Kuvista ja videosta kiitos Hennalle! ♥
Ehkä vähän harhaanjohtava otsikko, mutta otsikko "Koulukisat" olisi kuulostanut erittäin tylsältä. En siis varsinaisesti osallistunut itse Powercupiin, vaikka karsintaluokassa kilpailinkin. Eikä pitäisi luvata mitään postausten julkaisusta, mutta video radasta latasi YouTubeen yli 400 minuuttia (= yli kuusi tuntia) enkä sitten enään yöllä jaksanut sitä lisätä valmiiksi kirjoitettuun postaukseen... Mutta nyt tämä on julkaistu!
Oma lähtöni oli vasta lähempänä keskipäivää, joten kerkesin hyvin tehdä vaikka mitä ennen omaa suoritusta. Rutun hain tarhasta kymmenen aikoihin: pesin nopeasti sen jalat ulkona - tosin ihan kaikki kura ei lähtenyt vaikka kuinka pesin -, jonka jälkeen harjasin sen nopeasti kisakuntoon. Valkoinen huopa oli jo laitettu satulaan, todennäköisesti toisen Rutulla kilpailevan toimesta, sillä itse en ollut sitä perjantaina vaihtanut. Ja ei muuta kuin nopeat alkukäynnit tiellä, jonka jälkeen kentälle. Menin siis periaatteestani poiketen ohjelman ilman kannuksia, jolloin mukana piti olla raippa, sillä perjantain tunnista ei tullut yhtään mitään kannusten kanssa.
Oma lähtöni oli vasta lähempänä keskipäivää, joten kerkesin hyvin tehdä vaikka mitä ennen omaa suoritusta. Rutun hain tarhasta kymmenen aikoihin: pesin nopeasti sen jalat ulkona - tosin ihan kaikki kura ei lähtenyt vaikka kuinka pesin -, jonka jälkeen harjasin sen nopeasti kisakuntoon. Valkoinen huopa oli jo laitettu satulaan, todennäköisesti toisen Rutulla kilpailevan toimesta, sillä itse en ollut sitä perjantaina vaihtanut. Ja ei muuta kuin nopeat alkukäynnit tiellä, jonka jälkeen kentälle. Menin siis periaatteestani poiketen ohjelman ilman kannuksia, jolloin mukana piti olla raippa, sillä perjantain tunnista ei tullut yhtään mitään kannusten kanssa.
Kentällä en vaatinut mitään erikoista, sillä tiesin, ettei Ruttu ole parhaimmillaan lätäköitä täynnä olevalla kentällä. Ihan perus ravaamiset ja muutamat laukannostot. Keskityinkin lähinnä pysäytyksiin ja peruutuksiin, sekä erilaisiin ratsastusradan teihin. Ei saatu ainoatakaan ohjelman laukkapätkää kokonaan tehtyä kentällä, sillä kura todellakin häiritsi hevosta. Säästinkin kunnon verryttelyn maneesiin, jossa saimme verkata vielä kymmenen minuuttia pienissä ryhmissä. Ennen maneesiverkkaa olin kuitenkin jo unohtanut radan - eikä muuten ollut ensimmäinen kerta - joten opettelin sitä vielä pikaisesti kentän vieressä. Eipä mennyt kauaa kun olin unohtanut sen uudestaan...
Maneesissa otin sitten paremmin kaikki peruutukset ja laukat. Laukka alkoi pyörimään paljon paremmin mitä kentällä, joten olin todella tyytyväinen. Laukkasin aika vähän omasta mielestäni, mutta mitä sitä nyt väsyttää turhaan hevosta, joka menee vielä seuraavankin luokan.
Unohdin radan tosiaan uudestaan heti verkkaan päästyäni, ja mun oli aivan pakko kysyä vielä samaan aikaan maneesissa verkkaavalta kaveriltani, että mitenkäs päin se kolmikaarinen nyt tehtiinkään. Odotellessani omaa vuoroani maneesin päädyssä, katsoin jälleen silmä tarkkana edellisen suoritusta. Oman suorituksen alkaessa pelkäsin jo unohtaneeni radan, mutta hyvinhän mä sen muistin. Arvosanat olivat kaikki välillä 5-7 ja jälleen tajusin heti kaikki virheeni. Ensimmäiselle linjalle tervehdykseen kääntyminen venähti vähän pitkäksi, joten saatiin siitä kutonen. Ensimmäinen temponlisäys ei mennyt ihan loppuunsaakka - 5,5. Kolmikaarisesta saatiin peräti seitsemän, vaikka niitäkään ei kovin usein tule tehtyä. Temponlisäys keventämättä sujui yllättävän hyvin ja oli tuomarin mukaan tahdikas, vaikka tunnilla se oli mennyt ihan metsään. Peruutuksessa tuli viisi askelta ja laukassa oikaisi ja pahasti - tästä tuli täten vitonen. Ensimmäinen laukkaympyrä oli mulle tyypillisesti pieni, ja kirosinkin asiaa mielessäni radalla. Myös linja lopputervehdykseen venähti pitkäksi. Näistä huolimatta olin todella tyytyväinen rataan! Ruttu kuunteli todella hyvin apuja, vaikka kulmat tosiaan eivät olleet kulmia ja laukkaympyröitä oli mukavampi tehdä pienenpinä. Oon vain tyytyväinen, että valitsin Rutun näihin kisoihin.
Ajattelin radan jälkeen, että joo kyllä siitä se 60% tulee, mutta yllätyin pahasti kun kohdallani luki 56%. Onnekseni luku oli väärä, ja oikea oli 58,25%. Koska olin lähes viimeinen ratsastaja, olin aika varma sijoituksestani. Tuolloin laskin, että sijoitus olisi kuudes, mutta yllätyin todella huomatessani kotona sen olevan jaettu 4. sija. Huh, en olisi kyllä ihan olettanut kaverin sanomisista huolimatta, että yllettäisiin lähes ruusukkeille, sillä luokassa oli todella osaaviakin ratsukoita. Tuomari kehui ryhtiäni ja ilmeisesti tykkäsi myös Rutusta, sillä kommenttina oli, että "hyvällä moottorilla liikkuva suokki". Tosin eipä tuo ole aina pitämisen merkki, mutta kuitenkin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin - täytyypä katsella jo, että kenellä osallistuisi seurakoulumestaruuksiin ;) Ja hei - parin viikon päästä tulee jälleen kisapostausta, tällä kertaa estemestaruuksista!
