perjantai 16. joulukuuta 2016

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Syyskausi on saatu nyt päätökseen ratsastuksen osalta. Olinkin syksyn viimeisellä tunnilla viime viikon perjantaina ja kyseessä oli Ritan estetunti, jolle saatiin toivoa hevoset. En kuitenkaan osannut toivoa ketään, joten pitkän pohdinnan jälkeen mun kohdalle laitettiin Minty. Tiesin ponin olevan vauhdikas hypätessä, joten en tiennyt pitäisikö sitä olla tyytyväinen vai vähän epäluuloinen. Poni oli hieman ehkä kiukkuisempi kuin aikaisemmin harjatessani sitä, mutta nakutellessani tilsoja pois kavioista oli Minty todella kiltisti. Varustamisessa ei mennyt paljoakaan aikaa, mutta itse en ollut pukenut kypärää, liiviä saatika kenkiä jalkaan muiden ollessa valmiita, joten pyysin tunnilla olevaa kaveriani suitsittamaan Mintyn - hänen ratsunsa kun oli jo tunnilla. Maneesissa oltiin tietenkin viimeisinä, mutta kerkesimme hyvin kävelemään ennen verkkaamista.
(C) Joku leiriläisistä
En muistanutkaan lainkaan kuinka jäykkä Minty onkaan vasempaan kierrokseen! Poni ei taipunut yhtään mihinkään suuntaan alkuun ja mun hermot oli hieman kireällä. Tultiin verkassa kuuden puomin linjaa ravissa ja L-päätyyn tehtiin pääty-ympyrä, jolla ylitettiin kaksi puomia. Laukkaverkkaan yhdistettiin myös ravia, sillä tulimme puomilinjan ravissa, muutoin laukassa. Musta tuntui, että Minty meni aivan kamalan lujaa, mutta silti opettaja kehoitti ottamaan enemmän laukkaa. Ympyrällä puomien väliin otin Mintyn kanssa neljä askelta. Pääosin meillä meni tosi kivasti verkka, mitä nyt ennen laukannostoa Minty ei meinannut malttaa odottaa laukka-apuja, jolloin jouduin pysäyttämään sen - pari kertaa myös seinää päin. Silloin kun ponin sai pysähtymään, niin se myös pysyi paikoillaan.
Tunnin alussa Rita kertoi Mintyn hyppäävän vähän mistä sattuu. Tavallaan aika Mussumainen, mutta Minty ei vain vedä päätään alas hypätessä - päinvastoin - ja on aika paljonkin reippaampi. Jo verkkahypyissä alettiin toteuttamaan tunnin teemaa eli myötäyksiä. Tarkoitus oli tulla S-kirjaimesta R-kirjaimen suuntaan verkkaristikko vain kolmesti: ensimmäisellä kerralla kädet pysyvät paikallaan, toisella kerralla puolessa välin harjaa ja kolmannella kädet vietiin aivan hevosen korviin saakka. Tulin ensimmäisellä kerralla aika rauhassa ottaen aika reippaasti kiinni ja hyppy sujui yllättävän kivasti. Olihan se hyppy hieman oudon tuntuinen enkä päässyt ihan täysin hyppyyn mukaan, mutta kyydissä pysymisessä ei ollut mitään ongelmaa. Toisella kerralla hyppy oli jo parempi, mutta kolmannella kerralla keskityin niin paljon myötäämiseen, että hyppyyn mukautuminen oli hieman omaperäisempi. Tultiin vielä pari kierrosta pidempää myötäystä ja tuntuu, etten saanut hengähtää hetkeäkään - meitä kun oli vain neljä ratsukkoa tunnilla!

