyn rata. Ensimmäisenä oli lävistäjällä EM askeleen sarja ja seuraavana maneesinpuoleisen sivun ristikko-pysty -linja kuudella askeleella. Lauri liikkui aivan superhyvin, eikä mun tarvinnut tehdä muuta kuin pitää ponin nuppi ylhäällä ja ohjata. Toisella kerralla ristikko nostettiin pystyksi ja jatkettiin samaa linjaa Laurin kanssa. Mun hymy oli varmasti todella leveä! Muistin nimittäin Laurin olevan hidas ja "eteenpotkittava", joten poni pääsi todellakin yllättämään.
Viimeisenä tultiin samanmittainen rata. Aloitettiin maneesinpuoleiselta pitkältä sivulta ylittäen oikeassa kierroksessa pysty, kaartaen viidellä askeleella lyhyellä lävistäjällä olevalle ristikolle ja päädyn kautta pysty-pysty -linjalle maneesinpuoleisella sivulla. Päätin käyttää ponin energisyyttä hyväkseni odotellessani omaa hyppyvuoroani ja työskentelin ympyröillä ja volteilla harjoitusravissa. Lauri tuntui todella hyvältä ja ajoittain myötäsi niskastaan hetkellisesti. Pieni koulutuuppailu ei väsyttänyt ponia ja se oli edelleen yhtä reipas kuin hetkeä aikaisemmin. Ensimmäiseltä esteeltä tuli puomi mukaan, sillä jäin himmailemaan lyhyen lähestymisen aikana. Hyvä tie ristikolle, päädyssä oikaisin hieman. Jälleen jäin himmaamaan ennen linjan ensimmäistä estettä, jolloin napattiin uudelleen puomi. Himmailu vaikeutti myös linjan jälkimmäisen esteen hyppäämistä, sillä jouduin pidentämään ponin askelta todella paljon ja nopeasti. Toisella kerralla meni hieman paremmin, mitä nyt askeleet ei linjalla sopineetkaan ihan kunnolla ja lähdettiin todella kaukaa hyppyyn radan viimeiselle esteelle. Mulla ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa kyydissä pysymisen kanssa ja pääsinkin hyppyyn hyvin mukaan.

Lauri oli todella kivaa vaihtelua estetunteihin, nyt kun olen hypännyt tämän vuoden pääosin Makkaralla ja Rutulla, pari kertaa jollain muulla. Oli myös mahtavaa huomata oma kehitys! Edellisellä kerralla mun ohjat venyivät aina Laurilla hypätessä pitkäksi ja olin liian lähellä satulaa tai painopiste satulan edessä hypyssä, nyt molemmat asiat olivat korjautuneet. Selkäänkin huomasin kuinka kivaa hyppääminen oli tajuttuani istuntamuutoksen yli kahden vuoden takaisesta.
Seuraavan kerran ratsastan muistaakseni torstaina, täytyy kylläkin varmistella mun rästipäivää - unohdin sen meinaan lähes heti kun siitä sovin... :D

Miten teillä on syksyn ratsastukset alkaneet?