Epäonnistumisista huolimatta onnistunut

Huomatkaa tuo sana erityistä tuolla lopussa ;)

Näin päivitin facebookin eilisen tunnin jälkeen. Fiilis oli vain jotenkin niin... mahtava, ainutlaatuinen? No ei ehkä ainutlaatuinen, mutta olin ihan ällikällä lyöty ehkäpä vajaan puolentunnin ratsastuksen jälkeen. Päivityksestä ehkä selviää jo todella paljon tähän tuntiin liittyen, mutta malttakaa lukea postaus loppuun asti niin tiedätte paremmin miten tunti meni. Kunnon kuvia mulla ei ole, mutta saatte tyytyä pariin puhelinkuvaan...

Menin siis Rutulla taas pitkästä aikaa koulua - näin pikaisella muistelulla Rutun koulusatulaan oon istunut elo-syyskuun vaihteessa, joten olin positiivisesti yllättynyt. Harjasin nopeasti ruunan varustuskuntoon, kadotin tosin mukaan ottamani kaviokoukun mutta hätäisellä etsimisellä se löytyi purun alta. Etsin tovin myös suitsia, kunnes sain vinkin että ne on uudessa satulahuoneessa, joka on vielä vähän keskeneräinen, Kirjavan karsinan vieressä. Ajoissa kuitenkin olin valmis.

Tein jo alkukäyntien aikana muutamia ympyröitä, ja jatkoin samaa linjaa ravi- ja laukkaverkassa. Kunnon työskentely aloitettiin neliöllä ilman jalustimia. Neliön kulmissa piti taivuttaa huolella ja yhdellä sivulla tehtiin väistö siten, että etujalat olivat uralla ja takaosa uran sisäpuolella. Vastakkaisella sivulla taas mentiin uran sisäpuolella. Ruttu taipui kulmiin ihan kivasti, ja parani jokaisen kulman jälkeen. Väistöt menivät oikein mallikkaasti, vaikka pari kertaa jouduin muistuttelemaan raipalla että takapääkin tulisi mukana väistössä. Vaihdettiin suunta vasempaan kierrokseen ja otettiin mukaan ravi: L-kirjaimessa harjoitusraviin, taivutus kulmaan ja seuraavalla sivulla olevien kartioiden keskelle neljän askeleen käynti, jonka jälkeen uudestaan raviin. Taivutus kulmaan, ja seuraavan sivun keskelle käyntisiirtyminen. Käyntiväistö viimeiselle sivulle. Tehtävä sujui ihan kivasti, vaikka ensimmäisellä kerralla kartioiden väliin tullut käyntisiirtyminen venähtikin jonnekkin muualle kuin kartioiden väliin. Asia korjaantui kun muistin pitää olkapäät takana. Jälkimmäinen käyntisiirtyminen sujui oikein mallikkaasti, samoin väistöt. Tässä vaiheessa Ruttu alkoi pyöristymään pikkuhiljaa.

Jätettiin väistö pois, vaihdettiin suuntaa ja alettiin menemään ns. "avointa kirjekuorta" eli jatkettiin neliöltä kaari maneesin keskellä oleville kartioille. Mulla oli alkuun vähän hakemista taas taivutusten kanssa, mutta pikkuhiljaa nekin alkoi löytyä. Toiseen suuntaan muutettiin vähän tehtävää: kaaren jälkimmäiselle puolikkaalle temponlisäys, jonka jälkeen neliöllä takaisin harjoitusraviin. Lisäykset ei oikein onnistuneet meiltä, sillä yritin saada Ruttua taas taipumaan. Pari temponlisäystä kyllä saatiin aikaiseksikin, että ei ihan epäonnistuttu tässä tehtävässä.

