keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Testissä: Nurmijärven ratsastuskoulu

Muutama lukija taisi toivoa jonkinaikaa sitten ns. ratsastuskoulujen testaamiseen liittyviä postauksia. Kerroin tuolloin, että intoa tekemiseen olisi, mutta lähiseudulla ei talleja ole niin, että pääsisin "ominavuin" paikalle - mulla kun ei ole mopokorttia ja ajokortin saan ensikesänä (toivottavasti). Nyt kuitenkin pääsin viikko sitten maanantaina eli 17.10. testaamaan yhtä tallia, nimittäin Nurmijärven ratsastuskoulua. Talli on siis sama, millä ystäväni Lotta käy. Kuvia en tajunnut ottaa, mutta tallin sivuilta löytyy pari kuvaa ulkoa. Lisäksi lainasin Lotan blogista paria kuvaa.

Uudella tallillahan on aina hieman hukassa, mutta onneksi Lotta oli luvannut auttaa aina kun apua tarvitsin. Listalla luki nimeni kohdalla Niilo, jolla arvelinkin meneväni. Tunnin aiheena olivat esteet, mutta Lotta tiesi kertoa, ettemme hyppäisi kovinkaan isoja. Niilo on iso, ehkä himpun yli 170 senttinen liettualainen puoliveriruuna. Todella helppo hoitaa ja varustaa. Hieman piti päätä raapia, sillä en ennen ollut laittanut bootseja, mutta lopulta nekin olivat jalassa. Onneksi hevonen kuitenkin laski päätään suitsiessa eikä tarvinnut alkaa siitä vänkäämään, olisin ollut aika pulassa!
Puhelinlaatuiset kuvat huonoa taustaa vasten tunnin ja loppukävelyjen jälkeen. Tuosta näkee jo aika hyvin hevosen kokoakin, itse olen sen 170cm (tai himpun alle).
Kiipesimme selkään tallipihalla olevalta korokkeelta ja kävelimme maneesia ja tallipihaa ympäri jonkinaikaa. Kentällä pääsimmekin jo heti verkkaamaan. Jo tässä vaiheessa huomasin tuudittautuneeni tiettyyn kaavaan - Nurrilla verkattiin ravissa ja laukassa pitkällä ohjalla kun taas Ponilaaksossa tietääkseni lähes kaikki verkkaavat ohjat tuntumalla, ei mitenkään kymmenen sentin ohjalla vaan niin, että saa oikeasti jarrutettua heti mikäli tarve vaatii. Niilo tuntui alkuun todella hitaalta, enkä oikein tuntunut saavan siihen mitään otetta. Laukka hiipui vähän väliä, enkä muistaakseni saanut ainuttakaan kokonaista kierrosta laukattua verkan aikana. Itse verkka-aikakin tuntui todella pitkältä, ei äkkiseltään tule mieleen verkkaa ratsastustunnilta, joka olisi noin pitkältä tuntunut.
Niilosta ja Lotasta hyppykuva kesäkuulta. Kuva: Lotta Eskelinen
Niilo sitten terästäytyi paremmin kun aloitettiin laukka-ravi -siirtymiset kevyessä istunnassa ja otettiin ohjat kunnolla käteen. Mulla oli alkuun vaikeuksia pysyä kevyessä istunnassa puristaessani polvella ja/tai reidellä, mutta asia helpottui kun pidensin toista jalustinta reiällä. Hevosen askeleet olivat kyllä todella mukavat, ei pompottaneet juuri lainkaan. Minkäänlaista otetta hevoseen en kuitenkaan ollut vielä saanut. Olin myös kuullut, että Niilo innostuisi hypätessä.
Hyppääminen aloitettiin ravihypyillä pitkän sivun keskellä olevalle ristikolle. Muutama metri ennen ristikkoa noustiin kevyeeseen istuntaan. Ravihypyt ovat aina haastavia ja etenkin nyt vieraalla hevosella olin aivan hukassa. Kun oltiin tultu jokainen muutaman kerran ravissa, liitettiin mukaan vasemmassa kierroksessa hypättävä lävistäjän ristikko. Tehtävä tultiin kevyessä laukassa. Musta tuntui koko ajan, että laukka hyytyy ja lävistäjälle kääntäessä sainkin käyttää pohjetta välillä reippaastikin. Niilo kuitenkin hyppäsi ja selvästi alkoi hieman innostumaan kääntäessäni esteelle. Tunnin loppuun tultiin vielä kentän kolmaskin este, joka oli toisella pitkällä sivulla. Tätä tehtävää mennessä Niilo oli ehdottomasti mukavin!

