Superponi, superfiilis

Taas tuli huomaamatta taukoa. Syy taukoon ja viime viikon tuntipostauksen uupumiseen on simppeli: tunnin siirto. Mun perjantain tunti siis siirrettiin viime viikolta eiliselle eli keskiviikkoon. Syitä en ala täällä sen kummemmin kertomaan, mutta se nyt ei ole tässä edes oleellista. Eilen siis liikuntatunnin jälkeen vaihdoin pukkarissa tallivaatteet ja matkasin suoraan bussilla tallille, jossa sitten söin koululta ostetun sämpylän (joka muuten meinasi tulla syödyksi Källin toimesta...).  Mulla olikin tällä kertaa kunnolla aikaa, sillä olin tallilla jo ennen viittä kun tuntini alkoi kuudelta. Listassa luki Seppo, mutta menin kysymään Marjolta vaihtoa - mulle oli meinaan luvattu Delhi, jonka Marjo oli tietysti vajaassa kahdessa viikossa unohtanut. Ihan ymmärrettävää kun päivittäin pitää sen 2-4 tuntia.

Tälläkin kertaa vain puhelinkuva ennen tunnin alkua erittäin innokkaasta ponista..

Delhi oli käytävällä tyypillisen tympääntynyt itsensä: sitä ei kiinnostanut mikään, eikä korvat liikahtaneetkaan vaikka pihalla meni traktori. Tässä vaiheessa mulle tuli fiilis, että tunnista ei tule yhtikäs mitään. Vielä mitä: sanoin varmaan ensimmäistä kertaa ikinä alkuverkan jälkeen, että tää poni tuntuu tosi kivalta ratsastaa! Varsinaisen työskentelyn alkaessa Delhi tuntui todella kivalta, ja selkään tuntui täysin samalta kuin leirin kankitunnilla. Delhi oli kuulolla hyvin ja se oli todella miellyttävä ratsastaa. Koko tunti oltiin pääosin ympyrällä ja aloitettiinkin avotaivutuksilla. Ennen ensimmäistä puomia askeleen lyhennys ja käyntiavoa aina ensimmäiseltä puomilta jälkimmäiselle. Puomit oli sijoitettu uran sisäpuolelle vinosti kulman suuntaan. Avon jälkeen nostettiin ravi ja tehtiin voltti ympyrän ulkopuolelle keskihalkaisijalla. Ensin tehtiin tehtävää vasempaan kierrokseen ja heti ensimmäisillä avoilla Delhi alkoi hakeutua ohjalle. Ravi olisi saanut olla vähän aktiivisempaa ja mun ikuisella pulmakivellä, voltilla, olisi voinut taivuttaa enemmän. Kierros kierrokselta kuitenkin parani molemmat. Alettiin tekemään avotaivutuskin ravissa ja tässä kohdalla tehtävä pissi... Raviavotaivutukset eivät ikinä ole olleet mun vahvuus edes uralla, joten ympyrällä ne tuntuivat vielä hankalemmilta. Kyllä sieltä jonkinlaista avoa tuli, mutta ravi olisi tässäkin voinut olla aktiivisempaa.

Oikeaan kierrokseen tehtävä ei sujunut läheskään noin hyvin. Muoto hävisi ja kaikki oli muutenkin vaikeampaa. Tehtiin muuten sama tehtävä, mutta avon jälkeen nostettiin laukka ja laukattiin voltille asti. Laukka oli todella tahmeaa ja sainkin muistutella laukasta useamman kerran. Voltilla sain hakea taas sitä taivutusta tovin ja raviavokin meni aivan penkin alle. Silti tuntui, että mun ja Delhin yhteistyö sujui kerrankin hyvin aikaisempiin kertoihin nähden. Otettiin sitten ympyrällä vielä laukkaa, jolloin yritin saada Delhiä paremmin ohjalle. Onnistuinkin siinä jotenkuten, sillä loppujen lopuksi laukka oli rauhallista ja sitä pystyi hieman säätelemäänkin. Ravissa jatkoin samalla kaavalla, yrittäen samalla pitää ravin aktiivisena. Tää oli yllättävän vaikeaa, sillä moneen asiaan keskittyminen samaan aikaan ei ole mun vahvinta alaa. Lopulta löysin ne oikeat nappulat ja poni alkoi käyttämään takapäätään aktiivisemmin.

