3x ensimmäinen

Älkää käsittäkö otsikkoa väärin ;) Kuvista kiitos Netalle ja Saralle, videosta kiitos Mintulle! ♥

Eilisiin kisoihin lähdin vähän ristiriitaisin fiiliksin. Toisaalta oli mahtavaa päästä kisaamaan, vieläpä Rutulla, mutta toisaalta luokan korkeus arvelutti. Luokassa oli kovia ratsukoita, jotka olivat kisanneet aikaisemminkin tällä korkeudella tai jopa korkeammissa. Patu, Lätty ja eräs yksityinen tuntuivat todella kovilta vastuksilta, joten jätin ruusukehaaveet kokonaan.

Mun päivä kisapaikalla alkoi Hevoshullu-luokan lopun katsomisella. Kivoja ratsastajanalkuja siellä näytti olevan, ikäisiksiin ja ratsastajien tasoon nähden taitavia ainakin omaan silmääni. Tässä vaiheessa järjestettiin seuraavien luokkien yhteinen radankävely, johon en ottanut osaa. Radankävelystä ei ole ollut mulle ennenkään juuri hyötyä, joten en kokenut sitä nytkään tarpeelliseksi. Seuraavassa luokassa olikin toimihenkilöhomma liputtajana, mutta koska liputuslinjoja oli vain yksi niin koettiin järkevämmäksi jakaa kolme liputtajaa kahteen eri hommaan: yksi liputtamaan ja kaksi ratahenkilökunnaksi. Puomeja ei tullut kyllä nostettua kertaakaan... Kolmannen luokan kuvasinkin sitten lähes kokonaan ja pelkästään mun kuvauksen aikana tippui muistaakseni kaksi vai kolme ratsastajaa.

En nähnyt Rutun toisen ratsastajan suoritusta kolmosluokan lopusta mennessäni itse hakemaan kypärää, turvaliiviä, kenkiä ja raippaa tallista. Edellinen ratsastaja tulikin juuri pois kentältä, joten nousin heti selkään ja mittailin jalustimet sopivan mittaisiksi. Verkassa aloin aika nopeasti ravaamaan ja ottamaan laukkaa sekä hyppyjä, olihan hevosella jo yksi luokka alla. Pienemmille esteille sain Rutun ratsastettua hyvin, mutta sitten kun esteet olivatkin jo luokkakorkeuksissa, niin alkoi puomit kolista. Pystylle otin luokkakorkeudessa muistaakseni kaksi hyppyä, joissa puomi ei pudonnut (kaksi pudotusta) ja okserille otin kaksi onnistunutta (ei pudotuksia). Okserille olikin jotenkin helpompi hypätä kuin tuolle pystylle, tiedä sitten miksi. Lopetin verkan sitten siihen ja lähdin kävelemään ja opettelemaan vielä rataa kentän viereen. Rata oli onneksi hyvin simppeli: yksittäinen okseri, sarja (okseri-pysty) ja neljä yksittäistä pystyä. Tietysti osa esteistä ratsastettiin kahteen kertaan.

Rata alkoi todella hyvin. Laukka oli vielä rauhallista ja paikkakin osui ykköselle hyvin. Kaarteessa pieni kompurointi, jonka jälkeen tulikin se turbovaihde. Kakkoselle nappipaikka, laukkakin vaihtui. Kolmonen oli monelle haastava okseri suht lyhyellä lähestymisellä - ei ongelmaa. Nelonen pitkä lähestyminen, helppo juttu. Sitten oli vuorossa sarja. Sarja oli oikeasti todella iso, molemmat 90 senttisiä. Ajattelin jo toisen luokan aikana, että sarjalta otetaan puomi mukaan. Mitä vielä, ihan tyylipuhdas suoritus jos voisi sanoa! Itse olin B-osalla vähän turhan huonosti hypyssä mukana, mutta noin yleisesti ottaen. Tämän jälkeen aloin pohtimaan, että missähän mahtoi kutonen olla... Kutoselle tulikin vähän turhan jyrkkä käännös ja kummallinen hyppy, mutta matka jatkui. Seiskalle kääntymisen oli moni unohtanut, joten se oli iskostunut mieleeni erityisen hyvin.