Seuraava kappale on oma mielipiteeni. Sulla voi siis olla täysin päinvastainen mielipide, en kerjää tällä mitään haukkukommentteja tai hauku paikkaa mitenkään :)

Tiivistettynä voisin sanoa, että mukavan oloinen paikka, jolla saattaisin käydä vielä uudelleenkin. Hinta-laatu -suhde tuntui todella korkealta ja tunnin jälkeen olin edelleen sitä mieltä. Voi tietysti olla, että opettajan opetustyyli on hieman erilainen uusien oppilaiden kesken (uusia tai uudehkoja oli lähes kaikki, mikäli oikein ymmärsin). Tästähän en tiedä, mutta oma mieli jäi tunnin jälkeen hieman turhan pliisuksi. Ainoat kommentit omasta ratsastuksesta keskittyivät oikeastaan vain polvella puristamiseen, muuta palautetta en muista saaneeni. Tilat oli todella kivat ja vastaan tulleet ihmisetkin olivat mukavia ja niiden kanssa juttelikin mielellään. Estepainotteisena ratsastajana kuitenkin harmittelen, että suurin osa tunneista on 90% koulupainotteisia. Joka viikko on kyllä erillisiä hyppäreitä, mutta niihin osallistuminen vaatii myös toista viikkotuntia. Sijainti oli todella hyvä, Nurmijärven keskustasta oli vain muutaman kilometrin ajomatka tallille. Niilo oli todella kiva hevosena ja Lotankin ratsu Lento vaikutti mukavalta tapaukselta, joskin laiskalta... :D
Kuva: Lotta/Siiri/Elli
Oletko itse käynyt Nurrilla? Mitä pidit?

9 kommenttia:

  1. Kiva postaus! :D ite en ole tuolla tallilla käynyt :)

    VastaaPoista
  2. Kiva postaus, ja kiva idea, saman tyyppinen kun Voitto kotiin -blogissa! Ehdottomasti jatkoa jos sulla löytyy intoa ja tilaisuus:D
    Rehellisen tuntuisesti kerrottu toi sun mielipidekin, tai siis joku muu olis helposti saattaanut jäädä vähän sille "joo oli ihan kivaa hepat on kivoja:)" -asteelle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia paljon! Katsotaan saanko jatkoa tulemaan, mahdollisesti keväällä saattaisin käydä seuraavan kerran mulle vieraammalla paikkakunnalla katsahtamassa tallitarjontaa. Suunnitteilla on myös käydä yhdellä paikallisella ratsastuskoulussa, joka on kyllä tiloiltaan tuttu - nimi, omistaja, opettaja ja hevoset vain ovat muuttuneet :)

      Poista
  3. Voi vitsit, täähän olikin todella kiva postausidea tänne! Näitä olisi tosiaan mahtavaa nähdä lisääkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Suunnitelmissa olisi käydä parillakin ratsastuskoululla ensi kesään mennessä, saa nähdä toteutanko :)

      Poista
  4. Kiva postaus!���� Oletko harkinnut Seppälässä käyntiä?☺ Nyt kun on tietääkseni asioita muuttunut siellä tallilla☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen harkinnut! Saa nähdä milloin onnistuu :)

      Poista
  5. Milloin tulee seuraava postaus? ��

    VastaaPoista