Vielä tarkenee

Kuvituskuvina kuvia viime syksyltä

Se on ilmeisesti syksy jo - tai ainakin tulossa kovaa vauhtia. Kouluun menin ihan hyvällä fiiliksellä, mukava saada elämään taas se tietty rytmi, jonka koulu tuo mukanaan. Ja tietysti oli kiva nähdä niitäkin kavereita, joita ei ole kesänä juurikaan nähnyt sekä nähdä, keitä uusia opiskelijoita oikein tuli taloon! Ainakin oman linjan ykkösten kanssa tullaan olemaan aika paljon tekemisissä myöhemmin syksyllä. Ihme kyllä, suurin stressi on pysynyt vielä kaukana. Lukio aiheutti mulle pientä stressiä, mutta se hälveni todella nopeasti. Jonkinverran päänvaivaa on aiheuttanut myös ammattipuolen tunnit, sillä meillä on käynnissä pari isompaa projektia.

No mitä muuta mulle kuuluu? Mun kesätyöt loppui tältä kesältä koulun alkua edeltäneellä viikolla ja yllättävän lyhyeksi työjakso jäikin päivien määrässä. Noin pari kuukautta sitten voivottelin koko kesän jatkunutta flunssaa, joka helpotti oikeastaan täysin viimeistään Nurmijärvelle lähtiessä. Ennen leiriä aloin jostain syystä yskimään, tosin vain muutamia kertoja päivässä. Leirin edetessä se yleistyi ja nyt olen leirin jälkeen yskinyt keuhkoni pihalle, oltiin sitten töissä, koulussa tai kotona. Välillä se helpottaa, mutta tulee sitten takaisin. Nukkuessa en kuulemma juurikaan yski, vain hereillä ollessani. Taitaa tulla piakoin reissua terveydenhoitajalle, ellei tämä nyt mene ohi.

Ja se jokaisen loman jälkeinen ongelma: unirytmi. Voin suoraan myöntää, että unirytmini on leirin jälkeen mennyt aivan sekaisin. Valvoinhan minä jo kesäkuussa töistä huolimatta pidempään kuin kouluarkena, mutta leirin jälkeen tilanne räjähti. Eksyn Youtubeen keskiyön kieppeillä ja seuraavan kerran katsoessani kelloa huomaankin sen olevan lähempänä kahta, kerran tajusin olevani hereillä vielä neljän aikoihin... Ei auttaneet työvuorotkaan, vaan kukuin joka tapauksessa hereillä myöhään ja sitten nuokuttiin mansikkariveissä. Musiikin kuunteleminen pelasti jonkinverran, mutta sitä kikkaa ei oikein voi käyttää koulussa. Yllättävän pirteänä olen kyllä pysynyt, vaikka muutamana päivänä olen meinannut nukahtaa kesken tunnin...

Viime viikolla olin kolme päivää ihan kunnolla töissä koulun kautta viime vuotiseen tapaan. Tänä vuonna järjestettiin kolmatta kertaa sama ruokatapahtuma, missä olimme viime vuonnakin koulun kautta hommissa. Meininki oli hieman erilainen kuin viime vuonna, erityisesti oman osaamisen osalta, eikä kolmannen päivän myrskystä johtunut sähköttömyyskään haitannut menoa vaan toi kunnon lisäboostia kaikkiin. Heti ensimmäisenä päivänä opin hirmuisesti uutta ja porukka selvästi halusi ohjeistaa opiskelijoita! Sain hurjasti positiivista palautetta ja mieluusti olisi sekä tapahtuman järjestäjä että tapahtumapaikka ottamassa minut työharjoitteluun. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan! Ensi vuonna olisi mahdollisuus tapahtuman puolesta mennä uudelleen, saa nähdä löydänkö itseni tuttu essu päällä samoista kuvioista vuoden päästäkin.