Uusintaan en lisännyt juurikaan vauhtia ja muutenkin menin todella varovasti tehden pitkät tiet. Uusinnan ykkönen oli sama kuin perusradalla. Paikka osui nappiin, kakkoselle lähdettiin aivan älyttömän kaukaa. Kolmonen hyvä, sarja samoin. B-osalle otettiin hipaisu. Radan viimeiselle esteelle otettiin päivän paras hyppy. Tiivistettynä: paras rata minkä olin ikinä mennyt missään kisoissa tai tunneilla!

Jouduin kysymään portinavaajana toimivalta tuntikaveriltani, että oliko rata todellakin puhdas? Kyllä se oli. Tässä vaiheessa taisin saada jonkun paniikkikohtauksen tyylisen, sillä mun hengittäminen vaikeutui huomattavasti. Kuullessani sijoittuneeni toiseksi aloin itkemään onnesta. En ollut todellakaan odottanut sijoitusta! Mun eka 80-90cm luokka, mun ekat estekisat Rutulla, mun ensimmäinen puhdas rata ikinä kisoissa... Itse asiassa olin odottanut täysin päinvastaista! Näin menimme yhdessä Pinjan kanssa palkintojenjakoon. Totesinkin siinä, että en olisi ikinä uskonut olevani hänen kanssaan saman luokan palkintojenjaossa! Kunniakierros tuntui jotenkin todella hyvältä, sillä olin aina haaveillut pääseväni sellaiselle. Ja nyt se tuli ihan puskista.

(C) Minttu

Mä en voi muuta kuin kiittää kaikkia niitä, jotka on tsempannu ja opettanu mua paremmaksi ratsastajaksi. Musta tuntuu, että mua tullaan näkemään (toivottavasti) Rutun kanssa jatkossakin esteradoilla, ehkäpä enemmän kuin kouluaitojen sisällä ;)

(C) Henkka

Viet multa jalat alta aina kun sä katsot maahan,

ja hymyilet mun hymylle.
Voisin ottaa susta kiinni

ja pyytää jäämään vielä hetkeksi.

(C) Minttu

Sä oot mulle kaikki kaikessa,

miks sen sanominen on niin vaikeeta.

En tahdo itseäni satuttaa mut mä tiedän,

sä oot juuri se oikea

Kääntymistä ja kisasuunnitelmia

Syysloma. Silloin pitäisi olla aikaa kirjoittaa vaikk ja mitä. Noh, aikaahan mulla olisi mutta kirjoitusaiheet on ihan hukassa. Yksi idea mulla on, mutta en vain saa muotoiltua sitä tekstilaatikkoon. Se teksti siis tulee ehkä joskus tulevaisuudessa, mutta sen verran voin kertoa, että kyseessä on niin sanottu asiateksti.

Kuva leiriltä

Perjantain tunti sujui aika tyypilliseen tapaan. Ratsuna Delhi ja aiheena kääntäminen. Vaikka tulin hieman myöhässä tallille, olin ensimmäisenä valmis ja maneesissa ensimmäisenä liikkeellä - yleensä kun olen viimeisenä molemmissa. Jo heti alkukäynneissä yritin saada Delhiä taivuteltua molempiin suuntiin ja käyntiä reippaammaksi. Ainakin käynnin osalta onnistuin, taipuminen taas meni vähän niin ja näin. Ravatessa jatkoin sitten samalla kaavalla: tein paljon ympyröitä ja voltteja taivutellen ja muutaman kerran pitkällä sivulla reippaampaa ravia. Laukassa menin alkuun kevyessä istunnassa jatkaen ympyröiden tekoa. Mukava reippaus kuitenkin katosi kuin tuhka tuuleen ensimmäisessä tehtävässä, jossa työskentelimme kahdella neliöllä ilman jalustimia. Kulmat piti ratsastaa erityisen hyvin, kuitenkin käynnin piti pysyä aktiivisena. Käynti oli kuitenkin etenkin alkuun aivan kamalaa, nimittäin liian hidasta. Keskellä kenttää teimme siirtymisen raviin ja ratsastimme ravissa voltin sen neliön suuntaan jolle vaihtaisimme. Ravia sain käynnin tavoin alkuun pyytää vähän vahvemmin ja taivutuksessa käytin raippaa apuna sisätakajalalle. Pikkuhiljaa tehtävä alkoi sujua ja aloimme tekemään samaa tehtävää kokonaan ravissa. Ravi oli edelleen turhan hidasta, mutta muuten tehtävä sujui kivasti. Tämän jälkeen siirryimme ravaamaan pääty-ympyrälle, jossa taivuttelimme hevosia vielä. Itse yritin vielä saada ravia aktiivisemmaksi onnistuen siinä paikoin.