Tunnin pulmakivi tuli laukkatehtävässä: en saa Ruttua vielä kovin rauhalliseksi laukassa - eli suomennettuna se kaahaa eikä asetu - joka on mun ikuinen ongelma. Lisäksi käynnissä ja ravissa saatu pyöreys katosi samantien Rutun muuttuessa pitkäksi - tääkin on yksi pulmakivi. Tähän kun lisättiin neljän askeleen laukkalyhennys niin ei kovin hyvin mennyt. Käytössä oli kaiken lisäksi pienehkö ympyrä, johon piti mahtua kaksi ponia, kaksi suokkia ja kaksi isoa ponia/pientä hevosta. Vaikeutta toi lisää Rutun pitkä askel. Lyhennykset piti tehdä kartioilla joilla tehtiin käyntisiirtymisiä, ja taidettiin tässä saada ehkä pari kertaa parin askelen laukkalyhennys, jonka jälkeen laukka tipahti raville. Ei huonoja yrityksiä kuitenkaan, ja nää on ehkä parhaiten onnistuneet lyhennykset mitä ikinä oon tehny - ne ei oo oikein ollu mun juttu. Tän jälkeen mulla tais olla niin kuuma, että piti ottaa takki pois - ja ennen tuntia olin palellut ulkona...

Vaihdettiin suuntaa ja otettiin vielä neliölle laukkatehtävä: keskellä kenttää olevalle sivulle pieni laukkavoltti oikealle neliön sisään, jonka jälkeen tehtiin sama neliön ulkopuolelle. Seuraavalla sivulla samalla tavalla. Kaksi sivua jäi siis "käyttämättömäksi". Ennen voltin loppumista tehtiin vielä käyntisiirtyminen. Tää tehtävä oli aikamoista sähläämistä koko ryhmältä, mutta jokainen sai kyllä tehtyä edes pari suhteellisen onnistunutta pätkää. Mulla petti pokka jatkuvasti, mikä ei edistäny omaa työskentelyä ollenkaan. Taidettiin yksi hyvä laukkavoltti ja siirtyminen saada, mutta siihen se jäikin. Samaan suuntaan laukattiin vielä neliöllä tehden kulmiin laukkalyhennykset. Panostin tähän niin hyvin kuin pystyin ja taidettiin yksi onnistunut lyhennys saada. Pitää olla siihen tyytyväinen ;)

Tunnin jälkeen juttelin hetken Marjon kanssa ensi viikosta, sillä perjantaina tulee tasan vuosi mun ensimmäisestä korttitunnista Ponilaaksossa. Ei Marjo meinannu sitä uskoo ollenkaan, siitä tuntuu siltä että oisin ollu aina Ponilaaksossa. Pohtivat siinä sitten Kirstin kanssa, että mulla on ollu ihan hirmuinen kehitys pelkässä vuodessa, ja pari kaveriakin on todennu saman. Ensi viikon hevonen onkin jo selvä, ellei Marjo sitten unohda mitä lupasi. Muutamia kuvia ja videoitakin tulee, sillä Ponilaaksossa tällä viikolla aloittanut kaverini tulee kuvaamaan. Leiriasiastakin puhuttiin Kirstin kanssa, mutta ei siitä vielä sen enempää - siihen paremmin keväällä.

Viimeiset viisi kuukautta

Tällä kertaa taas ihan arkista postausta ennen tuntien alkua. Olin saamassa tunnille kuvaajan mutta just tätä kirjottaessa sain viestin, että ei pääsekään kun huomas riparin startti-illan olevan just samaan aikaan - miten nää riparit tuppaa aina osumaan kaikkien hevosjuttujen päälle, viime vuonna Tampereen Hevosmessut jäi omalta osaltani väliin riparin opiskelupäivien takia. Tänä vuonna ei oo sitä ongelmaa, joten katsotaan lähdenkö nyt huhtikuussa kohti Tamperetta taas pitkästä aikaa :)

