Miksi en vain osaa ratsastaa?

Kuva parin viikon takaa (C) Himmu

Eilinen tunti ei mennyt taaskaan mitenkään hehkeästi. Meillä oli estetunti ja menin Sepolla, mitä olin osannutkin kaavailla. Otin varuiksi lainaan saappaat, jotta en ihan uppoa tarhaan Seppoa hakiessa. Matkalla nopeasti riimu mukaan portilta ja ei muuta kuin pyydystämään pitkäkaulaista mansikkia. Tarha ei ollut kurainen muuta kuin aivan portin läheltä, joten pääsin nopeasti tarhan keskelle. Meinasi hevonen lähteä karkuun pariin kertaan - ihmeen hyvin kuuntelee kyllä ääntä, sillä aina kun aloin kieltämään karkuun lähtemisestä niin Seppo pysähtyi niille sijoilleen.

Pikainen jalkojen pesu ja sitten nopea harjaus ulkona. Seppo oli vielä pahemmassa kunnossa puhtauden osalta kuin viimeksi, ja koska kello oli jo kaksikymmentä yli, niin sain Saran avuksi harjaamiseen. Molempien suu ja silmät olivat aivan karvoissa ja pölyssä harjaamisen jälkeen. Raekuurokin pääsi meidät yllättämään, päästiin onneksi tallin puolelle ennen sen iskemistä. Nopea varustus ja itselle kypärä päähän ja turvaliivi kainaloon - sen pukeminen kun käy maneesissakin.

Seppo kyttäsi paljon maneesin oven puoleista nurkkaa. Ei siellä kyllä mitään kummallista ollut, mutta nurkka kummitteli aina oikeassa kierroksessa, joten tiet varsinkin esteille meni aivan päin honkia. Vasemmassa kierroksessa kulmassa ei ollut mitään ongelmaa. Verkassa Seppo oli kovasti menossa, laukka tuntui kovin nelitahtiselta alkuun - ei yhtään normaalin tasaiselta mihin normaalisti olen Sepon kanssa tottunut. Laukka kuitenkin tasoittui hetken päästä, mutta ei päässyt oikein kunnolla oikeuksiinsa nopeissa käännoksissä tehtävissä.

Ensimmäinen tehtävä oli suht yksinkertainen. Tultiin noin keskihalkaisijalla olevalle valkotäplikkäälle kavaletille, jonka takana oli maapuomi. Laukanvaihto, päätyyn ja siitä käännyttiin eri suuntaan kuin mistä tultiin. Aloitimme hyppäämisen oikeassa kierroksessa, johon lähestyminen oli helpompi. Ensimmäinen hyppy oli vähän omituinen, mutta toinen oli jo parempi. Vaihdettiin suunta, jolloin lähestyminen oli vaikeampi. Seppo tiputti helposti tässä raville ja alkoi himmailemaan, jolloin aloin säätämään omiani. Epätoivo iski kyllä ja pahasti. Aloin miettimään, että jos me ei selvitä kavaletistakaan kunnolla niin miten sitten 70-80 senttisestä radasta viikon päästä?

Seuraava tehtävä tehtiin samaiselle kavaletille, joka tosin nostettiin nyt noin 60 senttiseksi. Tältä esteeltä käännyttiin vasemmalle päädyssä, ja jatkettiin lävistäjää pitkin yöpystylle, joka oli suunnilleen samaa kokoluokkaa. Lähestyminen ensimmäiselle esteelle tehtiin oikeasta kierroksesta. Hypyt ensimmäiselle esteelle onnistui ihan kivasti, mutta sinne päätyyn saakka emme varsinkaan ensimmäisellä kerralla päässeet. Laukka hyytyi täysin esteen jälkeen, jolloin en keskittynyt enään seuraavaan esteeseen vaan uuteen laukannostoon. Ihan ok hyppy kyllä tuli siihenkin, mutta en ollut yhtään tyytyväinen omaan ratsastukseeni. Toisella kerralla laukka sentään säilyi ensimmäisen esteen jälkeen.

Seuraava tehtävä piti sisällään tuon samaisen valkotäplikkään pystyn, lävistäjällä olleen sinisen noin 60cm pystyn ja keskihalkaisijalla olleen okserin, jolla korkeutta oli noin 60-70 senttiä. Okseri näytti aivan kamalan isolta, ja ajattelin ensin että ei me siitä yli päästä millään. Ensimmäiselle pystylle Seppo vähän hyytyi, tosin saattoi johtua myös omasta ratsastuksesta sillä olin jo luovuttamispisteessä, joten siniselle tultiin ravissa. Okserille tultiin vähän pohjaan, mutta päästiin yli pudottamatta. Tuntui vain, että olisin sukeltanut kamalasti hypyssä, mutta Marjon mukaan en. Okseria ja sinistä pystyä korotettiin vielä, jolloin pystyllä oli korkeutta arviolta se 70 senttiä ja okserilla 70-80 senttiä. Korkeudet tosiaan on vain arvailuja, joten en voi vannoa että ne juuri nämä olivat! Okseri joka tapauksessa oli todella ison oloinen... Toisella kerralla päästiin hitusen paremmin joka esteelle, mutta koska siniselle pystylle piti lähestyä juuri siitä pelottavasta kulmasta, jonne en Seppoa mitenkään saanut, tuli sille todella omalaatuisia hyppyjä.

Tultiin vielä suhteutettua linjaa valkotäplikäs pysty ja okseri, ponit kuusi askelta ja hevoset viisi - tai oikeastaan vain yksi hevonen, sillä Seppo laskettiin tässä tapauksessa poniksi. Ekalla kerralla tuli todella ahdas kutonen. Seuraavalla kerralla vauhti oli ensimmäiselle todella hidas, ja luulin jo Sepon kieltäneen sillä se suunnilleen oli jo pysähtynyt, mutta hyppäsi kuitenkin. Ihme kyllä pysyin kyydissä, mutta otin suosiolla uuden lähestymisen. Sainkin sitten sen vaaditut kuusi askelta, mutta en siltikään ollut tyytyväinen tuntiin. Ainut asia, mihin olin tyytyväinen oli mun istunta esteellä: enään ei ollut tälläistä köyryselkää kuin viime kesänä, vaan selkä oli suurinpiirtein suorassa. Okserilla tajusinkin, että ei jestas - onko mun selkä tosiaan suorassa?!

Kuva parin viikon takaa (C) Himmu

Tulin tunnilla siis huomanneeksi, että Seppo kyllä hyppää kunhan tuo sen esteelle. Nyt vain mun pitäisi saada tiet kuntoon ja toivoa, että kisoissa ei tulisi aivan tuollaisia kaarteita, sillä ne ei todellakaan olleet mun ja Sepon vahvuus. Niin ja toivottavasti kulmissa ei silloin ole mitään pelottavaa.. Kisoissahan arvostelu on 367.1, jonka perusradan ajalla ei ole mitään väliä - kunhan saa puhtaan radan. Uusinnassa sitten vasta pistää vähän kaasua enemmän. Miksihän oikein menin osallistumaan Sepolla, kun ei tunneistakaan tahdo tulla mitään? Musta tuntuu, että tarviin kunnon tsemppaajan mukaan, joka sitten pistää mut ruotuun jo verryttelyssä... Tai sitten meillä molemmilla oli eilen vaan erittäin huono päivä, sillä viimeksi estetunnilla meillä meni paljon paremmin. No, ei auta muuta kuin toivoa parasta!