Alettiin sitten työskentelemään avotaivutusten parissa. Tultiin pituushalkaisijalla keskipisteeseen saakka harjoitusravissa, jonka jälkeen alettiin tekemään avoa siihen suuntaan mihin käännyttiin. Avotaivutusta jatkettiin vielä kulmankin läpi, kuitenkaan menemättä päädyssä ihan uralle saakka. Suuntaa siis vaihdettiin joka kierroksella. Pitkällä sivulla otettiin askeleenpidennys keventäen. En alkuun tajunnut tuota avotaivutusta kulmaan, mutta sekin alkoi pikkuhiljaa sujumaan ihan kivasti. Askeleenpidennykset taas olivat alkuun todella laimeita, mutta kunnon ratsastuksella sekin alkoi sujumaan. Tultiin vielä vasemmassa kierroksessa yksi avo pitkällä sivulla. Delhi oli omasta mielestäni liian uran sisäpuolella, mutta muuten sujui. Vaihdettiin suunta askeleenpidennyksellä lävistäjällä ja pakko taas kehua miten pidennykset Delhiltä oikeasti sujuu! Otettiin parit avot vielä uuteen suuntaan ja olin tyytyväinen.

Viimeinen tehtävä ei oikein innostanut mua mitenkään. Kyseessä oli nimittäin laukka-käynti -siirtymiset. Olin Delhin kanssa tehnyt niitä kesällä 2014 todella epäonnistuneesti, sen jälkeen en ollut kellään tehnyt niitä. Laukattiin samoja neliöitä mitä aikaisemminkin ja samaan keskipisteeseen tehtiin käyntisiirtyminen parin askeleen ajaksi ja vaihdettiin laukka. Käyntisiirtymiset parantuivat huomattavasti tunnin edetessä, mutta laukka oli selkään jotenkin tahmean tuntuista koko tehtävän ajan. Johtuiko sitten väsymyksestä vai mistä, kokonaisuudessaan olin kuitenkin tehtävään tyytyväinen.

Ensi viikolla ei ole lainkaan tunteja, mutta pääsen kuitenkin hevostelemaan. Tarkkasilmäisimmät saattoivatkin jo eilen huomata pienen päivityksen sivupalkissa. Osallistuin nimittäin Ponilaaksossa järjestettäviin 1-tason estekisoihin lauantaina Rutulla. Luokkaa puntaroin viikon verran ja lopulta Marjon kanssa juteltuamme päädyimme siihen lopputulokseen, että starttaan 80-90 sentin luokassa. Hieman jännittää, että miten se tulee sujumaan. Perjantaina luokkaan oli ilmoittautunut minun lisäkseni kaksi muuta tallin ilmoitustaululle, kipan kautta ilmoittautumisia on edelleen se pyöreä nolla. Onnekseni saan todennäköisesti "valkun" paikalle, joten verkkaakaan ei tarvitse tehdä täysin oman mielen mukaan :)

Liikaa nappuloita käytössä?

Keskiviikolle siirretty tunti oli oikein onnistunut. Olin pyytänyt myös kuvaajan paikalle, joten jonkinmoisia kuviakin on tällä kertaa tarjolla. Kunnon hypyistä ei nyt kuvia ole, kun pimeän maneesin takia kuvat tärähtivät niin pahasti, että niiden pelastaminen olisi ainakin mun taidoilla ollut mahdotonta. Kiitos kuitenkin Emmalle kuvaamisesta! Olin suht ajoissa taas tallilla, jopa niin ajoissa, että kerkesin juttelemaan kunnolla muutaman tytön kanssa ennen hevosen sisäänhakua. Tunti oli estetunti niin kuin ajattelinkin ja hevosena tuttu ja turvallinen Ruttu. Tarhassa Ruttu oli aivan perimmäisessä nurkassa, joten automaattisesti lähdin sitä sieltä hakemaan. Mitä vielä, jätkähän laukkas vastaan jääden seisomaan muutaman metrin päähän! Yleensä saan jopa pyydystää sitä, mutta käyhän se näinkin :D

