Sopivan kova muija

Viime torstaina oli todella talvinen keli. Loskaa oli joka paikassa ja vettä tuli etenkin aamusta vaakatasossa. Onneksi mulla on sisätyö, eikä tarvitse laittaa nokkaa ulos muuten kuin tullessa ja lähtiessä! Tallillekin pääsin myöhässä ja listaa katsoessa jouduin pyörittämään silmiäni muullekin kuin säälle. Tunnin aiheena oli puomit ja hevosena mulla oli Makkara. Mulla ei ollut yhtään fiilistä alkaa vääntämään sen kanssa, mutta eipä siinä auttanut mikään muu kuin mennä harjaamaan ponia. Poni oli yllättävän siisti, pepun päällä oli vähän märkää likaa, jonka sain suurimmaksi osaksi pois. Varustaminen sujui sukkelasti ja Makkara onkin varmasti yksi nopeiten varustettavia poneja mitä tiedän. Kypärä päähän, hanskat käteen, raippa mukaan ja maneesille, jossa riisuin ennen selkäännousua takin pois sillä tiesin, että mulle tulee vielä kuuma jossakin vaiheessa tuntia enkä jaksaisi tulla takin riisumisen ajaksi alas selästä.

(C) kuka?

Kuten ajattelinkin, ei Makkara ollut kovinkaan reippaalla tuulella. Sain patistella sitä alusta alkaen liikkumaan eteenpäin ja useimmiten poni liikkui eteen vasta, kun "säikähti" jotakin. Ensimmäinen tehtävä oli haastava tehdä, sillä hevonen ei liikkunut juuri mihinkään. Piirros puomien sijainnista löytyy hieman alempaa, mikäli joku haluaa tukea hahmottamiseen! Aloitimme vasemmassa kierroksessa harjoitusravissa ilman jalustimia ylittämällä L-päädyn molemmissa kulmissa olevat kolme puomisarjaa. Puomien väliin tuli aina yksi tai kaksi askelta, riippuen puomin ylityskohdasta. Me menimme sisäreunasta ylittäen puomit yhdellä askeleella. Viimeisen sarjan jälkeen tehtiin avotaivutusta hieman sivun puolivälin yli, jolloin kaarrettiin kentän keskellä olevalle puomille. Puomin jälkeen nostettiin oikea laukka ja laukattiin voltti toisen puomin yli. Kun ensimmäinen puomi oli ylitetty toiseenkin kertaan, siirryttiin takaisin raviin ja toistettiin tehtävä. Kuten sanoin, oli poni todella hidas. Tähän kierrokseen olin itsekin vielä hieman uninen (olin torkkunut koko tallimatkan), joten hitaaseen vauhtiin löytyi aika helposti syy. Toiseen kierrokseen sitten heräsin itsekin ja mua alkoi jo turhauttamaan ponin hitaus, joten muistutin raipalla. Laukka varsinkin oli yhtä tuskaa. Tiedättekö muuten miltä tuntuu, kun poni lähtee pukittaen alta tykinkuulana eteen eikä sinulla ole jalustimia parantamassa tasapainoa? Oli aika mielenkiintoinen kokemus...

Kun Makkaraankin oli saatu hieman vauhtia, oli työskentelykin huomattavasti mukavampaa. Avotaivutukset sujuivat molempiin kierroksiin ihan siedettävästi, samoin puomisarjat. Siirryttiin sitten laukkatehtävään, johon sai ottaa jalustimet takaisin jalkaan. Lyhensin itse jalustinta reiällä, sillä en pidemmällä jalustimella saanut kunnon tukea - Makkaralla kun on estesatula. Keräännyttiin puomisarjapäätyyn ympyrälle ja ylitettiin puomisarjat laukassa. Keskimmäiset puomit oli toiselta puolen nostettu kannattimilleen. Nostin sitten laukan tavallisesti ja kulmassa Makkara sitten säikähti (tai "säikähti", en ole varma enää että tippuiko sieltä katolta lumikasa vai ei) ja livahti mukavasti takavasemmalle. Ihmeen kaupalla pysyin kyydissä, siitä voi kiittää Makkaraa itseään - sen verran monta kertaa tullut harjoiteltua noita äkkikäännöksiä, että ihan hevillä en nykyään ole tippumassa. Tässä vaiheessa poni sitten sai kunnon energiapiikin ja sain oikeasti jopa jarruttaa kunnolla vauhtia. Samalla sain tehdä kunnolla töitä, ettei Makkara lähtenyt tekemään omia reittejään puomeilla. Lopulta saatiin pari onnistunutta pätkää. Marjo tokaisikin jossain näillä kohdin, että "oot sä sopivan kova muija ton ponin selkään". Noh, pitää se varmaan ottaa kohteliaisuutena. Makkaran selässä muutun ihan eri ihmiseksi, häijy ei ehkä ole oikea sana mutta tiukka voisi. Vaadin oikeasti kunnolla sen kanssa, jos ei muuta niin liikkumista. Kuuma tulee aina sen kanssa - nytkin olisin voinut ottaa hupparin pois... :')

Viimeinen tehtävä vaati hieman keskittymistä. Aloitimme tehtävän vasemmassa kierroksessa. Puomisarja ja täyskaartomainen käännös toiselta puolen kannattimelle nostetulle puomille. Puomilla laukanvaihto ja kaarre oikealle ylittäen molemmat puomit. Tähän suuntaan tehtävä ei tuottanut ongelmia, meno oli aika perusvarmaa. Toiseen kierrokseen oli sitten pientä ongelmaa kääntymisen suhteen. Voltilla kääntäessä Makkara lähti ulkolapa edellä kaarteeseen, sillä en kääntänyt ulkopohkeella. Ulkopohkeella kääntäminen on mulle haastavaa, sillä etenkin Makkara vaatii myös sitä ja usein huomaankin, että mennään lapa edellä kaarteessa. Kun muistin ulkopohkeen olemassaolon niin alkoi kaarrekin sujumaan paremmin. Odotellessani omaa vuoroani, ravailin ja hieman laukkailinkin toisessa päädyssä. Makkara liikkui mukavasti ja homma luisti niinkin hyvin, että poni myötäsi niskastaan ajoittain lyhyitä pätkiä. Se tunne oli aikas mukava, sillä omasta mielestäni Makkara ei ole siitä helpoimmasta päästä ratsastaa. Mieli teki jäädä vain tuuppailemaan, mutta loppuravitkin oli tehtävä.

Huomiseksi - tai täksi päiväksi, veikkaan että suurin osa lukee tämän torstain puolella - Marjo lupasi jotain ratatreeniä. Saa nähdä onko mieli muuttunut vai ei, mutta hyppäämään olisi mukava päästä taas muutaman viikon jälkeen. Sanoinkin viimeksi, että hyppäämistä totta kai - kunhan saisin jonkun muun kuin Makkaran. Henkilökohtaisesti en itse jaksa sitä ponia kovinkaan montaa kertaa putkeen! :D