maanantai 21. joulukuuta 2015

Luukku 21# Puhelimen tyhjennys


Pitkästä aikaa olisi vuorossa puhelimen tyhjennystä! Edellisestä tyhjäämisestä onkin aikaa jo puolisen vuotta, joten kuvia on todellakin kertynyt - etenkin kun olen alkanut käyttämään paljon aktiivisemmin Snapchattia, josta tallennan lähes kaikki kuvat. Kuvat ovat nyt aivan sekalaisessa järjestyksessä, eli samassa kollaasissa saattaa olla vaikkapa syyskuulta ja joulukuulta kuvia kun taas seuraavassa elokuulta ja marraskuulta. Yritin kuitenkin valita samaan kollaasiin suht samanaiheisia kuvia.

1-2 elokuiselta Food Campilta - toi jälkiruoka, minkä siis saimme hyvin suoritetusta viikosta "palkinnoksi" kokeilta joiden kanssa työskentelimme, oli aivan älyttömän hyvää! | 3 ensimmäisen keittiöpäivän pullat eivät olleet aivan onnistuneimmasta päästä ulkonäön suhteen...
5 koulun kahvio on ollut kovassa käytössä pitkin syksyä.. | 7 saatiin pieni palkinto kahvioryhmän kanssa | 8 TAYSissa saatiin aivan jäätävän kokoiset pehmikset! Meni kyllä hieman aikaa tuon syömiseen
11 eikös välillä saa herkutella pikkusen enemmän kerralla? ;) | 12 koulun jälkiruoat on kyllä niin hyviä, pakko jakaa teillekin edes se kuva
13-14 luokallani on myös eräs käsistään todella taitava - vai onko jollakulla jotain vastaansanomista? | 15 yrittäjyysryhmän gaala | 16 vaikka en keittiössä mitenkään vahvimmillani ole niin tähän vispipuuroon oon kyllä edelleen tyytyväinen!
20 ennen kahvion aukaisemista on hyvä ottaa selfie
21 näin siinä käy kun muistaa bussin lähtöajan väärin | 22 hammasraudat lähti tosiaan pari kuukautta sitten, voisi sanoa että elämä helpottui kummasti
26 tuli käytyä yläasteellakin pitkästä aikaa ja tietenkin piti ottaa kuva tutulla peilillä | 28 yllätyin kuinka hyvin mulla säilyi letillä tehdyt kiharat - tosin tulihan sitä lakkaa hieman laitettua..

33-36 miten musta tuntuu, että me tehdään kaikki koulujutut koneella..?
40 ei kahvio ihan noin tyhjältä näyttänyt meidän viikolla - tässä siis koristelimme ensimmäistä viikkoa varten edellisen ryhmän lopetettua vuoronsa
41-42 makukaakaot on se mun juttu | 43-44 yritin tässä opetella juomaan kahvia - enpä kauaa juonut kun sain aina aivan järkyttävän päänsäryn...
45-46 palokunta joutui käymään syyslukukauden aikana kahdesti koululla | 47-48 kyllähän sitä lunta oli... Eipä ole enää

54 nää korvat kävi syksyn aikana todella tutuksi

59 kollaasissa olevan kirjasarjan ykkösosasta tehty elokuva oli kyllä pienoinen pettymys

66 innostuin tuossa syksyllä pelaamaan NHL16 veljeni innoittamana | 67 pisti naurattamaan kun kuulin tutun musiikin hammaslääkäriin odotellessani - samainen ohjelma pyöri ollessani itse ala-asteikäinen ja kulkiessani taksilla kouluun eli jo yli 5 vuotta sitten

lauantai 19. joulukuuta 2015

Luukku 19# Kisakausi 2015


Eihän mun kisaamisiani voi nyt varsinaisesti kisakaudeksi kutsua - tai ainakaan ne eivät voi, jotka kisaavat aktiivisestikin. Itselle kuitenkin jo muutamat kisat on paljon, se varmasti voisikin selittää paljolti tuon kausi-sanan käytön... Tässä postauksessa käyn läpi tätä kautta ja kerron suunnitelmiani ensi kaudelle.

