tiistai 18. lokakuuta 2016

Ruuna Reipas

Tää postaus on hieman venähtänyt, vaikka tarkoitus oli saada kirjoitettua tämä julkaisua varten jo sunnuntaina. Kirjoitinkin tätä junassa jo silloin ja kahtena iltana myös Lotalla. Tästä reissusta on tulossa myöhemmin vielä oma postauksensa - tai itse asiassa kaksikin. Tällä hetkellä kirjoitan tätä loppuun junassa matkalla kotiin.

Torstaina koin pienen yllätyksen tuntilistaa katsoessani. Mun kohdalla luki yllätyksekseni Lätty ja tunnin hevosjaon yläpuolella luki esteet. En tiennyt olisiko pitänyt olla pelokas, innokas, hämmentynyt vai jotakin muuta - en jotenkin osannut odottaa yhtään mitään. Viime tunnista on Lätyn kanssa kulunut aikaa puolisentoista vuotta ja estetunteja Lätyllä takana nolla. Sinäänsä tiesin, että hyppäisin joskus Lätylläkin, nimittäin vuosi sitten olisin hypännyt sillä leirillä, mutta vaihdoimme leirikaverin kanssa päikseen, jolloin molemmilla oli itselle mieluiset ratsut. Tällä kertaa en tahtonut vaihtaa, sillä halusin kokeilla millainen hevonen hypätessä oikein on. Lätty oli vielä tarhassa, joten kävin sen hakemassa. Hevonen oli helppo hoitaa, ei tehnyt yhtään mitään - seistä möllötti vain. Varustaminen meni suitsiin asti helposti, suitsiessa Lätty nosti päänsä niin ylös, etten ylettänyt kunnolla. Kesti tovi ennen kuin sain niskahihnan korvien yli... :D
Lätty keväällä
Otin suosiolla jakkaran selkäännousuun, Lätty kun on luultavasti tallin korkein hevonen ja mulla on vaikeuksia jo Rutun ja Seponkin selkäännousussa. Tuntui oudolta istua pitkästä aikaa puoliverisen selässä ja etenkin nyt, kun oli mennyt syksyn pääosin poneilla niin Lätyn askeleet tuntuivat aivan jättimäisiltä. Verkka meni lähinnä siihen, että tunnustelin millainen hevonen mulla olikaan alla. Laukkaa Lätty ei alkuun meinannut nostaa, joten muistuttelin raipalla saaden ehkä isoimman saamani pukin vastaukseksi. Laukka kuitenkin pyöri ihan kivasti ja pyytäessäni eteen hevonen myös meni ja sain ottaa ihan kunnolla kiinni. Mietin jo hetken, että mitähän tästä tunnista oikein tulee... Laukkaverkassa ylitimme kulmissa viistosti olleet puomit tehden pienen voltin samalla.

Tultiin ensin pituushalkaisijalle vasemmassa kierroksessa kulman puomin kautta kolmen puomin innarille, jolta jatkettiin neljällä laukalla ristikolle ja jatkettiin kulman puomille. Innari tultiin aina C-päädystä. Mulla kesti tovi sisäistää se, että Lättyä todellakin piti jarruttaa esteen jälkeen. Marjo naureskelikin pitkin tuntia siitä, että muakin välillä viedään enkä mä vie hevosta.. :D Tottahan tuo on, mulla on viime aikoina ollut etenkin Marjon estetunneilla lähinnä eteenajettavia poneja, joten vaihtelu virkisti.
Vaihdettiin tehtävää, jatkaen kuitenkin innareiden parissa. Nyt puomit oli nostettu kannattimilleen. Tultiin oikeassa kierroksessa kulman puomi ja kaarrettiin innarille. Innarilta käännyttiin viidellä laukalla lävistäjälinjalle ME, jonka lopussa oli pysty. Pystyltä jatkettiin kulmaan ylittäen puomi. Vielä tässäkin tehtävässä huomasi, että Lätty oli mulle vieraampi hevonen, sillä leiskautettiin innarin ja pystyn väli helpolla neljällä askeleella. Marjo sitten vaihtoi meille oman tehtävän: niin monta askelta kuin mahdollista innarin ja pystyn väliin. Eihän me saatu parhaimmillaan kuin juuri se viisi, mutta onnistumiseksi se kai voidaan laskea.