Musta tuntuu, ettei mulla varsinaisesti oo mitään kunnon sanottavaa. Mun arjessa ei ole tapahtunut vielä oikeastaan mitään erikoista - aivan tavallista opiskelija-arkea. Veikkaan, että kunnon hullunmylly alkaa marraskuussa. Kuten vihjailin pari postausta aikaisemmin, joudun jäämään ainakin säännöllisiltä tunneilta pois syyskauden kuudelta viimeiseltä viikolta. Syy on selkeä, sillä olen lähdössä työssäoppiin toiselle paikkakunnalle - enkä ihan naapurikuntaan, vaan luultavimmin vajaan parin tunnin ajomatkan päähän. Tämä on vasta alustavaa suunnittelua, mutta opettajan kanssa puhuttuani koulun alettua tultiin siihen päätökseen, että olisi järkevää lähteä sinne suunnille. Huomenna jutellaan ryhmänohjaajan kanssa tarkemmin asiasta, ehkä silloin ollaan monta asiaa viisaampia. Sen tarkemmin en nyt puhu asiasta, paikkaa kun ei ole vielä kysyttykään, mutta opettajan kertoman mukaan vaikuttaa todella passelilta paikalta, joka on mielellään ottanut harjoittelijoita. Aikamoinen rahareikähän se kuusiviikkoinen tulee luultavasti olemaan, mutta eiköhän siitäkin selviä! Blogin tilanne on vielä todella suuri kysymysmerkki siltä ajanjaksolta, mutta enköhän jotakin keksi. Itse asiassa voitte kommentoida postausehdotuksia pitkin syksyä, mitä voisin mahdollisesti tehdä työssäopin aikana! :)

Miten syksyn arki on lähtenyt rullaamaan? Uusi koulu? Uusia aineita?

Miten kesän ämpärilistalle kävi?

Toukokuun lopussa tein ensimmäistä kertaa Summer Bucket Listin. Kyseinen lista oli aika helppo, eikä sisältänyt mitään erityisen vaikeaa - kunhan itse vain viitsi tehdä listan eteen jotakin. Osa jäi valitettavasti toteuttamatta, mutta eikös niitä aina jää? Tiedä sitten, mutta olen loppujen lopuksi tyytyväinen miten hyvin kohdat toteutuivat. Listahan sisälsi yhteensä yksitoista kohtaa eri aihealueilta. Koko kesänä en varsinaisesti edes miettinyt listaa, vasta ennen koulujen alkua aloin miettimään, että mitähän sitä on tullut tehtyä. Mutta katsotaanpa miten mun kävi! :D

1. Vietä huikea leiriviikko

Tämän kohdan onnistuminen oli varmaa jo kirjoittaessani tätä listaa toukokuussa. Leiri oli ehdottomasti onnistunut. Harvemmin ratsastusleirit epäonnistuu - ainakaan mulla ei oo oikein kokemusta sellaisesta. Sain leirillä paljon uusia kavereita ja rutkasti uusia muistoja, joita en unohda vaikka olisi vanhana dementia. Mä en vain löydä sanoja kuvaamaan sitä viikkoa! :D

2. Vietä mukavat 3 viikkoa päiväkodissa

Nuo kolme viikkoa olivat parhaat tekemäni työviikot ikinä. Kolmena kesänä olen ollut kesätöissä ja kyllä päiväkotiajat vie voiton ylivoimaisesti. Se tietty rutiini jäi heti mieleen ja osasin toimia paljon rohkeammin lasten kanssa päivien edetessä. Harmitti aivan älyttömästi, kun olin 2-3 päivää saikulla töiden aikaan, olisin mieluusti ollut nekin päivät lasten kanssa. Ja vaikka yksi seitsemän aamukin mahtui joukkoon, niin oli mukavaa vain olla kahden vanhemman lapsen kanssa ennen muiden tuloa - vaikka se herääminen hieman sapettikin alkuun.