Mulla alkoi tänään viimeinen kevätlukukausi peruskoulussa. Kauheen vaikeahan se on uskoa, että lähetään kohta koko luokka eri paikkoihin opiskelemaan - luokasta kun puolet on tuttuja jo ekaluokalta, osa oli samassa ryhmässä jo eskarissa. Yhteishakukin lähestyy aivan hirmuista vauhtia - onko siihen oikeesti enään reilu kuukausi?! Mulla ei nimittäin vieläkään ole mitään hajua mihin hakea, joten tässä alkaa tulemaan jo aikamoinen paniikki. Muita kohtalotovereita? Kaverit tietää mihin ne hakee, ja minä oon kahden vaiheilla - onneks saa laittaa useampiakin vaihtoehtoja! Porukka kuitenkin tulee hajoomaan pienemmäks, jäähän toi porukan pikkunen vielä peruskouluun ♥

Oon asettanu tavotteeks - huomatkaa, ei uuden vuoden lupaus ;) - opiskella ahkerammin tää kevät, ja koittaa vielä parantaa niitä numeroita, missä se on mahdollista. Enhän mä mitään köksää, käsitöitä, bilsaa tai kemiaa pysty enään parantamaan, niitä kun ei mulla enään ole. Suurimmat tavoitteet mulla onkin terveystiedossa, englannissa ja saksassa. Muutamassa aineessa mulla ois varmasti mahollisuus kymppiinkin mikäli oikeasti vain jaksaisin - liikunta nyt ehkä lähimpänä ja uskonto jos vain saisin tuntiaktiivisuutta lisättyä, varsinaisia kokeita kun meillä ei enään ole. Tänään kotiin päästyäni sitten luin heti tänään fysiikantunnilla käsittelyssä olleen kappaleen magneettisuudesta, ja varmasti tulee luettua jokaista opiskeltua ainetta koulun jälkeen - veikkauksia kauanko jaksan tätä?

Äikässä meidän on luettava jokin aikuisten romaani, mikäli oikein muistan, ja tehdä siitä helmikuussa portfolio. Mun ainut muistikuva asiasta on se, että se tulee olemaan mulle vaikeeta - esitelmät tai ees sen tyyliset ei oo ollu ikinä oikein mun juttu, aineet lähinnä. Itse valitsin kirjakseni 70-luvun Kaari Utrion kirjan Pappilan neidot, jonka alku oli jotain ihan muuta kuin selkeä omaan silmään. Nyt oon jo puolessa välissä, ja kirja on paljon selvempi ja mielenkiintoisempi. Kannattaa lukea, tosin en tiedä mistä kaikkialta tämä kirja löytyy, koska tää on koululta lainassa. Nopealla vilkaisulla tää painos olisi Pirkanmaan alueella ainakin Akaassa, Pirkkalassa, Tampereella, Valkeakoskella ja Ylöjärvellä - vanhempi painos vielä useammassa paikassa.

Milloin teillä alkoi koulut ja millä fiiliksillä?
Onko kellään yhteishaku edessä? Minne ajattelit hakea?

Ongelmia kuvauksessa?

Kuva-arvoitus: keitä ovat alla olevien kuvien hevoset?

Moni varmaan tunnistaa ainakin yhden kauraturvan, mutta kolme muuta ovat paljon vaikeammin tunnistettavia. Ulkoilutin tänään ensimmäistä kertaa Canonia heppailun merkeissä, ja pakko sanoa että olen tyytyväinen. Siitä huolimatta oon koko iltapäivän katsoessani päivän kuvia pohdiskellut ja kysynyt itseltäni kysymyksen.

Kuinka vaikeaa on saada onnistunut kuva eläimestä, joka tunkee aivan kameraan kiinni, menee perimmäiseen nurkkaan tai on yhtä ilmeetön kuin kivi? Katsotaan samalla kun kerron mikä oli minkäkin hevosen kohdalla vaikeaa...

"Painu hiiteen sen kameras kanssa"

Ilo on yleensä helppo kuvattava, ja oonkin saanu siitä ennen tallinvaihtoa tosi kivojakin kuvia, mutta tänään ei meinannu oikein onnistua. Parissa kuvassa korvat on kyllä niin hörössä kuin mahdollista, mutta pääosin mentiin sillä "ei mua kiinnosta" -linjalla. Kun yritti ottaa kivaa kuvaa ponin ollessa keskellä tarhaa, niin ei - se köpöttelee muina miehinä portille, jolloin jouduin menemään milloin minnekin saadakseni edes siedettävän kuvan. Ilo on kuva-arvoituksen ensimmäisessä kuvassa.