Vaihdettiin tehtävää. Tultiin oikeassa kierroksessa kulman puomi sekä innari, jolta jatkettiin neljällä laukka-askeleella BH-lävistäjän lopussa olevalle okserille, jonka jälkeen ylitettiin vielä kulman puomi. Tää tehtävä meni muuten tosi kivasti, mutta hevonen oikoi kulmassa aina sen verran, että jouduttiin tekemään voltti päästäksemme puomin yli. Tultiin tää pariin kertaan, jonka jälkeen lisättiin tehtävään toinen kulman puomi ja aikaisemmin hypätty pysty. Aloin pikkuhiljaa löytämään nappuloita Lätyn ratsastamiseen. Siltikään en osannut katsoa pystylle sopivaa ponnistuspaikkaa, vaan jäin todella jälkeen hypyssä. En arvioinut hevosen askeleen pituutta oikein - tai sitten olen tottunut niihin pelastaviin miniaskeliin ennen estettä - jolloin Lätty lähti mun silmään hieman turhan kaukaa. Muutenkin kontrollissa oli pientä häikkää pitkin tuntia, mutta heti hypyn jälkeen päästyäni ylös sain ottaa ihan kunnolla kiinni. Hypyssä mun silmissä vilisi "kauhukuvat" tippumisesta, mutta pysyin helposti kyydissä. Tulin sitten uudelleen tehtävän, paljon onnistuneemmin.

Lätty jatkoi seuraavalle tunnille, joten autettuani seuraavan ratsastajan kyytiin lähdin tallin kautta kotiin. Lätty oli kyllä oikein mukava tapaus, voisin todellakin hypätä uudelleen. Hevonen oli reipas (joskus liiankin), mutta tykkäsin. Nyt viimeistään oon tiedostanut, että mun pitää hypätä myös näillä reippaammilla ja kuten kirjoitin jo aikaisemmin, on "hyvä" välillä hevosenkin viedä mua eikä toisinpäin. Pidemmän päälle se ei ole hyvä, mutta täytyy osata ratsastaa myös niitä reippaampiakin hevosia. Muutenkin reippaammat ovat enemmän mun makuun, laiskat ja hitaat eivät niinkään.

Tällä viikolla yritän saada vielä nuo Nurmijärven postaukset koottua, luultavammin toinen sisältää pelkästään koirakuvia, ehkä muutama lause kuluneista päivistä, ja toisessa sitten kerrontaa - nimittäin hevosista! Torstaina menen myös tallille, sen postauksen yritän saada viikonlopuksi. Onneksi on loma <3

5 kommenttia:

  1. Mitä tarkoitat reippaammalla hevosella? Voisitko antaa ratsastuskoulusi hevosista yhden reippaamman esimerkin ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reippaammalla hevosella tarkoitan tässä kohdin siis hevosta, jota ei tarvitse jokaisella askeleella pyytää hammasta purren eteenpäin - hyvänä esimerkkinä Makkara, jonka työstämiseen ainakin itse tarvitsen etenkin sileällä todella paljon aikaa. Reippaina pidän Ruttua, Liekkiä, Macya ja Räpää (yksityinen), Källiä taas sanoisin jo liian reippaaksi - tai ainakaan en itse osaa ratsastaa sitä, jolloin meno saattaa muistuttaa ainakin omasta mielestä kaaosta. Ainakin Lätty, Patu ja Minty kuuluvat tähän välimaastoon.

      Tietysti se, minkä hevosen kokee reippaaksi ja minkä hitaaksi, on aivan mielipideasia. Kaverini mielestä Källi on helppo ja sopivan reipas, oma mielipiteeni tulikin jo mainittua. Ja tietysti hevosen reippaus riippuu aivan päivästäkin - on niitäkin päiviä, jolloin aina niin tasainen Delhi on vienyt mua kuin märkää rättiä. Balle taas tuntuu olevan malliesimerkki mielialanvaihteluista, ensin saatetaan mennä lujaakin ja hetken päästä hitaasti.

      Toivottavasti tämä selitys helpotti, vaikkakin vaikuttaa näin jälkikäteen luettuna aika sekavalta! :)

      Poista
  2. Tuo onkin varmasti mukavaa vaihtelua päästä ratsastamaan hiukan erilaisilla hevosilla kuin ne, mihin on tottunut! Niinhän sitä kehittyy ja oppii ratsastamaan :D

    VastaaPoista
  3. Tosi kiva postaus, varmasti kiva päästä ratsastamaan erillaisilla hevosilla :)

    VastaaPoista
  4. Okei, selvensi ajatuksiani paljon ☺

    VastaaPoista