3. Käy kuvaamassa jotkin kisat

Säikähdin alkuun, kun kesäkuulle suunnittelemani Keuruun kenttikset muuttuivat yksipäiväisiksi juuri sille päivälle, jolloin olisin töissä. Varavaihtoehtona olleet ravitkin jouduin jättämään väliin sairastumisen vuoksi, jolloin luonnollisesti työtkin jäivät siltä viikonlopulta tekemättä. Onneksi pelastava enkelini Lotta ehdotti, että mennään kuvaamaan Laaksolle. Ja mehän mentiin! Oli mukavaa päästä ihan vieraaseen ympäristöön kuvaamaan isommillakin ympyröillä kisanneita ratsukoita, joita oli seurannut Instagramin välityksellä. Pari viikkoa sitten piti käydä myös Keuruun kenttiksissä, mutta sää oli niin huono, että jätin sitten väliin.

4. Näe kaukanakin asuvia kavereita

Pääsin reissaamaankin, sillä käväisin tosiaan Nurmijärvellä ennen leiriä. Olin kaksi yötä Lotalla ja saapumispäivänä lähdimme Järvenpäähän, jossa näimme Juuliaa. Alisa ja Janina eivät harmi kyllä päässeet mukaan meidän Pokemon Go -jahtiin. Hannaa en valitettavasti kerennyt käydä moikkaamassa.

5. Kuvaa niin paljon kuin mahdollista

Tuota noin.... Pakko myöntää, että jopa leirillä kuvasin hävettävän vähän. Viime vuonna kuvia kertyi vajaat 3000 kappaletta ja nyt niitä oli ainakin puolet vähemmän. Eipä sitä tullut kotonakaan tartuttua kameraan mitenkään hirmuisen usein.

6. Pidä blogi hengissä

Ihme kyllä, blogi oli aktiivinen kesän ajan. Joka viikko tuli joku postaus ja yleensä ihan asiaa eikä mitään liibalaabaa kuten viime vuonna. Tai mielipideasiahan se on, mutta mielestäni onnistuin tässä paremmin kuin viime vuonna. Miten on, onnistuinko vai en?

(C) Fanni

7. Ratsasta hevosella, jolla et ole ikinä ratsastanut tai ratsastanut pitkään aikaan

Ajattelin ensin, että tämä on vaikeakin toteuttaa, mutta mitä vielä! Leirillä pääsinkin yllättävän monen hevosen selkään - viime vuonna menin neljällä hevosella, tänä vuonna seitsemällä - ja niihin lukeutui kaksi hevosta, jotka täyttivät kriteerit: Liekki ja Minty. Kesäkuun vakiotunnilla taas menin Nemolla, jolla en myöskään ollut mennyt pitkään aikaan. Minty yllätti minut täysin, sillä en ollut ajatellut pääseväni sen selkään vielä pitkiin aikoihin. Nyt tallissa on enää yksi tuntihevonen, jolla en ole mennyt ja ihmettelen suuresti, jos mulle se laitetaan! :D

Tästä kuvasta näkee ihanasti ton mun palamisrajan, jos katsoo tarkasti (C) Fanni

8. Älä pala

Tää sujui hyvin alkukesän. Sitten tuli se työpäivä viikkoa ennen leirin alkua, kun aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja oli pakko ottaa huppari pois ja vaihtaa lökärit ohuempiin ja lyhyempiin housuihin. Stressasin koko lopputyöpäivän, eli noin kaksi tuntia, ettei käsivarret vain palaisi - olinhan unohtanut aurinkorasvan kotiin, sillä normaalisti pidän hupparia päällä, vaikka kuinka porottaisi. Kotiin päästessä todellisuus iski: en suinkaan ollut palanut käsivarsistani vaan pohkeista. Kyllä, se paikka, minkä en kuvitellut palavan. Kysyin äidiltänikin, että olinko ikinä palanut jaloista enkä saanut mitenkään varmaa vastausta. Yleensä palan nimittäin kaulasta, niskasta, naamasta tai käsivarsista, joten pohkeiden palaminen yllätti kaikki. En muista kesää, jolloin olisin säästynyt palamatta ja veikkaan, että sitä saa odottaa vielä kauan...