Tultiin sitten pitkällä sivulla olevaa kolmen ristikon linjaa, joka oli koottu puomilinjasta. Ensimmäinen väli oli yhden askeleen mittainen ja toinen kahden. Tehtävässä jatkettiin samaista myötäysharjoitusta: ensimmäisellä kädet paikallaan, toisella puoleen väliin harjaa ja kolmannella korviin. Ensimmäisellä kerralla mulle iski jonkinlainen paniikki kääntäessäni linjalle, joten käänsin pois. Vauhti vain tuntui aivan liian lujalta, mutta Rita sitten tomerasti patisti mut tehtävään. Ensimmäisellä kerralla yritin keskittyä lähinnä kyydissä pysymiseen ja vasta toisella kerralla pystyin miettimään myös myötäystä paremmin. Kun noin 170 senttinen hyppää pienehköllä ponilla, joutuu miettimään aika paljon sitä omaa tasapainoaan. Sileällähän mulla ei noin 140 senttisen tai hieman pienemmän Mintyn kanssa ole mitään ongelmaa, mutta hypätessä ja kovassa vauhdissa pitää ollakin jo tarkempi. Vauhtikin hieman hirvittää juurikin tästä syystä. Ei saa vetää vääriä johtopäätöksiä, rakastan tallin poneja ja tällä hetkellä lempparit löytyvät aika pitkälti poneista.
Muutaman kierroksen jälkeen alettiin hyppäämään lävistäjällä BH olevaa ristikkoa vinosti. Itse tulin vähän suorempaa linjaa, sillä nuo vinohypyt vaativat multa todella paljon keskittymistä ja tällä kertaa sitä hankaloitti alla viilettävä 6 vuotias. Ensimmäisellä kerralla jännitin itse todella paljon hyppäämistä, jolloin Minty kielsi ja jäätiin esteen eteen taahaamaan mun yrittäessä patistaa ponia esteen yli. Ja yli päästiinkin, tosin mun mukautuminen hyppyyn ei ollut mitenkään näteimmästä päästä hypätessämme paikaltamme. Seuraavalla kierroksella sama homma: ensimmäisellä yrityksellä jäin pyllistelemään ponin kaulalle esteen eteen ja toisella yrittämällä kerrasta yli. Viimeisellä kierroksella pääsimme ensimmäisellä yrittämällä yli saatuani itseluottamusta ponin ratsastamiseen.

Hyödynsimme vielä vinohyppyjä yhden radan verran. Tultiin ristikkolinja, jolta jatkettiin päätyyn ja sieltä lävistäjälle vinoristikolle. Jatkettiin päätyyn, josta tultiin samainen ristikko toisesta suunnasta. Olin jo vähän rennompi Mintyn selässä, vaikka vauhti hieman hirvittikin. Linja meni hyvin ilman mitään ongelmaa. Siirsin keskittymisen täysin vinoon ristikkoon ja päästiinkin siitä ensimmäisellä yrittämällä, hieman kiemurrellen mutta yli kuitenkin. Toisesta suunnasta ristikko olikin jännittävämpi ponille, mutta pohkeet lähellä ponin kylkiä ja pientä kannustavaa ääntä niin yli päästiin. Totesin radan jälkeen, että mun reidet ihan tärisee ja loppukäynneissäkin kävellessäni ponin vierellä tutisivat jalat edelleen hieman. Toinen toteamus oli, että jään suosiolla mielummin tuuppailemaan Mintyn kanssa, vaikka esteratsastaja olenkin :D

Nyt tosiaan kun alkoi joululoma tunneilta ja mun heppailut muuttuvat aika pitkälti epäsäännöllisimmiksi (lue edellinen postaus, mikäli et tiedä miksi), niin kaipaisin postausideoita. Mitä haluaisitte lukea täältä? Mulla on pari postausta tuloillaan ihan tässä lähiaikoina ja yksi luultavasti heti vuoden alkuun tai aivan tämän vuoden loppuun. Kertokaa toki, mikäli teillä on ideoita mitä toteuttaa! :)

5 kommenttia:

  1. Tuollaiset tunnit ovat kyllä hauskoja, kun porukkaa on vähemmän, eikä tarvitse seisoskella kauaa :D Kivan oloinen tunti! Vitsit, kun itsekin pääsisi taas hyppäämään.. No, ehkä nyt panostan täysillä kouluratsastukseen, kun siihenkin löytyy taas motivaatiota :)
    Olisi kiva lukea jonkinlainen tiivistelmä tästä vuodesta, tai joku muu vastaava. Olen huono keksimään näitä ideoita, mutta esim. perus mydayt sun muut ovat aina kivoja! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin! Oon tottunut edellisellä tallilla ratsastamaan 7-8 hengen ryhmissä ja silloin kuuden hengen porukka tuntui luksukselta ja kolmen hengen tunti tuntui taivaalta. Nyt meillä on aina se max. 6 ratsastajaa tunneilla ja se tuntuu juuri sopivalta.

      Vuosikooste on luonnollisesti tulossa! Mydayt saattavat olla kevään juttu, saa nähdä mitä se ajanjakso tuo tullessaan :)

      Poista
  2. Voi, mä olisin ihan pulassa varmaan tällaisen ponin kanssa :D olen muutenkin ihan tosi huono hyppäämään poneilla kun en osaa myödätä pienessä mittakaavassa :'D onneksi meidän tallilla ei poneja olekaan kuin yksi :)
    Tykkäätkö itse enemmän laiskoista vai reippaista? :) Ja toivepostauksena voisin toivoa ensi vuodelle tai vaikka vain kesälle jotain juttuja tai tavoitteita, jotka haluat tehdä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, itselläkin oli kieltämättä välillä sellainen fiilis, että ei tunnista mitään tulisi! :D Minty ei kovin kamala lopulta ollut ja myötäystehtäväkin oli mulle todella helppo, tammalla kun on varmasti tallin hevosista lyhyin kaula.. :'D Ja jotain tuttua ponin hypyissä kyllä oli, sillä olen hypännyt sen emällä ja veljellä parit kerrat :)

      En pidä oikein kummistakaan. Reippaisiin en saa oikein minkäänlaista otetta ja usein tunti meneekin pelkäksi kaahottamiseksi. Tästä syystä en oikein pidäkään tunneilla käyvästä yksityisestä, risteytysruuna Källistä, sillä se on todella herkkä ja menevä pappa. Laiskat taas vaativat koko sen tunnin eteenpatistelua, jolloin en pysty keskittymään sitten mihinkään muuhun. Olen kyllä kuullut, että sovin esimerkiksi Makkaralle todella hyvin, sillä mulla on aikamoinen taistelutahto sen kanssa vääntämiseen. Ja onhan sen kanssa tänä vuonna väännettykin! :D

      Poista
    2. Haha, hyvä vastaus ;) Mutta, siksipä hevosia onkin yhtä monta erilaista, kuin on ratsastajia, aina löytyy se kiva ratsu kullekin! :) Minullekin on sanottu, että ollaan Rasmuksen kanssa hyvä ratsukko, vaikka en alkuun tykännyt ponista en alkuunkaan- se vaan kiisi menemään sinne ja tänne, ei mitään hallinnantunnetta :D Mutta, treenillä ja aina uudestaan yrittämällä, on meistä muovautunut ihan hyvä ja yhteisymmärryksessä toimiva ratsukko :) Rasmuksesta onkin tullut lähtökohdista huolimatta yksi suosikeistani, joten niin niitä ihmeitä vaan edelleen tapahtuu :'D
      Laiskojen kanssa olen omasta mielestäni tosi huono ratsastaja, sillä ratsastan niitä tosi usein sitten esteillä ylitempoon enkä anna ollenkaan "olla rauhassa". Koulussa osaan laiskankin hepan kanssa mennä paljon paremmin, mutta esteillä se vauhti tuntuu aina hiipuvan vähän liikaa ja sitten mennään ihan liian kovaa jo :D On se hankalaa, mutta kyllä se kultainen keskitie sieltä varmasti minullekin löytyy ;)

      Poista