Välikäyntien jälkeen alettiin tekemään alkuun monimutkaiselta vaikuttanutta tehtävää. L-päädystä käännyttiin keskihalkaisijalle ja nostettiin laukka. Tehtiin laukkavoltti seinän suuntaan B-kirjaimessa ja jatkettiin keskihalkaisijaa laukassa tehden toinen voltti M-kirjaimeen. Päädyssä laukanvaihto ravin kautta ja voltit uralta keskelle H- ja E-kirjaimiin. Näiden väliin tehtiin temponlisäys. Laukkavoltit tuotti yllättävän paljon päänvaivaa. Alkuun ne sujui todella hyvin, mutta tehtävän edetessä alkoi Delhi hyytymään, jolloin laukan ylläpito vaikeutui. Vasempaan Delhi taipui todella huonosti, joten sain tehdä siinäkin kohdassa paljon töitä saadakseni ruunan taipumaan. Yleisesti ottaen tehtävä meni ihan kivasti. Loppuun otettiin vielä keskiravia/askeleenpidennystä lävistäjällä ja Delhi menikin todella kivasti! Ei tietoakaan tahtirikosta laukalle, vaan askellajina pysyi varma ravi. Loppuun olisin voinut ratsastaa paremmin, mutta paljon tyytyväisempi olin kuin kankitunnilla. Toivottavasti samanlainen fiilis on vielä kahden kuukauden päästäkin!

Mulla on myös huomenna tunti ja kyseessä onkin estetunti. Saa nähdä miten se sujuu, ja mikä mahtaa olla hevonen. Tunne jostain "kamalasta" hevosesta on kova, mutta toisaalta taas ei. Noh, se nähdään huomenna..

Arjen keskeltä

Tässä on nyt nelisen viikkoa "totuteltu" normaaliin arkirytmiin ja parina aamuna oonkin noussut aamulla sängystä "virkeänä" eli lähes heti kellon soimisen jälkeen ja lähtenyt pitkästä aikaa kouluun ilman mitään kiirettä. Monena aamuna on tullut niin kiire, että meikkaaminen on hoidettu autossa. Uuden koulun tapoihin ja rytmiin meni hetki totutella, kuten normaalistikin. Päivät on pitkiä, mutta toisaalta tätä jaksoa tasapainottaa maanantaivapaat jolloin saa nukkua myöhään. Heti lukuvuoden alkuun osui myös raskas työviikonloppu paikallisella museolla, jolla järjestettiin ruokatapahtuma, jossa oli ulkomaalaisten kokkien lisäksi myös esimerkiksi Suomen kokkimaajoukkue, jonka työskentelyä pääsimme seuraamaan työskentelyn lomassa. Päivät olivat pitkiä ja koko lounasajan sai työskennellä täysillä, sillä omista työpäivistäni (torstai, perjantai ja sunnuntai) viimeinen oli rauhallisempi kuin muut ja kun normaalisti aloitimme työt kunnolla kello 11.00 niin tällöin hommaa ei riittänyt kunnolla vielä edes keskipäivällä.

Lukio-opinnotkin alkoivat todella kivasti! Tykkään kovasti myös lukiopuolen opinnoista, sillä alakohtaiset opinnot olivat varsinkin tämän ensimmäisen kuukauden ajan todella yksitoikkoista. Tavoitteena on siis kolmen vuoden päästä alkaa kirjoittelemaan äidinkieltä, matikkaa, englantia ja psykologiaa. Saa nähdä miten käy, kun kolmas vuosi tulee olemaan näillä näkymin hieman "erikoinen". Ensi viikolla pääsemme kuitenkin keittiön puolelle. Saa nähdä miten käy, kun olen "kunnolla" työskennellyt keittiössä seiskalla köksäntunneilla - mikäli siis jotain perus pastankeittoa tai spagettikastikkeen tekoa ei lasketa, niitähän olen tehnyt kotona ihan kiitettävästi. Yhdellä viikolla meidän tiimi pääsee myös koulun kahvioon työskentelemään - en malta odottaa sitä viikkoa, sillä meidän pieni viiden hengen porukka on ideoinut vaikka ja mitä! Ensimmäinen työssäoppiminenkin jännittää jo, vaikka se onkin kevätlukukauden viimeisinä viikkoina. Jakso on vain kovin pitkän oloinen, 7 viikkoa pitkä (vrt. lähihoitajiin, joilla ymmärtääkseni 2 viikon top-jakso).

Mutta jottei tämä postaus menisi aivan pelkästään lörpöttelyksi, niin siirrytään muutamana eri päivänä otettuihin kuviin.

Ei hyvä, muttei huonokaan

Kuvista kiitos Pinjalle!