9. Käy lenkillä tai urheile muuten vähintään kerran viikossa

Ihan kesän alussa ja saikkuillessa en liikkunut kotoa mihkään, olisiko liikkumisen suhteen jäänyt kaksi viikkoa siis yhteensä? Muuten liikuin kyllä joko työmatkoja, töissä tai reissatessa/leireillessä. Nyt koulun alkaessa olen usein kävellyt keskustassa lyhyen lenkin odotellessani kotiinpääsyä, tälläkin viikolla muistaakseni kaksi vai kolme lenkkiä.

10. Leivo

No ei tullut leivottua ei - yksin nimittäin. Äitiäni autoin muutamassakin leipomuksessa kesän aikana, mutta se oli aivan minimihommaa, tein suunnilleen yhden homman ja siihen se jäi. Yksin leipominen on paljon mukavampaa :D

11. Tee lukijoiden toivoma postaus

En saanut mitään postaustoiveita, joten luonnollisesti tämä kohta jäi toteuttamatta.

Mitä teidän kesänne piti sisällään?

Missä tän ponin kyljet on?!

En vaan malta luopua näistä leirikuvista :') (C) Fanni

Kesä alkaa olemaan takana ja sen on huomannut myös blogin puolella. Koulun alettua en ole kerennyt tekemään blogijuttuja, sillä koulussa oli käynnissä pari isompaakin juttua jo heti ensimmäisinä päivinä. Rytmit on vielä hieman hakusessa ja etenkin tällä viikolla oon nuokkunut niin tunneilla kuin kotonakin. Sinäänsä huvittavaa, sillä olin kuitenkin lähes koko kesän töissä heräten viimeistään ennen seitsemää. Leirillä herätys soi viimeisen kerran kahdeksan jälkeen ja kotonakin vanhempieni lähtiessä töihin herätys soi viimeistään kymmeneltä, yleensä puoli kymmenen, etten nukkuisi koko päivää. Niinä aamuina, kun kotona oli joku muukin kuin veljeni, niin nukuttiin myöhään, mutta ne jäivät todella vähiin. Eli aivan sekaisin ei unirytmin pitäisi sen puolesta olla, mutta silti se vain on.

Mutta mun arkikuulumisia sitten myöhemmin. Täällä alkoi nimittäin tuntikausi tällä viikolla ja omaan tuntiini on tullut pieni muutos, ikään kuin paluu mun ensimmäiseen kevääseen Ponilaaksossa. Ratsastan nimittäin nykyään torstaisin, suunnilleen samaan aikaankin kuin 2,5 vuotta sitten. Viimeiset kaksi vuotta olen käynyt perjantaisin, joten meillä on koko perheellä hieman viikkorytmi mennyt sekaisin. Olin perjantaina todella väsynyt koulussa, sillä tallipäivien jälkeen olen todella väsynyt. Muita varsinaisia muutoksia mun talleiluun ei ole tullut - paitsi se, että syyskauden kuusi viimeistä viikkoa olen luultavasti kokonaan poissa hevosen selästä. Tää ei oo mikään 100%:n varma juttu, mutta kaikkeen pitää varautua. Epävarmuuden takia en ala tässä vielä sen kummemmin kertomaan, se kun ei ole kaikista ajankohtaisin asia tällä hetkellä. Ensi viikon tuntikin on kysymysmerkki, sillä mulla on työvuoro torstai-iltana. Hienosti alan keräämään rästejä heti tuntikauden alkuun :D