Santtu on tapaus, joka tulee aina portille odottaen että pääsisi sisälle. Kun sitä ei sitten otettukaan sisään, meni se tarhan perimmäiseen nurkkaan. Kuvat meni pilalle, sillä lumen sataessa tarkennukset menivät ihan päin metsiä. Tästäkin oon onnistunut saamaan hyviäkin kuvia, mutta nyt hyvät kuvat jäi lähes täysin. Santtu on kuva-arvoituksen toisessa kuvassa.

Muuten hyvä kuva, mutta hevonen on väärinpäin...

Helmi on mulle ihan uusi tuttavuus, ja oonkin nähny sen vain kerran joten en yhtään tiennyt millainen tamma on kuvatessa. Ja niinhän se oli, että Helmi osoittautui kunnon linssiluteeksi - tai no, tuli portille ja seurasi kuvaajaa. Niinpä kuvat jäivät aika huonoiksi sen osalta. Helmi on kuva-arvoituksen kolmannessa kuvassa.

Ville on varsin ärsyttävä tapaus kuvata. Ruunanketale on niin ilmeetön, että vaikka kuinka maiskuttaisi, niin ne korvat eivät vaan käänny eteen! Murr... Ihan kivoja kuvia siitäkin sai, varsinkin tuo ylempää löytyvä silmäkuva jossa taustalla satama. Ville on kuva-arvoituksen neljännessä kuvassa.

Nasti on yleensä helppo kuvattava. Maiskuttaessa sen korvat osoittavat heti eteen, ja varsinkin kun Roosa oli vielä jeesimässä, sai siitä kivojakin kuvia ruunan keskittyessä häneen. Kesäisin tosin ruoho tuntuu olevan kiinnostavampaa, eikä kuvaajan ojentamat vihreät kelpaa. Tänään en huomannut mitään ongelmaa kuvatessa - mahtava poni!

Sylvi on myös sitä ilmeetöntä sakkia. Lisäksi poni on tumma, mikä hankaloittaa kuvaamista. Ainakin omasta mielestäni tummat hevoset näyttävät helposti liian tummilta lumea vasten (kimot taas eivät näy kunnolla kuvissa), kesäisin ei tietenkään mitään ongelmaa. Sylvistä en saanutkaan kuin yhden onnistuneen kuvan, ja toisen ihan siedettävän.

Oli sattuman kauppaa, että on kulunut vuosi siitä kun lopetin tunnit Mikkolassa ja satuin juuri tänään mennä kuvaamaan. Vasta eilen yöllä tajusin asian, ja pohdin että onko siitä tosiaan jo niin kauan. Tänään kuitenkin touhuilin lähes vanhaan malliin pistäen yhden hevosen kuntoon tunnille ja vieden maneesille, loimittaen pari hevosta, vieden yhden tarhaan, purkaen ponin tunnilta, katsellen tuntia ja kuvaillen. Nyt en ajatellutkaan käydä Mikkolassa enään tämän kevään aikana, ja aika epätodennäköistä on etten syksylläkään - saa nähdä miten käy.
Parin viikon päästä taas tulee täyteen vuosi Ponilaaksossa vakkarina. Pientä toivettakin elättelen, sillä kun vuosi tulee täyteen niin mulla ratsastustunti. Mutta ei tästä sen enempää, ensi viikolla nähdään toteutuuko mun pieni toive kun esitän sen Marjolle. Tosiaan, tunnit alkavat taas ensi viikolla, ihan mahtavaa päästä taas kunnolla tuuppailemaan näin kuukauden tauon jälkeen. Toisaalta kyllä ne hevosetkin lomaa tarvitsevat,