Eilinen ei ollut aivan onnistuneimpia päiviä - torstaina aloitettua PowerPointilla tehtyä ryhmätyötä ei löytynyt koneelta, joten jouduimme aloittamaan alusta ja sekin turhaan, sillä esitystilanteessa sekään ei auennut - joten ajattelin estetunnin jatkuvan samaa linjaa. Osittain jatkuikin, sillä listassa luki Makkara. Jo tarhasta hakiessa se oli todella innokas ja sain melkeinpä kiskoa sitä perässäni koko matkan tarhan perältä talliin... Kannukset laitoin suosiolla jalkaan

Alkutunnista Makkara oli tahmea, joten jouduin heti käyttämään raippaa, tuloksena joka kerralla pukki. Eteenpäin kuitenkin mentiin! Aloitettiin tulemalla kolmen puomin linjaa, joiden väleihin tuli neljä askelta. Tää sujui ihan kivasti, mitä nyt en itse ollut aina ihan mukana. Vasempaan kierrokseen aloitettiin sitten varsinaiset hypyt: sama puomilinja, jolla oli kaksi noin 50 senttistä pystyä ja puomi neljän askeleen väleillä ja vielä puomin jälkeen toinen puomi kaartaen viidellä askeleella. Tehtävä sujui ihan kivasti, vaikkakin tälle viimeiselle puomille tultiin jossakin ravin ja laukan välimuodossa ja yhdellä kerralla Makkara lähti ensimmäiselle pystylle oletettua kauempaa enkä päässyt hyppyyn mukaan, jolloin tietysti Makkara väisti seuraavan esteen.

Oikeaan kierrokseen saman linjan esteet korotettiin noin 70-80 senttisiksi, ensimmäinen oli pysty ja jälkimmäinen okseri. Ennen linjaa tultiin vielä pääty-ympyrällä olevat puomi ja ristikko, jonka molemmin puolin oli puomit. Makkara oli tässä vaiheessa vielä hieman tahmea, mutta linjalle kääntyessä siihen tuli varsinkin toisella kerralla hieman vauhtia. Ekalla kerralla Makkara oli tosiaan hieman vetelä, jolloin okserille tuli aivan kummallinen hyppy. Aloin pikkuhiljaa myöskin tajuamaan miten ruunaa ratsastetaan, joten meno alkoi olemaan varmastikin paljon paremman näköistä, vaikka selkään poni tuntui edelleen hitaalta.

Lopputunnista tultiin sitten vähän samantyylistä tehtävää kuin mikä meillä oli leirikisoissakin: H-kulmassa oli vino pysty ja toisessa päädyssä vähän samaan tyyliin kuin tämä okseri. Se taisi olla vielä tismalleen tuossa kohdassa, varmaksi en sano. Tehtävänä oli siis tulla vasemmassa kierroksessa ensin pysty kääntäen lyhyen sivun keskeltä ja vähän jälkeen pitkän sivun keskikohdan käännettiin okserille vaihtaen suuntaa. Ensimmäisellä kerralla käänsin okserille liian aikaisin jolloin ajauduttiin liian vasemmalle, jonka vuoksi tuli kielto. Uudella lähestymisellä tultiin keskelle ja yli. Seuraavalla kierroksella lisättiin mukaan käännöksen jälkeen pitkän sivun keskellä oleva lankku ja tehtävän ensimmäisenä oleva pysty. Haastetta tehtävään loi auringonpaiste, joka "hävitti" lankkuesteen lähestulkoon kokonaan näkyvistä, jonka vuoksi se olikin vähän matalampi kuin muut tehtävän esteet. Tämä oli ehdottomasti päivän tehtävistä onnistunein: paikat osuivat kohdalleen, rytmi oli sopiva ja pääsin mukaan hyppyihin vaivatta. Marjo sanoikin, että mun ei kannata tulla enään toista kertaa tehtävää kun tämäkin oli niin onnistunut.

Ikuinen ongelma: pidä kiinni ohjista... Tietyillä hevosilla, esimerkiksi Makkaralla ja Laurilla, ohjat alkavat valumaan todella herkästi pitkiksi.

Kokonaisuudessa olin tuntiin tyytyväinen, vaikka oudolta tuntui ratsastaa estetunnilla vähän tämmöistä tahmeampaa ponia kun on keväästä asti mennyt melkeinpä jokaisen estetunnin reippaalla Rutulla. Meno oli paremman oloista kuin kevään estetunnilla. Eli suunta on ylöspäin! Ensi viikolla jatketaan koulutunnin merkeissä. Tunnin ratsukin on jo sovittu - itse asiassa on aika todennäköistä, että menen sillä seuraavien viikkojen kaikki koulutunnit, joka on vain hyvä juttu. Ensi viikosta yritän julkaista vielä jonkinmoisen postauksen - ei kuitenkaan hevosaiheista, mutta katsotaan nyt saanko kuvia muokattua.