(C) Henna K.
(C) Henna K.
Mun kisakausi tosiaan alkoi huhtikuussa koulukisoilla. Kisahevosena toimi tuolloin Ruttu ja luokkana oli Powercup-karsintaluokkana toimiva helppo C:1 2000. Toiveissa oli yli 60% suoritus, sillä edellisenä syksynä olin päässyt jo todella lähelle sitä rajaa. Rata sujui todella kivasti, vaikka muutamia virheitä huomasin jo radalla. Lopputulos oli kuitenkin 58,25% ja jaettu 4. sija ja jäikin todella pienestä kiinni ensimmäinen ruusuke. Varmasti olisi 60% mennyt rikki, ellen olisi tehnyt mm. laukassa noin suurta oikomista, mitä silloin oikein tein.

(C) Minka
(C) Minka
Pari viikkoa myöhemmin, toukokuussa, oli seuraestemestaruudet. Kisoihin osallistuin yllätyksellisesti Sepolla, luokan ollessa junnumestaruusluokka 70-80cm. Tavoitteena ei ollut sijoitus tai etenkään mestaruusmitali, kunhan saataisiin puhdas rata. Rata sujuikin hyvin uusintaan asti, jolloin ratsastin väärän esteen. Loppujen lopuksi olin oikein tyytyväinen rataan.

(C) Sara Kylmälä
Seuraavat kisat olivatkin vasta lokakuussa. Kyseessä oli estekisat, joissa kisasin Rutulla luokan 80-90cm. Tavoitteena oli päästä hyväksytysti rata läpi tyytyväisenä omaan suoritukseen, mutta silti stressasin aivan kamalasti. Takaraivossa jyskytti todennäköisesti edelleen leirikisojen kaksi puomia, jolloin radan korkeus oli 90cm. Olin kuitenkin kisojen ns. musta hevonen ja yllätyin jopa itsekin lopputuloksesta. Puhdas rata suhteellisen siistillä ratsastuksella ja sininen ruusuke. Jäimme voittajalle ajassa suhteellisen vähän, joka oli myös yllätyksen aihe. En nimittäin lisännyt kaasua uusintaan juuri lainkaan tai tehnyt lyhyitä teitä, vaan pelasin varman päälle.

(C) Sara Kylmälä
(C) Sara Kylmälä
(C) Emma T.
Marraskuussa toteutin sitten suunnitelmani, jonka olin täräyttänyt Marjolle jo leirillä ja jota varten olin treenannut koko syyskauden. Kyseessä oli nimittäin mun ensimmäinen B-startti luokassa B-merkin kouluohjelma, ratsuna Delhi. Nämä kisat jos mitkä olivat niin tavoitteettomat kuin mahdollista. Jokaisissa koulukisoissa varmasti kaikilla on tavoitteena päästä hyväksytysti läpi - niin oli mullakin. Se oli mun ainoa tavoite tuolle radalle, en todellakaan odottanut mitään muuta - olinhan alkanut jälleen siirtymään esteiden pariin. Halusin kuitenkin pitää lupaukseni suorittaa luokan, joten erittäin kehnosti menneen verkan jälkeen löysin itseni radalta ravailemassa. Muistin radan, selvisin loppuun asti hengissä ja mikä parasta - hyväksytysti. Lopputulos olikin 53,261% sijoituksen ollessa 18/22.