Hevonen oli nopeasti hoidettu, mutta aikaa meni suojien kanssa. En nimittäin löytänyt niitä pirteänturkooseja suojia, joten jouduin pähkäilemään mitkä onkaan oikean kokoiset. Näin jälkikäteen mietittynä olisin voinut tarkistaa ulkoakin olisivatko ne olleet kuivumassa - jälkiviisaus... Tunnille kuitenkin kerettiin hyvin ja pian oltiinkin selässä. Alkuverkkojen jälkeen alettiin laukkaverkaksi tulemaan C-päädyssä voltilla olevaa pientä kavalettia ja laukaten toiseen päätyyn pääty-ympyrä isommassa laukassa kevyessä istunnassa. Tehtävä sujui ihan kivasti, mutta sain heti käyttää enemmän jarrua isomman laukan jälkeen, jottei ihan tultu kaahottaen kavaletille.

Varsinainen hyppääminen aloitettiin oikeassa kierroksessa E-kulmassa olevalle ristikolla, jota ennen oli lyhyen sivun keskellä puomi. Puomin ja ristikon väliin otettiin neljä laukka-askelta. Ristikon jälkeen jatkettiin täysin suoraan. Yritin muistella leirin ensimmäistä estetuntia, jolla teimme itse asiassa samaa reittiä, tosin tällöin kyseessä oli suhteutettu. Tultiin alkuun todella kovaa, jolloin olin itse lähdössä jo kolmannella askeleella hyppyyn. Ruttu ottikin kuitenkin miniaskeleen, joten hyppy oli hieman tökerö. Seuraavalla kerralla otin enemmän ja aikaisemmin vauhtia pois ja hypystä tuli parempi. Lisättiin tehtävään vielä seitsemän hevosen laukka-askeleen päässä oleva laatikkopysty, joka oli suunnilleen lävistäjällä ennen M-kulmaa. Paikka oli hyvä jo ensimmäisellä kerralla, mutta enpä tajunnut vaihtaa laukkaa... Toisella kerralla kävi samalla tavalla, mutta hyppy oli edelleen hyvä.

Seuraava tehtävä oli jo hieman haastavampi. Tultiin oikeassa kierroksessa laatikkopysty M-kirjaimen suunnasta, mentiin ristikon ohi päätyyn ja ennen B-kulmaa käännettiin jyrkähkösti okserille ja jatkettiin kohti S-kirjainta. Käännettiin tästä vielä heti kavaletille, joka oli näin äkkiä veikaten noin 10 metriä aidasta, jatkaen vasemmalle. Emme siis tehneet kavalettia voltilla, vaan käännyimme sille S-kirjaimen jälkeen! Tehtävä onnistui suht hyvin, mutta jo laatikkopystyllä aloin toistamaan samaa laukanvaihto-ongelmaa kuin aikaisemminkin. Okserille tultiin sitten hieman pitkänä ja lujaa, mutta esteen mataluuden takia puomit ei kolissut eikä kyllä laukkakaan vaihtunut kun keskityin siihen vauhtiin enemmänkin. Kavaletille tultiin todella kompuroiden, joten tulin sen voltilla uudelleen. Mahtavaa Senja, hienosti ratsastettu... Toisella kerralla meno oli jo paljon parempaa.

Loppuun tultiin vielä rata: ensimmäisenä laatikkopysty lähestyen M-kirjaimesta, sitten pystylle - eli siis vanha ristikko - jonka jälkeen kaarrettiin okserille. Okserilta sama lähestyminen kavaletille kuin aikaisemminkin, josta jatkettiin vasemmalle ja siitä päädyn kautta jatkettiin kohti pystyä pitkällä linjalla. Rata alkoi suht huonosti meidän osalta. Tultiin aika pitkänä ykköselle, joka jatkui vielä kakkosellakin. Okserille sain lyhyestä tiestä huolimatta ratsastettua tosi kivasti, samoin kavaletille. Pitkän lähestymisen pystylle tuli ehdottomasti päivän paras hyppy! Tultiin ykkönen ja kakkonen vielä uudelleen: ykköselle pudotus, kakkonen puhdas. Tulin täten vielä ykkösen uudelleen puhtaasti. Ja kaikki laukatkin vaihtui! Pitää vaan muistaa, että otan tarpeeksi kiinni pitäen vauhdin kuitenkin tasaisena, kädet ylhäällä ja tarpeeksi selvät avut laukanvaihtoon. Ainahan voi oppia lisää?