Torstaina tulin tallille hieman yli puoli eli suhteellisen ajoissa. Kävin nopeasti katsomassa tuntilistaa, niin nopeasti että tammalaitumelle lähtiessä en ollut enää varma kellä menisin. Kovasti muistelin listassa lukeneen Minty, mutten ollut täysin varma asiasta. Nappasin tammalaitumelta Varsan eli nuoren lämminveritamman naruun viime vuotisen tuntikaverini napatessa Mintyn. Varsa oli todella kivan oloinen, en sen kanssa ollut ollut tekemisissä aikaisemmin - katsellut vain kauempaa. Ajattelin ensin, että nopeasti nappaamani naru oli liian lyhyt, mutta hengissä selvittiin talliin. Näin jälkikäteen mietittynä huvittaa, sillä leirillä muistelen sanoneeni, etten tahdo hakea Varsaa laitumelta... :D

Harjasin sitten Mintyn ja olin alkuun ihan hukassa, sillä ponilla oli vaihtunut micklemit enkkusuitsiin ja lisäksi satulakin oli uusi. Ihan ajoissa kyllä oltiin kentällä eli ihan metsiin ei vielä tässä vaiheessa ollut mennyt. Alkukäynneissä kauhistelin ponin pienuutta - en nimittäin lainkaan muistanut, että Minty oli niin pieni! Ravia alettiin ottamaan kahdeksikolla ja se oli alkuun todella tahmeaa. Minty ei myöskään taipunut vasemmalle oikeastaan ollenkaan ja meinasin jo turhautua - ennätysnopeasti, tuntia oli mennyt ehkä korkeintaan kymmenen minuuttia, jos sitäkään. Jossakin vaiheessa istuin sitten harjoitusraviin, jolloin sain paremmin taivutettua ponia sisäpohkeella. Nostin kuitenkin polveani aina pohjetta käyttäessä, joka johti siihen, että jalustin tipahti vähän väliä. Laukkaa otettiin maneesissa, sillä voimakas sadekuuro tuli päälle. Mintyn laukka on mukava istua, mutta oltiin molemmat väsyneitä - maneesissa oli nimittäin aika trooppinen ilma. Täten laukka tipahti muutaman kerran ja jouduin nostamaan sen uudelleen. Laukkojen jälkeen päädyin sitten lyhentämään jalustinta reiällä ja homma helpottui heti.

(C) Fanni?

Tunti pidettiin aika helppona. Tehtiin lähinnä perusjuttuja, mutta tunkkainen maneesi ja "uusi" poni aiheuttivat mulle lisävaikeutta. Aloitettiin vasempaan kierrokseen väistötehtävällä. Pitkän sivu alussa alettiin tekemään pohkeenväistöä uralla jatkaen sivun puoleen väliin saakka, jolloin siirrettiin hevoset suoristamatta raviin jatkaen väistöä. Kulmaan tehtiin väistön jälkeen voltti ja toiselle pitkälle sivulle askeleenpidennys ravissa. Väistöissä meillä oli alkuun pientä ongelmaa, sillä lähinnä poni kulki suoraa uraa kaula vinkuralla. Pikkuhiljaa aloin löytämään oikeat nappulat väistöihin. Siirtyminen raviin oli haastava, mutta toistojen edetessä alkoi sekin sujumaan. Askeleenpidennykset epäonnistuivat täysin, oltiin molemmat edelleen niin väsyksissä, että homma jäi täysin puolitiehen. Lisäksi satula oli valahtanut hieman eteenpäin - mietinkin, että onko poni oikeasti näin etupainoinen vai onko satula vain valunut kun istuminen satulassa tuntui niin oudolta. Toiseen suuntaan askeleenpidennyksen tilalle otettiin laukkaa mukaan. Tehtiin väistöä käynnissä puolen sivun verran ja tämän jälkeen hetki ravissa, jonka jälkeen nostettiin laukka. Laukattiin heti kulmaan voltti ja takaisin käyntiin ja toiselle sivulle sama. Tehtävä ei sujunut oikeastaan ollenkaan. Laukat ei meinanneet nousta ollenkaan ja kun nousi, niin se tyssäsi aika äkkiä. Muutama ihan siedettävä pätkä saatiin ja mua lähinnä vain nauratti, kun ei tuntunut onnistuvan ollenkaan. Jäätiin sitten laukkaamaan koko uraa ja menin oikeastaan koko ajan Laurin tai Sepon perässä, jotka olivatkin hyviä vetohevosia. Vaihdettiin suuntaa lävistäjällä laukassa ja se tulikin ihan kivasti, hieman ehkä turhan aikaisin tuli siirtyminen raviin.