Ensi vuonna olisi tarkoitus käydä mahdollisimman monissa estekisoissa eli estekisat keväällä, estemestaruudet sekä syksyn estekisat. Tämähän oli ollutkin jo suunnitelmissa, mutta alkuperäisen suunnitelman mukaan en kisaisi lainkaan koulua ensi vuonna. Tarkemman pohtimisen jälkeen voisi olla aivan mahdollista, että mua näkee kouluradoilla. Ei, tarkoituksenani ei ole jatkaa heB-radoilla, sillä sopivaa hevosta ei oikein ole vielä sille tasolle, vaan tarkoitus olisi, että hakisin vielä lisää kokemusta pykälää alemmalta tasolta. Tämä on osittain myös siksi, että tällä tasolla saa (ainakin meillä) käyttää joko kannuksia tai raippaa, kun taas B-radoilla käytössä on kannukset pakollisina. En luota jalkaani vielä niin paljon, että voisin käyttää kannuksia melkeinpä kenellä tahansa - tästä siis johtuu "hevosen puuttuminen". Mutta, nämä ovat vain mietteitä - eihän sitä koskaan tiedä miltä lopputulos tulee näyttämään!

Millaisia suunnitelmia sinulla on ensi vuodelle kisarintamalla?

perjantai 18. joulukuuta 2015

Luukku 18# Kavereiden suusta


Pyysin muutamaa kaveriani kuvailemaan vapaasti, joko pitkästi tai lyhyesti, miten tutustuimme ja millainen olen ihmisenä. Kuten varmasti saattaa huomata, niin molemmat joilta kysyin asiaa sattuvat olemaan hevosihmisiä... Heh... Molemmat kirjoittaneet ovat mulle suht uusia tuttavuuksia, mutta molempien kanssa olen oikeastaan päivittäin tekemisissä edes jotakin kautta. Mutta nyt niihin teksteihin!

(C) Lotta Eskelinen
Senja on hauska, mukava ja tosi ihana ystävä. Senja on tietyllä tavalla muodostunut minulle tärkeäksi, vaikka ei ollakkaan ikinä tavattu. Onneks tämäkin tulee ensi vuoden puolella korjaantumaan, kun nähdään ehkä Hevosmessuilla, mutta viimeistään leirillä kesällä :3
Ollaan paljon juteltu isommassa ryhmässä ja sitten vielä enemmän meidän parin henkilön wappiryhmässä. Wappiryhmässä Senjaan on päässyt tutustumaan paremmin ja varsinkin parina yönä on kyllä ollut hauskaa, kun kuvia ja juttuja satelee :D Senja on myös auttanut paljon oman blogini aloituksen kanssa, kun olen itse epäillyt hirveästi omia tekeleitäni.
Senjalta löytyy huumorintajua. Ja aivotkin, ehkä.. (toim. huomio: kyllä ne löytyy ;)) Apua, vinkkejä ja tukea saa aina, kun sitä tarvitsee. Ja oikeat sanatkin tuppaavat löytymään. Senja on myös mahtavaa snäppiseuraa, välillä niitä lähetelläänkin ihan urakalla. Tylsinä hetkinä voi vain lähettää snäpin ja yleensä semmoisen saa nopeasti takaisinkin :D
Senja on varmaan valehtelematta yksi ainoista ystävistäni, jolle voin kertoa kunnolla asioistani. Välillä minun on vaikea joistain asioista sanoa, tai edes kirjoittaa, sekä olla oma itseni. Senjan kanssa nämä on onnistunut ja toivottavasti jatkossakin onnistuu yhtä hyvin.


Netta
Ottaen huomioon, että tutustuimme Senjan kanssa heinäkuun lopulla ratsastusleirillä niin ollaan ystävystytty hirveän nopeasti ja meistä on tullut hyvin läheisiä. Senja on hauska, luotettava ja täysin heppahullu. Meillä ei ole koskaan tylsää ja ehkä huonoin puoli on se, että en pääse eroon Senjasta edes ratsastustunnilla (toim. huomio: keväällä tulee pidempiä aikoja jolloin ei tulla näkemään, sillä menemme työssäoppimaan eri paikkakunnille) ;D Meillä on myös omia inside juttuja, kuten kylmiö ja oljut, mutta ei niistä sen enempää. Ja näytämme monen luokkakaverimme mielestä kuulemma todella samalta, vaikka meissä ei meidän mielestä ole yhtään samaa näköä.

Avasiko näiden "vierailevien kirjoittajien" tekstit yhtään sitä asiaa, että millainen ihminen olen?