Välikäyntien aikana siirsinkin satulaa taaksepäin ja kiristin vyötä vielä yhdellä reiällä. Jalustimetkin lyhenivät vielä kerran ja vasta tässä vaiheessa sain sopivan tuen jalalle ja löysin Mintyn kyljet. Mintykin piristyi ihan yllättäen, enkä tiedä oliko se hyvä vai huono puoli. Tehtävänä oli vielä nimittäin tulla vasemmassa kierroksessa väistöä loivan kiemuran mukaan ravissa, tehdä päätyyn voltti laukassa ja tehdä toiselle pitkälle sivulle laukkapidennys ja laukkavoltti kulmaan. Tässä tehtävässä laukka oli se kaikkein onnistunein osuus, vaikka pitkän sivun laukkavoltti epäonnistuikin alkuun aina. Väistö uralta pois sujui hyvin, mutta takaisin uralle ei päästy kertaakaan. Kuten sanoin, niin laukka oli onnistunein asia tehtävässä. Se nousi heti ja se myös pysyi laukkana. Askel piteni ihan kivasti, mutta lyhentyminen ei kunnolla onnistunut, vaan laukka tipahti aika herkästi raville. Otin vielä tehtävän jälkeen pari väistöä uran sisäpuolelta uralle ja ne sujuivat sitten jo ihan kivasti. Huomasi, että ratsastamisesta on taas pientä taukoa - ja että maneesissa oli aikas lämmin -, sillä olin ihan loppu tunnin jälkeen ja satulasta tultiin alas vapaalla tyylillä takapuoli maahan tömähtäen. En siis saanut nostettua jalkaa takakaaren yli kunnolla ja jäin pariksi sekunniksi roikkumaan kyljelle ennen kuin tipahdin alas, luonnollisesti ottaen kädellä ensimmäisenä vastaan. Mitään ei onneksi sattunut ja Mintykin vain ihmetteli vierestä. Itseäkin nauratti tilanne. Porukka on tottunut kyllä siihen, että en "pääse" satulasta alas, mutta ikinä en oo kyllä näin laskeutunut.... :D

Pieni takaisinheitto toukokuuhun 2014 ja nelivuotiaaseen Mintyyn

Huomasin muutaman istuntaan liittyvän asiankin tuossa tunnilla. Ensinnäkin mun käsien asento. Vaikka ne nyt seilaavat ajoittain väärällä puolella sun muuta, niin nyt ne oli pääosin ylhäällä ja ranne suorana. Tähän saattaa olla syynä se, että poni on hieman etupainoinen. Toinen kohta oli mun jalat. Jalustinten ollessa oikeasti sopivan mittaiset, pysyi mun jalka vakaana ja ratsastus oli huomattavasti helpompaa. Varpaat osoitti suunnilleen oikeaan suuntaankin ja polvi pysyi alhaalla. Kolmantena kohtana mun yläselkä. Vaikka tarviin vielä paljon työtä ryhdin suhteen, niin nyt vaikutti jo paljon paremmalta. Marjo on ties kuinka pitkään muistutellut siitä, että mun täytyy pitää yläselkä jäntevänä eikä lähteä ratsastamaan laukkaa sillä, vaan lantiolla. Oon pikkuhiljaa päässyt etenemään tässä ja nyt torstaina en muista yläselän tehneen oikeastaan mitään ylimääräistä. Askel kerrallaan, eikö niin?